Kirjoittaja Aihe: Lumikieppi, S II Hermansy, draamaa, talvista  (Luettu 3688 kertaa)

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 391
Lumikieppi, S II Hermansy, draamaa, talvista
« : 15.09.2010 21:19:35 »
Nimi: Lumikieppi
Kirjoittaja: Arte
Beta: -
Paritus: Hermione/Pansy
Ikäraja: S
Tyyli: draamaa, talvista kuvailua, suhteita
Yhteenveto: Pehmeässä lumihangessa näkyivät syvät jalanjäljet, joihin kumarassa taivaltava koetti sovittaa omatkin askeleet – lumi ylettyi polven yläpuolelle.

Osallistuu: Perspektiä parittamiseen (viholliset), OTP10 (Hermansy), Kirjoitusmaraton, Vuodenajat (talvi), FF-100 061. Talvi

A/N Osallistuin pari kuukautta sitten tuohon Vuodenajat-haasteeseen ja tahdoin jo silloin kirjoittaa lumesta. Nyt menin mukaan kirjoitusmaratoniin, ja hyvää jälkeä kyllä tuli. On ollut jo monia viikkoja sellainen tunne, että pitäisi päästä kirjoittamaan, ja viimein löytyi loistava syy kiirehtiä koulujuttuja!

Toivottavasti teillä on villasukat ja lapaset lähettyvillä, kun luette.


Lumikieppi

Lumi kirskahteli kenkien alla, pakkanen punasi posket ja sai nenän vuotamaan. Lämmin talviviitta suojasi enimmältä kylmyydeltä, mutta korviin kävi siitä huolimatta kipakka tuuli ja sormia pisteli, vaikka lapaset oli puettu käsiin ja ne taas työnnetty syvälle viitan taskuihin. Pehmeässä lumihangessa näkyivät syvät jalanjäljet, joihin kumarassa taivaltava koetti sovittaa omatkin askeleet – lumi ylettyi polven yläpuolelle.

Koko Tylypahkan avara pihamaa oli täysin ummessa, lunta oli tullut viimeiset viikot niin kovalla soitolla, ettei ulos ollut kannattanut pistää nokkaansa edes hetkeksi. Yrttitiedon tunnit oli jouduttu perumaan, koska lumivallit olivat tukkineet kasvihuoneisiin menevät tiet ja ovet. Professori Verso oli raastanut puolet hiuksistaan irti huolehtiessaan kasveistaan.

Nyt massiivinen lumimyräkkä oli kuitenkin laantunut ja sen tilalle olivat saapuneet paukkupakkaset. Ulkolämpötila ei päivisin kohonnut -20 asteen yläpuolelle, ja öisin linnan ikkunoiden eristyksiä koettelivat reilusti alle -30 asteen lukemat. Oppilaat eivät edelleenkään liikkuneet ulkotiloissa, koska nyt luonnonoloilta suojautumiseen tarvittiin liian monet villapaidat ja paksut sukat. Tyypillinen tammikuinen sää.

Pansy kiristi kaulaliinaansa ja veti sitä paremmin kasvojensa suojaksi. Talviviitan huppu peitti puolet näkökyvystä mutta oli välttämätön, jos halusi suojautua piinaavalta tuulelta. Sauvaa ei uskaltanut sytyttää, hän ei tahtonut vielä paljastua, joten jo tallattuja jalanjälkiä hänen edessään eivät valaisseet kuin öisen taivaan lukuisat tähdet. Hitaasti hän eteni kohti järveä, jonka rannalta saattoi juuri ja juuri erottaa lumihankeen kaivautuneen hahmon.

Hahmo liikahti, kun Pansy oli päässyt niin lähelle, ettei tuuli enää ehtinyt viedä hänen askeltensa ääniä mukanaan. Luihuinen jäi seisomaan tytön viereen ja katseli pitkän aikaa ylös taivaalle. Linnunrata näkyi poikkeuksellisen kirkkaana, Pohjantähti vilkutti Pienestä Karhusta. Tuuli ulisi Kielletyssä metsässä, vavisutti puita ja otti voimaa laajalla pihamaalla iskeäkseen jäätävällä voimalla vasten keskellä lumihankea seisovaa suojatonta tyttöä.

Pansy käänsi katseensa Hermioneen ja koetti tukahduttaa hytisemisensä. Rohkelikko oli kaivanut pengermän lumihankeen kuopan, johon oli asettunut kyyhöttämään. Tämä näytti istuvan jonkin paksun viltin päällä, jonka tyttö oli sitten kietonut tiukasti ympärilleen. Nopea vilkaisu Hermionen viltillä suojattuihin kasvoihin riitti todistamaan Pansyn arvelut oikeiksi: tyttö oli taikonut viltin kaulaliinastaan.

Pansy kiskoi kätensä ulos viittansa taskuista ja alkoi purkaa kaulaliinansa kierroksia päänsä ympäriltä. Tehtävästä suoriuduttuaan hän ojensi liinaa Hermionelle.

”Ota tämä ja kierrä kasvojesi ympäri, ei tuo viltti auta.”

”En minä sinun kaulaliinojasi tarvitse.”

”Ota nyt, minulla on kaksi.”

Epäröivä käsi kurottui viltin alta ja paksun lapasen peittämät sormet tarrautuivat ilmassa vilkkaasti heiluvaan liinaan. Kevyt vetäisy, mutta Pansy ei päästänytkään irti. Heidän katseensa kohtasivat, ja vaikka oli pimeää, Pansy pystyi aistimaan Hermionen itkuiset kasvot.

”Minä...”

”Älä.”

”Mutta...”

”Mene pois, jätä minut rauhaan.”

Pansy laskeutui polvilleen kinokseen Hermionen eteen ja jäi siihen epätietoisena kyyristelemään. Tuuli ei siinä asennossa tuntunut niin luuytimiä jäädyttävältä. Hän nojautui varovaisesti lähemmäs tyttöä, muttei enää uskaltanut etsiä rikkoutunutta katsekontaktia. Hermione oli haudannut kasvonsa Pansyn kaulaliinaan, ja tämän hartiat tärisivät. Pansy riisui toisen lapasensa ja, välittämättä käden kylmänkankeudesta, tarttui sormillaan villaisen liinan reunaan. Hän veti sitä varovaisesti alemmas.

Hermione ei pitkään aikaan liikkunut. Tämän hartiat olivat kuitenkin lakanneet vapisemasta. Lopulta tyttö kohotti hitaasti päätään ja kohtasi taas kerran Pansyn katseen, kasvot ilmeettöminä. Silmistä saattoi kuitenkin aistia epävarmuuden ja epäluulon, ja Pansy oli jo vähällä vetää kätensä takaisin. Mutta liikahtaessaan taaksepäin Hermione nojasi eteenpäin ja kosketti poskellaan luihuisen kylmiä sormenpäitä.

He pysyivät näin jonkin aikaa. Katseet kohdistettuina, Pansyn kohmeiset sormet silittivät hitaasti Hermionen kylmää poskea. Lähenivät hitaasti, lopulta kuoppa oli hieman leventynyt ja viltin alla kyyhötti kaksi kylmettynyttä tyttöä.

”Anteeksi...”, Hermione sanoi vaimeasti.

Pansy pudisti päätään täristen. ”Minä... tämä on vaikeaa. Vihasin sinua. Ihan oikeasti vihasin... Tai ainakin luulin niin. En tiedä...”

”Minäkin sinua.”

Heidän päänsä nojasivat toisiinsa.

”Ei ajatuksia niin nopeasti voi muuttaa, vai voiko?”

”Ei kai. Ehkä.”

Otsa otsaa vasten.

”Mutta miksi sitten...?”

”En tiedä.”

Kylmätkin huulet lämpenevät suudelmassa.
« Viimeksi muokattu: 07.10.2016 15:12:15 kirjoittanut Arte »


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Vs: Lumikieppi, S
« Vastaus #1 : 15.09.2010 21:47:28 »
Uij tää oli suloinen! Herm/Pansy on ehdoton femme otp pottereissa ja on mukava lukea tämmöistä talvista ja herkkää tekstiä!
Onnistuit haasteessa todella hyvin, lapaset olisi todella tarvittu lukiessa. :D

Aww, ihana kun fikissä oli otettu huomioon heidän menneisyytensä vihollisina tällä tavalla, se oli jotenkin herkkää ja talvi vain korosti jotenkin koko asiaa! Ihana idea ja hyvä toteutus! Tykkäsin siis paljon. :)

Muutamia virheitä huomasin, mutta eivät ne sinällään haitanneet lukemista ja kerkesin unohtaa jo ne kun rupesin kommentoimaan. Lukiessa sattui silmään, mutta koska teksti oli muuten oikein hyvää niitä ei jaksanut sitten sen enempää jäädä pohdiskelemaan.

Kiitos tästä! Rupeankin seuraamaan tuota sinun OTP10äsi. :>

Ja onnittelut maratoonissa onnistumisesta! \o/
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Upsila

  • aallotar
  • ***
  • Viestejä: 1 248
    • and here are all your lies
Vs: Lumikieppi, S
« Vastaus #2 : 16.09.2010 16:26:29 »
Arte, ihanaa lukea sinulta jotain pitkästä aikaa - varsinkin kommentoida myös -, vaikka olenkin tässä lähiaikoina vilkuillut tekstejäsi.

Hermansya luen mielelläni aina sinulta - muutenkin sinun femmesi on niin herkullista, että ei oikeastaan voi olla pitäämättä. Otsikko iski automaattisesti silmään, joten mitä tässä voi sitten muutakaan tehdä kuin klikata innosta puhkuen ja silmät säihkyen. Talven kylmyys, pistelevät, punaiset posket ja lapasen karhea kangas, joka verhoaa kädet, ah. Niin kauniita ja suloisia kuvailuja, sait kuvailtua kaiken vaan niin todellisesti ja aidosti, että lukija pystyy näkemään koko tapahtuman - Linnunradan, tähtitaivaan kauneus ja kaksi tyttöä kyyhöttämässä toisensa vieressä, vaikka tuuli riepotteleekin tyttöparkoja vilustumiseen ja kipeyteen asti.

Ylipäätään tykkäsin ihan hirveästi tästä. Kirjoitustyylisi on aina mieleeni, pidän miten osaat kertoa niin sujuvasti ja aidosti, että ei muuta kuin syventymään vaan enemmän tekstiin. Kuvailusi ovat muutenkin aina olleet niin kauniita, että tässäkin se tuli hienosti esille upeineen yksityiskohtineen.

Tiivistettynä voisin kai ilmaista paremmin, että tyksin ihan possuna tästä siis. Maisemakuvailut, kahdet erilaiset tytöt lohduttamassa ja puhumassa epäröivinä toisilleen ja ah, kaikki on vain niin suloisen femmetäytteinen! :)

Kiitos kovasti superihanasta lukukokemuksesta!
I'd rather have one sunflower from you than a million roses from any other boy.

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 391
Vs: Lumikieppi, S
« Vastaus #3 : 16.09.2010 19:44:25 »
Odoshi, kiitos kommentista! Pitää lukea tämä vielä kertaalleen läpi noiden virheiden takia, kiitos kun huomautit. Niille tulee itse liian helposti sokeaksi... Mutta ihanaa, että muutkin rakastavat Hermansya! Se vain on ehdoton OTP, en taida koskaan päästä irti tästä parituksesta (ja hyvä niin). Tykkään kirjoittaa mahdollisimman realistista tekstiä, ja jotenkin tällaiseksi minä tyttöjen välit aina ajattelen.

Tilla, yllätitpä ihanasti pitkällä kommentillasi, kiitos paljon! Hienoa kuulla, että talvikuvailuni toimivat - olikin tarkoitus, että tätä lukiessa tulee kylmä! Varpaani jäätyvät jo pelkästä ajatuksesta, että talvella on taas paukkupakkaset täälläkin... tai ainakin pohjoisessa. Tuon tilanteen jätin tosiaan ihan tarkoituksella noin avoimeksi - minun päässäni pyöri ajatus, että tytöt olivat joutuneet jossain käytävällä konfliktiin muiden oppilaiden painostuksen alla ja puolin jos toisin oli sanottu ikäviä asioita, koska tilanne sitä vaati. Mikä sitten aiheuttaa pahaa mieltä... Mutta hih, kiitos kauheasti kommaamisesta, tästä tuli tosi hyvä mieli!

Upsila, minun on aina ihan pakko hymyillä, kun huomaan, että olet kommentoinut jotain tekstiäni. (: Sanot aina niin nättejä ja ihania asioita, että pakostakin tulee hyvä mieli. Tämäkin siis piristi raskaan päivän jälkeen, kiitos! Ihana kuulla, että sait hetkestä kiinni. Tätä oli aivan mahtava kirjoittaa, kun pystyin itsekin eläytymään tuohon hetkeen ja näkemään kaiken lumen ja kylmyyden ympärilläni. Ja kiitos sanomistasi asioista, ne todella rohkaisevat ja lämmittävät mieltä. Toivottavasti kirjoitusputki jatkuu!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Eeyore

  • Radamsa
  • ***
  • Viestejä: 1 875
  • Karo-muoks || Ei Eyeore, ikinä.
    • Loista Tähti, loista.
Vs: Lumikieppi, S
« Vastaus #4 : 12.12.2010 16:04:24 »
Ficcipiiristä, iltapäivää.
Täytyy ihan alkuun sanoa, että tykkään kauheesti femmeistäsi! Ja vaikka Hermansy ei olekaan kovin looginen paritus (kuinka moni parituksista usei edes on :D) niin saat jotenkin sen tuntumaan oikealta. Täytyy myöntää, etten pitänyt edes Hermansysta alkuaikoinani, mutta jotenkin nyt, varsinkin siun ficeissä, ne on aika lailla täyttä kultaa.
Hrr, kävin lisäämässä puita leivinuuniin, kun luin tän ficin alkua! Pakkanen, lumi ja aah kaikki ihanat talven elementit! Ihan kuin sitä itse olisi hipsinyt tuolla pitkin Tylypahkan tiluksia. Hatunnosto muuten siitä, että sait miut hämätyksi - luulin nimittäin, että Pansy on odotettu vieras, mutta ei hän sitten ollutkaan. Luminen taikuus tuossa kaulaliinan suurentamisessakin oli oiva idea, pieni lisä, mitä ei ehkä olisi osannut kaivata, mutta joka kuitenkin oli tarpeellinen osa itse juonta. Sekin, miten ennen-tapahtumia ei ollut selitetty sen enempää ja kaikki tulkinta oli lukijan varassa. Tosin, eipä kauaa tarvinnut etsiä Hermionen syytä itkeä, mutta mistä se sitten oli lähtöisin... kuvittelen itse :)
Lopun dialogi ja sen väliset lähentymiset olivat kaunista ja herkkää luettavaa. Yksinkertainen, tyylikäs lopetus ja ficci oli oivasti paketissa. Tällaisia vähemmän selitettyjä välipaloja on joskus tarpeen lukea ja tässä talven kylmyydessä ja uunin lämpöisyydessä tämä oli erittäin oiva ja passeli. Kiitoksia :)


"Sie oot vähän niinku vähä-älynen pikkusisko, jota miulla ei oo koskaan ollu."
Naakkapuiston istuva päällikkö Märkäpuuma
Lucius/Narcissa | 67/100

misstm

  • Vieras
Vs: Lumikieppi, S
« Vastaus #5 : 19.12.2010 09:40:25 »
Hahmo liikahti, kun Pansy oli päässyt niin lähelle, ettei tuuli enää ehtinyt viedä hänen askeltensa ääniä mukanaan. Luihuinen jäi seisomaan tytön viereen ja katseli pitkän aikaa ylös taivaalle. Linnunrata näkyi poikkeuksellisen kirkkaana, Pohjantähti vilkutti Pienestä Karhusta. Tuuli ulisi Kielletyssä metsässä, vavisutti puita ja otti voimaa laajalla pihamaalla iskeäkseen jäätävällä voimalla vasten keskellä lumihankea seisovaa suojatonta tyttöä.

Tuohon kohtaan rakastuin erityisen palavasti. Muutenkin tosi kaunis ficci, joka selittää tarpeeksi, mutta jättää silti lukijan mielikuvitukselle töitä. Sait minut pitämään Hermansysta, kiitos siitä :) Ja tuo pakkasen ja talvisen tunnelman kuvailu oli ihan uskomatonta. Ei mulla ole oikein mitään sanottavaa, rakentavakin paleltui pakkasessa. Ai, paitsi että...
Lainaus
ujensi
olis varmaankin 'ojensi'? Muita virheitä en etsinyt, mutta tuo pisti hiukan silmään. 

Nyt mie jäin tänne toivomaan tälle jatkoa :'D

graveheart

  • ***
  • Viestejä: 31
    • Hey, Kiwi!
Vs: Lumikieppi, S
« Vastaus #6 : 25.12.2010 18:25:04 »
Täytyy sanoa etten ole kovinkaan montaa ficciä lukenut tällä parituksella, mutta pidin tästä niin kovasti että taidanpa etsiä lisää :) Ja ficciä lukiessa todellakin tuli kylmä, pitänee kaivaa villasukat jostakin ^^

Ja kuten aijemmin mainittu, minäkin pidin siitä miten avoimeksi kaikki edeltävät tapahtumat jätettiin, ja päässäni muodostui heti oma tulkinta. Tämän jälkeen luen varmasti muitakin ficcejäsi, pidin kuvailevasta tavastasi kirjoittaa.

Kiitos ja kumarrus  :D