Chelsey: Ihanaa että joku muukin ajattelee Remuksesta noin, ja olit hyvin saanut kiinni myös siitä Amyn syvimmästä olemuksesta.
Mulla on tässä niin paljon hahmoja että joku jää koko ajan syrjään vaikka ne kuinka mun pään sisällä onkin jatkuvasti yhteyksissä, joten on pakko aina yrittää välillä keskittyä joihinkin koko luvun verran.
JPric: Joo ei nää mun lukuvälit oo mitenkään oikeesti pitkiä, mutta kun mulla oli se kausi tuossa keväällä kun tuli uutta lukua tyyliin joka toinen päivä niin sen jälkeen on alkanut ahdistaa aina jos menee yli viikko.
Kiitos ja onnea koneen kotiinpaluusta!
Keiju: Sirius piikittelee tulevaisuudessa tasaista tahtia - tai no ainakin jossain vaiheessa tulee piikittelemään.
Nyt alkaa taas se action, joten voi jäädä vähän vähemmälle... Mutta ihanaa kuulla taas sustakin, ja kiva tietää että piristi. ♥
daphnelove: Remus ja Amy kilpailee tällä hetkellä mun ykkösparin paikasta Alicen ja Frankin kanssa, mutta oon jo kallistumassa näiden kannalle. Alice ja Frank on ehkä liian fyysinen pari.
A/N: Tsidii, mulla toimii taas koneella netti, ja ihan sen takia kun olen niiiiiiiiiiiin iloinen niin ajattelin ilahduttaa teitäkin uudella luvulla.
Tää on niin ihanaaaaa ja nyt alkaa sitten taas action, kuten jo Keijulle mainitsin. Ja tässä on jälleen Siriuksen shakinpeluusta, koska se on mun mielestä niin söpö kun se ei vaan osaa. Anyway, enjoy - if you can.
Gonna run
While we're young
High School Musical 2: EverydayViideskymmenes neljäsAlicen hypittyä noin viisi päivää seinille jännityksestä Lily oli enemmän kuin tyytyväinen, kun tiistai tuli ja Frank vei tyttöystävänsä ainakin vähäksi aikaa pois Rohkelikkotornista. Ei sillä etteikö Alicen innostus olisi ollut tarttuvaa, totta kai Lilykin oli iloinen kolmannesta vuosipäivästä, mutta jatkuva pölpötys ja erilaisten mahdollisten yllätysten arvuuttelu meni jo kahden päivän jälkeen aika lailla yli hilseen. Jopa aina yhtä kärsivällinen Amy myönsi nyt toivottavansa alicettoman iltapäivän hyvinkin tervetulleeksi.
”Tai siis ei siinä muuta kuin että läksyihin oli vähän vaikea keskittyä”, hän puolusteli automaattisesti pelatessan shakkia Siriusta vastaan, vaikkei kukaan häntä moittinutkaan.
Sirius naurahti haukahtavasti, mikä oli tytöistä vielä hauskemman kuuloista nyt kun he tiesivät, miksi poika kuulosti nauraessaan koiralta. ”Ihan niin kuin sinä olisit mitään läksyjä viime viikollakaan tehnyt. Silmiini kirvelee vieläkin.” Amy näytti pojalle kieltä tämän muistuttaessa torstain lukuhetkestä Remuksen kanssa ja siirsi sitten valkeaa kuningatartaan syöden Siriuksen toisen ratsun. ”Hei!”
”Olen pahoillani, Sirius, mutta en voi mitään sille että olet todistetusti maailman surkein shakinpelaaja.”
Nappulat tirskuivat ja näyttivät olevan samaa mieltä, ja Peter ja James nauroivat Siriuksen myrtyneelle ilmeelle. Remus istui nojatuolissa vinottain pitkät jalat roikkuen käsinojan yli lähellä takkatulta ja luki muodonmuutoskirjaa, aivan kuin ei jo muka osaisi sitä ulkoa, ja Lily esiluki Peterin loitsuesseetä sohvalla Jamesin pää sylissään. Kaiken kaikkiaan iltapäivä olisi voinut olla hyvinkin tavallinen ellei Alice olisi puuttunut – mutta se nimenomainen seikka teki siitä entistä rentouttavamman.
”Onko kenelläkään aavistustakaan siitä mitä Frank on suunnitellut?” Lily kysyi ja ojensi esseen Peterille todeten, ettei siinä ollut mitään vikaa tai suurempia virheitä. ”James, sinähän juttelit silloin Frankin kanssa. Liittyikö se tähän jotenkin?”
”Minä en tiedä mitään”, James sanoi ehkä vähän liian nopeasti, mutta sillä ei ollut mitään väliä koska kukaan ei olisi uskonut häntä muutenkaan.
”Äh, älä viitsi, Sarvihaara”, Sirius virnisti ja näytti vähän turhan omahyväiseltä onnistuttuaan syömään yhden Amyn sotilaista. ”Kerro nyt. Me saadaan tieto sinusta kuitenkin ennen pitkää, joten voit myös mennä helpomman kautta ja paljastaa ennen kuin sinuun sattuu.” Remus mulkaisi ystäväänsä viimeisen kommentin kohdalla, muttei sanonut mitään.
James näytti mietteliäältä. ”Minä kyllä lupasin Frankille etten sano mitään kenellekään, varsinkaan Lilylle.” Hän hymyili tyttöystävälleen pahoittelevasti. ”Mutta toisaalta, jos siis ollaan ihan tarkkoja, voisin ihan hyvin kertoa teille. Koska eihän siitä tulisi mitään vahinkoa, koska ne treffit ovat jo meneillään, vai mitä?”
”Kerro!” Lily innostui kunnolla ja muut neljä katsoivat myös poikaa odottavasti.
”No en minä paljoa tiedä”, James sanoi venyttäen tahallaan tiedon paljastamista ja oikaisi jalkansa Siriuksen syliin. Sitten hän jatkoi tahallisen vähättelevällä äänellä: ”Sen verran vain että Frank aikoo kosia Alicea.”
”Mitä!”
”Et ole tosissasi!”
Lily ponkaisi pystyyn ja jätti Jamesin pään retkottamaan epämukavasti sohvalle siirtyessään Amyn viereen. Ruskeahiuksinen tyttö oli innostuksissaan kaatanut useamman pelinappulansa kumoon ja kävi nyt Lilyn kanssa niin nopeaa sananvaihtoa ettei pojilla ollut mitään toivoakaan saada selvää. Remus katsoi Jamesta silmät suurina ja Siriuksen leuka oli pudonnut lattialle.
”Frank... Alice... kosia...
mitä?!” Peter ihmetteli ääneen ja katsoi Jamesia ilmeettömästi. ”Sinä vitsailet, vai mitä? Tai siis, Merlin, hehän ovat vasta seitsemäntoista – ”
”Frank täyttää toukokuussa kahdeksantoista”, James kohautti olkiaan, ”ja sitä paitsi minusta iällä ei ole heidän tapauksessaan juuri merkitystä. Eikä kukaan sanonut että he menisivät naimisiin saman tien.”
Sirius aukoi vähän aikaa suutaan, mutta sulki sen loppujen lopuksi kun ei keksinyt mitään sopivaa sanottavaa. Peter mutisi jotain itsekseen, James erotti vain sanat ”naimisiin” ja ”ihan hullua”, ja Remus tuijotti Jamesia, joka nousi epämukavasta asennostaan istumaan jalat edelleen Siriuksen kiusana. Mustahiuksinen poika vastasi katseeseen ja kävi yhden niistä kuuluisista sanattomista keskusteluista, joka meni tällä kertaa suunnilleen näin:
James: ”Mitä? Et voi sanoa että olet yllättynyt.”
Remus: ”Periaatteessa voin, mutta se olisi valehtelua.”
James: ”Eikä ikä merkitse heille mitään. Oletko nähnyt miten he katsovat toisiaan?”
Remus: ”Kukapa ei olisi. Se on vähän samanlaista kuin sinun ja Lilyn välillä.”
James: ”Se on ihan eri asia.”
Remus: ”Ei täysin.”
James: ”Tarpeeksi. Me emme ole Alice ja Frank.”
Remus huokaisi turhutuneena, koska James ei selvästikään ymmärtänyt hänen pointtiaan, mutta heidän katsekontaktinsa katkesi Siriuksen vähän turhan kovaääniseen riemunkiljahdukseen tämän tajuttua, että Amy oli innostuksissaan mennyt kaatamaan myös kuninkaansa.
”Minä voitin!” hän hurrasi ja tönäisi Jamesin jalat sylistään aloittaessaan voittotanssin ympäri oleskeluhuonetta. ”Siitä sait, Amy, minä voitin! Hah, hah, hah!”
Amy vilkaisi nopesti pelilautaa ja vaati uusintaottelun, johon Sirius suostui luullen varmaan että voittaisi senkin. Remus pudisti päätään ja uppoutui kirjaansa valmistautuen henkisesti Siriuksen tulevaan tappioon.
Muutamaa tuntia myöhemmin suurin osa muista oppilaista oli jo siirtynyt makuusaleihin, Sirius oli hävinnyt kolme shakkipeliä ja tuijotti nyt nappuloitaan vihaisena, Remus oli vaihtanut muodonmuutokset loitsuihin ja James yritti tehdä pieniä lettejä Amyn ja Siriuksen peliin keskittyneen Lilyn hiuksiin varsin huonolla menestyksellä. Hiukset menivät jatkuvasti solmuun ja hänen oli käytettävä taikaa saadakseen ne auki ennen kuin Lily huomasi. Peter istui sohvan selkänojalla Siriuksen takana ja yritti parhaansa mukaan estää väistämättömän häviön, mutta koska hänen ystävänsä kieltäytyi ehdottomasti kuuntelemasta, Amy oli jo syönyt suurimman osan mustista sotilaista, molemmat tornit, toisen lähetin, ratsun ja kuningattaren. Tilanne oli toivoton.
”Anturajalka”, Peter mutisi tuskaisesti katsellessaan nappuloita ja taputti Siriuksen olkaa lohduttavasti, ”tiedät miten minua inhottaa sanoa tämä, mutta sinun on myönnettävä tappiosi. Et voi enää mitenkään voittaa. Mitä tahansa nappulaa siirrätkin, Amy syö sen seuraavalla siirrollaan, ja sen jälkeen hänellä on lähes esteetön pääsy syömään kuninkaasi.”
”Rotilta ei kysytä”, Sirius murahti ja tökkäsi jäljellä olevaa lähettiään. Kuten Peter ennusti, Amyn ratsu söi lähetin saman tien, eikä Siriukselle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kaataa kuninkaansa kumoon. ”Saamarin nappulat! Shakki on sitä paitsi ihan tyhmä peli.”
Muiden nauraessa kiukkuiselle Siriukselle muotokuva-aukosta kuului huuto.
”LILY!”
Kaikki oleskeluhuoneessa olijat kääntyivät katsomaan säteilevää Alicea, joka kiiruhti nyt parhaan ystävänsä luo sohvalle. James yritti uteliaasti katsoa tämän vasenta kättä, mutta tytöllä oli kylmän ilman vuoksi lapaset käsissään. Tosin Alicen hehkuvat kasvot ja poskiin sattuva leveä hymy kertoivat kai tarpeeksi.
"Lily, et ikinä usko, et ikinä!" hän kimitti yliäänillä nauraen väliin vähän hysteerisesti ja teki itselleen tilaa tönäisten vahingossa Jamesin lattialle. Poika ei tosin voinut moittia häntä innostuksesta vaan pudisti huvittuneena päätään ja nojasi kyynärpäihinsä katsellessaan tilannetta.
"Hän kosi sinua?" Lily ei voinut olla kysymättä suoraan.
Alice näytti hämmentyneeltä ja räpäytti pari kertaa silmiään katsoessaan vuorotellen Amya ja Lilyä, joilla oli samanlaiset identtiset virnistykset. "No... niin." Hän vilkaisi kelmejä ja tajutessaan että he kaikki olivat tienneet hän näytti jopa vähän loukkaantuneelta. ”Mitä he–”
”Anteeksi, Alice”, James naurahti hyväntahtoisesti, ”mutta Frank kertoi minulle enkä voinut olla mainitsematta muille.”
”Mutta se ei ole nyt olennaista!” Amy touhotti, ja Remus oli sataprosenttisen varma ettei ollut koskaan nähnyt tyttöystäväänsä yhtä täpinöissään. Ajatus oli aika kummallinen, mutta kai kihlaus oli joku tyttöjen tilaisuus päästellä höyryjä. Tai jotain. ”Nyt kerrot ihan kaiken!”
”No siis me kävelimme järven reunaa ja Frank otti minua kädestä ja sanoi kaikkia aivat tajuttoman ihania asioita ja oli niin tosi romanttinen! Ja hän oli tosi hermostunut ja hän on ihan älyttömän suloinen hermoillessaan ja sitten hän puhui siitä kuinka halusi että minä lupaan mennä hänen kanssaan naimisiin! Hän selitti pitkään että sen ei tarvitse tapahtua tänä kesänä tai vuodenkaan päästä tai vaikka viiteen vuoteen, mutta hän halusi että minä lupaan, ja sitten hän näytti sormuksen ja polvistui ja...”
"Ja?" Lily hoputti, kun Alice piti tauon vetääkseen henkeä.
"Ja minä suostuin!!"
Loppuilta meni kevyellä juhlinnalla nopeasti ohi. Lily ja Remus vannoivat takavarikoivansa jokaisen kouluviikon aikana löytyvän tuliviskipullon, joten Peter kävi hakemassa varastostaan jokaiselle yhden kermakaljan. Tytöt puhuivat jo häistä ja suunnitelmista, joskin James pani merkille että he keskustelivat vasta seuraavan vuoden kesästä. Ja ehkä niin oli loppujen lopuksi parempikin.
**
”Okei, eli kerrataan nyt vielä. Remus on – on ihmissusi, mikä on teidän kaikkien mielestä hyväksyttävää. Ja te kolme olette rekisteröimättömiä animaageja ja vietätte täysikuut Remuksen seurassa, vaikka se on ihan jumalattoman vaarallista. Ja Amyn, Lilyn ja Alicen mielestä tämä on ihan okei?!”
”Kyllä, kyllä, kyllä ja kyllä. Hyvä, Danielle, sinähän pysyit kärryillä!”
Siriuksen vitsiin ei kiinnitetty kamalasti huomiota. Tyttö katsoi jokaista kelmiä vuorotellen kasvot kalpeina, kuin odottaen jonkun kertovan että kaikki oli vain pilaa. Amy hänen vieressään piti kättä rauhoittavasti hänen olkapäällään, mutta se ei auttanut. Danielle näki Remuksen nyt uusin silmin, eikä voinut ymmärtää miten ei ollut tajunnut jo aikaisemmin. Poikahan oli vaarallinen!”
”Danielle, hengitä syvään”, Amy sanoi hiljaisesti huomatessaan tytön hengityksen kiihtyvän. Voi, mikseivät pojat voineet uskoa kun hän sanoi ettei tämä olisi hyvä idea. ”Kaikki on hyvin, eikä tämä muuta mitään – ”
”Ei muuta mitään? Amy, etkö sinä tajua, että sinun poikaystäväsi on vaarallinen?” Danielle tunsi paniikin kohisevan korvissaan. ”
Bestia!”
”Danielle...”
”Ja miten minun muka pitäisi suhtautua siihen, että minun lapseni jo valmiiksi aivoton isä on kaiken lisäksi lainrikkoja!” Hän nousi ylös ja käveli keittiönurkkaukseen pois heidän silmiensä ulottuvilta. Amy, Remus, Sirius ja Peter jäivät istumaan sohvalle.
Amy katsoi vähän vihaisesti Siriusta ja Peteriä, joiden idea koko italialaistytölle kertominen oli ollut. Sitten hän siirsi katseensa Remukseen, ja hänen kurkkuunsa nousi pala hänen nähdessään synkän ja murtuneen ilmeen pojan kasvoilla. Hän nousi ja siirtyi toiselle sohvalle halaamaan poikaystäväänsä sanattomana, eikä enää tiennyt oliko enemmän vihainen Daniellelle vai lattialla istuville pojille.
Sitten keittiöstä kuului särkyvän lasin helinää, aivan kuin täysi vesilasi olisi pudonnut lattialle.
”Dani?” Sirius oli keittiönurkassa vain nanosekunnin ennen Amya. Lattialla oli lasinsirpaleita tarpeeksi pieneen vesilasiin, mutta nestettä oli paljon enemmän. Danielle piteli vatsaansa kauhistuneena. ”Mitä..?”
Amy tajusi tilanteen ennen kuin Sirius ehti muodostaa kokonaista lausetta. ”Sirius”, hän sanoi yrittäen kaikin voimin pitää äänensä vakaana. ”Onneksi olkoon, sait juuri hänen synnytyksensä käynnistymään melkein puolitoista kuukautta etuajassa.”
