Title: Susan ei ollut mikään tuuli
Pairing: Anthony Goldstein/Susan Bones
Rating: S
Genre: fluff, romance
Summary:
Hän tuntui aina hypähtelevän paikasta toiseen ja oli kuin yhdistelmä monesta kartasta, siis ei kartta ollenkaan: Susanista ei koskaan tiennyt, mitä hän seuraavaksi aikoi. A/N: Pitkästä aikaa päädyin taas ficin kirjoittamaan, jeij! Tämä osallistuu 12+ virkkeeseen (sanat lopussa) sekä Klassiseen kappaleeseen Debussyn
Serenade for the doll - kappaleella. Enjoy!
Susan ei ollut mikään tuuliKun Susan Bones pyörähteli hänen ohitseen, ruusunviinimarjan ja vadelman tuoksu sekoittui Anthonyn aisteissa. Vaikka ruusunviinimarjat ja vadelmat ovatkin enemmän punertavia kuin keltaisia tai oransseja, Susanin tuoksu oli ehdottomasti väriltään sininen. Sininen, kuten taivas syksyisenä ruskapäivänä tai Kalkaroksen liemitunneilla tehty monimuotoinen taikaliemi, sininen, kuin väripaletissa: kirkas ja täyteläinen. Susan oli kuin valtameri, suuri ja sininen, ja Anthony suola, juuri sen kaipaama täydennys.
Ei Susan viettelevä ollut, viettelevyys ei edes sopinut hänelle. Mikä hänestä teki kiinnostavan ja haluttavan, oli se pieni toivonpilkahdus hänen silmäkulmassaan hänen tehdessä läksyjä, jutellessa kavereiden kanssa tai kävellessään käytävällä, aivan kuin hänellä olisi ollut jokin jatkuva toive. Tämä sai hänet hehkumaan kauneutta, innokkuutta, kaikkea mitä Anthony ikinä saattoi toivoakaan Susanin kaltaiselta nuorelta naiselta. Tämä oli haalea häivähdys auringonlaskua, tähtitaivasta ja veden liplatusta: täydellinen.
Mutta Susanista ei saanut otetta, vaikka Anthony kuinka todellisen naisen kaipaukseltaan yritti. Hän tuntui aina hypähtelevän paikasta toiseen ja oli kuin yhdistelmä monesta kartasta, siis ei kartta ollenkaan: Susanista ei koskaan tiennyt, mitä hän seuraavaksi aikoi. Hän saattoi hymyillä intohimoisesti nähdessään lempiruokaansa Suuressa Salissa tai löytäessään suosikkikirjansa suosikki-ihmisensä sylistä, mutta samassa hetkessä hän olikin jo toisaalla. Joskus Anthony mietti, mahtoiko Susan koskea tuntea kipua. Hän oli aina unelmoimassa, ihmettelemässä maailmaa ja hymyilemässä mystisesti, että olisi ollut täysin absurdia väittää Susanin joskus olevan vihainen, masentunut tai edes surullinen.
Oli kulunut jo ikuisuus siitä, kun Anthony oli ensimmäistä kertaa todella huomannut Susanin. He olivat olleet huispausottelussa, kun Susan oli kävellyt hänen vierestään katsomossa, kompastunut portaissa ja murtanut kylkiluunsa. Anthony oli noussut auttamaan hänet Sairaalasiipeen, kun heidän katseensa olivat kohdanneet ja Anthonyn sydän oli kuin revitty pois paikaltaan. Päivien, kuukausien kuluessa hän oli kirjoittanut Susanille runoja, kauniita runoja hänen hymystään, joka ei lähtenyt tämän huulilta edes kylkiluun murtuessa. Hänen silmissään Susan oli vahva, itsenäinen olento, parempi kuin kaikki muut tytöt yhteensä.
Kaamoksen aikaan Anthony oli yrittänyt välttää pimeyden tuomaa masennusta miettimällä, millainen Susan mahtoi olla nukkuessaan. Typerää oikeastaan, mutta unenlämpöinen Susan oli vastustamaton hymyn karehtiessa tämän huulilla. Anthonyn pikkusisko pyysi aina lomilla veljeään kertomaan satuja ja Anthony kertoi aina Susanista tehden tästä jumalattaren kaltaisen olennon seikkailemassa ihmeellisissä maisemissa. Joskus pikkusisko tahri koko tarinan pyytämällä veljeään tappamaan päähenkilön verisessä taistelussa. Siihen Anthony ei voinut mitenkään suostua. Susan ei ollut mikään tuuli, joka tuli ja meni, vaan hän pysyi aina tässä, mystisesti hymyillen.
------------------------------------
Sanalista
1. Tuoksu
2. Sininen
3. Taikaliemi
4. Suola
5. Viettelevä
6. Toive
7. Hehku
8. Haalea
9. Kaipuu
10. Kartta
11. Intohimo
12. Kipu
13. Absurdi
14. Ikuisuus
15. Kylkiluu
16. Revitty
17. Runo
18. Vahva
19. Kaamos
20. Unenlämpöinen
21. Satu
22. Tahria
23. Tuuli
