Kirjoittaja Aihe: Kuvat. (originaali, slash, K-11, A/T)  (Luettu 3055 kertaa)

RiCris

  • ***
  • Viestejä: 24
Kuvat. (originaali, slash, K-11, A/T)
« : 08.10.2007 16:35:41 »
Nimi: Kuvat (1/?)
Kirjoittaja: RiCris
Beta: Arte
Genre: Drama, slash
Paritus: Alex/Tom (selventyy)
Ikäraja: K-11
A/N: Eka slashin tapainen mitä oon kirjottanut. Hahmot omat omiani. Tästä on vielä ainakin neljä osaa tulossa, joten älkää ihmetelkö. Artelle thänksit batauksesta. Ja yhdelle nimettömälle kaverille avusta nimen kanssa. <3

Hauska viikonloppu ei tunnukaan enää niin hauskalta, kun tekemisistään meinaa jäädä kiinni. Ja kun soppaan heitetään vielä muutama muukin vastoinkäyminen on rikkoutuvan ihmissuhteen aineet kasassa…
~*~*~*~
1. OSA

Alex käveli hermostuneena ympäri huonetta. Tummanruskeat hiukset heilahtelivat askelten tahdissa ja silmät vilkuilivat seinällä tikittävää kelloa. Pian viisarit heilahtaisivat viitosen ja kahdentoista päälle, minkä jälkeen alkaisi huuto ja meuhkaaminen. Tai niin Alex pelkäsi.
Alakerrassa kävi ovi. Alex katsahti kelloaan, vasta viittä vaille. Poika istahti sängylleen ja pyöritteli hermostuneena sormusta sormessaan. Joku kolisteli rappusia ylös. Alexin pulssi kiihtyi kiihtymistään ja poika luuli kohta pyörtyvänsä. Kohta äiti ryntäisi hänen huoneeseensa ja aloittaisi raivoamisen. Oveen koputettiin.

”Sisään”, Alex melkein kuiskasi, sillä hän ei saanut kunnolla ääntään ulos kurkusta.
Mathias rynnisti sisään ja heitti lattialle pari kirjettä. ”Sulle tuli postia”, hän tuhahti ja pamautti oven perässään kiinni. Pikkuveli taisi olla vieläkin vihainen, kun Alex oli vahingossa rikkonut tämän uuden pelikonsolin. Mutta heillä oli ollut Tomin kanssa niin hauskaa. Tomista puheen ollen. Alex vilkaisi taas kelloaan, joka näytti tasan viittä. Pian pihasta kuului auton ääni ja Alex melkein ryntäsi ikkunaan. Vaaleansininen Renault kaarsi pihaan ja pelkääjän paikalta hyppäsi ulos solakka, vaaleahiuksinen tyttö. Vivian oli kotona.

Alex aloitti taas matolla ravaamisen. Pian hän saisi kuulla kunniansa ja joutuisi arestiin ainakin kuukaudeksi. Toivottavasti hän saisi puhuttua äidin ympäri päästämään hänet muutaman viikon päästä olevaan peliin. Pojat murhaisivat hänet, jos hän ei ilmestyisi paikalle. Olihan sentään kyse kauden loppuottelusta ja he olivat treenanneet todella kovasti. Portaat narahtivat. Alex hyökkäsi pöytänsä ääreen ja herätti uinuvan tietokoneensa. Hän aukaisi selaimen ja näytteli surffaavansa jollakin pelisivustolla. Juuri kun hän oli aloittamassa jotakin turhanpäiväistä nettipeliä, ovelta kuului koputus ja joku astui sisään.

Vivian asteli veljensä huoneeseen ja istahti sängyn reunalle. Hän risti jalkansa alleen ja jäi tuijottamaan veljensä selkää. Alex aisti tuijotuksen ja kääntyi tuolillaan ympäri kohdatakseen siskonsa ilkikurisen katseen. Tyttö selvästi nautti vallantunteesta, koska hän ei pitänyt kiirettä mennessään asiaan. Kumpikaan ei hetkeen sanonut mitään, kunnes Alexin oli pakko rikkoa hiljaisuus.

”Aiotko sä kertoa äidille?” poika tokaisi niin huolettomasti kuin suinkin pystyi.
Vivian katsahti veljeensä ja purskahti nauruun. ”Ei mee läpi”, hän hengähti naurun lomasta.
Alex alkoi tosissaan hermostua. Hän risti kädet rinnalleen ja kääntyi kunnolla siskoaan kohden.
”Lopeta toi nauraminen ja sanele ehdot”, Alex tuhahti ja katui saman tien sanojaan.
Vaikka hän oli jo tottunut siihen, että siskon kanssa ei voinut neuvotella, ei silti kannattanut heti hyökätä suoraan asiaan. Alex oli monesti ennenkin kokenut isosiskonsa säälimättömyyden, kun oli kyse jostakin ’kielletystä’.
Vivian rauhoittui lopulta, henkäisi syvään ja käänsi sinisenharmaat silmänsä Alexiin.

”Mä voisin tietenkin kertoa tästä äidille ja sitten sä joutuisit arestiin”, Vivian hymyili pilkallisena.
”Mutta mä en hyötyisi siitä mitään ja Peterkin varmaan jättäisi mut, jos sä et ilmestyisi peliin.”
Alexin kasvoille kohosi hymy ja hän oli jo aikeissa kiittää siskoaan, mutta tämä avasi taas suunsa.
”Et sä tästä näin helpolla pääse. Mä näin sut ja Tomin. Voisin hommata teidät pahaankin liemeen, mutta mulla on jotain muuta mielessä.” Vivian nousi ja kierteli ympäri huonetta siirrellen ja kosketellen veljensä tavaroita. Kun tyttö saapui Alexin pokaalihyllylle, poika hyökkäsi väliin.

”Mee nyt jo asiaan, ei mulla oo koko päivää aikaa kuunnella sun juttujas.” Alex käänsi siskonsa ympäri ja ohjasi tämän keskemmälle huonetta. Sitten hän kääntyi ja lähti kaivelemaan koululaukkuaan. ”Paljon sä haluat?” poika huikkasi olkansa takaa.

”En mä sun rahojas kaipaa”, Vivian vastasi ja istuutui taas sängylle. ”Onko sun kamera vielä kunnossa?”
”On, mutta sitä sä et saa, mä tartten sitä”, Alex puuskahti ja oli jo tosissaan suuttumassa.
”En mä sitä haluaiskaan, mutta sä tulet tarvitsemaan sitä, jos aiot päästä siihen peliin.” Vivianin silmissä häivähti pilkahdus vahingoniloa. ”Tuu tänne, niin mä selitän”, tyttö taputti sänkyä vieressään. Alex laahusti sängylle ja rojahti siskonsa viereen.
Vivian kääntyi veljensä puoleen ja selitti pelin hengen.
”Eikä!” Alex huudahti. ”Et sä voi vaatia multa tommosta. Mä en suostu.”
Vivian nousi ja käveli ovelle. Hän avasi sen ja käännähti vielä kynnyksellä veljensä puoleen.
”Sulla on tasan kaks mahdollisuutta: joko teet niinku mä sanon tai sitten mä kerron äidille ja sä jäät arestiin.” Näin sanottuaan Vivian kääntyi kannoillaan ja sulki oven perässään. Alex jäi hölmistyneenä tuijottamaan sulkeutunutta ovea.
”Tomin täytyy kuulla tästä”, Alex huokaisi ja hapuili puhelinta pöydältä. Tottuneesti hän valitsi ystävänsä numeron ja kuunteli musiikkia, jonka Tom oli puhelimeensa laittanut. Pian Tom vastasi unisella äänellä: ”Mitäh?”

”Et kai sä nukkunut?” Alex kysäisi, muttei kuitenkaan jäänyt odottamaan toisen vastausta, vaan jatkoi monologiaan.
”Juttu on nyt niin, että Viv näki meidät viikonloppuna ja ollaan pahassa pulassa, jos ei tehdä niinku se tahtoo. Nähdään puolelta puistossa, niin mä selitän koko jutun. Ok?”
”Mphh...”, kuului luurin toisesta päästä.
Alex melkein huusi luuriin: ”Nyt homo perse ylös sieltä ja lähet mua vastaan. Kuulitko?!”
”Joo joo”, vastasi uninen Tom ja Alex kuuli selvästi, kuinka toinen nousi ylös.
”Oliko sulla vielä muuta, ku mun pitäis saada housut jalkaan.” Tom haukotteli makeasti.
”Ei ollu. Nähdään kohta”, Alex naurahti.
”Oke. Mo.”
”Moi.”

Alex nappasi hupparin tuolilta ja lähti portaita alas. Mennessään keittiön ohi hän näki äidin juttelevan Vivianin kanssa erittäin vakava ilme kasvoillaan. Vetäessään kenkiä jalkaan Alex huomasi jonkun ilmestyvän kynnykselle. Äiti seisoi siinä essu päällään ja katseli vanhempaa poikaansa kädet ristissä rinnalla.
”Mitä?” Alex kysäisi ja suoristautui.
”Ei mitään”, äiti sanoi ja suoristi essuaan. ”Olet vain ollut kovin hiljainen viime päivinä. Onko jokin hätänä?”
”Ei oo. Koulu vaan vähän stressaa”, Alex hengähti ja veti toisenkin kengän jalkaansa.
”Mennään Tomin kanssa jonneki hengailemaan. Tuun sitten joskus kotiin.”
”Onko läksyt tehty?” äiti kysäisi Alexin avatessa ovea.
”On, äiti-kulta”, poika naurahti hieman väkinäisesti ja sulki oven perässään.

Vasta päästyään pois pihasta Alex saattoi hengittää kunnolla. Kiusallisen tilanteen haamu huuhtoutui pois, kun hän hengitti raikasta ilmaa sisäänsä. Kävellessään puistoa kohti Alex pohti viimeisen kolmen päivän tapahtumia ja siskonsa vaatimusta. Oli se kyllä aika kohtuutonta, mutta hän halusi sinne peliin. Täytyi vielä kysyä Tomin mielipidettä. Jos kahdesta kiusasta täytyy valita pienempi paha, Alex tekisi niin kuin sisko oli käskenyt ja asia olisi sillä selvä.

Alex nosti katseensa maasta ja huomasi Tomin jo odottavan puiston laidalla. Päästyään Tomin viereen Alex viittasi tämän mukaansa ja niin he jatkoivat matkaansa kohti vakiopaikkaansa. Matkalla he keskustelivat huolettomasti kaikesta muusta, mutta Alexin sisällä mylläsivät vieraat tunteet. Päällimmäiseksi kuitenkin nousi kiusaantuneisuus aina, kun hän syrjäsilmällä katsahti ystäväänsä.

~*~*~*~

//Kommentit on kivoja. :3
« Viimeksi muokattu: 18.11.2014 17:43:13 kirjoittanut Vanilje »

Itsetuho

  • ***
  • Viestejä: 9
Re: Kuvat. (originaali, slash, PG [nousee], A/T)
« Vastaus #1 : 10.10.2007 19:30:54 »
Luintämän juuri ja tykästyin kovin, jätit aika kiperään paikkaan ja herätit kiinnostukseni.
Ties mitä homostelua se Vivian niiltä vaatii...
Noh kirjoitusvirheitä ei näkyny, eikä muutakaan kummempaa ajatusvirhettä.


Pistähän toki jatkoa, tulen takuulla lukemaan jatkossakin

Itsis kiittää ja kumartaa~
Still here.

RiCris

  • ***
  • Viestejä: 24
Re: Kuvat. (originaali, slash, PG [nousee], A/T)
« Vastaus #2 : 10.10.2007 19:48:25 »
Whii, kommentti. :3
Kiitos kommentistasi Itsis!

Jatkoa on tulossa jossain vaiheessa.

-Ri-

gabriela

  • ***
  • Viestejä: 175
  • Rise and shine, Sammy!
Re: Kuvat. (originaali, slash, PG [nousee], A/T)
« Vastaus #3 : 11.10.2007 21:36:45 »
Jostakin olisi mukava nähdä ovatko Alex/Tom jonkun bändin jäseniä, näyttelijöitä, oikeita ihmisiä tms. Kaikki kun eivät kuuntele mitään j-rockia tms, eivätkä näin ollen tiedä tällaisia henkilöitä, mikäli nämä nyt ovat sellaisesta.
time is running out

RiCris

  • ***
  • Viestejä: 24
Re: Kuvat. (originaali, slash, PG [nousee], A/T)
« Vastaus #4 : 11.10.2007 22:43:53 »
Kiitos kommentista Tiia!

Ficin nimen perässää lukee ORIGINAALI (joka siis useimmiten tarkoittaa että tarinan henkilöt ovat kirjailijan omaa keksintöä) ja jos vaivautuu lukemaan A/N:än, huomaa että siellä sanotaan: Hahmot ovat omiani.
Eli siis ei ole mistään bändistä tai julkkiksista kyse. Aivan minun mielikuvitukseni tuotetta. :3

-Ri-

papaya

  • ***
  • Viestejä: 11
Re: Kuvat. (originaali, slash, PG [nousee], A/T)
« Vastaus #5 : 24.10.2007 11:29:26 »
Tykkäsin täst tosi paljo!<3 Mitään rakentavaa en osaa sanoa : D toivon vain pikaista jatkoa :)<3

eniale

  • conquistador
  • ***
  • Viestejä: 183
Vs: Kuvat. (originaali, slash, PG [nousee], A/T)
« Vastaus #6 : 13.09.2008 13:40:41 »
Heihei, onko tähän tulossa jatkoa? Vai onko tämä siirretty originaalien osastolle tjt... Tätä oli mukava lukea, tarina ja teksti liikkuivat ihan hyvin eteenpäin. Haluaisin tutustua hahmoihin paremmin. Kai jatkat?
On illanpaisto, ja silkavat saijat
luopoissa pirkeinä myörien ponkii:
surheisna kaikk' kirjuvat lorokaijat
ja vossut lonkaloisistansa ulos vonkii.
avatar: mezzoprism

RiCris

  • ***
  • Viestejä: 24
Vs: Kuvat. (originaali, slash, PG [nousee], A/T)
« Vastaus #7 : 21.01.2009 12:56:16 »
A/N:Olin aivan unohtanut tunkeneeni ficin tännekin.
Jatkoa on kirjoitettu jo muutaman osan verran ja lisää on tekeillä kunhan saan sen päästäni ulos.
Tässä nyt kuitenkin ensihätään toinen luku.
Anteeksi vielä lukujen lyhkäisyys.

Toivottavasti kelpaa!
~*~*~*~

2. OSA

Kun pojat viimein saapuivat normaalille hengailupaikalleen, erään sillan alle, Alex istahti sanaakaan sanomatta betoniporsaalle ja kahmaisi kasan pikkukiviä käteensä heittääkseen ne veteen. Hän kuitenkin luopui ajatuksesta ja avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen sitten katsahdettuaan takanaan seisovaa Tomia. Poika oli heittänyt paitansa pois ja paistatteli päivää loppukesän auringossa. Alex käänsi katseensa nopeasti takaisin veteen ja tällä kertaa hän heitti pikkukivet jokeen. Ropina sai Tomin heräämään haaveistaan ja poika katsahti ystäväänsä.

”Niin oliko sulla mulle jotain kerrottavaakin?” Tom kysäisi ja hieraisi niskaansa.
”Juu siis niin...”, Alex takelteli. ”Siis, kun Viv oli nähnyt meidät lauantaina...”
”Ei kai se vaan kerro sun mutsille?” Tomin äänestä kuului hätäännys. Poika nousi parempaan asentoon ja tapitti ruskeilla silmillä suoraan ystäväänsä.

Alex kääntyi paikallaan ja vastasi Tomin katseeseen. Hetken he vain tuijottivat toisiaan, kunnes Tom rikkoi hiljaisuuden kärsimättömänä.
”No sano nyt, mitä se haluaa. Ei voi olla kovin paha juttu.”
”On se”, Alex huokaisi. Hän käänsi katseensa maahan ja heitti taas kourallisen kiviä veteen. Tom alkoi jo tosissaan hermostua, kun toinen vain vältteli häntä. Yleensä he puhuivat kaikesta, turhastakin, todella avoimesti, mutta nyt kaikki ei ollut kunnossa.

”Nyt perkele kakistat sen ulos”, Tom mesosi.
”Okei, okei”, Alex rauhoitteli ystäväänsä ja käveli ylemmäs rantaa pitkin ja istahti ruohikolle. Tom seurasi häntä ja istahti alas.
”Se haluais, että me... Tai siis, kun se tykkää... Ei, kun se siis...”
”Sano nyt jo”, Tom huokaisi ja tarttui Alexia hartioista. Alex sävähti toisen kosketusta ja nojautui taaksepäin.
”Se haluais, että me otetaan sille meistä kuvia.”
”Kuvia?”
”Niin, kuvia”, Alex huokaisi syvään.

Tom repesi nauruun ja oli tukehtua purkkaansa. Alexin täytyi hakata ystäväänsä selkään.
”Se haluaa siis, että me otetaan itsestämme sille kuvia”, Tom pärskähti yskintänsä lomasta.
”Mitä se niillä kuvilla tekee, kun se sais katella mua ihan livenäkin vaikka kuinka paljon.” Tom kaatui selälleen ja ummisti silmänsä. Alex arveli pojan taas vaipuneen haaveilemaan hänen siskostaan. Eihän siinä ollut mitään vikaa, Vivian kun sattui vielä olemaan harvinaisen kaunis.

”Ei, kun se haluais meistä sellasia homokuvia”, Alex kuiskasi kaksi viimeistä sanaa. Tom avasi toisen silmänsä ja katsahti kysyvästi.
”Siis mitä kuvia?”
”Homo”, Alex toisti.

Tom ratkesi taas riemusta ja nauroi kippuralla maassa. Alex katseli ystäväänsä vihaisena ja risti kädet rinnalleen.
”Sä et nyt vissiin tajua, että miten vakavaa tää on.”
”Mutta kun mä en tajua, että mitä sä tarkotat niillä ’homokuvilla’. Siis pitääkö meidän pukeutua homoiksi tai jotain?” Tom hykerteli itsekseen. Hän ilmeisesti kuvitteli Alexin pukeutuneena tiukkoihin nahkahousuihin. Alex karisti mielikuvan mielestään ja tuijotti vakavana ystäväänsä.
”No ei nyt ihan. Meidän pitäis pussata”, Alex sanoi lopulta vaivaantuneena.

Tom nousi takaisin istumaan. ”Pussata”, hän toisti.
”Niin. Eikä mitään poskipusuja, vaan ihan kunnon limojen vaihtoa. Ja se pitäis kuvatakin koko homma”, Alex selitti vaikeana ja tuijotti suoraan eteensä. Tom nyppi vaitonaisena ruohonkorsia yksitellen maasta.
”Onko sulla kamera mukana?” hän kysäisi lopulta ja katsahti syrjäsilmällä Alexia.

Alex nyökkäsi hiljaisena ja katsahti takaisin Tomiin. Tom mietti vielä hetken ja avasi lopulta suunsa.
”No mennään sit hoitamaan se juttu pois alta”, hän tokaisi lopulta ja nielaisi. Tom nousi ylös ja suuntasi askeleensa takaisin sillan alle piiloon. Kun Alex vihdoin saapui ystävänsä perässä, hän löysi toisen pojan istumasta betoniporsaalta edelleenkin ilman paitaa. Tom nousi ja heidän askeleensa kohtasivat keskellä hiekkaista aluetta.

Alex oli kaivanut kameransa taskusta. Molempien poikien hengitys rahisi ja sydämet pompahtelivat kiivaammin kuin yleensä. Olivathan he ennekin suudellet. Tai siis eivät toisiaan, vaan tyttöjä. Eihän se voisi niin kamalaa olla, piti vain kuvitella, että toinen olikin tyttö. Tom astui viimeiset askeleet heidän välissään ja tunsi pian Alexin hengityksen kasvoillaan. Tom oli jo nojautumassa ystävänsä puoleen, kun tämä yhtäkkiä vetäytyikin kauemmas.

”Odota, mä laitan kameran päälle”, Alex henkäisi ja käänsi katseensa käsissään olevaan kameraan. Tilanne oli jo alkanut ahdistaa häntä ja pian ei enää olisi paluuta. Toivottavasti kukaan ei näkisi. Saatuaan kameran päälle Alex viittasi Tomille, että he menisivät sivummalle istumaan. Lähellä olikin pensas, jonka suojaan he vetäytyivät ja jollei joku tulisi rannalle heidän kohdalleen, heitä ei huomattaisi.

Alex kohdisti taas huomionsa Tomiin, joka istuikin yllättävän lähellä. Hän tarttui kameraan ja suoristi toisen kätensä, jotta he molemmat mahtuisivat kuvaan. Nyt sitä mennään, Alex huokaisi päänsä sisällä. Tom teki taas aloitteen ja kumartui lähemmäs. Juuri kun heidän huulensa koskettivat ja Alex oli nappaamassa kuvaa, Tomin puhelin pärähti soimaan. Alex vetäytyi vaistonvaraisesti kauemmas ja pakotti näin toisen pojan vastaamaan.

Tom lopetti puhelun ja katsahti Alexia, joka istui edelleen paikallaan.
”Faija soitti. Mun täytyy mennä”, Tom nousi ylös, nappasi paitansa ja jäi odottamaan, että Alexkin saisi hilattua itsensä ulos pusikosta. Kun Alex oli saanut itsensä suoraksi ja suurimmat roskat housuistaan irti, pojat lähtivät talsimaan vaitonaisina kohti kotia. Matkan aikana kumpikaan ei sanonut mitään, he tuijottivat vain hiljaa eteensä, välillä vilkaisten syrjäsilmällä ystävänsä kasvoja. Puiston kohdalla pojat erosivat, sanoen vain hiljaisen hein. Alex veti hupun päähänsä ja tunki kätensä syvälle taskuihin. Hän halusi vain olla yksin.

Kotona isosisko käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mutta silti Alex ei voinut olla välillä vilkuilematta siskoaan vihaisesti. Poika hotki ruuan ja säntäsi sitten yläkertaan omaan huoneeseensa, huutaen vielä vihaisen kiitoksen äidin muistutettu siitä. Huoneessaan hän makasi sängyllä ja ajatukset myllersivät hänen päässään. Hän ei mennyt alas edes iltapalalle, vaikka äiti kävi oven takana koputtelemassa. Lopulta Alex vaipui pätkittäiseen uneen ja näki monenlaisia painajaisia, joista suurin osa päättyi raadeltuun Tomin kuvaan.

A/N2: Jos ei jaksa odottaa Finiin tulevia päivityksiä kaksi seuraavaa osaa voi lukea Minisculesta.

Dionysos

  • ***
  • Viestejä: 431
Vs: Kuvat. (originaali, slash, PG [nousee], A/T)
« Vastaus #8 : 21.01.2009 17:24:16 »
...vähän jäi epäselväksi että mitä se Viv oli oikein nähnyt??  ???
Jos ne eivät ole edes suudelleet...? vai menikö jotain ohi... *hmm*

Mutta siis, oikein mukavaa luettavaahan tämä on ;)
jatkoa odottelen, vaikka voi olla että käyn tuolta lukaisemassa..  :P mutta tulen tännekin kyllä lukemaan kun päivittelet...  ;)
Inn gjennom min sjel den sorte angst river

På de mosegrodde steiner de seg viser
Når nattemørket har senket seg over
Ekkoene... fra deres grufulle jamring
Endeløst... du kan høre


//Palasiksi revitty Dionysos on lupaus elämästä....-Friedrich Nietzche