Title: Joku, jota halata
Author: Violet
Rating: Sallittu
Genre: Pohdiskeleva angst, fluff
Summary: Joskus menneisyys saa kiinni, ja tekee sillä jopa ihan onnelliseksi.
A/N: Tämä on taas niitä öitä, jolloin ihminen ajattelee liikaa, lukee vanhaa tajunnanvirtatekstiä, tulee onnettomaksi, ei halua olla onneton, ja tämmöisiä outouksia syntyy. Tähdenlentoja.
Joku, jota halata
Selailen Facebookia paremman tekemisen puutteessa, ja huomaan katseeni hakeutuvan jatkuvasti sen yhden ja saman menneisyyden – nykyään nykyisen – tutun viesteihin.
Yks nuorempi tyttö, se haluais vaan jonku viereensä nukkumaan, kuuntelemaan unituhinaa.
”Mä soitan sulle sitte, ku et oo enää sakkolihaa.” Naurahdan, kun muistelen typerää heittoani silloin joskus kesällä. Ja jotenkin, naurettavasti, puhelin tuntuu polttavan taskussa.
”Älä kysy Nalle Kekkoselta”, naureskelen tietokoneen sinisessä valossa. ”Eniro nolla sata sata, en voi auttaa”, on seuraava luritus, joka mieleen juolahtaa, ja nauran vähän lisää. Sairasta, typerää.
Säälittävää, yksinäistä, lisää pieni ääni takaraivosta.
Klikkaan hetken mielijohteesta kommentointinamiskaa, mutta muutan mieleni. Pedofiili, paha täti, ja kaikki muut mukavat sanat tulee mieleen, ja on vähällä, etten sulje koko konetta.
Tää ei oikeasti ole sellaista.
”Sä oot aina ollu vähä sellanen etäinen.” Sanat muistuvat mieleeni ja jotenkin ne kirpaisevat. Myönnän, etten ollut paras mahdollinen koulukummi. Kerran sidoin luistimet, ja joskus uimahallin pukukopissa hymyiltiin toisillemme, niin kuin meillä olisi yhteinen salaisuus.
Oltiin molemmat liian ujoja, että oltais uskallettu oikeasti lähestyä toisiamme. Jälkikäteen mua harmittaa, etten koskaan kantanut sua reppuselässä, en koskaan tehnyt mitään.
Haluaisin pyytää anteeksi, mutta tiedän, ettei se muuta mitään. Ei se auta mitään, ihan vaan omasta syyllisyydestäni vähän pääsisin.
Et sä anteeksipyyntöä kaipaa, mikä on mennyttä, on mennyttä. Oon varma, että sanoisit niin.
Hiiren osoitin on varkain taas hiipinyt kommentointinappulan päälle, ja tällä kertaa annan periksi, annan mennä.
Kelpaako tämmönen muinainen otus? Kuulo vielä ainaki toimii =)
Sä kaipaat jotakuta viereen, ihan ketä vaan. Onko väärin, jos mä haluan tämän kerran olla sulle se joku, olla joku jollekulle? Ja koska mä en saa sitä, kenet oikeasti haluan, voisitko sä olla mulle joku vaan?
Merkityksellinen, ystävällinen sielu, joka antaa yrittää uudestaan.
Merkki uudesta sähköpostista kilahtaa, ja mun sydän hyppää tahdissa.
Mä tuun hakeen sut, kiitos<3
Ja musta tuntuu, että oon saanut anteeksi. Yksi yö, ja vihdoin joku jota halata.
*********************************************************************
Kommenteista olisin kiitollinen.
