Kirjoittaja Aihe: Twilight: Autumn byed the broken hearts,( S Emmett/Rosalie/Jacob)  (Luettu 2097 kertaa)

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Ficin nimi:Autumn dyed the broken hearts
Kirjoittaja(t): Lööperiikka
Oikolukija/Beta:  Ei valitettavasti ole.
Fandom: Twilight
Tyylilaji/Genre: Romance, Draama Angst
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Emmett/Rosalie/Jacod/Renesmee
Disclaimer: Ei, en omista hahmoja vain idean.
Varoitukset: Ei mitään

Summary: Rosalie on kyllästynyt elämään yksitoikkoista elämää Emmettin rinnalla samalla kun hänen inhimilliset halunsa on varastanut Jacob. Sydän vain kuuluu vielä Emmettille.

A/N: Äh, minun mielestäni hirmuisen sekava mutta kertokaa te kommenteissanne. ;)
_________________________________________________________________________________________________________________________________

Seison lasi seinän edessä ja katson ulos. Syksy on värjännyt vaahteranlehdet kirjavaksi väriloistoksi, upeaksi. Muutama sellainen värikäs lehti, keltainen ja punainen tällä kertaa, on takertunut tytön hiuksiin kiinni jota sinä pyörität. Pidät tytön vyötäröstä kiinni ja katsot häntä jumalointia sykkivällä katseella, sellaisella mitä olin aina sinulta toivonut.
Tunnen kuinka Emmett kiertää kätensä ympärilleni kuin vanhasta tottumuksesta ja jää seisomaan taakseni. Hän ei vedä minua samalla tavalla kuin sinä vedät aina Rensemeen. Hän vetää minut lähelleen tylsästi ja rutiinin omaisesti - sinä taas otat rakkaasi lähellesi aina katse silmissäsi, joka kertoo ettei mikään voisi olla sinun mielestäsi ihanampaa kuin pitää häntä lähelläsi. Ennen, aina ennen olisin tuntenut vatsanpohjassa asti halun ja rakkauden, kuinka se nipistelee vatsan pohjaani ja saa sen heittämään siroja voltteja. Nyt se kaikki oli haihtunut kuin savuna ilman, samoin kuin vihani sinua kohtaan - jos se vihaa oli koskaan ollutkaan. Olin vain vihannut sinua siksi että haluan sinua enemmän kuin omaa aviomiestäni.
Seuraan kuinka sipaiset Renesmeen ponihännästä karanneet pronssiset suortuvat hänen korvan taakse ja lähestyt huulillasi hänen huulia. Seurasin kuinka te suutelitte, täysin tietoisena katseestani särkyneestä.

Tunnen että Emmett siirtää hiukseni pois tieltä ja suutelee niskaani. Pysyn liikkumattomana, vain katsettani en pystynyt peittämään, kuinka vihainen, surullinen ja haavoittunut minä olinkaan.
“Beibi, mikä on?” Emmett kuiskaa ja minun on pakko sulkea silmäni ennen kuin kuiskaan;
“Em, minä rakastan sinua mutta en voi enää jatkaa tätä”, siirrän katseeni hänen topaasin värisiin silmiin joista näkyy että hän ymmärsi.
“Miksi?”
“En vai jatkaa tätä teeskentelyä” kuiskaan ja minun on pakko siirtää katseeni Emmettistä suoraan eteenpäin jotta huomaisin ulkona olevan parin lopettaneen rakkauden tunnustuksena ja katsovan meitä, Renesmee surullisena ja Jacob ymmyrkäisenä.

“Teeskentelyä?” Emmett toisti ja käänsi minut itseään päin.
“Em, minä yritin. Muista se, minä yritin väistää tunteeni koska rakastan sinua“, kuiskasin ja välttelin Emmettin katsetta.
“Rose, tuo kuulostaa niin lopulliselta, lopeta”, Emmett sanoi ja taisin kuulla ensimmäisen kerran hänen äänensä satutettuna revittynä kappaleiksi samoin kuin minun sisimpääni oli hiljattain revitty jo seitsemän vuotta.
“Se on lopullista”, mutisin.
“Mikään ei voi olla lopullista”
“Em, ehkä, ehkä jonain päivänä löydät vielä jonkun joka on sinun arvoisesi mutta minä en vain pysty olemaan se nainen.”
“Miksi?”
“Koska minä en ole teeskentelijä, ja usko minua minä rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta maailmassa etkä voi uskoakkaan kuinka paljon minua sattuu tehdä tämä”, kuiskasin ja vedin esiin sormuksen joka oli riippunut kaulassani. Repäisin ketjun katki ja työnsin sen Emmettin nyrkkiin jonka suljin ja nostin sitten päätäni suudellakseni Emmettiä viimeisen kerran. Hän tarttui minusta kiinni voimalla ja suuteli minua intohimoisesti kuin osoittaakseen rakkautensa jonka luuli minun unohtaneen.  Irtaannuin suudelmasta ja kuiskasin Emmettille hiljaa;
“Olen niin pahoillani, Emmett.”
Astelin ulko-ovelle ja nappasin taskustani BMW:ni avaimet.  Kävelin autooni vaitonaisena mutta lähettelin samalla hyvästejä toivoen että Edward kertoisi ne kaikille. Kuulen oven kolahduksen ja käännyn vaistosta katsomaan kuka tuli ulos, oven edessä seisoo Emmett. Hän juoksee kädet levällään kuin haluten halata. Hyppään autooni ja kaasutan pois. Juokset autoni perässä ja otat sen kiinni ja pian seisotkin sen edessä kädet konepellillä Katsot minuun tuskaisena.
“Älä mene, sovitaan! Teen mitä tahansa jotta jäät!”
Suljen silmäni sekunniksi ja kun avaan ne seuraavan kerran, olet jo avannut autonoven ja kyykistynyt eteeni.
“Rose, minä rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta, jää” pyydät minua ja tartut käteeni. Pyöritän vain päätäni ja suljen uudestaan silmäni. Silmieni edestä viuhuvat muistot, kaikki ne häät jotka olimme viettäneet ja rakkaudentunnustukset. Aukaisen silmiini ja tunnen niiden olevan oudon kuivat.
“En voi. Päästä minut lähtemään. Jos rakastat minua päästä“, kuiskaan ja katson sinua silmiin.
“Minä pyydän”, lisäsin sekunnissa olit sulkenut oveni ja häipynyt. Näin sinut enää vain pienenä pisteenä taustapeilissä. Kaasutin pois läpi väriloistoisen metsätien, sisälläni tyhjiö, siinä missä oli ennen sydämeni ei ollut enää mitään.

I see your face in my mind as I drive away,
'Cause none of us thought it was gonna end that way.


//Nevilla muokkasi ikärajan otsikkoon.
« Viimeksi muokattu: 18.11.2012 19:55:08 kirjoittanut Tyynis »

culliina

  • Jälleen täällä!
  • ***
  • Viestejä: 974
  • Illuxit novus dies
Vs: Autumn dyed the broken hearts, S
« Vastaus #1 : 14.08.2010 16:01:39 »
Voi ei ei ei ei!
Kamala Rose, ei pikkuselle, söpölle Emmettille noin saa tehdä!
Eli siis tosi ihana ficci, vaikka panikin itkemään  :) Kirjotit tosi ihanasti ja toi sormusjuttu oli hirveen nätti, vaikka se onkin aika perus tälläsille ficeille.
Otsikosta sen verran, että die-sanan imperfekti on died, eikä dyed  :) Pari muutakin kummallisuutta löyty, mutta ei se mitään.
Kunhan t*ppara häviää.

Ava a la zilah

W.J.J.O.

  • ***
  • Viestejä: 9
Vs: Autumn dyed the broken hearts, S
« Vastaus #2 : 14.08.2010 16:12:10 »
Oho, Rosalie jätti Emmetin :o Voi voi, miten Emmetin ny käy...
Kiinnostava ficci, mutta tää osa oli aika lyhyt. Kirjoitus virheitä ei juuri löytynyt.