Muuttis: Oih, sinä ihana olento <3 Kehtasit taas heittää minua tiiliskivellä.
HUH! Minä niin pelkäsin, ettei edellisessä luvussa olisi mitään hauskaa, onneksi jokin kelpasi. Ihana, että mainitsit tuon... Noh, "kannibalismi"-kohtauksen, sillä se aiheutti eniten päänvaivaa, sitä oli hirvittävän vaikea kuvitella päässään. Sealand voisi kyllä ihan hyvin olla sellainen, joka tekisi mitä vain päästäkseen valtioksi. Onneksi hän pysyttelee ilmatorjunta-aluksenaan O_O Ja kiva kun huomioit A/N jututkin, ne periaatteessa - ainakin mielessäni, joka on muuten pieni ja kiero - kuuluvatkin vielä tarinaan, ihan turhaan tungen niitä sinne kuulumattomuuksiin.
Voisitko mitenkään tarkentaa tuota kappalejakojuttua? Minä olen edelleenkin uusi näissä kappalejakamisissa, olisi kiva tietää tarkemmin missä moka...
Kyllä tiiliskivesi korvaavat puuttuvat kommentoijat, sillä innostutit minut kirjoittamaan tämänkin luvun jo loppuun, eli suurkiitos! Olet korvaamaton <3
Muut: En päässyt eroon Tanskan kiusaamisesta, anteeksi. Hänet oli pakko saada jatkamaan kliseistä linjaansa - mitä linjaa? Se selviää lukemalla.
Luku 5.
Syvällä sisässä muinaisen KiinanVaaleanpunaiset kirsikankukat olivat siihen vuodenaikaan kauneimmillaan ja kun tuuli, niiden kauniit terälehdet lensivät sen mukana tunkeutumaan uusiin seikkailuihin, joissa ne voisivat lennellä pahaa-aavistamattomien naamoille tiettyinä tuulisina hetkinä. Luoteesta tuleva tuuli irrotteli silläkin hetkellä terälehtiä ja lennätti niitä yksinään maassa istuvan hahmon ympärille. Ohi lentävän kukan osan tuoma läheisyys henkilön naamalla sai tämän avaamaan utuiset silmänsä, joista keskipäivän aurinko hieman loisti. Tummat silmät seurasivat sen liikettä tuulessa, rauhallisesti ja vailla minkäänlaista huolta.
Mutta tuulenvire ei kestänyt kauaa ja henkilön luokse tulleen terälehden matka loppui lyhyeen. Se jäi leijailemaan vain pienen matkan päässä hahmosta. Sitä seuranneet silmät jäivät katsomaan sen hidasta laskeutumista ruohikolle.
Samalla hetkellä kun pieni kukan osa osui maahan rävähtivät utuisen tummat silmät täydellisyydessään auki ja miehen jokainen lihas aktivoitui. Hänen takaansa puiden takaa hyppäsi muita hahmoja hyökkäämässä hänen kimppuunsa. Mies hypähti ylös juuri ensimmäistä melan iskua ennen, kierähti sapelin alitse ja lopulta, vain parin pienen iskun jälkeen viisi hyökkääjää lojuivat hänen ympärillään enemmän tai vähemmän hävinneinä. Tummasilmäinen mies suoristi itsensä kaikkeen lyhyyteensä ja katsoi viisikkoa ilmeettömästi arvioiden.
”Onnistuitte, oppilaat...” Hän sanoi hiljaisella äänellä, ”Jos tarkoituksenne oli tuottaa minulle pettymys.” Parilla jalan liikkeellä hän heitti maahan tipahtaneen melan ilmaan, otti kopin ja osoitti sillä lähimpänä olevaa henkilöä.
”Taiwan, tarvitset lisää hurjuutta, ” melan kärki siirtyi osoittamaan seuraavaa valtiota, ”Thaimaa, korkeutta! Hong Kong, yritä edes, Korea – keskity! Ja Vietnam-”
”Äh, Japani, et jaksaisi olla tuollainen nipottaja.” Korea marisi maassa istuessaan, poskeaan pidellen ja näyttäen nyrpeältä. Muut neljä maata mulkoilivat, joko häntä tai heidät juuri rökittänyttä Japania, paitsi eivät Thaimaa eikä Taiwan, sillä he sentään ymmärsivät rakentavan palautteen päälle. Mulkoilemaan jäivät siis Hong Kong – joka päinvastoin ei pitänyt rakentavasta palautteesta – ja Vietnam, joka ei Korean ansiosta kuullut omaa palautettaan.
”Mitä minä teen teidän kanssanne?” Japani kysyi, ”Tuolla harjoittelulla teistä ei ikinä kukaan tule päihittämään edes minua, et edes sinä Vietnam vaikka miten melalla huidot, Korea sinusta puhumattakaan joten miten ikinä kuvittelette pärjäävänne-”
Kohtalo oli suosittu sana kaikkien kuuden maiden kulttuureissa ja juuri se kohtalo esti Japania päättämästä tätäkin lausetta, sillä silloin Tiibet, joka oli ollut sivustalla levitoimassa, kiljaisi ja putosi alas. Kaikki kuusi kääntyi säikähtäneenä tai selitystä odottaen katsomaan kaljupäistä munkkivaltiota, jonka hengitys oli tihentynyt huomattavasti.
”Mi-minä sain näyn!” Hän ilmoitti ennen kuin hänen hengityksensä ehti tasaantua.
”Mitä?” Taiwan kysyi ystävälliseen, mutta odottavaiseen sävyyn. Tiibet katsoi heitä kaikkia järkyttyneesti noustessaan seisomaan jaloilleen ja levittäessään kätensä.
”
Hän tulee palaamaan!”
Kohtalon liittyi pakosti myös jotenkin tuuleen, sillä hänen sanottuaan se yltyi. Viidestä oppilaan asemassa olevasta valtiosta pari alkoi heti käydä järkyttynyttä keskustelua tilanteesta ja Hong Kongkin sai muokattua ilmeensä järkyttyneesti.
”Miten se voi olla mahdollista!” Hän parahti huolestuneesti.
Vain Japani otti tilanteen rauhallisesti ja kääntyi samaan suuntaan mistä tuuli. Hän katsoi pitkään keskipäivän kirkastamalle taivaalle, jossa kirsikankukat lentelivät tuulen mukana, saman tuulen, joka heilutteli hänen hiuksiaan. Hän henkäisi kylmää tuulta sieraimiinsa ja puhalsi pari kirsikankukkaa ulos.
”Tiesimme tämän päivän tulevan. Oli vain ajan kysymys milloin tämä,
pahin, tapahtuisi.”
* * *
”Ei minua ole kukaan opettanutkaan ikinä syömään puikoilla.” Tanska sanoi surullisesti, tökkiessään nuudelikulhossa lilluvia nuudeleita, joita ei saanut kiinni, ”Joten ei ole kivaa jos sinä minulle tästä virnuilet Ruotsi.” Silmälasipäinen valtio hymähti vastaukseksi, mutta varmasti nauroi mielessään, julmalla päällä kun oli.
Tämä nelikko oli löytänyt lopulta tiensä Kiinaan, ei hänen luokseen, vain pelkästään hänen maahansa ja siinä läpi kulkiessaan he olivat päätyneet pieneen, jopa hieman vanhaan kylään ja nälissään he olivat pysähtyneet syömään vaatimattomaan, mutta yllättävän suosittuun nuudeliravintolaan. Ruoka siellä oli tietenkin herkullista, mutta ongelman tuotti Tanska, joka ei osannut syödä tikuilla eikä ravintolasta löytynyt muunlaisia välineitä. Juuri hän, jolla oli eniten nälkä, juuri hän ei saisi ruokaa ja sekös miestä masensi.
Norja oli vielä jopa ystävälliseen sävyyn ehdotellut erilaisia syömistyylejä: suoraan kulhosta ryystäminen, tikuilla kaiken muun paitsi nuudelien metsästämistä ja jopa sormineen napsimista, mutta kun siitä päältä oli syöty kaikki muu paitsi juuri ne nuudelit, oli ryystäminen edelleen vaikeaa ja nuudelit piti silti saada syötyä säädyllisesti. Tanska oli sellainen valtio, joka ei ulkopuolisesta vaikuttaisi omaavan minkäänlaisia tapoja, mutta omasi silti hyvät ruokatavat ja osasi ulkoa edes jonkinlaisen käyttäytymisetiketin. Sormineen nuudeleiden syöminen ei tulisi kuuloonkaan, ei varsinkaan suoraan muusta sopasta.
No, oli heillä muitakin ongelmia kuin vain Tanskan syöminen.
”Tiedättekö, olisi paljon helpompaa jos Preussi olisi vaikka sanonut ketä meidän täältä pitää etsiä, tai jos hän vaikka tulisi itse ilmoittautumaan.” Islannin oli lopulta pakko todeta, tikut ja parsanpala puoliksi matkalla suuhunsa.
”Mennyttä ei saa tekemättömäksi.” Norja totesi kylmästi.
”Yritätkö sanoa, että minun olisi pitänyt kysyä sitä?” Ruotsi kysyi jopa hieman happamasti, mulkaisten Norjaa lasiensa yli.
”Enhän minä sitä väittänyt.” Norja vastasi edelleen kylmään sävyyn, katsomattakaan naapurimaataan takaisin.
”Hei… Hei. Hei! Minä onnistun!” Tanska riemuitsi, nostaessaan varovasti, vaikkakin todella hankalan näköisesti, tikkujen väliin pistettyä nuudelia suuhunsa. Yritys kuitenkin epäonnistui ja Tanska näytti niin surulliselta, että Islannin oli pakko auttaa häntä oikean otteen ottamisessa. Sillä välin Norja ja Ruotsi jatkoivat jonkinlaista kinasteluaan, mikä oli nykypäivänä harvinaista nähtävää ja tämäkin kerta saattoi johtua vain siitä, ettei kumpikaan oikein ollut nukkunut viime aikoina hyvin ja varsinkin Norjan pinna oli alkanut napsahdella kovin usein.
”Kun sinä näköjään tiedät paremmin mitä minun pitää milloinkin tehdä, niin voisit hyvin itse suorittaa tämän pelastusretken loppuun.” Ruotsi puhahti viileästi.
”No, hehe, minun ei tarvitse, tiedätkö miksi? Minä en tuppaa kadottelemaan poikaystäviäni.” Norja säpsäytti takaisin.
”Poikaystäviä…?” Tanska yritti hämmentyneenä kysyä siihen väliin, mutta Ruotsi pääsi keskeyttämään hänet.
”Suomi ei ole minun-”
”Siinä vaiheessa olisit voinut selittää sen Venäjälle jo ennen kuin tämä tapahtui, niin meidän ei tarvitsisi juosta ympäri maailmaa.”
”Sinä teet sitä taas.” Ruotsi huomautti.
”Niinkö teen? Aiotko tehdä asialle jotakin?” Norja pisti vastaan, edelleen katse jossain ihan muualla kuin Ruotsissa, jonka ilme oli synkentynyt sitä myöten mitä pidemmälle keskustelu oli mennyt. Jos paikalle oli saapunut joku maa, joka ei tuntenut häntä niin hyvin kuin nämä kolme – kuten vaikka Puola – olisi tämä henkilö juossut kiljuen karkuun jo hyvän aikaa sitten.
”Jos aiot vain näsäviisastella, voit yhtä hyvin lähteä kotiinkin. Ei sinun ole pakko olla täällä jos sinä et halua.” Nyt Norja käänsi katseensa Ruotsiin, katsellen tätä arvioiden, jopa hetken näyttäen siltä kuin lähtisi.
”Meillä oli sopimus. Minä en lähde, joten saat nauttia näsäviisastelustani vielä hyvän tovin.” Silti hän nousi, ja mutistuaan jotain vessasta hän kääntyi kannoillaan ja katosi johonkin suuntaan.
Hiljaisuus lankesi kolmen pöytään jääneen ympärille, kunnes oli Islannin vuoro rikkoa jää.
”Oletteko huomanneet miten kummallisesti hän käyttäytyy nykyään?” Hän kysyi. Ruotsi pudisti hiukan päätään vastaukseksi.
”Äh, Norjalla on vain se aika kuukaudesta, ei muuta.” Tanska sanoi ohimennen, ”Enemmänkin olisin huolissani niistä ´poikaystävistä´. Keitä muita hänellä muka ikinä olisi ollut kuin minä?”
”Oliko sekään nyt niin virallista?” Islanti tiedusteli Tanskan mättäessä – vihdoin opittuaan – nuudeleita kitaansa.
”Se ON virallista. Kaikki mikä löytyy facebookista on virallista.”
”Se, että jos teet testin: ´Ketä Hetalia-hahmoista sinun pitäisi seurustella´, ja vastaus on Norja, ei tee teidän jo kuolleesta jutustanne mitenkään virallista.” Ruotsi vastasi aivan yhtä ohimennen. Nyt oli Tanskan vuoro suutahtaa.
”Ei meidän juttumme ole kuollut! Sitä paitsi, Norja on poikaystävänänikin facebookissa.”
”Eipäs ole.” Islanti huomautti, ”Sinä olet laittanut hänet veljeksesi, mutta hän ei ole pistänyt sinua veljekseen.”
”Ei, vaan sen erään päivityksen-”
”Tanska ihan tosi, teidän juttunne on ollut kuollut puoli vuosisataa.” Islanti päätti kinastelun siihen. Tanska näytti siltä, että olisi voinut silputa koko paikan parissa pienessä hetkessä kirveellään, mutta kirves oli valitettavasti jossain toisella puolella maapalloa. Syntyi syvä hiljaisuus, kun kukaan ei enää halunnut puhua toisille, eikä minkäänlaista puhetta tapahtunut senkään jälkeen kun Norjakin vihdoin palasi maailmanympärys-vessareissultaan. Tämän takia heitä kuuluisi olla paikalla viisi, myös Suomi, joka olisi ollut piristämässä tunnelmaa tällaisissa tilanteissa. Mutta, tätä hiljaisuutta ei tulisi päättämään kuin sensaatiomainen uutinen, joka vähintäänkin järisyttäisi koko kaupunkia.
Ja sellainenhan saatiin.
Yllättäen ravintolan ovesta pelmahti pari ihmistä, jotka kolauttivat jonkinlaista kongia. Syvä hiljaisuus levisi muihinkin kuin vain pohjoismaihin ja kaikki kääntyivät katsomaan tulijoita.
”Ilmoitettava koko Kiinan kansalle! Tänään, ylhäällä temppelissä, valitaan legendaaristen taistelijoiden joukkoon uusi soturi ja koko kansaa pyydetään saapumaan paikalle.” Tiedotuksen päätteeksi kongia lyötiin uudelleen ja porukka katosi ovesta ulos.
”Menisimmekö katsomaan?” Tanska, unohtaen äskeisen suuttumuksensa, ehdotti, ”Se voisi olla mielenkiintoista. Kyllä kunnon kung fu-taistelu tämän mököttämisen voittaa.” Ehdotus sai pari hyväksyvää kommenttia, jonka jälkeen ruuan syöminen jatkui ja lopulta he lähtivät suuntaamaan kohti palatsia, joka oli harvinaisen helppo löytää sillä se sijaitsi suuren vuoren päällä, jonka alapuolelle koko kylä olikin rakennettu.
Ihmisiä oli alkanut kasaantua paikalle jo hyvän aikaa ennen tapahtumaa, ottamaan hyviä katselupaikkoja, jättäen temppelin pihan keskelle tyhjän alueen, joka oli selvästi varattu taistelijoille.
Kului sopivan aikaa, ehkä pari tuntia, ehkä vähemmän ja ihmisten saapuminen alkoi vähentyä. Lopulta temppelin alueella alkoi soida hyvin kiinalaismainen musiikki ja suurten aplodien saavuttamana eräälle korokkeelle saapui henkilö, jonka Tanska tunnisti pohjoismaista ensimmäisenä.
”Katsokaa! Japani!”
Ja Japaniksi tunnistettu henkilö alkoi puhua kansalle.
”Hyvät kylän asukkaat. Esittelen nyt teille soturinne!” Aplodit lähtivät raikumaan kun pari Aasian valtiota loikki paikalle eri asemistaan, eri tyyleillä.
”Upeaa!” Tanska innostui taistelusta, ja tökkäsi nyrkillään Ruotsia olkapäähän, ”Opettele sinäkin tuollaisia asioita, niin voitat sitten Venäjän leikiten!” Ruotsi murahti, muttei kommentoinut asiaa sen tarkemmin.
Pian alkoi suuri taistelu, kun viisikko alkoi esitellä voimiaan. Sitäkin jatkui hyvän tovin ja yleisö oli haltioissaan joka potkusta tai yksinkertaisimmasta lyönnistä, minkä joku viidestä teki.
”Jos he viisi ovat jo valittu taistelijoiksi, niin minkä takia he tuolla taitojaan esittelevät?” Islanti kysyi kummissaan.
”Katsos, tässä on nyt tällainen juttu: He etsivät legendaarista lohikäärmesoturia, jonka huhutaan olevan koko Kiinan, koko Aasian vahvin taistelija! Tiibet tuolla alhaalla, tuo kaljupäinen, hän valitsee lohikäärmesoturin tuosta viiden hengen joukosta, Korea, Taiwan, Thaimaa, Hong Kong tai Vietnam.” Tanska kertoi nopealla tempolla, posket hehkuen innosta.
”Mistä sinä sen tiedät?” Ruotsi kysyi.
”Minä kävin kysymässä noilta papoilta tuolla alhaalla tässä ennen alkua.” Tanska osoitti alhaalla olevia kahta vanhusta, jotka vilkuttivat, kuin olisivat odottaneet hetkeä, jolloin valtio heistä kertoo muille.
”Javisst.”
”Oikeastaan.” Kuului ääni, joka oli tuttu, mutta hieman liiankin yllättävä, sillä äänen omistaja ei vasta hetki sitten seisonut Tanskan ja Norjan välissä.
”Holy, pyhä Irlantilainen homejuusto!” Tanska huudahti, jälleen säikähtäneenä, ja nojautui hengittämään kaidetta vasten, ”Ensin Islanti ja nyt vielä Japani, tämä alkaa käydä jo kliseiseksi!”
”Pyydän anteeksi.” Japani sanoi, kumartaen pienesti, ”Tarkoitukseni ei ollut säikyttää sinua. Haluan vain korjata pienen erehdyksesi, Tanska. Emme etsi uutta lohikäärmesoturia, meillä on jo lohikäärmesoturi.”
”… Ai?” Valtio koki pienen pettymyksen ja näytti yrmeältä.
”Kuka sitten on lohikäärmesoturi?” Norja meni asiasta kukkaruukkuun.
”Kiina. Ja me etsimme uutta pandasoturia.” Japani kertoi suhteellisen epämääräisesti, ”Sotureita kuuluisi olla yhteensä kuusi: Tiikeri, kurki, käärme, heinäsirkka, apina, lohikäärme ja panda… Muttei tällä hetkellä.” Sitten hän hiljeni hetkeksi ja sulki silmänsä. Nelikkö katseli häntä odottaen.
”Luultavasti pystyn kertomaan tämän teille, mutta ihmisiä en saa huolestuttaa.”
”Kertoa minkä?” Norja kysyi.
”Kyse on Kiinasta… Kuten varmaan osaatte kuvitella, lohikäärmesoturin arvo on suuri, äärimmäisen suuri kunnianosoitus. Sen saa vain suurin soturi – aivan, kuten Tanska juuri kertoi. Kuitenkin, kun Kiina tämän nimityksen sai… Hän raivostui. Hän meni kaupunkiin ja alkoi tuhota paikkoja. Jollain tapaa se tuntui loukkaavan häntä ja sitten selvisi, että hän olisi tahtonut olla pandasoturi, eikä lohikäärme. Kohtalo oli kuitenkin päättänyt toisin ja… Jouduin karkottamaan hänet, ettei hän vahingoittaisi sivullisia.”
”Pandasoturi… Ihan Kiinamaista.” Norja totesi.
”Mutta nyt, Tiibet sai tiedon, että hän tulisi palaamaan ja kostaisi vääryyden, jonka hän oli kokenut ja vaatisi pandasoturin tittelin itselleen. Tätä varten me joudumme valitsemaan nyt pandasoturin, ainoan, joka pystyy vastustamaan hänen voimiaan.”
”Katsokaa! Mestari Tiibet aikoo sanoa jotain!” Joku ihminen huusi. Kaikki katseet kääntyivät korokkeella olevaan kaljupäämunkkiin, joka oli nostanut yhden sormensa ylös. Viisi taistelijaa temppelin pihalla lopettivat, ja asettuivat riviin.
”Tunnen, että pandasoturi on joukossamme. Mutta… Se ei ole kukaan teistä.” Hän kertoi viisikolle. Ihmisjoukko kohahti pettyneesti.
”Noh, tämäpä oli masentavaa.” Tanska murahti ja nojautui eteenpäin äkillisesti, tönäisten Islanti, joka horjahti kohtalokkaasti. Hän yritti ottaa kiinni kaiteesta, mutta kiinalaistekoisena tämä petti alta ja saarivaltio tipahti alas.
Kummallisuuksia alkoi tapahtua hiukan. Jostain kumman syystä joku oli päättänyt pistää jättitrampoliinin kohtaan, johon Islanti putosi ja se otti pojan kiltisti vastaan, pompauttaen tämän taas ylös. Silloin, kun Islanti oli ylhäällä ilmassa, jostain taivaalta lensi rakettivoimalla toimiva panda, joka töytäisi saarivaltion matkaansa lentoon kohti Tiibetiä ja muita valtioita. Kaksikko, niin panda, kuin Islantikin, huusivat hiukan yhteen ääneen, mutta juuri Tiibetin yläpuolella Islanti tipahti kyydistä ja pyllähti tämän eteen, sadatellen hiukan omalla kielellään.
Tiibet tuijotti hiukan hopeahiuksista valtiota ja kohautti olkapäitään.
”Sinä käyt.” Hän totesi ja nosti sitten katseensa kansalaisiin, ”Universumi on antanut meille pandasoturin!” Hän ilmoitti mahtipontisesti, suuren pandan karjuen taustalla ja kadoten taivaanrantaan. Ja yleisöhän raikasi, musiikki hurrasi ja banaaninlehdet lentelivät ympäriinsä.
* * *
Päästiin seuraavaan aikahyppyyn, jonka aikana Islanti raahattiin temppeliin, jossa käytiin keskustelu ruukunhenkien kanssa ja sen jälkeen muut pohjoismaat + Japani saapuivat paikalle.
”Voi, pikkuinen Islanti pääsi pandasoturiksi!” Tanska lässytteli.
”En minä tätä halunnut.” Islanti ilmoitti ja yritti katseella saada Japania muuttamaan tilannetta.
”Pyydän anteeksi, tämä tuli kyllä hieman yllättäen…” Japani kumarsi jälleen hieman, ”Olisin tarkistuttanut Tiibetin pään, mutta hän ehti vaipua jo meditaatioon tarvittavaan koomaan, joten se olisi ollut vaarallista hänelle. Mutta, yleensä hän on ollut oikeassa näissä asioissa…”
”Niin, minä olin se munkki, joka oli siinä elokuvassa 2012 hakkaamassa siellä vuoritemppelissä sitä kongia!” Tiibet ilmoitti nopeasti kaikkien takaa.
”Aikamoinen kooma.” Norjan oli aivan pakko kommentoida.
”Meillä ei ole aikaa tällaiseen.” Ruotsi ilmoitti, ”Meillä on muuta tekemistä, emme ehdi puuttua toisten maiden asioihin enempää.”
”Ah, aivan, teidän pelastusretkenne!” Tiibet huudahti innoissaan ja pomppasi ylös maasta. Tanska kysyi hiljaisella äänellä Norjalta miten munkki oli maahan edes päätynyt istumaan, kun äskenhän hän oli ollut heidän takanaan seisomassa, mutta vastausta ei kuulunut.
Tiibet saapui Ruotsin eteen heiluttelemaan käsiään kummallisesti, tuijottaen tätä syvälle silmiin. Kaksikko aloitti tuijotuskilpailunkaltaisen, mitä muut eivät jaksaneet jäädä katselemaan.
”Japani. Minä en halua olla pandasoturi.” Islanti ilmoitti, ”Minä en halua puuttua teidän asioihinne, mihin minä en kuulu millään tavalla, enkä todellakaan tahdo taistella Kiinaa vastaan.”
”Minä en valitettavasti päätä asioista täällä.” Japani kumarsi taas pienesti anteeksi pyytäen, ”Minä vain opetan sotureita. Jos Tiibet on valinnut sinut pandasoturiksi, niin sen jälkeen minä en voi enää vaikuttaa asiaan. Ja me tarvitsemme jonkun, joka pelastaa tämän kylän kansan Kiinan vihan alta.”
”Mutta Ruotsi on oikeassa.” Norja sanoi, ristien kätensä puuskaan, ”Meillä ei ole aikaa taistella täällä, meidän pitää jatkaa Suomen seuraavan eksän etsimistä.”
”Ei Islannin tarvitse pakosti olla mukana.” Tanska puolusteli. Hänestä oli selvästi vain hienoa, että joku heistä sai tuollaisen kunnianosoituksen ja mahdollisuuden. Norja ja Islanti näyttivät olevansa todellakin veljeksiä ja löivät molemmat Tanskaa takaraivoon tämän eri puolilta.
”A-u!”
”Suomen eksä?” Kuului ääni kauempaa huoneesta. Viisikko, Taiwan, Hong Kong, Korea, Thaimaa ja Vietnam olivat tulleet sisälle. Heistä nopeimmin pohjoismaiden ja parin muun luokse saapui Vietnam, heilauttaen melansa olkapäälleen.
”Siinä tapauksessa teidän kaikkien kannattaa jäädä paikalle.” Nainen sanoi, ”Sillä hän tulee pian.”
”Älä sano…” Islanti kuiskasi kärsivästi, ”Älä sano että se on…”
”Kiina, kyllä vain.” Vietnam sanoi, tuhahtaen hieman nauravasti.
”Tämäkin olisi pitänyt arvata.” Tanska pyöräytti päätään, ”Ei kai siinä sitten muukaan auta kuin jäädä.”
”Siinä tapauksessa saatte tehdä Ruotsista soturinne!” Islanti huudahti, ”Minä en halua-”
”Pandasoturin ei kuulu olla yhtä hurjan näköinen kuin Ruotsi on.” Thaimaa huomautti ystävällisesti, ”Hänen pitää olla joku, jolla on puhdas sydän ja joka on sisimmässään ystävällinen.”
”Siinä tapauksessa Islanti on teille väärä henkilö.” Tanska huomautti, ”Hän on ollut liikaa veljensä seurassa ja on vähintäänkin yhtä julma.”
”Japani, jos Islanti ei halua-” Norja yritti puhua järkeä, mutta…
”Tämä yhteiskunta ei perustu sille mitä tahdotaan tehdä, vaan sille mitä pitää tehdä.” Japani huomautti ja sai pari ylähuulta kohoamaan hämmennyksestä, ”Tärkeintä on, ettei syty sotia, eivätkä ihmiset kuole turhaan.” Ylähuulet laskivat, sillä jokainen valtio ymmärsi tuon.
Islanti huokaisi syvään.
”Minulla ei taida olla vaihtoehtoja?” Hän kysyi huultaan purren.
”Ei meiltäkään mitään kysytty ja täällä sitä ollaan.” Taiwan huomautti pieni hymynkaltainen huulillaan.
”Mutta en halua taistella Kiinaa vastaan.”
”Voi Islanti!” Tanska huokaisi ja läimäytti tätä selkään, ”Olet kuin pikkulapsi:
´En tahdo sitä, en tahdo tätä´ Olisit mies!” Saarivaltio mutisi vastaukseksi jotain mistä ei kukaan saanut selvää ja hieroi ohimoitaan hieman.
”Olemmeko päässeet yhteisymmärrykseen?” Japani kysyi Islannilta, joka nyökytti käsiensä alla olevaa päätään. Japani nyökkäsi.
”Aloitamme harjoittelun välittömästi.” Hän sanoi, kääntyen sitten muiden pohjoismaiden suuntaan, ”Joudun pyytämään teitä poistumaan paikalta toistaiseksi. Meillä on paljon tehtävää ja liian vähän aikaa.”
”Ymmärrämme.” Norja sanoi, huomaamattaan kumartaen hieman kuin nyökkäykseksi, napaten Tanskaa hihasta ettei tämä ehtisi tehdä mitään väärää, ”Mutta jos mitenkään mahdollista, pyytäisin teitä kiirehtimään. Meillä on hieman kiire.”
”Ei minkäänlaista ongelmaa sen kanssa, hyvä Norja. Lupaan, että ennen kuin aurinko on näyttäytynyt teidän puoleltanne palloa, olen muovannut veljestäsi soturin.”
”Mutta ennen kuin lähdette.” Tiibet sanoi utuisella äänellä, edelleen tuijottaen Ruotsia silmiin, tämän tuijottaessa yhtä lailla takaisin, ”Minulla on vielä sanottavaa.”
”Hienoa…” Tanska sekä Korea jupisivat.
”Vain yksi teistä tulee onnistumaan tehtäväs-”
”Hienoa!” Tanska ja Korea jatkoivat yhteispuhumistaan, ”Saatiin ennustus! Tämä tästä vielä puuttui.”
Tiibet joutui luovuttamaan tuijotuskilpailun mulkaistessaan kaksikkoa, jotka puhaltelivat ilmaa suustaan.
”Vain yksi teistä tulee onnistumaan tehtävässään,
vain yksi tulee menettämään kaiken varjelemansa,
kolmas teistä joutuu valitsemaan puolensa kahden hyväksi,
mutta mainitsematonkaan ei palaa tyhjin käsin.”
Kaikki pohjoismaat hiljenivät miettimään munkin sanoja, kunnes lopulta Norja päätti raahata Tanskan sekä Ruotsin mukanaan pois. Kaikkien ilmeet olivat vaikeita lukea, mutta pientä helpottuneisuutta oli ilmassa, sillä ennustuksen ensimmäinen säe oli sentään suomea, tai mitä kieltä he nyt puhuivatkaan. Oli silti vaikea yrittää ottaa selvää Tiibetin sanoista, eikä heillä muuten ollut minkäänlaista hajua siitä, mitä heille oltiin yritetty kertoa.
Japani kääntyi Islannin puoleen, joka ei näyttänyt hirveän innostuneelta.
”Aloittakaamme.”
* * *
Päivä taittui iltaan ja kolme pohjoismaata uskaltautui palata takaisin temppelille saatuaan tarpeekseen nuudeleista ja muista nähtävyyksistä. He löysivät harjoitussalin, joka oli temppelin yhteydessä. Ääniä ei kuulunut, mutta kun he astuivat sisälle, he kyllä huomasivat siellä olevan ihmisiä. Islanti, hieman mukiloidun näköisenä, istui parilla rappusella jotka veivät itse areenalle ja tuijotti poissaolevasti seinää Japanin puhuessa hänelle.
Tummasilmäinen valtio huomasi sisään saapuneen kolmikon.
”Olette palanneet sopivaan aikaan. Me olemme valmiita.” Japanista huomasi, että ei hänkään ollut enää samassa kunnossa kuin aamulla. Hänenkin oikea poskensa oli kokenut kovia ja hänen vaatteensa hieman palaneet.
Islanti nosti katseensa seinästä ja katsoi väsyneesti takanaan olijoita, tervehtimättä.
”Mitä, joko Islanti on pandasoturi!” Tanska hämmästyi.
”Tahdotteko nähdä?” Japani kysyi hieman iloisemmalla äänellä. Nuorempi saarivaltio katsoi tätä ilmeellä:
Kehtaatkin ehdottaa jotain tuollaista.
”Ja!” Tanska innostui. Seuraavaksi Islanti katsoi kolmikko ilmeellä:
Kehtaattekin hyväksyä ehdotuksen!”Oikeastaan se voisi olla mielenkiintoista katsottavaa.” Ruotsi totesi.
”Todellakin.” Norja virnisti, ”Näytä meille mitä olet oppinut.”
* * *
Battle 1. Japan vs. IcelandJapani ja Islanti seisovat keskellä salia.
Zoomaus Japanin naamaan, tummat silmät räpäyttävät kerran ja hän vetäisee miekkansa esille sanoen jotain omalla kielellään.
Zoomaus kohti Islantia, ilme mitäänsanomaton, hän ei kommentoi mitään.
Begin!Japani lähtee hyökkäykseen, sivaltaen miekallaan, mutta Islanti hypähtää kauemmas.
”Geysir.” Islanti sanoo ja maasta hänen jalkojensa juuresta kohoaa geysirejä, kuin suojaksi. Japani väistää ja hyppii volteilla pakoon maasta putkahtelevia kuumavesisuihkuja. Yksi kuitenkin osuu häntä jalkaan ja hän kaatuu.
Japani HP -10Islanti on jäänyt suojaamattomaksi, Japani ponnahtaa takaisin ylös.
”Kirsikankukkatanssi.” Hän toteaa ja yllättävä tuuli tuo mukanaan kirsikankukkia, jotka alkavat kierrellä Islannin ympärillä ja hän menee hämmennyksiin. Japani hyökkää terälehtien seasta, iskien hopeahiuksisen valtion kovakouraisesti parin metrin päässä olevaan seinään.
Islanti HP -12Tomun hälvettyä selviää, että Islanti on saanut pidettyä tasapainonsa ja kohottaa katseensa maasta Japaniin, joka heilauttaa miekkaansa pari kertaa.
”Mr. Puffin!” Islanti huudahtaa.
”I’m on it!” Ääni kuuluu Japanin takaa ja mustavalkoinen lintu hyökkää tämän päälle.
Japani HP -20 Islanti nappaa miekan, joka on lennähtänyt Japanin kädestä tämän yrittäessä puolustautua linnulta ja lähtee hyökkäykseen, sivaltaen Japanin oikeaa kylkeä. Puffin lennähtää Islannin olkapäälle.
”Kiitos.” Islanti sanoo.
”Anytime!” Mr. Puffin sanoo ja poksahtaa pois.
Japani HP -20Japani suoristautuu selvittyään hyökkäyksestä, muttei käänny vastustajansa puoleen.
”Minulla ei ole mahdollisuuksia, kuin käyttää
sitä iskua.” Hän sanoo hiljaisella äänellä, ”Varaudu, pandasoturi, sillä kukaan ei ole selvinnyt tästä iskusta.
”Ultimate fangirl-attack.” Hän sanoo, katsoen olkansa yli Islantia, joka astuu säikähtäneenä pari askelta taaemmas.
Alkaa hirveä kiljuminen kun joka puolelta ryntää tyttöjä, kiljuen ja hyökäten Islannin päälle.
Islanti HP -40Pohjoismaata ei näy enää fanityttöjen alta, mutta hän saa silti sanottua seuraavan iskunsa.
”Norja!” Hän huudahtaa.
Pelaaja 2 kutsuu hahmon Norja.
Käy pieni räjähdys, kun Norja ilmestyy hänen eteensä, räjähdyksen lennättäessä fanitytöt päin seiniä.
”Minä hoidan.” Norja toteaa ja kutsuu jonkinlaisia olentoja pitämään fanitytöt ja Japanin kaukana. Hän kääntyy ja kumartuu veljensä puoleen.
”Oletko kunnossa?” Norja kysyy ja hänen koskettaessaan Islannin olkapäätä, kosketuksesta alkaa tulla vihreää valoa.
Islanti HP +40Islanti nyökkää ja kiittää, nousten omin jaloin nyt ylös. Samalla Norjan olennot ovat kadotuttaneet fanitytöt olemattomiin ja niin hänkin posahtaa pois. Jäljellä ovat vain kaksi saarivaltiota.
Japani total HP 50
Islanti total HP 88”Tämä tulee olemaan viimeinen isku.” Islanti sanoo. Japani ottaa puolustusasennon, mutta yllättäen koko paikka tulee täyteen tummaa savua, jonka läpi ei näe. Japani yrittää liikkua, mutta hänen jalkansa ovat jääneet jumiin laavaan, joka kivettyy pitämään hänet paikallaan.
Japani HP -5Kuuluu räjähdys ja kaiken savun keskeltä alkaa näkyä lentäviä, punaisen hehkuvia kivenmurikoita. Ne lentävät suoraan kohti Japania, eikä hän kykene väistää, ja lopulta niitä alkaa tipahdella hänen päällensä.
Japani HP -30Savun ja murikoiden seasta hyppää esille vielä Islanti.
”Tämä on loppu!” Hän huudahtaa ennen kuin hänen nyrkkinsä osuu Japania naamaan.
Japani total HP 0
Winner is Iceland
Stats:
XP gained: 10 000, new level gained
Iceland is now level 66
HP: 88
Time: 2 minutes
Good job!* * *
Ruotsi, Norja ja Tanska olivat hiljaa kun kaksi saarivaltiota palasi heidän luokseen.
”Islanti on nyt minua kymmenen leveliä parempi!” Tanska oli ensimmäinen, joka avasi suunta, mikä kyllä ei enää yllättänyt.
”Ja vain viisi minua jäljessä.” Ruotsi sanoi hieman masentuneen kuuloisasti, mutta yllättyneenä. Puheenaihe käytti naamallaan pienen hymyn.
”Samalla tasolla minun kanssani.” Norja sanoi, kuulostaen ylpeältä, ”Olet todellakin parantunut, vain parin tunnin aikana.”
”26 level up:ia kolmessa tunnissa.” Japani kertoi, ”Minähän sanoin, että muovaisin hänestä soturin. Islannilla on katsokaas pandasoturuus sisimmässään. Sen pitäisi riittää Kiinaa vastaan, hän on levelillä 85.”
”Ihan vain mielenkiinnosta, onko kukaan päässyt sataan?” Tanska heitti viattoman kysymyksen.
”Ei kukaan.” Oli vastaus, ”Korkeimmalla ovat Venäjä ja Amerikka, 89, sekä Saksa, 91.”
”Vou!” Tanska huudahti, ”Muistuttakaa, etten ikinä taistele ketään heistä vastaan. Aivan, ja kivat sinulle Ruotsi, pidä hauskaa sitten Venäjän kanssa.” Ruotsi murahti vastaukseksi.
”Seuraava vastustajasi on sitten Kiina.” Japani sanoi Islannille, ”Oletko valmis?”
”En.”
A/NKiina on siis seuraava vastustaja, ja pieni Islanti joutuu hänet kohtaamaan. Onnistuuko hän haasteessaan? Entä pitäisikö videopelit kieltää lailla? Oliko Tiibet oikeasti elokuvassa 2012? Mitä hänen ennustuksensa tarkoittaa? Palaamme asiaan luvussa
6: Taistelumme tulee olemaan legendaarinenEN ole pelannut taistelupelejä ENKÄ lukenut mangaa, eli EN ole voinut saada vaikutteita, VARSINKAAN Narutosta! En, en, en, en! Joku, ottakaa tuo sarkasmikyltti pois naamani edestä, en näe kirjoittaa!
Joku saisi tehdä Hetaliasta taistelupelin. Siitä tulisi paljon mahtavampi ku Preussista! Voin auttaa suunnittelussa... <3
Tämä luku oli kummallisin ikinä kirjoittamani. Ihan tosi! Ja kun huomasin innostuneeni liikaa, niin tästä tuli hieman pitkä. Sitä pelkäsinkin suunnitellessa, joten ficci pitenee yhdellä luvulla, sillä tämä piti jakaa kahtia.
Nyt jos et tiennyt mistä leffasta oli kyse, niin mene heti videovuokraamoon ja lainaa:
Kung fu Panda
Ja samalla 2012. Vaikutteita tullut myös sarjakuvasta Tintti Tiibetissä (Siellä on Tiibet!
)
Kolme lukua jäljellä, yrittäkää kestää vielä hetki!
Tanskan säikyttely on kivaa.
