No niin, nyt viimein päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tulla tätä kommentoimaan. Piti kait kommentoida jo eilen ja toissapäivänäkin, mutta jostain kumman syystä en vain saanut aikaiseksi yhtään mitään. Mutta nyt tulin korjaamaan asian
Olit tähän ficciin saanut vangittua sellaisen karun kauniin tunnelman. Haikeaa, surullista, masentavaa. Tykkäsin siitä. Bella oli tässä hieman erilainen kuin miksi minä olen hänet kuvitellut ollessaan Azkabanissa. Luulen, että tiedät, mitä nyt oikein ajan takaa, sillä kuvittelisin Bellan alkavan lähinnä kirkua mielipuolisesti siinä vaiheessa, kun ankeuttaja tulee. Mutta se on vain oma näkemykseni, masentunut Bellakin on kiva. Erityisen pelottavaa ja karua tässä oli se, ettei Bella tahtonut syödä. Tuo sana 'ehkä' sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää ja minut sieluni silmin näkemään laihan ja riutuneen Bellan sellissään. Hrr, jos ei se ala syödä niin mä tulen ja alan pakkosyöttää sitä
Muutenhan raukka vielä kuolee nälkään.
Katson viereiseen selliin ja tuhahdan. Mieheni Rodolphus makaa lattialla ja näyttää voimattomalta. Hän on heikko.
Mie ainakii mielsin tuon Bellan tuhahduksen nimenomaan halveksuvasti. Bellahan avoimesti halveksii heikkoutta. Ja koska Dolphy tässä vaiheessa osoittaa olevansa heikko niin tietysti Bells häntä halveksii. Mutta no, mä olen kuitenkin sitä mieltä, että Bellakin oikeasti on heikko, mutta vihaa sitä osaa itsessään ja peittää sen sitten kovan ja voimakkaan ulkokuorensa alle. Ja sitten kun kukaan ei ole näkemässä niin tuo ilmi heikkoutensa
Lopetus oli ihana. Bella on niin luottavainen sitä kohtaan, että mestari joku päivä vielä palaa ja vapauttaa hänet vankilasta. Mestari, jota hän rakastaa ja palvoo ylitse kaiken. Mestari, joka puhdistaa maailman verenpettureista. Vaikka kyllähän pimeyden lordi varmastikin kohteli alaisiaan melko julmasti, kidutti ja muuta. Mutta Bellahan nyt onkin Bella, joten ei siitä sitten mitään, hän rakastaa vain mestariaan (ja minua!)
Kaiken kaikkiaan tämä oli siis tällainen kiva, lyhyt pätkä, jota luki oikein mielellään. Teksti oli sujuvaa, eikä töksähdellyt lainkaan. Tietysti olisin nauttinut, jos tämä olisi ollut pidempikin ja näin, mutta ihana tämä kyllä tällaisenakin oli. Se antoi mielikuvitukselleni vapauden lähteä lentoon ja pystyin niin kuvittelemaan kaikki nuo tilanteet sekä myös sen, mitä aiemmin oli tapahtunut ja mitä tapahtui ficin jälkeen.
Kiitos tästä ihanasta, pienestä ficistä
senna
