Böö ja HarryPotterFan4Ever: Kiitos paljon kommenteistanne.
Kirjoitin sitten lyhyen epilogin, toivon sydämestäni että kelpaa. Olkaa hyvät!
Epilogi
“Siitä sateisesta illasta on nyt kulunut jo jonkin aikaa. Se muutti elämäni täysin. En ole ikinä ennen saanut tuntea sellaista lämpöä sisälläni. Tuntea jonkun todella välittävän ja kulkevan vierelläni. Nytkin, kun koulut ovat jo loppuneet, saamme vain kulkea iltapäivisin käsi kädessä ja katsella maailman menoa.
Vaikka meillä kummallakin on oma työmme, emme ikinä unohda antaa aikaa toisillemme. Joka ikinen päivä saan painaa suudelman rakastamani miehen huulille. Joka ikinen päivä saan tuntea hänen vastaavan siihen. Vaikka päivät vaihtuivat, rakkaus toisiamme kohtaan ei ikinä muutu.
Välillä minä itken pelkästä onnesta. En ymmärrä, miten jonkun toisen ihmisen olemassaolo saattaa vaikuttaa niin paljon elämääni, muuttaa sitä niin paljon paremmaksi. Nytkin, rakkaat häävieraamme, saan vain itsekkäästi todeta, että maailma todella on vain meidän kahden.”
Lopetin hääpuheeni, ja James painoi huulensa huulilleni. Miehen silmistä loisti onni, ja pieni kyynel karkasi silmäkulmastani katsoessani sulhastani. Häävieraat huokaisivat yhdestä suusta, ja minä tunsin olevani maailman onnellisin. Mikään ei voisi erottaa meitä, ei edes kuolema.
