Title: Joulutoiveita
Author: Penber
Raiting: S
Genre: slash, fluff
Fandom: Sherlock Holmes
Pairing/Characters: Holmes/Watson, Toby
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Arthur Conan Doylelle. Mie vaan leikin.
Summary: Toby -koiran joulu Holmesin ja Watsonin kanssa.
A/N: Osallistuu Jouluhaasteeseen sekä FFviiskybäseen (sanalla Lumi).
~ * ~
Toby rakasti lunta. Sen mielestä oli hauska hypähdellä valkean, höttöisen lumen päällä, kun pienet lumihiutaleet tanssahtelivat sen kuonolle. Koiralle, joka vietti suurimman osan elämästään köyhän miehen rakentamassa häkissä, joulu oli parasta aikaa. Silloin John Watson saapui hakemaan Tobyn, sillä tämä lääkäri oli sattumoisin erittäin kiintynyt orpoon, kirppuiseen koiraan.
Oli joulukuun 24. päivä, eikä Tobylla ollut aavistustakaan, että jo seuraavana aamuna Holmes sekä Watson vaihtaisivat sylikkäin lahjoja, antaen toisilleen muutaman suudelman mistelin alla. Koira nautti hetkestään ja huomiostaan, jota se sai osakseen. Watson juoksi kaulahuivi tuulessa lepattean nelijalkaisen ystävänsä perässä, posket punaisina hehkuen. Tohtorin mielestä Toby oli hauskimpia koiria, mitä maa päällään kantoi.
Sherlock Holmes värjötteli takkatulen ääressä, kun lumiset Toby sekä tohtori Watson viimein palasivat pitkältä lenkiltään. Hän nosti laiskasti katsettaan kuullessaan jalkojen tömistelyä portaikossa, muttei muuten tehnyt sen suurempaa elettä näyttääkseen, että oli huomioinut tulijat.
"Oi, Holmes!” Watson huudahti onnessaan. "Ulkona on niin kaunista!"
"Uskon sen, rakas tohtorini", Holmes puolestaan totesi pienesti hymyillen. "Mutta mikään voima tässä maailmassa ei saisi minua astumaan jalallanikaan tämän talon ulkopuolelle."
"Miten vain haluat", tohtori tuhahti ja lähti sitten viemään lumesta märäksi menneitä vaatteita kylpynuoheeseen, Toby iloisesti pyörien hänen perässään.
***
Muutama tunti myöhemmin John Watson kietoi viltin itsensä sekä Holmesin ympärille. He olivat istahtaneet takan viereen vedetylle sohvalle aivan vieretysten, ettei heidän vartaloissaan hohtava lämpö vain karkaisi. Toby oli käpertynyt onnellisena takan edessä olevalle matolle. Watson silmäili lempästi nukkuvaa koiraa, joka tuhahteli äänekkäästi aina ajoittain unensa keskeltä.
"Minusta meidän tulis antaa Tobyn jäädä luoksemme", Watson totesi yllättäen. "Se näyttää niin onnelliselta kanssamme... täällä Baker Streetillä."
Holmes hymähti, muttei vielä sanonut mitään. Tohtori käänsi katseensa häneen, kuin yrittäen siten vedota ystäväänsä. Etsivä naurahti miehen ilmeelle ja oli vaikka vannoa että juuri sillä hetkellä John Watson näytti koiralta.
"Tokkopa meillä olisi aikaa huolehtia Tobysta", Holmes paasasi. "Sinulla on praktiikkasi ja minulla..."
"Älähän nyt, Holmes!" Watson parahti. "Luettelet kasan tekosyitä, koska todellisuudessa välttelet tilanteita, joissa sinun on tehtävä emotionaalisia ratkaisuja. "
"Sitäkö mieltä tosiaan olet?" etsivä kujersi kieputtaen kätensä tohtorinsa ympärille. Watson tunsi poskiensa kuumottavan ja tällä kertaa hän tiesi ettei se johtunut pakkasenpuremista. Holmes hipaisi nenällään vierustoverinsa nenänpäätä saaden toisen entistä enemmän hämilleen.
"Mm... Et keskeyttäisi minua tuolla lailla", Watson nuhteli, vaikkakin hänen huulenpielensä nykivätkin hieman. "Antaisit Tobyn jäädä... Se on ainoa pyyntöni, joululahjani."
Holmes huokaisi.
"Joskus unohdan kuinka ovela osaatkaan olla, tohtori hyvä."
"Joten Toby saa jäädä?"
Ja Holmes vastasi Watsonin kysymykseen suudelmalla, jonka tohtori epäilemättä oletti tarkoittavan myöntävää vastausta.
~ * ~
