Author: MyrsyliuutE_96
Beta: Markkis , kiitos.
Fandom: Hetalia, ofc:>
Genre: Ääliöwannabehuumorii kenties^^
Ikäraja: Taitaapi mennä k-11
paritus: rivienvälistä TanskaNorjaa:>
A/N: Kyllä, tällaisen nyt sitten tein, kun oli tylsää ja sain avattua wordin. Kiitos Muuttolinnulle ja Vyralle, jotka tökkivät minut kirjoittamaan. Tällaista wannabehuumorii joo. Berwald parka ei vain ymmärrä^^--- Kommentit ois ihania, ja saa heitellä jollakin jos ei miellytä. Eka suomenkielinen hetaliafikkini ikinä, joten.. ÄLkää tuomitko^^
Salakuuntelu ei vain kannata, Berwald.
Ruotsi käveli illan hämyssä turhautuneena pitkin hiekkatietä, joka vei Norjan talolle. Hänen oli pitänyt tavata Norja alun perin luonaan, mutta kun tätä ei kuulunut, hän oli päättänyt lähteä katsomaan, olisiko toinen kotona. Hän koputti oveen, mutta koska kukaan ei tullut avaamaan, hän meni itse sisälle.
”Onko täällä ketään?” hän kysyi sisälle päästyään hiljaiselta käytävältä. Kukaan ei vastannut, joten hän astui sisemmälle.
Berwald kuuli puhetta seinän takaa, ja meni eräälle puiselle ovelle kuuntelemaan. Ovea ei Berwaldin käsityksen mukaan ollut avattu koskaan, joten hänen uteliaisuutensa heräsi. Hänellä kesti hetken päättää, ollako niin törkeä ja salakuunnella, mutta uteliaisuus voitti sillä kertaa.
Otti hetken tunnistaa äänet, jotka olivat kuitenkin turhan tuttuja hänelle. ”Mitä ihmettä…” Hän ajatteli kuullessaan keskustelun kunnolla.
”Oletkos nyt ihan varma tästä, Tanska?” Norjan ääni kysyi hiljaa ja kylmänkiskoisen rauhallisesti. ”Että varmasti osaat tämän tällä kertaa?” äänestä kuului turhautuneisuus. ”Että osaat nyt varmasti käyttää sitä?” Oudosti sanottu, Berwald ajatteli hetken, pudisti päätään ja laittoi korvansa taas vanhaa puuta vasten.
”Kyllä minä osaan, olenhan niin vahva ja itsenäinen..” Tanska vastasi huvittuneen kuuloisena. ”Siirrähän sitä jalkaasi hieman, että minä saan tämän homman tehtyä”.
”En tasan siirrä, rikot vielä sen.”
”Mikset? En varmasti rikkoisi mitään niin arvokasta ja tärkeää, ainakaan tahallani.” Tanskaan äänestä kuului sellainen mielistely, että Berwald järkyttyi. Eiväthän he siellä vaan..?
”Norja”, Tanska pyysi hiljaa. ”Sinun täytyy nyt luottaa minuun ja auttaa minua, kun minä en osaa”.
”Miksi? Itsehän sanoit olevasi niin itsenäinen ja vahva että selviäisit ilman minuakin”, Norja vastasi viileästi ja kuului pieni tömähdys, jonka Berwald arveli johtuvan Norjan liikahtamisesta. Hän aikoi puuttua peliin, mutta päätti odottaa vielä hetken. Ehkä kyseessä olikin väärinkäsitys, hän yritti vakuuttaa itselleen.
”Mutta en minä selviä tästä yksin! Tämä on ihan liian vaikeaa ilman sinun käsiäsi.”Tanska aneli ja henkäisi yht’äkkiä typerän kuuloisesti ennen kuin häntä läpsäistiin poskelle. Norja huokaisi turhan voimakkaasti ja naksautti kieltään paheksuvasti.
”No hyvä on, minä suostun. En halua että hajotat paikkoja, joten taidan opastaa sinua kädestä pitäen. Ensin, paina tuota kohtaa tuossa, sitten avaa se ja laita tuo sinne.. LAITOIT SITÄ LIIKAA”. Norja sätti toista raivostuneena.
”Eiköhän se siitä.. ”Kuului pieni napsahdus ja Tanskan ego tuntui miltei oven ulkopuolelle. ”Selvä. Mitä sitten?” ”Käynnistä se”. Berwald räpäytti silmiään. Käynnistä se? Herran jumala, mitä he oikein puuhasivat siellä?
”Voi ei, ei, EIIH” Norja kuului huutavan toiselle järkyttyneiden huokausten välistä. ”Onko sinun aina pakko tehdä noin? EPÄONNISTUA?!”
”Se pursuu yli! MITÄ ME TEHDÄÄN?!”Tanska kysyi hysteerisesti avuttoman kuuloisena.”Sinä sammutAAA- -” Norja henkäisi kuin tukehtuen, ja hetken hiljaisuuden jälkeen hän purskautti jotakin suustaan ja jatkoi:
”No, nyt vain tarkastetaan vahingot.” Berwald ei voinut enää pidätellä itseään vaan avasi oven ja katsoi järkyttyneenä näkyä.
Norja oli paidattoman Tanskan takana hatuttomana ja shokeerattuna lattialla märkien vaatteiden ja vaahdon seassa. Molemmat olivat täysin märkiä, ja Tanskan päässä olivat tämän omat pinkit bokserit. Norja, raukkaparka katsoi nolostuneena Berwaldiin, jonka kasvojen epäuskoinen ilme kertoi tämän kuulleen kaiken. Tanska huomasi myös vaaleatukkaisen naapurinsa ja naurahti hermostuneesti.
”Mitä.. Tämä nyt on, Tanska, Norja?!” Ruotsi parka kysyi hämmentyneenä. Norja pudisti päätään. ”Yritin opettaa tuota avutonta lasta—” hän ei välittänyt lainkaan Tanskan muka-loukkaantuneesta äänestä, ”—pesemään vaatteensa itse, kun hän oli jälleen kerran sotkenut sen, mutta hän ei osaa käyttää sitä..”
”Mitä sitä?” Berwald kysyi tyhmentyneenä. ”Siis kyseessä ei ollutkaan mikään sellainen..?”
”Ei, ei ollut, sääli sinänsä”, Tanska naurahti Norjan jäiselle katseelle, ja jatkoi: ”Oikeasti, minä en vain osaa käyttää tätä rakkinetta”, potkaisi varovasti jalallaan pesukonetta, joka oli vähän aiemmin syytänyt saippuavaahdot ja pyykit kaakeloidulle lattialle.
