Kirjoittaja Aihe: Noppapeli (Sirius/Harry, K-11)  (Luettu 11470 kertaa)

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 046
Noppapeli (Sirius/Harry, K-11)
« : 14.11.2010 21:48:56 »
Nimi: Noppapeli
Kirjoittaja: Sisilja
Esilukija: christianprincess
Ikäraja: K-11
Paritus: Sirius/Harry
Tyylilaji: Synkistely, romantiikka
Vastuuvapaus: Nöyrä kiitos Rowlingille, joka on keksinyt nämä rakastettavat hahmot. Minä en siis omista heistä ketään, en vaikka kuinka tahtoisin. Rahaa ei tällä tekstillä ansaita. Musiikkikappale Funeral Songista kaikki kunnia The Rasmukselle, ei minulle.
Yhteenveto: Sirius ei muista kuinka heille kävi niin. Rakkaudella ei pitäisi pelata, ei nuoren pojan kanssa, mutta noppia on heitetty jo useammin kuin kerran. Lopettaminen ei ole vaihtoehto, uudet kierrokset on vain kohdattava. 
Varoitukset: Chanslash, sitä tämä on. Hahmojen ikäero on siis suuri, Harry on 15 ja Sirius 36. Vaikka tekstistä ei mitään kovin konkreettista löydykään, herkemmät lukijat kurkkikoot silti sormiensa välistä täysin omalla vastuullaan. Varmuuden vuoksi nostin ikärajaa.

Alkusanat: Sirius/Harry on Pottermaailman parituksista kenties kiehtovin. Siinä on sitä jotain, jolle minä ainakaan en löydä sanoja. Olen lukenut muutaman niin hyvän ficin tällä nimenomaisella parituksella, että väreet kulkevat pitkin selkää. Ehkä siksi julkaisukynnys oli tällä kertaa kovin korkealla, sain yrittää useammin kuin vain pari kertaa, että sain aikaan itseäni miellyttävän lopputuloksen. Tässä suurena apuna toimi The Rasmuksen Funeral Song –kappale, jolla tämä ficci osallistuu Yhtyeen tuotanto –haasteeseen. Kehotan ehdottomasti kuuntelemaan kyseisen kappaleen ennen tai jälkeen lukemisen, ellei sitten halua kuunnella sitä lukemisen ohella. Kappale avaa hyvin Siriuksen näkökulmaa, josta tämä ficci on muuten kirjoitettu. Niin, ja osallistuupa tämä ficci myös Maukasta kliseekeittoa vol. II -haasteeseen kliseellä Sirius opettaa Harrya rakkauden saloissa. Toivon, että mikäli päädyt tämän lukemaan, saisin myös kuulla mitä mieltä tästä olit, sillä olisi enemmän kuin mielenkiintoista kuulla, vaikuttiko tämä teksti meihin samalla tavalla.



Noppapeli


Heitän noppaa. Teen siirtoni. Eilen se tuntui erilaiselta.

Ei teini-ikäisen pojan kanssa sovi pelata rakkaudella. Minä tiedän sen paremmin kuin kukaan. Minä tiedän, ja toimin silti kuin en tietäisi.

Harry ei näe valinnassaan mitään väärää. Hän ei tunne sääntöjä kielloista puhumattakaan. Enkä minä ole oikea henkilö niistä hänelle kertomaan. Kukaan ei ole.

Minun piti olla kummisetä, James ja Lily halusivat minusta kummisedän, minä ainoastaan luulin haluavani sitä. Harry… Harry kuitenkin haluaa minusta jotain muuta. Oliko hänen toiveensa lopulta vain helpompi täyttää?

Minä en muista kuinka meille kävi näin. Minä en muista sanoja, minä muistan sanan.

Noppapeli.

Siksi me tätä kutsumme, tätä vuorojen, siirtojen ja seurausten sikermää, jolla ei ole oikeaa nimeä, koska minä en pidä nimistä. Me liikumme näkymättömällä pelilaudalla, minä johdatan, Harry tulee perässä. Hän hymyilee luottavaisena, silmät palavat, hän vakuuttaa oppivansa matkan aikana. Tietysti, kaikkihan oppivat ennemmin tai myöhemmin, en minä sitä pelkää. Minua pikemminkin kalvaa ajatus, että Harry oppii sen kaiken juuri minulta.   

Minustakaan ei ole silti ollut opettamaan hänelle yhtä perustavanlaatuista seikkaa. Harry ei tajua, ei mitenkään, että kun Noppapelillä on voittajansa, on sillä myös häviäjänsä. Sentään hän näkee minut ja käsittää, ettei nyt ole kyse normaalista nappulaparista. Mutta hän ohittaa asian olankohautuksella, ei sillä ole väliä, ikä on numero, ja minä olen hänen silmissään ikuisesti kaksikymppinen. Minä tahdon uskoa häntä. Kaksikymmentä on aina parempi kuin kolmekymmentäkuusi. Viittätoista ei ole olemassakaan.

Noppapeli on sanana vaaraton. Harry ei edes tajua, että tällä, meillä, voisi olla toinenkin nimi, hänelle arpakuutiot ovat tarpeeksi. Minulle taas kihlasormukset ovat liikaa. Näin on hyvä, nyt, toistaiseksi, tänään ainakin, kunnes yritän olla jotain muuta kuin olen.

Mietin joskus, olisiko minun mahdollista tuntea syyllisyyttä. Kykenisinkö pelastamaan Harryn itseltäni vielä, kun en ollut kietoutunut pirunnuoraksi hänen ympärilleen? Mietin joskus ja päätin. Minä vedin käteni irti hänen kädestään, särjin hänet liian moneen sirpaleeseen, uskoin ja uskottelin, että voin elää ilman, ettei Harry todella halunnut, että se todella oli yhtä hullua kuin Remus oli väittänytkin ennen lyöntiä avokämmenellä poskelle. Että niin vain oli, oli vain, parempi. 

Yhden surkean sekunnin verran minä olin vahva.

Ja nyt me kaksi olemme taas alkupisteessä tai ehkä sittenkin puolimatkassa. Harry on rikkinäisempi kuin ensimmäisellä kerralla, hän ei ole enää se sinisilmäinen nuorukainen, joka uskoo maalissa odottavaan onneen. Minä opetin häntä tietämään paremmin. Silti Harry pitää toivoa yllä, minä tiedän sen, en minä muuten olisi saanut tekoani anteeksi. Harry luulee, ettei se voi enää toistua, että minä olen varma tästä, ettei meille ole muuta vaihtoehtoa.

Minä petän Harrya antaessani hänen ymmärtää, että kaikki on hyvin. Minä petän itseäni salliessani sukelluksen epätodellisiin utopioihin. Minä petän meitä molempia, kun en katkaise kierrettä. Sillä tämä on kierre, loppua ei ole, koska minä pelkään loppuja. Niistä löytyy vain kaaosta. Minä annan tämän jatkua, minä tartun Harrya kädestä ja pudotan hänelle nopat.

Hän katsoo minua. Hän ravistaa kättään ja heittää, kuutiot putoavat harvana sateena lattialle. Minä säpsähdän, Harry on äkkiä lähellä, lähellä ja minua pyörryttää. Se saapuu salakavalasti, tuli virtaa minussa ja minä katoan tunteeseen.

Harryn ääni on padottu, se värähtää hänen lausuessaan nimeni. Minä vapisen. Harry ei päästä minua silmiensä otteesta, hän tarttuu kädestä ja pakottaa pelilaudan reunaan. Eropeli, niinhän se meni?

Hän puristaa kättäni yhä lujempaa, kysyy. Minä nyökkään turhan innokkaasti, kyllä, tietysti, kaikki hyvin, rakastan sinua. Harry kurtistaa kulmiaan, mutta nielee pureksimatta. Minä huokaan, kumarrun ja suutelen salama-arpea, suutelen pois huolirypyt. Väännän huuleni hymyyn, kätken hänen kätensä omieni väliin kuin vannoen pitäväni ikuisesti kiinni. 

Toisina päivinä minun on vain pakko päästä irti, rikkoa voidakseni kasata ehjäksi. Yhtenä hetkenä minä pakenen, toisena tulen jo takaisin, minä pyydän silmilläni, käsilläni, koko kehollani anteeksi, yhtä sanattomasti hän vastaa, uudestaan ja uudestaan. Lyötynä ja rikkirevittynäkin hän lupaa olla minun, minun oma Harryni jälleen. Hän sanoo rakastavansa, minä vastaan samoin ja tahtoisin itkeä, mutta en minä voi. Murhaajat eivät itke. Kaksitoista vuotta minä istuin syyttömänä, vasta näennäiseen vapauteen astuttuani Harry sai minusta esiin syyllisen.

Uusi kierros alkaa, minä päästän nopat putoamaan. Tänään se tuntuu turruttavan tutulta.


« Viimeksi muokattu: 23.01.2021 01:24:04 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Dead Angel

  • Bitch
  • ***
  • Viestejä: 178
  • Shh.
Vs: Noppapeli (K-11)
« Vastaus #1 : 21.11.2010 20:40:50 »
Jotenkin on hupaisaa, etten yleensä etsi kyseisen parituksen tuotoksia, ja jos sattuisinkin näin tekemään, jäisin yleensä vain hiljaiseksi lukijaksi ja nauttisin pääni sisällä tekstistä. Kuitenkin tunsin pientä syyllisyyttä poistua kommentoimatta. Jo otsikko sai minut uppoamaan tekstiin, niin arvaapa itse tarinan vaikutusta sitten.

En kuunnellut kyseistä kappaletta samaan aikaan, huomasin hieman liian myöhässä, mutta onneksi tunnelman pelasti Mad World biisu taustalla. Tämä oli kaunis. Ja tuo noppapeli yhdistyi tekstiin kyllä erikoisella tavalla erinomaisesti. Ja sanaleikit näistä kuutioista olivat todella vaikuttavia, maalailivat kyllä kauniita mielikuvia pieneen päähäni. Monet muutkin keksinnöt, kuten Siriuksen maininta siitä, miten ei pidä nimistä, ja kuinka arpakuutiot olivat Harrylle tarpeeksi, miten Siriukselle kihlasormukset liikaa. Nero taitaa asua siellä. Niistä välittyi mahtavalla tavalla hahmojen ajatukset ja erot, kuinka Harry vain halusi pitää tuosta kaikesta kiinni ja Sirius yrittää rimpuilla eroon. Ähh.

Ehkä en vielä ole aivan täysin kyseisen parituksen fani, mutta voin tässä mainita kuitenkin sen, että kiinnostukseni kyseistä paria kohtaan ainakin kohosi. Olen aina sen ajatellut olevan niin etäinen, ehkä epätoimivakin, mutta tällaisissa yhteyksissä oikein mallikas. Ja ehkä kuva heistä aina johtaa johonkin tiettyyn kaipuuseen ja lopulta siihen kylmään suruun, että itse ehkä jopa tietoisesti välttelen tällaisia surullisia tekstejä, joista tietää, ettei onnea niin vain revitäkään.

Mutta tällaiset tekstit tuovat juuri sellaista tasapainoa ja harmoniaa muuten niin mesekeskusteluja pursuavaan Finiin.

Tästä vain voi kokonaisuutena sanoa jotain todella nyyhkytystä, että kaunis teksti. Remus mainintana oli minusta ehkä jossain määrin tarpeeton, mutta tarkemmin ajateltuna se osui aika hyvin kohdilleen. Ja rikkomisella 'mässäily' minusta sopi tuohon kohtaan. Voin vain sanoa, että oman sekavuuteni ansiosta saat olla tyytyväinen, jos ymmärrät tästä oikeastaan mitään...

Kiitos työstä. Arvostan tällaisia kirjoituksia, joissa piilee ajatusta. Työn iloa!

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 046
Vs: Noppapeli (K-11)
« Vastaus #2 : 25.11.2010 17:24:11 »
Dead Angel: Kaunis kiitos kommentistasi. Tuntuu aina kovin mukavalta, kun joku uhraa aikaa palautteen antamiseen. Silti minäkin sorrun toisinaan olemaan hiljainen lukija, tyhmää sinänsä, sillä muut kirjoittajat arvostavat varmasti lukijoidensa mielipidettä yhtä lailla kuin itse arvostan.

En ole varma, mitä Mad World –kappaletta oikeastaan tarkoitat, mutta minulle tuli ensimmäiseksi mieleen Gary Junesin esittämä, aivan älyttömän kaunis biisi. Se nyt ainakin käy tämän ficin tunnelmaan oikein hyvin.

Ihanaa kuulla, että ficcini sai sinut kiinnostumaan enemmän Siriuksesta ja Harrysta parina. Toki he tavallaan ovat, niin kuin sanoit, epätoimiva pariskunta, ja mieli on usein helpompi virittää vastaanottamaan vaikkapa Sirius/Remusta tai Sirius/Jamesia kuin Sirius/Harrya. Canonissa, erityisesti Feeniksin killassa, Harry ja Sirius kuvataan läheisiksi, mutta kummisetä ja kummipoika -lähtöasetelma on tietysti jotain aivan muuta kuin peruskaveripohja, näin parisuhdetta ajatellen. Vaikka kuka sanookaan, että näillä kahdella kunnon parisuhdetta edes olisi, ainakaan sanan virallisessa merkityksessä? Itse en ole koskaan ajattelut heitä parina siinä mielessä, etten näe heitä heräämässä aamulla toistensa syleilystä tai istumassa päivällispöydässä kädet pöydän alla yhteen liitettyinä. Eikä niin ollen näe tämän ficin Siriuskaan: hän ei pidä nimistä, ajatus oikeasta parisuhteesta Harryn kanssa ahdistaa häntä. Syyllisyyttä ei ole ikinä kiva kantaa, mutta toisaalta ei Sirius osaa mitään kunnolla katuakaan. Soutaminen ja huopaaminen on helpompaa kuin kaiken saattaminen tavalla tai toisella päätökseen, maaliin. Sanalla sanoen se ei ole ehkä kovin aikuismaista toimintaa, mutta on helppo ajatella, että Azkaban teki Siriuksesta sellaisen. Kaksitoista vuotta poissa, siinä voi aikuistuminen jäädä toteutumatta.

Ja kyllä, minunkin mielikuvaani näistä kahdesta liittyy aina, vähintään useimmiten, kaipuu ja oi, kylmä suru, jonka mainitsit. Siinä vasta uskomattoman kaunis sanapari.

Olen ihan mielettömän iloinen, että pidit Noppapelistä, niin ficcinä kuin ”konkreettisena” asianakin. Sanasi loivat minuun uutta puhtia, jaksan taas pakertaa uusien projektieni parissa. Iltahämärässä näyttää juuri nyt valoisalta, kiitos rohkaisevan palautteesi, josta muuten sain punastuttavan paljon irti, kirjaimellisesti. Sen siitä saa, kun kasvoissa on äärimmäisen tiheä pintaverenkierto.  :D
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

J

  • ***
  • Viestejä: 40
Vs: Noppapeli (K-11)
« Vastaus #3 : 27.01.2011 21:21:09 »
Oi, tämä tarina oli aivan yhtä ihana kuin Muistojen usvaan kietoutuneet! Olet todella taitava kirjoittaja, leikittelet sanoilla kauniisti ja valikoit joka kohtaan sopivan sanan. Siriuksesta ja Harrysta on usein hyvin kehnosti tekaistuja tekeleitä tarjolla, ja olen hyvin iloinen löydettyäni tämän. Ja juuri se, että osallistuit klisee -haasteeseen ja onnistuit tekemään tarinasta näin omaperäisen, saa minut arvostamaan taitojasi entistä enemmän. Järjestät lauseet miltei täydellisiksi, ja mikää kohta ei töäki ollenkaan. Huomaa, että olet joko suunnitellut tätä hyvin tarkkaan, tai osaat vain muodostaa luonnostaan näin kauniita ja ihanan salaperäisiä lauseita. Yksi suosikkikohdistani oli; Ei teini-ikäisen pojan kanssa sovi pelata rakkaudella. Minä tiedän sen paremmin kuin kukaan. Minä tiedän, ja toimin silti kuin en tietäisi. Et voi uskoa, kuinka kateellinen olen sinulle!
Voices trapped in yearning, memories trapped in time

Ruskapoika

  • Kivikuorinen
  • ***
  • Viestejä: 1 547
  • Mock me.
Vs: Noppapeli (K-11)
« Vastaus #4 : 29.01.2011 16:03:54 »
Tirin tin tin, hyvää päivää ja anteeksi jo valmiiksi, että tulen sekavan puumerkkini tänne jättämään. Joskus kun kommentoit miulle tuli semmonen olo jo valmiiks, että haluun ehdottomasti kommentoida jotain siulle, koska silloin jo tuli vilkaistua nopeesti paria ficciä. Mutta jotenkin niskasta kiinni ottaminen on vaikeaa ja vasta nytten saat kommenttia, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Eikös se näin vähän mene :')

Sirius/Harry on kyllä ehdottomasti yksi kauneimmista chan-parituksista, koska siitä voi tehdä niin erilaisia ficcejä. Juuri tälläisiä surullisia ja synkkiä kuitenkin miellän niiden itse olevan. Tai että niiden pitäisi olla, koska Sirius on kuitenkin sellainen angstinen hahmo, varsinkin kaiken sen jälkeen mitä hän on joutunut kokemaan, että sen vaan yhdistää siihen suoraan. Olisi oikeastaan todella vaikea edes yrittää kuvitella, että Harryn ja Siriuksen suhde olisi mitenkään maailman onnellisin, koska se on kuitenkin jollain tasolla väärin muiden mielestä, tai aika monella tavalla (vaikka itse en sitä koe vääräksi) ja siinä on niin monta kynnyskohtaa, jotka tekevät siitä vaikean.

Kuitenkin, tässä ehdottomasti pystyin sulautumaan Siriuksen tapaan ajatella. Sellainen hermostunut ja muutenkin aika vakava, ristiriitainen; haluaa pitää Harryn lähellään ja toisaalta ei halua satuttaa. Ja kuitenkin sitten jatkaa, vaikka tietää, ettei pitäisi. Äh, en osaa pukee taas ajatuksiani sanoiks, mutta Sirius oli ehdottomasti IC tässä! Semmonen epävarma syyllinen, ja vielä tietäväinen syyllinen. + täytyy vielä tähän väliin sanoa, että Remus lyömässä avokämmenellä Siriusta on jotenkin... en tiiä, ihana? Ehkä väärä sana, mutta Remuksen voisi oikeasti kuvitella olevan lyömässä Siriusta moisen asian takia naamatauluun.

Harrysta en tiedä. Siihen hahmoon, kun on hieman ristiriitaiset tunteet, mutta kyllä se kultapoika vaikutti ihan omalta itseltään. Surulliselta teiniltä, joka ei ole koskaan saanut tarpeeksi huomiota ja rakkautta osakseen. Vaikka nyt taikamaailmaan tutustuttuaankin on saanut osakseen vaikka kuinka paljon erilaista hyväksyntää ja huomiota. Kuitenkin se tietämättömyys ja aavistelut ovat sellainen asia mitkä liitän monesti Harryyn ja tässä ne tulivat upeasti esille.

Ja tuolla aikaisemmin mainitti Mad world Gary Junesin esittämänä sopii tähän laittoman hyvin. Tunnelma muuttuu jopa aavistuksen selkeämmäksi sen kappaleen myötä. Herkkää, miettivää ja ahdistunuttakin jopa - tai itselle iskee tuollaiset tuntemukset. Ja tuo nimi on muuten älyttömän kaunis näin jälkeen päin ajateltuna. Koska vaikka se on yksinkertainen siitä välittyy niin paljon ficin keskeisin asia, kun sen lukee ficin jälkeen. Siitä tulee jotenkin paljon vahvemman tuntuinen, sitten jälkeen päin. Muutenkin kun suhdetta verrataan tuohon noppapeliin tuli jotenkin ihmettelevä olo. Miten joku osaa kirjoittaa noin kauniisti ja keksiä noin hienoja tapoja kertoa suhteesta paljon asioita!

Mie en tiiä mitä kaikkee min pitäis vielä sanoa, joten tyydyn kiittämään tästä suloisesta ja lähden juoksemaan ulos, että ehdin linkkiin jopa tällä kertaa. :-*
Hei homepää! Leikitäänkö sanahippaa, jos saatais aikaan tarinoita?

Vanilje

  • haywiress
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 432
  • © Ingrid
Vs: Noppapeli (K-11)
« Vastaus #5 : 29.01.2011 17:41:44 »
Huu, oli ihan pakko tulla kommentoimaan tämän luettuani. Nimi oli kovin mielenkiintoinen, se varmaan ihan ensimmäiseksi herätti mielenkiintoinen. Ja sitten kun näin vielä tämän parituksen niin oli pakko tulla lukemaan. En ole kovinkaan monia Harry/Sirius -parituksella olevia ficcejä lukenut, mutta tykkään siitäkin huolimatta tästä parituksesta kovasti. Se on jotenkin vain sellainen, että siitä saa niin paljon irti. Ja erilaisia tekstejä. Näiden kahden suhteeseen kun saa niin monia eri ulottuvuuksia.

Tämä oli kyllä todella hieno ficci. Kuuntelin tuota biisiä tässä lukiessani taustalla ja se kyllä sopi tähän oikein hyvin. Se toi myös tähän sellaista hienoa tunnelmaa mukaan. Tästä sai tietyllä tavalla vielä paremman käsityksen tuon biisin avulla, kuin mitä olisi ehkä saanut ilman tuota biisiä. Tai siis no kuitenkin silleen, ää, en tiedä tajusiko tuosta nyt yhtään mitään, en osaa oikein selittää sitä. :D Ja tunnelmaa tässä ficissä kyllä oli. Sellaista juurikin sopivaa, mitä Harryn ja Siriuksen suhteessa voisikin olla. Teksti oli todella aidon tuntuinen ja siihen pääsi uppoutumaan helposti mukaan. Jotenkin mielestäni se Siriuksen epätoivoinen tilanne tuli koskettavalla tavalla esille. Miten Sirius tuntee itsensä tietyllä tavalla syylliseksi koko asiaan, eikä oikein tiedä mitä tehdä tai kuinka toimia. Kun ei kuitenkaan haluaisi satuttaa Harrya enempää. Harry on näistä kahdesta itselle ehkä se hieman etäisempi hahmo, mutta kyllä Harryssakin oli osuvasti onnistuttu kuvamaan Harryn käytöstä ja tapaa ajatella. Tuollaiseksi sen voisikin kuvitella, rakkautta ja huomiota kaipaava teinipoika.

Sitten pakko kommentoida vielä jotakin tekstistä näin ykeisesti. Mielestäni teksti kulki sujuvasti eteenpäin, mikään kohta ei töksähdellyt vaikka siellä käytettiin tuollaisia lyhyitä lauseita. Päin vastoin, ne toivat tähän tekstiin lisää sitä jotakin. Ne lisäsivät tekstin vaikuttavuutta hienolla tavalla. Lauseet oli yhdistelty kauniisti ja teksti säilyi kovin eheänä, tunnelma välittyi hienosti. Olet mielestäni todella taitava kirjoittaja.

Voi ei, tulikohan tässä nyt sanottua kaikki mitä halusin? Tekstiä lukiessa kun tuntui risteilevän niin paljon ajatuksia joita haluaisi sanoa. Mutta, suuret kiitokset vielä tästä ficistä! Minä tykkäsin todella paljon. :)


i lost my heart / my home is the ocean

Violetu

  • Winter Soldier
  • ***
  • Viestejä: 5 879
  • Vihainen pieni prinsessa
Vs: Noppapeli (K-11)
« Vastaus #6 : 29.01.2011 18:18:01 »
Oooh. Sirius/Harry<3
Olen samaa mieltä kanssasi parituksesta, siinä vaan on jotain auttamattoman... jotain. Surullista, ehkä vähän sairastakin jollain mittapuulla, mutta juuri se tekee siitä kaikkein kiehtovimman. Vähän niin kuin Sirius/James, mutta jotain on S/H:ssa vieläkin enemmän<3

Tässä käy ihan auttamattomasti Harrya sääliksi, Sirius on paha ja kyyninen :'(
Tämä oli jännä, välillä on kiva lukea enemmän tällaisia ajatusten poluilla liikkuvia ficcejä kuin niitä tapahtumiltaan konkreettisia. Keskitytään jotenkin enemmän sen hahmon sisimpään, kun ulkokuori jää pelkäksi tarpeettomaksi säiliöksi. Siriuksen ajatukset olivat kipeitä, se on aina sellaista kierteiden kanssa, ne pitäisi katkaista kokonaan, mutta se tarkoittaisi todennäköisesti kokonaan välien katkaisemista, joten luonnollisesti se on sitten se noidankehä yhä uudestaan ja uudestaan.
Ajatuksena ehkä kiehtova, Harrylle ja Siriukselle peli, jossa rikotaan omia sääntöjä, mutta aloittaessa olisi hyvä ottaa huomioon, ettei se peli välttämättä koskaan lopu.

Lainaus
Kaksitoista vuotta minä istuin syyttömänä, vasta näennäiseen vapauteen astuttuani Harry sai minusta esiin syyllisen.
Hieno tapa kuvata Siriuksen sisällä vellovaa syyllisyyttä ja sitä, miten väärin hän jollain tasolla kokee tekevänsä, mutta lopettaminen on yksinkertaisesti mahdotonta.

Tästä tuli näköjään sellainen kommentti, joka keskittyy enemmän sisältöön/tarinaan kuin tekstiin itsessään, mutta aihe yksinkertaisesti on niin vangitseva, että sitä voisi analysoida loputtomiin. Tekstikin soljuu kauniisti eteenpäin ja otsikon noppapeli on hienosti läsnä alusta loppuun. Tykkäsin nyt vaikkapa alusta kovasti, Siriuksen ajatukset koko tilanteesta kiteytyvät hienosti siinä, sen syvemmälle kuitenkaan menemättä.

Kirjoita ihmeessä lisää Sirius/Harrya, jos tulee ideoita ;) Se ei todellakaan ole parituksista helpoin, mutta sitä suurempi on onnistumisen ilo sitten valmistuneen tekstin jälkeen^^

~Violet kiittää

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 046
Vs: Noppapeli (K-11)
« Vastaus #7 : 05.02.2011 00:36:50 »
J: Tiedätkös, minäkin olen ihan hirvittävän iloinen, että onnistuin kliseehaasteen kanssa. Minun oli jo ennen siihen ilmoittautumistakin tarkoituksena kirjoittaa vielä joskus Sirius/Harrya, nimenomaan vähän erilaista Sirius/Harrya, ja löysin näin hauskan haasteen juuri sopivasti. Kyllä minä ficin ideaa suunnittelin päässäni aika tarkkaan, mutta loppujen lopuksi annoin musiikin viedä mukanaan. Funeral Song on niin voimakas kappale, että sen soidessa vain tuli kirjoittaneeksi mitä mieleen tuli. Tietysti lopussa täytyi muokkailla tekstiä sieltä sun täältä, mutta tunnelma tuli musiikista. Se on korvaamaton inspiraationlähde. Kiitos kommentistasi, saako sinua halata? *rutistaa vaikka ei lupaa saisikaan*

Ruskapoika: Kommentoiminen on vaikeampaa kuin äkkiseltään luulisi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ehdottomasti! :D

Sirius/Harry on korvaamatonta, ja sitä kirjoitetaan ihan liian vähän. Siinä on tiettyä syyllistä kauneutta, herkkyyttä ja surumielisyyttä, lohdullisuutta. Sopivia adjektiiveja on loputtomiin. Niin kuin sanoin, se on korvaamatonta. Remus/Harrylla pääsee aika lähelle, mutta jää silti auttamattoman kauas. Korvaamatonta kun ei voi korvata. Ja kyllä, Sirius/Harry on synkkää. Johtuuko se sitten Siriuksen menneisyydestä, niistä kaikista esteistä, joita suhteen tiellä on, vai Harryn keskeneräisyydestä, en tiedä. Mutta kiehtova pari he ovat yhtä kaikki.

Kiva kuulla, että sain pidettyä Siriuksen uskottavana. Se ei ollut mitenkään itsestään selvää, varsinkaan kun en ollut taas vähään aikaan kirjoittanut preesensminä-kertojalla. Olisin voinut lähteä vaikka kuinka metsään tunteiden kuvaamisessa ja ties missä, Sirius on oikeastaan melko vaikea hahmo. Tai äh, mitä minä selitän, kaikki hahmot ovat vaikeita, tai siis niiden pitäminen Rowin hahmoina on vaikeaa. Harry on ehkä vaikein, niin moniulotteinen. Pidän kyllä kovasti IC-Harrysta, ja tahdon pitää hänet ficeissänikin mahdollisimman tutunoloisena vaikka häntä rakkausrintamalla riepottelisinkin. Ja Remus... minusta Remus on aina siellä missä Siriuskin, joten häntä ei voinut jättää pois tästäkään. Tykkään ajatella, että Remus pyrkisi takomaan Siriuksen päähän järkeä, vaikka ymmärtäisikin tämän rakkauden Harrya kohtaan. Eikä ymmärtäminen ole vielä hyväksymistä.

Mad World on hieno kappale, ja oli mielenkiintoista huomata näin jälkeenpäin, kuinka hyvin sekin sopi kuvaamaan ficin tunnelmaa.

Minusta tuntuu, että selitän taas ihan liian pitkästi ajatuksieni kiekuroita. :D Kaunis kiitos kommentistasi, minä en tiedä miten voisin ilmaista sanoin, kuinka iloiseksi se minut teki. Ehkei minun tarvitsekaan, ymmärsit varmaan. Kiitos.

Vanilje: Noppapeli on sanana hauskan kuuloinen, se näpähtää suussa, ja pidän sen ytimekkyydestä. Tämä on varmaan ensimmäinen ficcini, jonka nimi oli alun alkaen selvä, en edes ajatellut mitään muuta. Noppapeliä kun on niin tämä ficci kuin Siriuksen ja Harryn suhdekin.
 
Luulen, että tajusin täsmälleen mitä tarkoitit. Tästä ficistä tosiaan saa paremman kuvan The Rasmuksen kappaleen avulla (vaikka se Gary Juneskin sopi karmivan hyvin), sillä sen pohjalta aloin ficciä rakentamaan. Musiikki täydentää mielettömän hyvin kirjoitetun tekstin tunnelmaa, sen olen kirjoittaessani tajunnut.

Ihanaa, yksinkertaisesti ihanaa, että onnistuin hahmojen kanssa. Tunnen itse kehittyväni jokaisen kirjoittamani ficin myötä ja on hienoa, jos se näkyy. Ja tekstin kielestä sen verran, että kirjoitin tarkoituksella lyhyitä lauseita mutta toisaalta taas pitkiä virkkeitä, jotta Siriuksen tuntemukset, hänen epävarmuutensa ja toivottomuutensa välittyisivät paremmin. Lopputulos ei ehkä olisikaan ollut yhtä hyvä, jos olisin käyttänyt pitkiä ja kieliopillisesti täydellisiä virkkeitä.

Kiitokset sinulle kommentistasi, sait minut hymyilemään.

Violet Baudelaire: Minä olen viime aikoina löytänyt itseni lukemasta yhä useampia James/Sirius-ficcejä. Hekin ovat omalla tavallaan hyvin kiehtovia, mutta ei heissä ole lainkaan sitä samaa, mitä Sirius/Harryssa. Mitä Sirius/Harryssa sitten on, sitä on oikeastaan hyvin vaikeaa määritellä. Tyydytään siis mekin vain toteamaan, että siinä vain on sitä jotain. Piste. :D

Oi, mielenkiintoinen sanavalinta, kyyninen Sirius. Niin, ehkä hän onkin kyyninen. En sanoisi hänen olevan niinkään paha, ennemminkin elämän katkeroittama ja pessimistinen. Toisaalta hän tuntee paikkansa, vaikka ei voi aikuinen ollakaan, hän kyllä käsittää kaiken aikaa tekevänsä väärin Harrylle ja samalla ehkä itselleenkin. Hän käsittää, muttei voi toimia niin kuin olisi niin sanotusti oikein, koska oikeat teot ovat tässä tapauksessa liian vaikeita, varsinkin kun he molemmat, Harry ja Sirius, ovat jo auttamattoman syvällä pelissä. Sirius kyllä rakastaa Harrya, mutta se rakkaus alkaa sisältää sitä enemmän syyllisyyttä ja väsymystä mitä pidemmälle Noppapeli etenee, eikä mikään ole niin yksinkertaista kuin Harrysta näyttää.

Tästä puolestaan näyttää tulevan hahmoanalyysi, joten taidanpa yrittää nyt tyrehdyttää sisäisen keittiöpsykologini. Kiitokset kommentistasi. Aion varmasti kirjoittaa jatkossakin Sirius/Harrya, pidän heistä aivan liian paljon, jotta voisin jättää heidät ikuisiksi ajoiksi vain Noppapelin nappuloiksi. Inspiraatiota taas voisin koettaa hakea musiikista, näin vaihteeksi. ;)
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: Noppapeli (K-11)
« Vastaus #8 : 17.09.2011 01:12:06 »
Oi voi tämä oli ihana. Paritus on vieläkin hiukan vieras minulle, vaikka jokainen lukemani ficci tällä parituksella on ollut hyvä. Silti jotenkin kammoksun tätä. Onneksi kuitenkin keräsin itseni ja avasin tämän.
Tämä todellakin oli lukemisen arvoinen.

Kuten Siriuskin ajatteli; ikäero on liian suuri. Olen samaa mieltä. Siriushan on MIES! Ja Harryn KUMMISETÄ! Siltikin tämä ficci sai minut ajattelemaan, että Sirius voisi olla muutakin kuin kummisetä/isoveli/isä.

En löytänyt tästä mitään överikliseitä, mutta tälläisenä tämän tilanteen kuvittelisinkin. Harry ottamassa ohjat käsiin Siriuksen pistäessä kapuloita rattaisiin. Tässä se korostui jotenkin kivasti:
Lainaus
Harryn ääni on padottu, se värähtää hänen lausuessaan nimeni. Minä vapisen. Harry ei päästä minua silmiensä otteesta, hän tarttuu kädestä ja pakottaa pelilaudan reunaan. Eropeli, niinhän se meni?

Otsikko oli myös todella hyvä! Olit saanut otsikon mukaan ficciin. Noppapeli oli fiksu keksintö. Myöskin se, että rakkautta pelattiin noppapeleillä. En osaa edes kuvailla kuinka paljon pidin siitä. Tästä. Ah!
Tässä kohtaa tuo noppapeli-systeemi tuli kivasti esiin. Ja muutenkin täydellinen lopetus!
Lainaus
Uusi kierros alkaa, minä päästän nopat putoamaan. Tänään se tuntuu turruttavan tutulta.

Kiitos hirrrrrrrrmuisesti tästä lukukokemuksesta! :)

~kakku.
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 046
Vs: Noppapeli (Sirius/Harry, K-11)
« Vastaus #9 : 05.11.2011 22:18:13 »
kakku.: Sirius/Harryssa on paljon sellaisia piirteitä, jotka saavat monet inhoamaan kyseistä paritusta ja pitämään sitä vääränä. On ikäeroa sekä kummisetä ja kummipoika –suhdetta ja vaikka mitä ongelmia. Silti, kaikesta huolimatta näen tällaisenkin suhteen heidän välillään ihan mahdollisena. He ovat molemmat sirpaleisia, elämän heittelemiä ihmisiä ja hakevat toisistaan turvaa niin, että yksi asia johtaa toiseen, eikä siitä uudesta tilanteesta pääsekään enää pois. Sirius tosiaan yrittää hidastaa tahtia, perääntyäkin, mutta Harry on määrätietoinen, eikä Siriuskaan lopun kaiken tiedä, mitä haluaa tai on haluamatta. Kiitos sinulle kommentistasi, ihanaa että uskaltauduit lukemaan kammoista huolimatta!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Sädekehä

  • Hömelö otus
  • ***
  • Viestejä: 1 180
  • Until you believe
Vs: Noppapeli (Sirius/Harry, K-11)
« Vastaus #10 : 06.11.2011 12:34:33 »
Pyydän jo valmiiksi anteeksi; tästä kommentista ei tule kovinkaan ihmeellinen, mutta halusin jättää jälkeni, koska luin ja tykkäsinkin aivan hirmuisesti!

Harry/Sirius on paritus, joka kiistatta herättää itsellä ristiriitaisia tunteita. Yhdistän sen aina Siriuksen rakkauteen Jamesia kohtaan (kirjoissakin aina toistettiin, miten Harry ei ollut James, mutta Siriuksella meni se välillä sekaisin), ja toisaalta myös siihen, että he olivat toisilleen ainoat, mitä oli jäljellä. Jotenkin ehkä koen heidät hivenen inhottavana parituksena; en niinkään ikäeron takia (koska Siriushan on nuori!) vaan juurikin tuon kummisuhteen takia. Toisaalta taas heissä on jotain hyvin kaunista ja herkkää, mikä sitten tulee esiin tällaisessa hyvässä, kauniissa ja hyvin koskettavassa ficissä. Ja juurikin tuollaisena tuhoon tuomittuna rakkautena ja suhteensa se vaan toimii; se ei ole onnellinen, mutta sen on riittävästi ja se kelpaa molemmille.

Sinun Siriuksesi oli juuri niin rikkinäinen ja onneton kuin voi olettaa. Pidin siitä, miten hän tiesi tekevänsä väärin, päästi irti, mutta tuli aina takaisin. Sait hänen tuntemuksensa ja ajatuksensa hyvin esiin, ja korostit musta hienosti sellaista siriusmaista uhmakkuutta. Ja sitten oli Harry. Nuori ja viaton, kuitenkin vahvatahtoinen ja riippuvainen Siriuksesta ja hänen rakkaudestaan. Asetelma oli toimiva, ja noppapeli oli erikoinen ja kiinnostava tapa lähestyä heidän suhdettaan. He olivat peliä ja kenties se teki kaiken helpommaksi.

Pidin suunnattomasti tavastasi kirjoittaa! Lauseissa oli ihanan vaihteleva ja epätasainen rytmi, sanavalinnat olivat kauniita, mutta yksinkertaisen koruttomia. Tämä kulki eteenpäin tasaisesti ja vei yksinkertaisesti mukaansa. Maalailit hienosti kauniita lauseita, ja jotenkin tämä vain iski! Sinusta kyllä huomaa, että olet taitava kirjoittaja ja osaat tuoda syvällisiäkin ajatuksia esiin ilman, että ficci on pelkkää kaunista sanahelinää. Tästä sai paljon irti ja tämä herätti ajatuksia, mutta myös lumosi. (:

Tässä oli paljon ihania kohtia, sellaisia, jotka oikeasti saivat kylmät väreet iholle. Pidin todella paljon aloituksesta; Heitän noppaa. Teen siirtoni. Eilen se tuntui erilaiselta. Jotenkin iskevä ja suora, vaikkakin kuvainnollinen. Ja ah, Remus iskemässä avokämmenellä Siriusta oli jotenkin myös toimiva. Ehkä hivenen itsestään selvä, mutta toisaalta siksi juuri tärkeä. Remushan huomaa aina kaiken, ja hän varmasti myös halusi tehdä lopun siitä, mikä muiden mielestä oli väärin.

Lainaus
Minä petän meitä molempia, kun en katkaise kierrettä. Sillä tämä on kierre, loppua ei ole, koska minä pelkään loppuja. Niistä löytyy vain kaaosta.
Myös tämä oli yksi lemppareistani. Jotenkin niin siriusmainen tapa ja suhtautuminen asioihin. Ja toisaalta, kuka ei pelkäisi loppua?

Lainaus
Minä huokaan, kumarrun ja suutelen salama-arpea, suutelen pois huolirypyt.
Kaunis ilmaisu, erityisesti huolirypyt. <3 Pidin myös todella paljon lopetuksesta; jälleen uusi kierros ja kaikki alkaa alusta.

Kiitos tästä, tämä oli upea!
All I wanted was you

Ava by Sinderella

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 046
Vs: Noppapeli (Sirius/Harry, K-13)
« Vastaus #11 : 23.11.2011 11:19:28 »
Sädekehä: Olen tämän ficin puitteissa puinut paljon suhtautumistani Sirius/Harryyn, mutta täytyy myöntää, etten ole edelleenkään aivan varma, mitä heistä todella ajattelen. Riippuu hyvin paljon tekstistä, sen teemasta ja tavasta kuvata paritusta, mitä ajatuksia kaksikko herättää. Tietyllä tapaa heissä on olemassa sen inhottavakin ulottuvuus, koska vaikka puhtaasti insestistä ei kyse olekaan, niin heidän välisensä suhde on canonissa lähempänä isä-poika- tai isoveli-pikkuveli-suhdetta kuin mikään muu Harryn ihmissuhteista. Mutta jokin heissä on minusta myös hauraan kaunista ja niin epäreilua, että se vaatii tulla huomatuksi.

Oi, olen kovin otettu ja ennen kaikkea iloinen, että pidit hahmoista ja tarinasta. Sekä Siriuksessa että Harryssa on lukemattomia eri puolia, ja tässä oli tarkoitus käsitellä kaikkea oikean ja väärän, toivon ja toivottomuuden kautta. Kun elämä on peliä, sitä on helpompi kestää ja omat virheet eivät tunnu omilta vaan pakon sanelemilta. Kiitos aivan ihanasta kommentistasi, kiitos!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 380
Vs: Noppapeli (Sirius/Harry, K-13)
« Vastaus #12 : 25.11.2012 13:25:05 »
Huhhuh. Tämä oli jotain varsin... varsin loistavaa. Vissiin kaikki on jo sanottu edellisissä kommenteissa, mutta halusin nyt vain tulla sanomaan että pidin tästä todella, todella kovasti. Löysin tämän jonkun topicin syövereistä ja päätin lukea, ihan vain koska Sirius/Harry on omalla tavallaan kiehtova, mutta myös kaikessa kiehtovuudessaan hivenen pelkoa herättävä aihe. He eivät ole ihan luotuja toisilleen, jos niin voimme sanoa, mutta tämä oli erilainen katsaus tilanteeseen.
Pidän kovasti kirjoitusasustasi, olen aina pitänyt ja tulen aina myös pitämään. Olet todella hyvä.

Lainaus
Uusi kierros alkaa, minä päästän nopat putoamaan. Tänään se tuntuu turruttavan tutulta.
Nämä kaksi viimeistä lausetta olivat aivan upeita ja en voi kuin kiittää ja kumartaa.

~ Zar

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Ewixi

  • ***
  • Viestejä: 28
  • yhdys sana virhe
Vs: Noppapeli (Sirius/Harry, K-13)
« Vastaus #13 : 29.11.2012 17:58:57 »
Ooi, mä vaan rakastan tätä.
Oon lukenu tän varmaan viis kertaa enkä oo ikinä saanu aikaseks kommentoida niin aattelin sen nyt viimein tehdä :D
Ensinnäkin paritus on tosi kiehtova, en oo aiemmin paljoa lukenut Harry/Siriusta, mutta tässä se ainakin toimii tosi hyvin.
Tykkään paljon sun kirjotustyylistä, ja ficissä oli joteki ihanan masentava tunnelma (voiko noin ees sanoo :---D)

Mutta hän ohittaa asian olankohautuksella, ei sillä ole väliä, ikä on numero, ja minä olen hänen silmissään ikuisesti kaksikymppinen. Minä tahdon uskoa häntä. Kaksikymmentä on aina parempi kuin kolmekymmentäkuusi. Viittätoista ei ole olemassakaan.


Ihanakohta

Minä vedin käteni irti hänen kädestään, särjin hänet liian moneen sirpaleeseen, uskoin ja uskottelin, että voin elää ilman, ettei Harry todella halunnut, että se todella oli yhtä hullua kuin Remus oli väittänytkin ennen lyöntiä avokämmenellä poskelle. Että niin vain oli, oli vain, parempi. 


Voin niin kuvitella Remuksen rähjäämässä Siriukselle tästä !

Iiks tulipa sekava kommentti. Mutta joka tapauksessa tää on koskettava ja tykkäsin kovasti!
Ainiin, tykästyin muuten tuohon Funeral songiinkin tämän ficin ansiosta, että kiitos vaan siitä (:
Pick a star on the dark horizon
And follow the light
You'll come back when it's over
No need to say goodbye


Tumblr: It's obvious, isn't it?

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 046
Vs: Noppapeli (Sirius/Harry, K-13)
« Vastaus #14 : 03.12.2012 17:47:55 »
Zarroc: Jestas kun silmäni levisivät, kun huomasin että tähän oli tullut kommentti! Teit minut valtavan iloiseksi. On ihanaa huomata, että näitä vanhojakin ficcejä luetaan. Sirius/Harry on kiistelty paritus, ja sanoitkin sen oikeastaan hirveän hienosti: he eivät ole ihan luotuja toisilleen. Mutta he ovat mielenkiintoisia yhdessä, sitä mieltä olen yhä vieläkin. Kiitos tavattomasti kommentistasi!

Ewixi: Oi, ilahdun aina kun joku uhraa aikaansa kommentoimiseen (enkä vähiten siksi, etten itse kommentoi läheskään niin paljon kuin luettuen ficcien lukumäärää silmällä pitäen voisi toivoa), joten suuri kiitos sinulle. Ihanaa, että pidit ficistä ja vielä ihanampaa, että löysit tätä kautta The Rasmuksen kauniin kappaleen. :D
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 046
Vs: Noppapeli (Sirius/Harry, K-13)
« Vastaus #15 : 21.04.2013 18:06:07 »
Sab: Tässä ficissä ei lopulta ole kivaa oikein kummallakaan, ei Harrylla eikä Siriuksella. Harry tosin sentään kuvittelee olevansa onnellinen, hetken ainakin. Joten kyllä ne omatkin säälipisteet menee Siriukselle.

Kiitos että kommentoit, oli tosi ihanaa lukea tulkinnoistasi ja ajatuksistasi joita tämä teksti herätti! On mukavaa, että näitä vanhempiakin ficcejä luetaan yhä. Kiitos vielä.
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

miisuli

  • Neiti Herrasmies
  • ***
  • Viestejä: 397
  • ava by Sokerisiipi
Vs: Noppapeli (Sirius/Harry, K-11)
« Vastaus #16 : 06.08.2023 21:37:00 »
Tässä oli mystinen teksti, se todettakoon heti aluksi. Pidin tästä todella paljon, koska paljon oli jätetty tulkinnan varaan ja mielestäni se toimi tässä parituksessa hyvin (erityisesti ikäeron kannalta). Tällä parituksella ei ole fikkejä hirveästi tullut luettua, mutta tämä oli ainakin yksi niistä mielenkiintoisimmista!

Mielestäni tämä kuvasi hyvin sitä kuvaa, joka Siriuksesta on minulle piirtynyt niin kirjojen, elokuvien kuin fikkien myötä. Mies on vahvasti traumojensa vanki, ei pysty elämään hetkessä ja mennyt on mennyttä. Azkabaniin passitettii nuori mies, joka ei koskaan kunnolla kasvanut aikuiseksi. Sehän Siriuksessa esimerkiksi Harrya viehättää. Tuo lähes lapsenomainen kapina ja kiihko, millä hän suhtautuu asioihin. Ja onhan Sirius myös todella cool. :D Siriuksen traumaattinen menneisyys tulee ilmi tässä mielestäni monta kertaa. Sirius ei osaa päättää tätä peliä, jota ei edes tohdi sanoa suhteeksi, koska se olisi liian vakavaa ja vaatisi jotain oikeita toimenpiteitä. Sirius ei pidä lopuista, joten tällekään pelille on tuskin loppua tiedossa. Siriuksen elämässä on kaikki loppunut liian aikaisin, joten on vaikea lopettaa tätäkään suhdetta, vaikka hän tietää, että pitäisi. Hän tietää, että Harry on liian nuori ja ihailee häntä liikaa. Tässä oli paljon sellaisia red flageja, jotka kumpikin hahmo vain ignoorasi ja jatkoi tuhoontuomittua peliään. Kysymys jäi ylle, että miten heidän käy? Kuoleeko Sirius vai ei? Kestääkö heidän suhteensa vai ei? Kasvavatko he yhdessä aikuisiksi vai haluavatko jäädä elämään kumpikin uudelleen huonoa nuoruuttaan?

Tästä löytyi lukemattomia sävyjä ja palaankin tämän luo varmasti vielä monta kertaa. Ei ollut helppo teksti! Hieno, muttei helpoin. Kiitos tästä! <3
"You must have a twinkle in your eye, a naughtiness - and the audience must realize your mind is working faster than your words."
Jeremy Brett

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 046
Vs: Noppapeli (Sirius/Harry, K-11)
« Vastaus #17 : 07.09.2023 19:05:56 »
miisuli, kylläpä pääsit yllättämään kommentilla tähän wanhaan fikkiin! Siriuksen kohtalo canonissa on kieltämättä aivan hirveä, ja uskoisin että niin kovin monta vuotta niin kamalassa vankilassa voivat hyvinkin jättää vielä syvemmät jäljet ihmiseen kuin mitä Potter-kirjat Harryn näkökulmineen äkkiseltään antavat ymmärtää. Ja kun luin tämän tekstin uudestaan taas monen vuoden jälkeen, niin tuntui tämä aika hyytävältä. Toisaalta eihän ahdistavan synkistelyn hyvältä kuulu kai tuntuakaan. :D Ja niinpä, auki jää, miten Siriukselle ja Harrylle tämän fikin todellisuudessa käy. Haluaisin uskoa että Sirius osaisi lopulta toimia oikein ja lopettaa koko homman, mutta olisikohan hänestä todella siihen, kun on kerran tällaiseen peliin ylipäätään lähtenyt... aijai. Kiitos tosi paljon kommentistasi!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Pahatar

  • ***
  • Viestejä: 761
Vs: Noppapeli (Sirius/Harry, K-11)
« Vastaus #18 : 24.09.2023 17:30:57 »
Paljon onnea Kommenttiarpajaisten voitosta! :D Luin tämän ficin jo jokin aika sitten, ja tämä teki minuun ison vaikutuksen, vaikka en silloin saanutkaan aikaiseksi kommentoida. Nyt haluan korjata tämän puutteen ja kertoa, mitä ajatuksia tämä herätti, vaikka tämä onkin sitä lajia ficcejä, jotka jättävät aika hiljaiseksi. Sirius/Harry on sellainen paritus, jota kohtaan minulla on jossain määrin ristiriitaiset tunteet, mutta olen kyllä samaa mieltä, että jotain merkillisen kiehtovaa tässä on. :) Ehkä se on se, kun tässä on lähtökohtaisesti kyseessä kielletty rakkaus. Ja vaikka yleensä fluffy on enemmän minun juttuni kuin angst, täytyy kyllä sanoa, että tähän pariin tuskin mikään kovin pehmoinen ja hempeä lähestyminen sopisikaan.

Tuntuu, että tässä ficissä jokainen lause oli niin täynnä merkitystä, että on vaikea nostaa oikein mitään esiin tästä. Ehkä kuitenkin tässä voimakkaimmin tuli minulle tunne siitä, että vaikka Sirius itse väittää tässä toisin, syyllisyys on juuri se, jota hän tuntee. Ja jopa niin pahasti, että Siriuksen on aika lailla mahdotonta nauttia tästä hänen ja Harryn välisestä suhteesta, tai nauttii enintään vain hetkittäin. :( Se tuntuu minusta jollain lailla ikävimmältä tässä, kun onko siinä mitään mieltä ns. tehdä syntiä ja rikkoa rajoja, ellei se tunnu hyvältä? Jotenkin hirveän surullista, että vaikka Sirius ei vain pysty pysymään erossa Harrysta, hän taitaa olla ihan yhtä onneton heidän ollessaan erossa kuin silloin, kun he ovat yhdessä. :( Lisäksi Sirius on mitä ilmeisimmin menettänyt Harryn takia myös Remuksen ystävyyden, mikä tuli tässä todella hienosti esiin:

Lainaus
Minä vedin käteni irti hänen kädestään, särjin hänet liian moneen sirpaleeseen, uskoin ja uskottelin, että voin elää ilman, ettei Harry todella halunnut, että se todella oli yhtä hullua kuin Remus oli väittänytkin ennen lyöntiä avokämmenellä poskelle.

Mietin, että mikä on se maaginen voima, mikä vetää Siriuksen Harryn luokse? Vaikka tässä ei mitenkään viitattu Sirius/Jamesiin, minulla kävi mielessä se, oliko Siriuksella ollut aikanaan suhde Jamesin kanssa, ja näkeekö hän Harryssa jollain lailla Jamesin uudelleen? Jotenkin on vaikea kuvitella, että Sirius olisi ajautunut noin ahdistavaan tilanteeseen pelkän seksin takia, vaikka onhan sekin mahdollista. Silti tämä, mitä Siriuksen ja Harryn välillä tässä on, tuntuu paljon enemmältä. Tuollainen tilanne olisi kyllä aivan hirveä, ja silti pidän kovasti siitä, että tässä ei mitenkään ihannoitu Siriuksen ja Harryn suhdetta, vaan tuotiin rehellisesti esiin se, miten vaikea se oli. :( Mietin, olisiko tilanne ollut toinen, jos Harry olisi tosiaan ollut jo 20-vuotias, eikä vasta 15? Olisiko Sirius siinä tapauksessa pystynyt nauttimaan Harryn kanssa olemisesta enemmän, vai olisiko hän silti kokenut samaa syyllisyyttä? Sitä ei kumpikaan eikä myöskään lukija saanut koskaan tietää, mutta itse jäin pohtimaan tätä. Lisäksi tuli mieleen, että tämä selitti myös hyvin sitä, miksi Sirius oli niin synkkämielinen koko tuon vuoden Kalmanhanaukiolla, ja jokin siinä kauhistutti ja huvitti samaan aikaan. ;)

Harry taas tuntui suhtautuvan tähän kaikkeen sellaisella innolla ja valoisuudella, jonka voi luultavasti vain noin nuorena kokea. Harrya ei tuntunut surettavan mitkään seuraukset, eikä hän kokenut mitään syyllisyyttä, tosin ei siihen Harrylla ollut aihettakaan, koska hänhän olisi tässä ollut ikänsä puolesta se uhri, noin ulkopuolelta arvioituna. Tosin Siriuksen ahdistus oli sitä luokkaa, että kävi myös mielessä, kumpi tässä oli loppujen lopuksi se suurempi syyllinen ja kuka se, joka kärsi enemmän. :( Kun ajattelin tätä, mitä Harrysta tässä kerrottiin tuli elävästi mieleen se sanonta nuoruudesta ja hulluudesta, ja tässä se sai ihan uuden merkityksen. Ajattelin tämän niin, että Harry oli onnellinen, kun oli ensimmäistä kertaa elämässään rakastunut, eikä siihen verrattuna mikään muu tuntunut merkitsevän Harrylle mitään. Ehkä oli jollain lailla myös oikein, että kun Sirius oli lähtenyt tällaiseen leikkiin – tai peliin – vasta 15-vuotiaan kanssa, niin hän oli sitten näistä kahdesta se, joka loppujen lopuksi joutui kärsimään eniten seurauksista. ;)

Se minua suretti kovasti, kun tuntuu, että tälle suhteelle ei voi olla mitään onnellista loppua, eikä se johtunut edes Siriuksen kohtalosta, vaan lopputulos olisi luultavasti ollut karu joka tapauksessa. Ehkä Siriuksen ahdistus olisi jossain vaiheessa kasvanut niin suureksi, että ero olisi ollut vääjäämätön. :( Toistaiseksi se ei ollut onnistunut, vaikka Sirius oli yrittänytkin sitä, ja olihan se surkeaa, että kun Sirius oli onnistunut hetken tekemään niin kuin tunsi oikeaksi, hän oli saanut sillä vain satutettua Harrya ja itseäänkin. Tämä, että ollaan yhdessä, mutta se tuntuu näin pahalta, on varmaan kuitenkin se huonoin vaihtoehto. :( Ero tai syyllisyyden karistaminen ja onnen löytäminen yhdessä olisivat molemmat olleet minusta parempia vaihtoehtoja, mutta ne eivät ilmeisesti sitten olleet mahdollisia. Äh, minusta tuntuu, että menen ihan metsään, kun yritän jotenkin järjellä selittää sellaista tunnetta, joka ei ole mitenkään järjellä selitettävissä. ;D Se tuli tässä koko ajan todella hyvin esiin, ja silti jostain syystä minun on vaikea hyväksyä sitä, vaan yritän koko ajan miettiä perusteluja puolesta tai vastaan.

Tämä vertaus peliin oli todella hieno ja toimiva. :) Se oli hyvin vaikuttavaa, kuten kaikki muukin tässä, ja niin mielettömän monitahoista. Tämä herätti todella paljon ajatuksia ja mietteitä, ja se jos mikä on hyvän tekstin merkki. :) Tämä alku oli valtavan upea, tykkäsin tästä todella paljon, kun tässä niin muutamilla sanoilla osattiin kertoa kaikki olennainen tästä suunnattoman vaikeasta tilanteesta, ja näiden molempien suhtautumisesta siihen:

Lainaus
Ei teini-ikäisen pojan kanssa sovi pelata rakkaudella. Minä tiedän sen paremmin kuin kukaan. Minä tiedän, ja toimin silti kuin en tietäisi.

Harry ei näe valinnassaan mitään väärää. Hän ei tunne sääntöjä kielloista puhumattakaan. Enkä minä ole oikea henkilö niistä hänelle kertomaan. Kukaan ei ole.
   
Suuri kiitos tästä hyvin paljon ajatuksia herättävästä tarinasta. Tämä todella jäi mieleen. :)
Why is it that we feel more comfortable seeing two men holding guns than two men holding hands?

FiFi - Fiksu ja Filmatiivinen fiktiofoorumi

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 046
Vs: Noppapeli (Sirius/Harry, K-11)
« Vastaus #19 : 08.02.2024 09:38:02 »
Hei Pahatar ja kiitos tosi paljon ihanasta kommentistasi! Se veti minut aika sanattomaksi ja vastaamisessa on mennyt harmittavan kauan! :D Tuntui tosi kivalta päästä lukemaan näin kattavasti, millaisia ajatuksia tää teksti sinussa herätti! Hirmu mielenkiintoinen oli esimerkiksi tuo toteamuksesi, ettei Siriukselle ja Harrylle olisi voinut käydä hyvin, riippumatta siitä mikä Siriuksen kohtalo kirjoissa on - ja ehkä ero tosiaan olisi ollut jopa helpotus! Ymmärrän tosi hyvin tuon, että haluaisi näille kahdelle toisenlaisen loppuratkaisun kuin mitä tämä fikki tarjoaa, koska onhan loputon kärvistely tuskallista, eikä se todella ole järjellä selitettävissä. Kiitos vielä valtavasti että kävit kommentoimassa, niin mukava kuulla että tämä teki vaikutuksen. On myös tosi ilahduttavaa, että vanhemmillekin teksteille löytyy vielä lukijoita. :)
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!