Kirjoittaja Aihe: Twilight: Mutta minulla on sinut | S, Emmett/Rosalie, one-shot  (Luettu 1339 kertaa)

kaalinkerä

  • ***
  • Viestejä: 26
Otsikko: Mutta minulla on sinut
Ikäraja: S
Fandom: Twilight
Paritus: Rosalie/Emmett
Yhteenveto: En voinut kieltää sinulta elämää
A/N:Joo, tää on tämmönen one-shot, joka kertoo Rosalien ja Emmettin kaunista tarinaa

”Sinulla ei ole hätää, sillä minä olen vierelläsi. Aina”
 
Sanat soivat päässäni enkä saa niitä pois mielestäni. Mieleeni muistuu se yö, jolloin meidän elämämme yhdistyivät ikuisiksi ajoiksi. Annan muistikuvien virrata yhtä kirkkaina kuin soliseva puro ja muistelen.

”Ei voi olla. Sinähän näytät aivan…”
”Pyydän, auta…minua”
”Minä en saisi. Et haluaisi tätä…”
”Mutta minä haluan…elää…ole niin kiltti ja…anna minulle uusi mahdollisuus”

Siinä silmänräpäyksessä olin jo tehnyt valintani. Tämä mies halusi elää ja niin tulisi tapahtumaan. Niiltä silmiltä ei voinut kieltää mitään. Ei varsinkaan elämää.

”Rosalie! Sinä et olisi saanut…”
”Tiedän Carlisle, mutta en voinut antaa hänen kuolla”
”Mitä jos hän ei halua tätä? Mitä me teemme?”
”Minä…lupaan pitää hänestä huolta. Hän on minun vastuullani”
”Toivon todella että teit oikean valinnan, sillä nyt on liian myöhäistä perua”
”Tiedän”

Tiedän. Olin aina tiennyt sen. Kohtaloni, tulevaisuuteni, ikuisuuteni merkityksen.

”Hän herää. Jätän teidät kahden. Jos haluat, voin kyllä jäädä vierellesi…”
”Ei, mene vain. Minä hoidan tämän”

Olin aina ollut sellainen. Huolehtivainen itseäni ja kaikkia rakastamiani kohtaan.

”Sinä heräsit viimein!”
”Missä minä oikein olen. Miksi minä…”
”Shh…kaikki on hyvin. Minä selitän sinulle vielä kaiken, kunhan maltat”
”Entä kuka sinä olet? Enkeli? Olenko minä kuollut?”
”Et, mutta et eläväkään. Sinä olet niin kuin minä”
”Siinä tapauksessa kaikki todellakin on hyvin”

Muistaisin sen hetken ikuisesti, vaikken olisikaan vampyyri. Muistaisin hänen huulilla karehtivan hymyn, joka sai minut heti vakuuttuneeksi siitä, että tein oikein. Annoin hänelle onnen.
 
”Maailma on niin erilainen, että ihan pelottaa”
”Se on osa tätä kaikkea. Ikuista elämää”
”Ikuisuus? Nyt minua todellakin pelottaa”
”Sinulla ei ole hätää, sillä minä olen vierelläsi. Aina”
”Tulisipa pian päivä, jolloin minä voin sanoa tuon sinulle, rakkaani”

Hymyilen. Vuodet olivat kuluneet ja me olimme kumpikin muuttuneet. Niin monta vuotta, niin paljon muistoja ja rakkautta.
  Pian tunnen vahvat kädet ympärilläni, jotka kietoutuvat minuun vahvoina ja suojelevina. Käännyn katsomaan ja vastaan vekkulimaiseen hymyysi. Ajalla ei ole mitään vaikutusta meihin ja vaikka olisikin, niin tietäisin, että tuo poikamainen hurmaava hymysi ei koskaan muuttuisi. Nyt olen iloinen, sillä minä saan nauttia siitä ikuisuuden.
”Siitä on nyt tasan 100 vuotta”, kuiskaat korvaani lempeästi. Näiden vuosien aikana olet oppinut tuntemaan minut paremmin kuin kukaan muu ja lukemaan kasvoiltani jokaisen ajatukseni vaivatta.
”Sinäkö muistat? Vau, luulisi että ikäisesi vanhus kärsisi jo dementiasta”, vastaan kiusoitellen ja tunnen kuinka hymy nousee väkisinkin huulilleni.
”Pöh! En minä nyt noin vanha ole. Minulla vain on niin nuori vaimo, että jään tyystin hänen varjoonsa”, tuhahdat muka loukkaantuneena ja suikkaat lempeän suukon poskelleni.
”Ja sinä taas tunnut olevan minulle se elämäneliksiiri, joka pitää minut kauniina niin kauan kun olet rinnallani”
”Vaikuttaa siltä, että joudut olemaan maailman kaunein nainen vielä jonkin aikaa, sillä minä en ole lähdössä minnekään”, naurahdat ja puristat minua nyt lujemmin otteessasi. Tiedän, että se tulee pitämään meidän yhdessä aina. Kuin vahvistuksena ajatuksilleni, sinä vastaat:
”Sinulla ei ole hätää, sillä minä olen vierelläsi. Aina”
« Viimeksi muokattu: 18.11.2012 21:04:00 kirjoittanut niiina »
- Rakastan sinua enemmän kuin elämääni<br />- Hyvä. Muuten olisi silkkaa hulluutta olla kimpassa vampyyrin kanssa<br />- Oletpa romanttinen...