Otsikko: Rakkautta ilmassa
Kirjoittaja: Natural
Ikäraja: K-11
Beta: Sinikeiju
Tyyli: Fluff/Romance
Vastuuvapaus: Kaikki kuuluu ihanalle J.K Rowlingille (paitsi tarina on minun)
Tiivistelmä: Rakkautta ilmassa ja kaksi nuorta kohtaa toisensa, mutta mitenkäs käy?
Paritus:Draco/Blaise
Vapaa sana: Ensimmäisenä kiitokset betalleni Sinikeijulle hänelle kumarrus ja kiitos. Tämä on ensimmäinen romance ficcini, joten pyydän teiltä hyvät lukiat, antakaa komenttia.
Rakkautta ilmassa
Oli kirkas talviaamu. Kaikki nukkuivat vielä siihen aikaan. Paitsi yksi poika ei nukkunut. Hän oli Draco Malfoy. Hänen platinanvaaleat hiukset oli laitettu hyvin tyylikkäästi. Draco istui Luihuisten oleskeluhuoneen nojatuolissa. Hän mietiskeli hartaasti lähtisikö jo kohti Suurta Salia. Kello oli kylläkin vasta kuusi aamulla. Mitä minä oikein tekisin? hän ajatteli mielessään. Hän nousi seisomaan ja laittoi kätensä vaaleiden farkkujensa taskuun. Draco käveli edes takaisin takan edessä, jossa ei ollut tulta. Kello lähestyi puoli seitsemää.
’’Huomenta Draco’’, Blaise sanoi huomattuaan vaaleahiuksisen pojan kävelemässä edes takaisin takan edessä. Draco hätkähti.
’’Huomenta, Blaise’’, Hän vastasi virne huulillaan. Hän asettui takaisin istumaan nojatuoliin. Blaise istahti häntä vastapäätään lattialle. Draco katsoi poikaa hiukan hämillään.
’’Mitä siinä töllötät?’’, Draco kysyi ärtyneenä. Draco käänsi päänsä toiseen suuntaan huomatessaan Blaisen ilmeen.
’’Mitä itse virnuilet?’’ Blaise kysyi yhä omituinen hymyn kaarre huulillaan. Draco käänsi päänsä ja katsoi häntä vasen kulma koholla.
’’Ei taida kuulua sinulle’’, Draco vastasi hieman omituisella äänellä. ’’Tarkoitan en mitään’’.
Pian alkoi muutkin Luihuiset heräilemään. Draco nousi tuolistaan ja lähti Suureen Saliin Blaise kannoillaan.
Kun Draco ja Blaise olivat ehtineet Suureen Saliin, he huomasivat, että olivat ensimmiset Luihuiset koko salissa. Muutamat ensiluokkalaiset osoittelivat heitä ja supisivat keskenään. Draco istui Blaisen kanssa Luihuisten pöytään.
’’Kertoisit nyt mitä sinä virnuilit’’ Blaise kuiskasi Dracon korvaan ’’Lupaan etten kerro kenellekkään’’.
’’No, hyvä on’’ Draco vastasi hänkin matalalla äänellä ’’Virnuilin sitä, että olet yksi taliaivo’’. Blaise oli hölmiistynyt ja tuhahti. Muut Luihuiset tulivat myös Suureen Saliin.
Draco päätti lähteä syötyään ulos tuulettumaan. Hän haki oleskeluhuoneesta takin ja lähti ulos. Hän käveli jäätyneen järven rannalla. Piha oli koskematon lukuun ottamatta pieniä polkuja, jotka oppilaat olivat tehneet. Kinokset olivat jopa puolentoista metrin korkuisia. En tajua sitä Blaisea. Draco mietiskeli kävellessään rannan reunaa. Hän on jotenkin...omanlainen.
’’Hei!’’ Draco huusi. Joku oli heittänyt häntä suoraan takaraivoon lumipalolla. ’’Tapan sinut!’’
’’Sori, Draco’’, Sanoi Blaise pienen matkan päästä ’’En voinut vastustaa.’’
’’Ai se olit sinä’’, Draco sanoi ja kouraisi maasta käteensä lunta, teki siitä pallon ja heitti sillä Blaisea. ’’En voinut vastustaa.’’ Siitä alkoi lumi sota. Blaise ja Draco heittelivät toisiaan lumipalloilla.
’’Ai ovat sitten Luihuisetkin ruveneet leikkimään’’, kuului Harryn ääni.
’’Tuki suusi, Potter’’, Blaise huusi hänelle vastaukseksi tehdessään lumipalloa.
’’On ihanaa nähdä, kun Luihui-’’, Harry sai vain suustaan, koska Draco ja Blaise olivat yhtä aikaa heittäneet tätä lumipallolla naamaan. Harry lähti ystäviensä kanssa pois hapan ilme kasvoillaan. Draco lähti kohti Tylypahkan ovia Blaise kannoillaan.
’’Hieno heitto’’, Blaise kehui, kun he olivat astuneet sisään.
’’Kiitos’’, Draco vastasi omituinen virne huulillaan. ’’Samoin.’’ He kävelivät linnan käytäviä pitkin Blaise Dracon takana.
Piaan Draco pysähtyi ja kääntyi katsomaan Blaisea. Blaise hymyili vaalealle pojalle. Draco hymyili takaisin.
’’Tiedätkös’’, Draco aloitti ja hymyili Blaiselle, joka hymyili myös ’’Olet seurannut minua kohta koko päivän.’’
’’Joo...Tai siis en...’’, Blaise aloitti ’’Okei, niin olen’’. Draco hymyili entistä enemmän. Blaise pärskähti omituiseen naurun ja hihityksen sekoitukseen.
’’Mitä?’’ Draco vastasi yhä hymyillen, mutta hämmentyneenä. Blaise vain jatkoi armotonta naurua vedet silmissään. Dracon hymyilevän hämmästynyt ilme alkoi muistuttaa jotain ihmeellistä irvistystä. Blaise jatkoi vain ihmeellistä kikatustaan. Hän kieri jo käytävän lattialla, kuin mielipuoli.
’’Anteeksi’’, Blaise sai sanotuksi, kun oli lopettanut nauramisen ’’minua vain naratti sinun ilmeesi... siis, kun en yleensä näe sinun hymyilevän.’’ Taas Blaise aloitti hillitömän naurunsa ja Draco vain hymyili.
’’Olet yksi ääliö’’, Draco sanoi ja suuteli Blaisea. Blaise lopetti kikatuksensa. Hetken kuluttua Draco irrottautui Blaisesta.
’’Rakastan sinua, Blaise’’, Draco sanoi sillä samalla virneellä, jolla oli aamula katsonut häntä. Draco lähti kävelemään kohti tyrmiä.
’’Minäkin sinua Draco’’, Blaise sanoi punastuneena ja juoksi Dracon perään.
*