Title: Kunnes aamu jälleen koittaa
Author: Penber
Raiting: S
Genre: Draama, Songfic, Het ja jotain
Fandom: Avatar - the Last Airbender
Pairing: Katara/Zuko
Disclaimer: En omista ko. sarjaa, enkä tee tällä rahaa. Biisikään ei kuulu omaisuuteeni.
Song: Three Days Grace - (I Hate) Everything About You
Summary: I hate everything about you. Why do I love you?A/N: Mhii! Osallistuinpa
taas OTPkymppiin, joten pääsenpäs taas korkkaamaan sen uudella parilla. Tämä siis yllätysyllätys osallistuu OTP10:iin sekä
Yhtyeen tuotanto haasteeseen.
~ * ~
Every time we lie awake
After every hit we take
Every feeling that I get
But I haven’t missed you yet
Katara makasi valveilla makuupussissaan, jonka hän oli asettanut Appaa vasten. Yöstä oltiin ennustettu tulevan kylmä, mutta kiukusta pihisevä nainen ei tuntenut itsessään pienintäkään vilunvärettä. Päinvastoin. Jokainen hänen solunsa sopukka kiehui kuin liian pitkäksi aikaa tulelle jätetty teepannu.
Vasta vain muutama tunti sitten olivat Katara sekä Aang että Sokka pelastuneet prinssi Zukon uudelta yritykseltä napata Avatar itselleen. Merkiksi tästä taistelusta oli Katara saanut ilkeänä punoittavan haavan vasempaan pohkeeseensa. Kivusta irvistäen nuori nainen kömpi ulos makuualustansa uumenista.
Every roommate kept awake
By every sigh and scream we make
All the feelings that I get
But I still don’t miss you yet
Kylmän kirpakka sekä suolainen merivesi tuntui inhottavalta ihoa vasten. Katara ohjaili vettä käsillään, hieroen sillä hellästi haavan ympäriltä. Parempaa hoitokeinoa ei olisi juuri sillä hetkellä saatavilla. Turhautunut puuskahdus karkasi muuten hiljaiseen yöhön.
Only when I stop to think about it
Katara nosti jalkansa koukkuun ja kietoi kätensä niiden ympärille. Yön viiman viileys alkoi viimein tehota häneen, muttei kuitenkaan saanut tätä jättämään paikkaansa. Nuorukainen kävi mielessään viimeistä taistelua, sen jokaisine yksityiskohtineen.
Zukon katse välkähti elävänä Kataran mielessä. Katse, joka sisälsi ivallisen, omahyväisen hymyn.
“Olisi sääli tuhota sinut”, Zuko oli kuiskannut. Hän oli hypännyt kuin tyhjästä Kataran taakse, solmien tämän kädet yhteen, niin että vedenhallinta muuttui mahdottomaksi.
“Sitä iloa en aio suoda sinulle”, Katara oli pihissyt vastaukseksi samalla kun oli yrittänyt kiemurrella ulos nuoren miehen otteesta. “Aangia et voi voittaa koskaan.”
“Et olisi niin varma”, prinssi kuiskasi asettaen huulensa aivan vankinsa korvalle. “Sillä kun viimein kukistan Avatarin, minusta tulee jälleen se arvostettu prinssi, joka minä aikoinani olin… Ja silloin tulen tarvitsemaan jonkun vierelleni. Jonkun, joka saattaisi myöhemmin ottaa paikan kuningattarena vierelläni.” Katara puristi kätensä nurkkiin. Hänen hengityksestään muodostui pinnallista sekä raskasta. Noiden inhottavien sanojan unohtaminen olisi juuri silloin erittäin suotavaa. Mutta Katara ei voinut vaientaa päänsä sisällä soivaa kaikua Zukon äänestä. Eikä nuoren naisen korva antanut unohtaa rohtuneiden, karheiden huulten kosketusta.
Miksi muisto Zukosta roikkui niin vahvasti kiinni Katarassa?
I hate everything about you
Why do I love you
I hate everything about you
Why do I love you
Every time we lie awake
After every hit we take
Every feeling that I get
But I haven’t missed you yet
Tulikansan laiva lipui tasaisesti tyynen merenpinnan yllä. Räväkät tuulenpuuskat olivat viimein laantuneet, jättäneet jälkeensä kirkkaana loistavan taivaan. Kuun puolikas loi valollaan pieniä siltoja mereen. Prinssi Zuko katsoi niiden kajoa kulmat kurtussa, suu hieman mutrulla ja kädet jäykästi puuskassa.
Rauhalliset askeleet kaikuivat Zukon takana, kertoen Iroh-sedän häilyvän hahmon seilailevan nuorukaista kohti. Miehen tyynet silmät tarkkailivat jykevästi nököttävää veljenpoikaa, hymy nousi vanhoille huulille.
“Yöstä on tulossa tyyni, mutta kylmä. Tämä on loistava hetki vetäytyä pelaamaan Pai Shota sekä juomaan kupponen teetä.”
“Minä en tarvitse typerää teetäsi. Enkä peliäsi”, Zuko äyskähti saaden setänsä hetkeksi täysin hiljaiseksi. Mutta vanha kenraali oli jo tottunut nuoren vihamieliseen käytökseen, eikä siis täten ollut pitkään hämmennyksen vallassa.
“Olet tervetullut peliin myöhemminkin, jos sinua ei nyt kiinnosta.”
Zuko ei vastannut. Hän vain kuunteli silmät visusti suljettuina kuinka Iroh laahusti takaisin kannen alle. Kun hiljaisuus jälleen saapui nuorukaisen ympärille, hän avasi jälleen silmänsä. Vain siten Kataran kuvajainen haihtui hetkeksi pois Zukon verkkokalvolta.
Only when I stop to think about it
I hate everything about you
Why do I love you
I hate everything about you
Why do I love you
Zuko seisoisi aloillaan yhtä vajavaisena kuin taivaalla häilyvä puolikas kuu, haavoittuneiden kasvojensa kanssa. Nuori mies seisoisi siinä kunnes saisi jotain selkoa päässään tapahtuvaan myllerrykseen. Hän seisoisi siinä siihen asti kunnes aamu jälleen koittaisi.