Title: Mehua, tiedäthän.
Author: Minä, Jacchi
Genre: Jotain hubaa (mä olen oikeasti ihan sukka näissä genreissä...)
Rating: Sallittu
Pairing: Tässä ei mainita nimiä, joten kertojan sukupuolen saat itse valita. Elikkä siis hettiä tai slashia tämä on, toinen on poika nääs. Itse ajattelin enemmän slashina...
Disclaimer: Omia hahmojani ovat.
Summary: On jano mehubileissä...!
A/N: En mitenkään muista mistä sain idean tähän, muistan vaan sen olleen jokin hetken päähänpisto illalla viime marraskuussa. Vanhaa kamaa siis, oi vitsin vitsit! : D Tää on muuten siitä niin ovela tarina, että sitä voi ajatella jollain fandomillakin jos haluaa! Vaik jokskuu Frerruks, Belldomiksi tai vaikkapa vanhan kunnon Hoodeeksi! :"D Hehe jjoo itselläni tuli eräs edellämainituista mieleen kun kirjoitin lopun. Mutta koska tämä oli täysin originaali mielessäni ennen muistaakseni tokavikaa lausetta, niin originaalina tämä pysyykin. Kertoilkaas sitten mitä piditte! Enjoy my friends! : )
Mehua, tiedäthän.
Istun tylsistyneenä epämukavalla sohvalla. Ympärilläni raikaa jumputtava bilemusiikki. Huone on hieman liian valoisa minun makuuni, sillä näen aivan selvästi jokaisen raivoraittiin tanssijan pyörähtelyn tanssilattialla. Seinien vierillä seisoskelee hieman tylsistyneempää porukkaa ja tiiviissä tunnelmissa olevia pareja. Jotkut eivät ilmeisesti tarvitse rohkaisuryyppyjä nuoleskellakseen julkisilla paikoilla. Minä ainakin tarvitsisin, jos kohteena olisi eräs tietty henkilö.
Minulla on ihan mielettömän tylsää. Istuskelen yksinäni tuijottaen tyhjyyteen. Olisin voinut jättää tulematta näihin juhliin. Eihän täällä tarjota alkoholipitoisia juomia eikä limsaa, musiikki on siitä huonoimmasta päästä, enkä tunne bilekansasta ketään hyvin. Tosin mitäpä minä kotonakaan tekisin.
Minua janottaa. Huokaisen. Mikä idea on mehubileissä? Tarjoaisivat edes limsaa, jos niin raivoraittiita pitää olla. Nenääni nyrpistäen vilkaisen baaritiskille päin. Muutama henkilö hengaa tiskin lähellä juoden kirkkaan keltaista appelsiinimehua.
Katsellessani heitä minua alkaa janottaa entistä enemmän. Jano polttelee kurkussani ja suuni tuntuu kuivuvan. Aivan kuin olisin aavikolla kamelin selässä ilman vettä. Naurahdan typerälle mielikuvalleni käheästi, koska kurkkuni totisesti on kuin aavikko. Minun on aivan pakko saada juotavaa. Alistuneesti huokaisten nousen sohvalta ja talsin tiskin luokse.
Tilaan itselleni appelsiinimehun, koska minkään muunkaan makuista mehua ei ole tarjolla. Nämä tosiaankin ovat aika köyhät bileet.
”Saisinko minäkin tuommoisen mehun?” viereeni tullut tummatukkainen poika pyytää baarimikolta ja nojaa tiskiin. Tunnistaisin tuon äänen vaikka unissani! Niinhän minä tosin teen joka yö.
Käännyn poikaan päin. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että hänkin kävisi tällaisissa bileissä, ja nyt hän istuu aivan vieressäni.
”Mitä sä täällä teet?” älähdän ja punastun heti tajuttuani kysymykseni typeryyden. Tottakai kaikki koulun mehubileissä on! Nämähän ovat lähes pakolliset jokaiselle oppilaalle.
Poika virnistää ja kohottelee kulmakarvojaan viettelevästi.
”Mehua, tiedäthän.” Hän nostaa juomalasinsa huulilleen ja siemaisee mehua.
