Emmerdale: Sometimes things don't go our way | S | het | one-shot

[Mort]

Kirjoittaja: Mort
Ikäraja: S
Tyylilaji: Drama, het, lievä angst, oneshot
Fandom: Emmerdale
Paritus: Matthew King/Perdita "Perdy" Hyde-Sinclair
Vastuuvapaus: En omista hahmoja ja biisit menevät Yölle, Vince Neilille, The 69 Eyes:lle ja Cooperin sedälle.
Tiivistelmä: Jos vain olisin ulkona täältä synkästä helvetistä, pystyisin taistelemaan sinusta kynsin ja hampain – ja voittaisin sen idiootin.
A/N: Jotain muuta The 69 Eyes-ficcien väliin. : ) Osallistuu Shuffle II -haasteeseen.

***

Hän katoaa - Yö

Viereisen sellin kolina oli vihdoin hiljentynyt. Istuin lattialla ja nojasin päätäni vasten kylmää betoniseinää. Koko päivän jatkunut päänsärky alkoi hiljalleen helpottaa. Yritin laskea, montako päivää oli viettänyt tässä pienessä huoneessa. Elettiin varmaankin sunnuntai-iltaa, jos olin pysynyt laskuissani. Aika vain kului päivästä riippuen vauhdilla tai toisina päivinä se mateli liian hitaasti. Harvat vieraat – veljeni yleensä – toivat päiviini aina jotain uutta ja uutisia kylän tapahtumista, mutta salaa kaipasin vain yhtä ja ainoaa – naista, jonka olin melkein saanut itselleni.

Another Bad Day – Vince Neil

Kaikki menee taas niin kuin sen ei pitäisi mennä. Tämä on edellistä päivää miljoona kertaa pahempi. Sain kuulla, että minulle oli vieras. Oletin Jimmyn tulleen taas käymään, mutta järkytyksekseni sain nähdä rakastamani naisen aviomiehen vierailutilassa. Graysonin naamalla oli se omahyväinen hymy, jonka saattelemana hän oli passittanut minut telkien taakse syytettynä hänen äitikultansa murhasta. Kuten olin osannut epäilläkin, en olisi halunnut kuulla miehen sanoja, jotka hän oli vaivautunut kertomaan ihan kasvotusten. Ne olivat pahoja uutisia. Perdy ja tuo lipevä limanuljaska muuttaisivat pois kylästä.

Hakkasin päätä seinään ja toivoin, että olisi jo huominen.

Nothing on You – The 69 Eyes

Jälleen yksi rankempaakin rankempi yö on lipunut ohitse. En saanut nukuttua silmällistäkään. Mietin ja käänsin asioita mielessäni. Miten olin ajautunut tähän tilanteeseen? Jos vain olisin ulkona täältä synkästä helvetistä, pystyisin taistelemaan sinusta kynsin ja hampain – ja voittaisin sen idiootin. Mutta aina kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan. Pitäisikö minun luopua sinusta? Päästää irti? Tuskinpa. Etsisin sinut käsiini, tulisin ja veisin sinut kartanoomme, kunhan vain ensin pääsisin ulos täältä läävästä. Matthew King ei luovuta koskaan.

No More Mr. Nice Guy – Alice Cooper

Istun vastapäätä vanhempaa veljeäni ja yritän pitää kasvoni peruslukemilla. Veljeni ovat aina tottuneet siihen, että minä järjestän ja hoidan asiat. Nyt kun olen täällä, tuntuu siltä, että kaikki paska kaatuu niskaani kerralla. Jimmy halaa minua nopeasti vierailuajan loputtua ja lupaa jälleen tehdä kaikkensa saadakseen minut pois täältä – eipä se muinakaan päivinä ole tuottanut tulosta. Päästyäni jälleen omaan tilaani, annan kyyneleiden valua. Jimmy oli sanonut ne sanat, joita olin pelännytkin – Perdy oli lähtenyt. Kun lopulta pääsisin ulos täältä, lähtisin heidän peräänsä, enkä Graysonin kohdattuani enää olisi se hillitty Matthew, jonka kaikki olivat oppineet tuntemaan. Mukavan miehen rooli oli ohitse.

***

A/N: Arjen keskelle olisi mukava saada piristystä kommenttien muodossa. : D

[Odo]

Ohhoh! En oikeastaan tunne tuota Emmerdalefandomia, se ei ole koskaan kiinnostanut paljoakaan, mutta halusin kokeilla lukea jotain erilaista koska pakotin itseni lukemaan Twilight fikkiäkin (josta en elokuvana saati kirjana pidä) ja pidin siitä. Hyvä vain, että luin tämänkin, tämä oli hieno teksti!

Lyhyet pätkät muodostivat hienon kokonaisuuden miehestä, jolla vaikutti olevan tavoitteita. En tiedä murhasiko hän ketään vai ei, mutta ajattelin ettei murhannut - jostain syystä pidin hänstä syyttömänä. Kuvittelin hänet kiltiksi mieheksi, jonka selli muutti "pahaksi", kuten viimeisessä repliikissä todettiin. Se oli mahtava lause, jätti loppua avoimeksi ja mielenkiintoiseksi - jos näin lopusta aloitetaan kommentointi. 

Muutenkin sait sellin ahdinkoa kuvattua lyhyillä pätkillä, luoden siihen ahdistavaa tunnetta, mutta myös sen pienen verran epätoivoista rakkautta tuota naista kohtaan. En osaa sanoa hahmoista paljoakaan, mutta ne tuntuivat luonnollisilta, vaikka canoniin en osaakkaan verrata. Hieno kokonaisuus, jossa tunteet ja kuvailu yhdistyivät. Oikeasti pidin tästä todella yllättävän paljon! 

Ja pakko mainita myös veljistä ja heidän huolehtivaisuudestaan, ne lisäsivät tähän kokonaisuuteen välittämistä ja pidin siitäkin. Ilman sitä tämä olisi jäänyt sellaiseksi "täsä puuttuu jotain"-fikiksi, mutta näin tämä oli todella hyvä. Anteeksi, että toistelen vain sanoja hyvä ja hieno ja päläpälä....

Mutta en oikeastaan osaa sanoa mitään rakentavaa, en pongannut virheitä, eikä mistään muustakaan ole moitittavaa, joten jollain tapaa tämä on kai huono kommentti, kun kommentointikampanjasta ollaan tulossa, mutta yksinkertaisesti en osaa vain sanoa muuta. Pitää varmaan lukea jatkossakin sinun tekstejäsi.

Kiittäen ja kumartaen, Odoshi

[Mort]

Oijoi, suuret kiitokset Odoshi kommentista! Piristi suuresti päivää!
Mun mielestäni on hienoa, että ihmiset uskaltavat tarttua haasteisiin ja lukea tekstejä fandomeista, jotka eivät ole heidän suosikkejaan tai entuudestaan tuttuja. Plääh, mie en oikeen osaa vastata mitään kommenttiisi - vieläkin hymyilen. Vielä loppuun; tack! Ehkäpä mie eksyn vastavierailulle joskus lähitulevaisuudessa.

[LND]

Oiiih,  täällä kirjoitellaan Emmerdalesta Kaiken lisäksi vielä ihanasta ja hurmaavasta Matthewsta.

Sait Matthew herkemmän puolen ihanasti esiin ja samalla sait pidettyä sen niin hyvin omana itsenään. Perdy oli yllättävänkin paskamainen, mutta Grayson... Ilkeä mies kun tuolla lailla menee kehuskelemaan.

Voin tässä sönköttää vaikka kuinka kauan, mutta jos vain sanon että onnistuit haasteessa todella hyvin ja valotit kauniisti uutta mahdollisuutta Emmerdalesta fandomina. Näitä lisää

Kiitos.
LND

[Jini]

Voi aww, rakastan Emmerdalea ja Matthewia ja nyt ottaa päähän, ku en huomannu tätä aikasemmin! ;_;

Mua jäi vähän vaivaamaan, ku Matthew sano, ettei se oo kiltti, koska ei se oo ikään ollutkaan... xD Tai siis sehän on kauheen ilkee nyt Carlillekin ja se heitti Perdyn pihalle niin julmasti ja silleen... Mutta Mattin pehmeempi puoli tuli tässä esille, se oli kiva! ^^ Koska onhan seki kuitenki välillä itkeskelly ja kaikkee muuta söpöö. <3

Joo, mää vaan hehkutan... xD

Mutta siis tosi kiva ja söpö ficci, vaikkei Matthew todellakaan mikään kiltti ole... Kiitos!

[Mort]

 

Oho, olen ollut poissa jonkin aikaa poissa, kun elämässä on sattunut ja tapahtunut, niin paljon, ettei aikaa ja kiinnostusta ole ollut kirjoittamiseen tai koneella notkumiseen. Hienoa kuitenkin, että Emmerdale fandom kerää myös lukijoita.

LND: Tästä aiheesta kirjoitetaan ihan liian vähän ja Matthew nyt vaan on mies, joka on onnistunut sekoittaan mun pienen mieleni liian pahasti. Ihana kuulla, että olen onnistunut pitämään Mattin omana itsenään! Lisää tulee kyllä jossain vaiheessa. Iso kiitos kommentistasi!

Jinmaru: Kiva, että täältä löytyy muitakin Emmerdalen fanittajia!
Haha, on se kiltti, tosi kiltti - ainakin omasta mielestään (pssst, ei rikota herran kaunista kuvitelmaa itsestään).. x') Mutta hei, Carl oli ensin ilkeä Matthewlle eli eiköhän sillä ole ollut syytä ainakin tämän kerran kiukkuunsa. Suurkiitos kommentista!

[NeitiMusta]

Matthew! <3

Sä olit osannu tehä siitä just sellasen kun se on; ehkä sellasen vähän omahyväsen, itsevarman ja periksiantamattoman hurmurin. + se aina joutuu hoitamaan asiat, kun Jimmy ja Carl mokaa..  Tykkäsin ehottomasti. Matt on just vähän sellanen.. hmm.. muiden silmissä ehkä vähän sellanen ilkeä ja pirullinen, mutta kyllä silläkin on tunteet. Herra ei vaan kovin usein näytä niitä.

  Matthew King ei luovuta koskaan.

Tää on niiin Matt! <3

NeitiMusta.

[Mort]

NeitiMusta

Kiitoksia kovasti kommentistasi! Mukava huomata, että Emmerdale-ficitkin keräävät lukijoita.
Kiva kuulla, että olen onnistunut pitämään herran omana itsenään.

Mort kiittää ja kuittaa.

[sugared]

Samasta raapalepiiristä tervehdin kuin edellinenkin kommentoija. :--)

Emmerdalea en ole kaiketi koskaan katsonut, muistan vaan sen tunnarin, tais joskus muinoin 2000-luvun alussa tulla iltapäivällä ennen Pokemonia tai jotain muuta yhtä kehittävää ohjelmaa. :--D Anyway, lukukokemus ei mielestäni juurikaan kärsinyt siitä, etten tunne fandomia. Tarpeelliset taustatiedot oli siroteltu tekstiin mukavasti ja kuitenkin turhia selittelemättä, joten kokonaiskäsityksen saaminen ei ollut vaikeaa.

Teksti oli tyyliltään suorasukaista ja yksinkertaista, mutta ei tylsää. Jotain pientä maustetta sekaan olisi voinut ujuttaa, mutta toisaalta tyyli sopi vankilan karuun tunnelmaan. Vähän toistoa ja töksähtelyä osui silmään, mutta ei mitään sellaista, minkä jaksaisin erikseen nostaa esille. Pakko quotata Illusiaa, joka sanoi osuvasti:

En tunne fandomia, mutta tekstistä tuli jotenkin sellainen vaikutelma, että Matthew on aika ns. "toiminnan mies", tunnollinen ja rehellinen. Omituista tehdä tuollainen "analyysi", mutta jotenkin vain minäkertojan tarinan perusteella päättelin tuollaista: Matthew ei kuvaile vaan sanoo asiat suoraan sellaisina kuin ne ovat.

Suora, riisuttu tyyli tuntuu siis sopivan hahmoonkin, vaikken häntä oikeasti tunnekaan.

Ennen kuin vilkaisin kappaleiden pituuksia tarkemmin, kuvittelin tätä raapalesarjaksi, jolloin nuo kappaleiden nimet tuolla välissä eivät tuntuneet mitenkään hassuilta. Eivätkä ne tunnu oikeastaan nytkään. Olen niin laiska, etten oikeastaan ikinä jaksa kuunnella mitään, mitä kirjoittaja kehottaa (anteeksi), mutta tykkään ajatuksesta, että jokaisessa kappaleessa on oma tunnelmansa, joka liittyy mainittuun musiikkikappaleeseen. Nimet eivät myöskään katkaisseet tekstiä, sillä tekstikappaleet ovat jo valmiiksi ajallisesti erillisiä.

Tekstissä oli varsin vähäisestä kuvailusta huolimatta tunnelmaa, sekä toivoa että epätoivoa. Vaikka elämän rakkaus karkaakin käsistä, jää lopusta sellainen tunnelma, että kaikki kääntyy, ellei nyt hyväksi, niin ainakin parempaan suuntaan, eikä Matthew jää selliinsä lepäilemään. Kiitos lukukokemuksesta!

[Genova]

Sieltä mistä Illusia ja sugaredkin tulivat elikkä raapaleppiristä.

Olen viime aikoina lukenut, voisi sanoa pelkästään, fantasiaficcejä, joten tällainen arkinen, miehinen, hieman synkkämielinen teksti oli tervetullut kokemus.

En ole koskaan mieltänyt Emmerdalea saippusarjaksi, ehkä siksi, että se kertoo arkisista ihmisistä, joiden kohtalot joku voisi oikeasti kokea. Siksipä Matthew'n mietintä vankilassa tuntui realistiselta, enkä minäkään usko hänen murhanneen ketään.

Kappaleet sopivat hyvin tekstiin, ehkä eniten pidin The 69 Eyesin biisistä ja ko. tekstin yhteydestä; melankolisuutta, mutta myös vahvuutta. 

Tämä

Matthew King ei luovuta koskaan.

toi tekstiin sellaista nyrkkiä pöytään- fiilistä ja uskoa tulevaan.

Kiitos.

[Mort]

Oi vitsit, siistiä saada näin paljon kommenttia.

Illusia: Aika hyvin kuvailit Mattin eli herrahan tosiaan oli (ilkeät käsikirjoittajat potki sen ulos sarjasta) toiminnan mies  - juonitteleva, sarkastinen kusipää, joka käytti nyrkkejä, jos tilanne sitä vaati. Kiitos kommentistasi.

sugared: Kiitän myös sinua kommentista. Kommenttisi perusteella en ole siis täysin epäonnistunut, jos Te, jotka ette fandomia tunne, saatte tästä irti jotain.

Genova: Matthewhan oli hetken aikaa vankilassa, kun hänen kuviteltiin murhanneen äitipuolensa, jonka kanssa Matt oli sukset ristissä heti alusta alkaen eli sen verran canonia tämä ficci piti sisällään. Ja Emmerdale on juuri siitä syystä niin ihana sarja, että vaikka välillä tapahtuu yliampuvia asioista, niin silti sarja kertoo tavallisista ihmisistä ja heidän arjestaan, kuten sanoitkin. Kiitos kommentista.