Kirjoittaja Aihe: Sherlock Holmes, Kaipuun kemiaa | S, Holmes/Watson, oneshot  (Luettu 3306 kertaa)

Nukkemestari

  • Lonkeropulla
  • ***
  • Viestejä: 1 526
  • The Uneartly Child
Ficin nimi: Kaipuun kemiaa
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Sherlock Holmes
Tyylilaji:  oneshot fluff-sokerin ripauksella. Ehkä myös jonkinlaista angstia..
Ikäraja: S
Paritus: Sherlock Holmes/John Watson
A/N: Ajatustenvirtana kirjoitettu pieni ficin poikanen. Yritän päästä takaisin kirjoitusvireeseen. Niin, ja omistettu Zilahille ja Penberille, ihan van kun tekivät paluun finiin kiireiden jälkeen<3 Olette molemmat ihania<3 Pus pus ja haliruts! On ollut ikävän vähä Holmesficcejä, kun minäkään en ole ehtinyt ficata! Tervetuloa!

Haikalua ja sokeria teille, lukijat!


Kaipuun kemiaa

Holmes:

Kun olet sairaana, Watson, en oikein tiedä mitä tekisin.
Sinähän tässä tohtori olet. Ei lääkäreiden kuulu sairastaa.

Jos minä sairastan tai olen hiukankaan vetelä. Sinä pyörit heti ympärilläni tarkastamassa joka sentin ihollani ja jokaisen sisäelimeni toiminnan. Vaikka olisin vain sairas tuosta omituisesta tunteesta, joka välillä saa minut tuntemaan itseni tyhjäksi. Yleensä se iskee, kun olet poissa, mutta joskus kun olet aivan vieressä.

Minun luonteelleni ei vaan kuumavesipullojen kuskaus sovi.

Älä hermoile, vaikka vilkuilenkin sinua lukiessani päivän lehteä. Kummallinen kiemurtelija. Luulin, että olisit pistänyt merkille, että vilkuilen aina tekemisiäsi lehteä lukiessani. Ehkä se nyt tuntuu sinusta hermostuttavalta, kun olet kuumeisena sidottu vuode lepoon. Tai sitten… ei, en minä voi kuvitella ja heittää perustelemattomia ajatuksia ilmoille.
   
”Watson, täällä olisi artikkeli, joka voisi kiinnostaa sinua. Oletko tarpeeksi hyvävointinen lukeaksesi sen?” kysäisen verhoten ”miten voit?”-kysymykseni. Voihkaiset ja oletan tämän tarkoittavan ”en kovin hyvin”, vaikka tarkoitukseni ei ole arvailla vaan päätellä.

Nousen ja haen sittenkin kuumavesipullon, sekä lasin vettä sinulle. Vahingossa, asiaa ajattelematta, hipaisen poskeasi. Se on tulikuuma.

”Parane pian”, sanon hiljaa ja palaan lukemaan lehteä vilkuilematta sinua enää.

Tulin hiukan sairaaksi, kun kosketin sinua.


Watson:

Jo on typerää, kuin jokin ironinen vitsi. Lääkäri sairaana ja tarvitsee itse kolleegansa työpanosta. Pahan flunssan ja kuumeen vangitsemana olen hautautunut peittoihin. Ajatukseni hakkaavat välillä tulen palavalla nopeudella eteenpäin. Välillä taas näen kaiken kahtena ja hämäränä väritährana.

Holmes vilkuilee minua. Ei kai hän minusta huolestunut ole? Tämähän on vain normaalia rajumpi syysflunssa. Ei kai hän tämän takia hermoilisi? Hänhän on sentään Sherlock Holmes. Enemmän kone kuin mies. Ainakin hänet vain pinnallisesti tuntevien mielestä. Minä en enää ole aivan varma. Hänen lehden takaa pilkistävässä katseessaan on jotain hermostuttavaa.
   
”Watson, täällä olisi artikkeli, joka voisi kiinnostaa sinua. Oletko tarpeeksi hyvävointinen lukeaksesi sen?”

Korahdan. En halua, että Holmes tulee lähemmäksi. Outo tunne alkoi myllertää sisimmässäni, kun hän katsoi minua. Toivoin korahduksen saavan hänet ajattelemaan, että olen liian sairas lukemaan. Todellisuudessa ajatukseni loikkivat taas kuin metsästäjää pakoon.

Holmes nousee äkillisesti, ja ehdin jo pelätä hänen tulevan lähemmäksi. Sydän hakkaa kun hän on poissa huoneesta. Tule takaisin, en oikeasti haluaa että menet.

Hän tuleekin pian takaisin. Kuumavesipullo toisessa ja vesilasi toisessa kädessä hän astelee lähemmäksi ja sydämeni tanssii ripaskaa. Outoa, et ole nyt kyllä oma itsesi, Holmes. Sinun kuuluisi vain istua kylmästi lukemassa, eikä…  et kai aio koskettaa minua?

Kylmien sormien hipaisu poskellani.

Holmes, nyt minä ainakin tulen sairaaksi. Mene kauemmaksi tai tule lähemmäksi, muuten räjähdän tähän tunteeseen.

”Parane pian”, sanot ja käännyt heti, kuin ajatellen että näkisin ilmeestäsi jotain, mitä haluat piilottaa. Palaat lukemaan vilkaisemattakaan tai puhua pihahtamattakaan.

Hengitykseni tasaannuttua minua alkaa ramaista. Kuiskaan vielä, niin hiljaa ettet sinäkään sitä voi kuulla:
”Kaipaan sinua… rakastan sinua.”
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 14:40:55 kirjoittanut Yukimura »
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan

zilah

  • Vieras
Vs: Kaipuun kemiaa
« Vastaus #1 : 12.10.2010 18:31:34 »
Oi luoja, miten ihana pikku tarina. Holmes ja Watson ovat vaan niin yybersöpöjä tässä, että minäkin tulin ihan vähän kuumeiseksi kun luin tämän. Kyllä sinä olet taatusti ja varmasti vireessä, Nukkemestari ja kiitos, kun piristit minun harmaata päivääni tällä kauniilla pikku ficillä.


zilah

Penber

  • Vieras
Vs: Kaipuun kemiaa
« Vastaus #2 : 12.10.2010 18:42:04 »
Uii! Miulle omistettu. Thänk juu! n__n Mutta siis joo. Tässä parhaita oli ehdottomasti alku ja loppu! Jotenki hauska toteamus, ettei lääkäri vaan VOI sairastaa Kuin se olisi jotenkin luonnotonta. Ja no Watson on aina Holmesin tukena, nii onha se vähä luonnotonta jos asiat onki yllättäen toisin.

Tykkään itse jostai syystä tosi paljon siitä, jos samat tapahtumat kerrotaan eri näkökulmista, koska niissä on kuitenkin aina jokin sävyero, niin kuin tässäkin H:n ja W:n välillä :---). Teksti oli tosi sinunlaistasi... Tai siis että tästä tunnistaa tyylisi ja se on kevyt, rento ja suloinen!

Kiitos vielä kerran! n__n

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Vs: Kaipuun kemiaa
« Vastaus #3 : 12.10.2010 21:27:17 »
Minusta tuntuu et minulle kävi niinkuin raukkaparka Watsonille, eli kosahdin aivan palasiksi ficcisi ansioista <3 Eikä ollut liian sokerinen, vaan juuri ihanan höttönen pieni hattara. Suloinen, loputtoman suloinen, varsinkin kun Watsonia ymmärrettävistä syistä pistetään harvemmin sairastamaan. Voi voi Baker kadun miehia kun kiertelevät rakkautensa ympärillä esittäen ettei sitä ole olemassakaan. kuiskivat vaan tunnustuksiaan toisten kuuelmatta antaen sydämen väpättää syysflunssista huolimatta <3

Mitä nyt joitakin yhdyssana ja/ati pilkutusvirheitä bongailin, ne nyt saa yhdellä nopsalla oikoluennalla oikaistua. Mutta muuten jätte bra, de var så mycket fint!

T: jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Nukkemestari

  • Lonkeropulla
  • ***
  • Viestejä: 1 526
  • The Uneartly Child
Vs: Kaipuun kemiaa
« Vastaus #4 : 12.10.2010 22:46:54 »
Zilah, kiitoksia, toivottavasti piristi ja toi hiukan vaaleanpunaista utua sinunkin tiistaihisi! Halitus!

Penber, eihän lääkäri voi sairastaa! Sama kuin haudankaivaja kuolisi :o Ja halitus sinunkin paluullesi!
Sävyeroilla ja tällä kaipauksen kemialla yritin pelata. Ehkä suurin asia on se, että Holmes puhuu koko ajan "sinulle" eli Watsonille, kun taas Watson puhuu "hänestä", mutta välillä myös "sinusta". En tiedä, muistakseni olen ennekin huomannut että kirjoitan herkästi näin.

Jossujb, hui, älä nyt paloiksi mene, kun oot kiva tuollaisena  ;) Hyvä ettei sokeroinut liikaa. Toivottavasti kemiat toimi. Hm, yhdyssana virheet on aika perus, mut pilkkuja olen nyt tunkenut vähän kaikkialle xD Vaikka tietäisin ettei se kuulu. Pilkut on vaan niin ihania<3
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan

Anzu

  • Assassin
  • ***
  • Viestejä: 80
    • Conan-kun
Vs: Kaipuun kemiaa
« Vastaus #5 : 13.10.2010 16:59:18 »
Aw, todella ihana. :3

Nämä yhden tilanteen yhdistetyt eri näkökulmat (miten sen voisi selkeämmin ilmaista? D:) ovat aina niin hienoja ja oikeastaan aika mielenkiintoisia, kun pääsee näkemään tilanteen enemmän, kuin vain yhdestä näkökulmasta. Mukavasti piristi päivääni tämä. Tekstejäsi on niin helppo lukea ja samaistua. ^.^
"Nothing is true; everything is permitted."
~
"They didn't break me. I am broken."