Nimi: Vesisade joulukuussa
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Paritus: Ron/Harry
Ikäraja: S
Tyylilaji: draamafluffya (oon aina niin hyvä tässä ficcieni luokittelussa
)
Juonilyhennelmä: Ron seisoo loukkaantuneena vesisateessa keskellä Viistokujaa ja odottaa Harrya, joka ei ehkä koskaan tulekaan. Joulukuussa ei sitä paitsi edes pitäisi sataa vettä, missä kaikki lumi on?
A/N: Osallistuu FF100:n sanalla 066. Sade. Otsikko on taas mitä on, miun luovuus loppuu aina siinä vaiheessa kun niitä pitäisi keksiä.
Tein tämän vältellessäni koulutöitä. Olkaa onnellisia siitä, että se, että minulla on paljon tekemättömiä kouluhommia tarkoittaa sitä, että kirjoitan pitkästä aikaa ficcejä!
Ulkona sataa räntää ja se on jo hyvä syy sille, miksi Ron on huonolla tuulella. Ei joulukuussa pitäisi sataa räntää, joulukuussa poskien pitäisi punastua pakkasesta ja lumihankien kimallella joka puolella. Nyt ainoat asiat jotka kimaltelevat ovat joulumainokset Viistokujan näyteikkunoissa, eivätkä ne ole omiaan kohottamaan Ronin mielialaa. Harryn pitäisi olla jo paikalla, mutta Ron ei ole edes varma, onko hän tulossa. Eilen he riitelivät taas, ja jossain Ronin mielen pohjalla kalvaa epäluulo siitä, että ehkä Harry ei enää haluakaan olla hänen kanssaan. Ron tuijottaa ylöspäin ja näkee harmaat pilvet jotka roikkuvat niin alhaalla että olisi kai ihan aiheellista pelätä, että kohta taivas putoaa niskaan. Miltähän se tuntuisi? Olla keskellä harmautta ja sumua ja ikävää. Ei varmaan juuri eroaisi Ronin tämän hetkisestä mielentilasta. Hänen ja Harryn oli tarkoitus tänään mennä etsimään Teddylle joululahjaa, mutta ehkä Harry haluaakin ostaa kummilapselleen lahjan ihan yksin. Ei sillä kyllä olisi väliäkään, koska ei lahjassa kuitenkaan lukisi: "Teddylle Harrylta ja Ronilta", sehän voisi vaikuttaa siltä, niin kuin Harry ja Ron olisivat pari. Mikä skandaali siitä syntyisikään, jos kaikki saisivat tietää, että Harry ja Ron – niin, Harry ja Ron – seurustelisivat! Ron potkaisee loskaa kengällään. Hän ei jaksa salailua enää. Sen hän Harrylle eilen sanoikin oikein värikkäin sanankääntein, ja Harry lähti pois eikä kai enää tule takaisin. Eiväthän he tietenkään voisi olla julkisesti yhdessä, Harryn mainehan menisi aivan kokonaan! Ihan sama, Ron miettii. Ihan sama. Hän on muutenkin kyllästynyt siihen, että joka kerta kun hän yrittää ottaa Harryn käden omaansa kun he kävelevät jossakin ulkona, Harry vain tunkee käden taskuunsa ja katsoo häntä anteeksipyytävästi. Pelkkä anteeksipyytävä katse ei riitä. Jos Ron on Harryn kanssa, hän haluaa tosiaankin
olla Harryn kanssa, eikä välittää siitä, vaikka kaikki katsoisivatkin. Ehkä sitten on parempikin, että Harry ei tule tänne. Ehkä on parempi niin, että Harry ostaa Teddyn lahjan yksin.
Räntä muuttuu tihkuttavaksi jäiseksi vedeksi ja Ron työntää kädet syvälle takkinsa taskuihin. Hän vilkuilee ohikulkijoita jotka ovat selvästikin päässeet kunnon joulutunnelmaan, ja Ron miettii, miten pitkään hän kehtaa odottaa siinä. Hänellä alkaa olla kylmä ja vesisade ei ole pelkkää tihkua enää, vaan kunnon vesisadetta. Ron tuntee selvästi, kuinka kylmä vesi valuu hänen kauluksensa sisästä hänen niskaansa. Enää pari minuuttia hän jaksaa odottaa.
Ron on juuri lähdössä ja henkisesti valmis hautaamaan kaikki ajatuksensa siitä, että hänellä muka olisi poikaystävä, kun hän vihdoin näkee Harryn, joka pujottelee taitavasti ihmisten välistä huolestunut ilme kasvoillaan. Harryn sietääkin olla huolestunut, Ron ajattelee. Suurin osa väkijoukosta kyllä väistää kun tunnistaa itse Harry Potterin, ja jotkut heistä jäävät tuijottamaan pojan perään. Harryllakaan ei ole sateenvarjoa ja hänen hiuksensa ovat litistyneet vasten hänen päätään. Kun hän lopulta pysähtyy Ronin eteen hän huohottaa ja ottaa lasit pois päästään pyyhkiäkseen ne hihaansa.
"Luulin jo ettet vaivaudu paikalle", Ron sanoo. Tällä kertaa hän ei aio vain unohtaa suuttumustaan, niin kuin usein käy, kun Harry lopulta vaivautuu katsomaan häntä nolostuneena ja sanomaan jotakin jonka voi ehkä käsittää anteeksipyynnöksi.
"Minä –" Harry sanoo ja pysähtyy taas hengittämään. Hän tarraa Ronia kohmeisilla käsillään käsivarsista ja tuijottaa häntä silmiin. Lasien pyyhkimisestä ei ollut mitään hyötyä, sillä sadevesi valuu taas pitkin Harryn kasvoja ja silmälaseja. "Anteeksi."
Tuota sanaa ei kovin usein kuule Harry Potterin suusta, ja Ron tuijottaa Harrya hämmästyneenä. Hän melkein unohtaa että on suuttunut, kylmissään ja märkä, mutta vesisade joulukuussa pitää jotenkin hänen aivonsa selvinä. Aikooko Harry pyytää anteeksi ja jatkaa sitten taas niin kuin ennenkin, pitäen Ronin jonkinlaisena pienenä, nolostuttavana salaisuutenaan?
"Sinä olet oikeassa", Harry sanoo eikä Ron ole ihan varma mitä hän tarkalleen ottaen tarkoittaa. "Sinä olet aina ollut oikeassa, ja minä olen vain typerä."
Sitten Harry pyyhkii sadevettä pois Ronin poskilta ja tekee jotain, mitä Ron ei osannut odottaa. Hän siirtää otteensa Ronin käsivarsilta tämän vyötärölle ja vetää Ronin lähemmäksi itseään. Ron ei voi mitään sille että hän tottelee Harryn otetta eikä rimpuile irti. Harryn ilme on totinen kun hän kumartuu eteenpäin ja suutelee Ronia. Ronin kädet nousevat kuin itsestään Harryn olkapäille ja takertuvat hänen takkiinsa, ja suudelma on pitkä ja märkä (ja
kylmä, kun jäinen sadevesi valuu pitkin heidän kasvojaan). Ron tietää, että ihmiset katsovat, ja hän tietää, että Harrykin tietää sen, ja se tekee suudelmasta vuoden parhaan suudelman. Kun he lopulta irtautuvat, Harry hymyilee, eikä joulukuinen vesisade ole niin paha asia kuin se oli vasta hetki sitten.
"Taisimme juuri päästä monen lööppilehden etusivulle", Ron kuiskaa ja tarraa Harrya kädestä. "Haittaako se?"
"Se oli tarkoitukseni", Harry sanoo. "Mennään nyt etsimään maailman paras lahja kummipojalleni."
"Anteeksipyyntösi on muuten hyväksytty", Ron sanoo ja Harry puristaa hänen kättään.
"Sitä vähän arvelinkin."
