Kirjoittaja Aihe: Nolla yötä jouluun on [fluffy, K-11 George/Fred]  (Luettu 1133 kertaa)

Adia

  • ***
  • Viestejä: 220
  • pakkomielteinen kielioppihirviö
Title: Nolla yötä jouluun on
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: fluffy
Pairing: George/Fred

Beta: Word vain
Warning: Fluffya ja insestiä potenssiin sata tai jotain. Varoitan siis ettet lue mitään itsellesi sopimatonta.  // Herkku selvensi varoitusta

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin enemmän tai vähemmän rajallisen mielikuvitukseni kanssa. Idea on omien aivojeni perukoilta.

Summary: Mutta loppuen lopuksi, minä rakastan joulua.

Feedback: Elän kommenteista


A/N: Ottaa osaa FF100 sanana 092. Joulu [14/100], Vuosi raapalehtien raapaleena [62/365] ja Jouluhaaste IV. POV on Georgen.

Toinen joulukalenteri-ficci Finin ihanaan joulukalenteriin. Tällä kertaa ihan fluffya, mutta twincestiä ja älkää lukeko, jos se nostaa niskakarvat pystyyn. :) Ajattelin nyt lisätä tämän, kun kalenterikin ilmestyi jo.

Omistus: Ajattelin ensin, etten omista kellekään, muttakun... Mutkuonjoulujaoonihansivukujillanykyäänjaykstyttöonihansuperkivajaääääää! Eli sama suomeksi: Winga-hanipupulle. Oot ihanin ikinä! ♥

~

Nolla yötä jouluun on…


Kaiken kaikkiaan joulu on hirveän stressaavaa aikaa, ainakin äidille, kun se murehtii lahjoja, sitä että kaikilla on sopivasti ruokaa, sopivat lahjat, hyvä nukkumispaikka… ja niin edelleen. Mutta nyt, kun elämme vaikeita aikoja sodan keskellä, jopa äiti on alkanut nauttia joulusta entistä enemmän. Nyt, kun ei ole enää niin itsestään selvää kuin ennen, että jokainen palaa kotiin työpäivän jälkeen tai muuta sellaista.

Mutta loppuen lopuksi, minä rakastan joulua. Olen aina rakastanut ja tulen varmasti niin kauan rakastamaan, kun olen elossa. En tiedä, mikä saa minut aina rakastamaan joulua, onko se juttu punaisessa värissä, joulukuusen tuoksussa, lahjojen avaamisesta johtuvasta jännityksestä vai mistä. Mutta minä olen aina nauttinut kaikesta siitä, ja paljon muustakin, kuten syömisestä. Erityisesti taidan ihannoida joulussa sitä, että saa syödä aivan niin paljon kuin haluaa, eikä kukaan katso sinua kieroon niin kuin ehkä normaalisti.

Joulussa on toki muutakin, mitä rakastan tai olen rakastamatta. Myös kaikki pilat, joita olemme Fredin kanssa tehneet tässä vuosien saatossa jouluisin – ja muinakin päivinä – ovat olleet piristäviä. Varsinkin se, kun olemme vasta suunnitteluvaiheessa. Äidymme tappelemaan varsin usein temperamenttisuutemme vuoksi, mutta sen jälkeen tulee aina se paras osa: sovinto ja seksi. Ei aina. Yleensä.

Ehkä se on monien asioiden summa, joita rakastan joulussa. Ehkä se on juuri Fredin hiusten värinen punainen, jota minä rakastan, ehkä juuri se tapa, jolla hän syö, mitä rakastan – ehkä… Se on ehdottomasti monien asioiden summa, enkä voi luopua yhdestäkään kohdasta, jokainen kohta on tärkeä. Ruoka, tunnelma, kuusen tai mahdollisesti jopa kuusien koristelu, punaisuuden loisto kaikissa eri sävyissään aina lähes kaikkien hiusten väriin asti. En usko, että on edes tarpeellista sanoa punaisen olevan lempivärini.

Luulen, että se, miksi todella rakastan joulua, on yhteydessä Frediin. Kaikki taitaa aina kulminoitua ja loppua Frediin, veljeeni, ystävääni – rakastajaani. Fred on minulle kaikki. Aurinkoni, kun pilvet tummentavat taivaan. Raikas sade kesäkuumalla. Lämmin kosketus talvipakkasella.

Rakastan joulua. Ja Frediä.


A/N2: Hyvää joulua, rakkaat finiläiset! <3
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 20:50:41 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.


ava; Fracta & banneri; raitakarkki

Winga

  • ***
  • Viestejä: 2 162
No aww <3

Mutta fikistä. Öö, en lue F/G:tä noin niinku ikinä ...älä siis kysy, miksi nyt.
Mut tää on taas näitä, että voin miettiä, että miksen? Twincest on silti no-no
Tykkäsin kyllä tosta, miksi George tykkää joulusta niin paljon, ihanan söpöä ja silleen, mutta niin se kai oli tarkoituskin.

Öö en osaa sanoo mitää fiksuu kyl, mut enihuu, I liked it =)
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Dolls

  • ***
  • Viestejä: 2 095
Mielenkiintoinen valinta, täytyy myöntää. George/Frediä en lue paljoa, mutta luen kuitenkin. Ne etenevät aina samaan tapaan, he ovat salaisia rakastajia ja suunnittelevat jekkuja yhdessä ja riitelevät ja harrastavat sovintoseksiä ja kaikki on niin ihanaa eikä kukaan koskaan saa tietää. Mä odotin, että tää olisi erilainen, mutta aika samanlainen kuin kaikki muutkin. Eron teki se, että tässä oli joulu ja kaikki kiertyi sen ympärille jollain tavalla, vähän erilaista, muttei kuitenkaan tarpeeksi erottuakseen massasta.

Parasta tässä oli ehdottomasti Georgen näkökulma. Olen aina pitänyt kaksosista hänestä enemmän, hiljaisemman luonteen takia ja tietysti hän sai säälipisteitä hirveän kasan veljensä kuoltua. Jäi yksinäiseksi ja säälityksi veljeksi. Mielessäni koin tämän ficin viimeiseski jouluksi Fredin kanssa, sillä puhuttiin "vaikeista ajoista" jotka mielsin heti sodan synonyymeiksi. Ficin parasta antia oli ehdottomasti tällaiset pienet keksinnöt, jotka saivat mut ajattelemaan pintaa syvemmälle. Pojille oli ilmeisesti joulun ala erittäin syvä ja antoisa suhde, eivätkä he olleet missään alkuvaiheessa vaan palavasti rakastuneita. Sitten tulee kevät ja sota ja kuolema, josta pojat eivät vielä tiedä mitään. Voi George-raukkaa, tämä sai minut ajattelemaan hänen surullista kohtaloaan (Fredin kuolemahan oli kamalaa tietenkin, mutta keskityn Georgeen nyt). Ihana lukea tällaista piristettä, vaikka todellinen lopputulos onkin todellinen tradegia.

Lainaus
Raikas sade kesäkuumalla.
Pidin tästä ajattelutavasta. Jotenkin tuntuu että kaiken ihanan pitäisi olla aurinkoa ja lämpöä jne, mutta tarvitaanhan liian lämmönkin keskelle jotain viileää. Lisäksi rakastan sadetta, joten siitä ropisee aina pisteitä multa.

Loppujen lopuksi ficci oli ihan hyvä, ei noussut massasta esiin muttei hukkunutkaan sinne liikaa. Tämähän oli silkkaa siirappia, mutta joskus hyvä lukea tällaisiakin vaikkeivat minua sen suuremin kohahdutakaan. Kiitoksia!  :-*
darling i'm a nightmare dressed like a daydream