Author: Damonel
Pairing: Elena/Damon
Rating: Sallittu
Genre: Semmonen romantic-angst songfic
Disclaimer: En omista hahmoja, en omista sarjaa, enkä hyödy tästä jutusta itse muuten kuin, että kirjoittaminen on kivaa
Biisi: Within Temptation - All I Need
Warnings: Spoilaa tulevaa
Summary: Tanssikohtaus Damonin ja Elenan välillä...
A/N: Yey..
Kohtaus revitty tästä:
http://www.youtube.com/watch?v=10SVwR8K9mITosi sulosta, ja selviä tunteita, joista nyt väänsin tähän oman versioni. Leikkasin ton biisin tahalteen vähän väärin, koska halusin tohon vielä yhden ylimääräsen kohdan, mitä itse alkuperäishommassa ei ole.
Kliseetä tekstiä, jossa varmaan iso läjä kirjotusvirheitä ja huonosti muotoiltuja lauseita, mut toivottavasti joku tykkää. =)
All I NeedSeisoin kierreportaiden yläpäässä. Päälläni oli kiiltävä sininen, satiinista tehty mekko, ja hiukseni oli laitettu kiharoille.
Kuulin nimeäni kutsuttavan merkiksi siitä, että oli minun vuoroni kävellä tanssialueelle.
Hengitin ilmaa sisälleni ja lähdin kävelemään hermostuneena portaita alas, kaiteesta kiinni pitäen. Muutaman askelen astuttuani tajusin, ettei Stefan ollut ottamassa minua vastaan. Jalkani alkoivat täristä. Tiesin, että alhaalla oli suuri joukko ihmisiä, jotka odottivat, että me kävelisimme Stefanin kanssa viimeisenä parina muiden luokse, valmiina aloittamaan perinteinen Mystic Fallssin juhlatanssi, mutta Stefan oli poissa. Häntä ei näkynyt missään.
Aloin kuvitella kauhukuvia mielessäni siitä, mitä tapahtuisi kun pääsisin alas. Ihmiset tuijottaisivat minua. Vaan ja ainoastaan minua, ja mielessään naureskelisivat minulle ja huonolle onnelleni siitä, kuinka parini oli jättänyt minut yksin.
Astelin portaita alas yksi kerrallaan, varoen kaatumista, ja sitä, etten täristessäni talloisi vahingossa mekkoni helmoja. Tunsin, että ilmeeni näytti kaikkea muuta kuin itsevarmalta.
Olin jo melkein valmistautunut supinaan ja ihmisten arvosteleviin katseisiin, kunnes huomasin tutun hahmon kävelevän väkijoukosta, valmiina ottamaan minut vastaan: Stefanin veljen, Damonin.
Soin hänelle pienen epäröivän hymyn kiitokseksi siitä, että hän oli pelastanut minut nololta tilanteelta. Hän katseli minua oudon haikeasti, enkä osannut lukea hänen ilmeensä merkitystä.
“Missä Stefan on?” kysyin häneltä kuiskaten, samalla kun ojensin hänelle käteni, ja kävelin hänen toiselle puolelleen.
“Minä en tiedä”, hän vastasi yksinkertaisesti.
Ihmiset katselivat meitä, kun kävelimme väkijoukon halki tanssialueelle, minne muut parit olivat asettuneet kahteen riviin, toisiaan vastapäätä.
Musiikki alkoi soida, ja asetuimme paikoillemme. Katselin Damonin vakavaa ilmettä, yrittäen miettiä, mitä tuon miehen mielessä liikkui. Kuuntelin tarkasti musiikkia ja tanssi alkoi. Kävelimme toisiamme kohti, katsoen silmiin ja kumarsimme. Palasimme paikoillemme ja katsoimme taas.
Damonin ilmeestä puuttui se tuttu itsevarmuus ja ylipäätänsä kaikki se, mikä yleensä sai hänet näyttämään kaikkien mielissä ilkeältä ja pahalta. Nyt jäljellä oli vain vakavuus, ehkä ripaus surua. Musiikissa alkoi pian laulu.
I've lost all my trust though I've surely tried
To turn it aroundKävelimme toisiamme kohti. Pyörimme hitaasti ympäri, askel kerrallaan, oikeat kämmenemme miltei yhdessä, mutta silti erossa toisistaan. Tuntui kuin aika olisi hidastunut. Oli vain minä, Damon, tanssi -ja laulun sanat, jotka tuntuivat vihjailevan asioita minulle ja tuolle nimenomaiselle hetkelle. Katseemme pysyi ja pelkäsin, että ilmeestäni huomaisi, että miettisin ilmassa kaikuvaa musiikkia:
”Olen menettänyt uskoni siihen, että olen varma”. Varma mistä? Varma Stefanista? Varma tulevaisuudestamme? Varma siitä, että juuri hän olisi minulle se oikea?
Totuus tuosta hetkestä ajatuksissani oli se, että Stefan oli lähtenyt pois ja Damon pysynyt rinnallani, valmiina pelastamaan minut. Nyt kaikki muu ympäriltä poissa. Paikalla vain me kaksi.
Can you still see the heart of mePalasimme taas paikoillemme, kohtasimme jälleen ja vaihdoimme kättä. Jokainen tekemämme askel hidas, harkittu ja kaikki se juuri samassa hetkessä. Samassa tilanteessa. Samassa paikassa.
All my agony fades away
When you hold me in your embraceSitten molemmat kädet. Stefan huuhtoutui kokonaan mielestäni, enkä enää jaksanut miettiä kuukausien aikaista tuskaa ja pelkoa siitä, mitä maailma oli minulle ja läheisilleni suonut. Damon hymyili minulle. Minä epäröiden takaisin, mutta hymyilin kuitenkin, sillä niin oli tarkoitus. Hänelle minun kuului hymyillä.
Laulu kertoi totuutta: kipuni lähti pois. Pahuus ja ikävä lähti mielestäni. Oli vain minä ja Damon, sekä oudon tuntuinen jännite meidän välillämme. Kätemme melkein yhdessä, mutta silti ei aivan. Vain se muutama sentti erotti meidät toisistamme.
Don't tear me down
For all I needHetken seisoimme taas. Ikuisuudelta tuntuva hetki jälleen erossa, mutta kuin sanojen voimasta, kävelimme toisiimme kiinni, ja tanssimme. Tunsin hänen kätensä lepäävän selässäni ja omani hänen olkapäällään, kuin merkkinä siitä, että hän oikeasti oli siinä. En halunnut sen hetken loppuvan. Halusin vain katsella tuota haikean onnellista hymyä ja itsekin näyttää hänelle, että tuo hetki tuntui mielessäni merkittävältä. Siltä, että kaikki oikeasti oli olemassa. Siltä, että olisi oikeasti syitä elää.
Make my heart a better place
Give me something I can believeSanat kuin ajatuksia. Sanat kuin avunpyyntö ilmassa, ja tiesin, että se oli minulta väärin. Tiesin, että se oli petos Stefanille, mutta tiesin myös sen, että katseeni olisi kertonut kenelle tahansa kaiken, missä annoin mieleni vaeltaa. Ei valheita avatessa suuta, ei valheita, vaikken avaisikaan, sillä mikään ei enää ollut epäselvää. Minun ja Damonin välinen hetki tuntui taianomaiselta. Juuri sellaiselta, mitä voisi elokuvissa kuvitella olevan. Nyt sellainen oli minun kohdallani. Tiesin, että tuon hirviömäisen vampyyrin sisällä oli lämpöä ja välittämistä. Tunteita, mitä hän ei ikinä sanonut ääneen, sellaisia joiden olemassaolon hän aina halusi kieltää muilta ja varmasti myös itseltään. Toisaalta tarvitsiko niitä edes sanoa kun totuus oli olemassa. Totuus oli tässä edessäni. Hänen tiivis ja välittävä katse, vieno hymy ja se lämpö, joka leimusi tanssiessamme, musiikin soljuessa hitaasti eteenpäin.
Don't tear me down
You've opened the door now
Don't let it closeNyt kun olen avannut oven, älä anna sen sulkeutua… Juuri ne sanat olisin sanonut ääneen, jos musiikki ei olisi kertonut niitä puolestani. Tiesin, että minulla tulisi olemaan ongelmia kaiken sen kanssa, mitä joutuisin kokemaan, kun kohtaisin Stefanin uudelleen. Minua pelotti… Entäs jos Damon ei ymmärtäisi. Tiesin, että Stefan olisi varmasti tälläkin hetkellä kamppailemassa omaa itseään vastaan, enkä pystyisi kertomaan tästä hetkestä hänelle pitkiin aikoihin. En pystyisi kertomaan tästä vielä kenellekään. Sen olin oppinut, että totuuden tietäminen voi lähimmäisille olla vaarallista.
Can you still see the heart of me
All my agony fades away
When you hold me in your embraceSanat kulkivat loppuaan kohti. Oliko juuri tämä laulu meidän tarinamme… Minun ja Damonin?
Oliko tarinamme vain tämä hetki, jona ehdimme jakaa enemmän tunteita, kuin koskaan aikaisemmin, vaikka olimme jo tunteneet pitkään?
Totuus on se, että juuri tuona hetkenä tajusin, että osa minusta oli rakastunut häneen, mutta minun olisi piilotettava se. Piilotettava ystävieni ja Stefanin vuoksi. Jatkaa elämää, mutta silti toivoa, että kaikki tämä pysyisi tallessa. Joutuisin elämään valheessa, mutta tein itselleni päätöksen: En ikinä sulkisi niitä ovia, mitkä yhteinen tanssimme oli avannut, sillä kun saa lahjan,
siitä ei saa luopua.
