Potter-kirjojen hahmot

[sprig]

Tämä topic olkoon omistettu Potter-kirjojen hahmoille. Täällä voi keskustella lempi- ja inhokkihahmoistaan sekä spekuloida kaikkea hahmoihin ja heidän toimintaansa liittyvää.

Ei kuitenkaan vain listata että kuka henkilöistä on kivoin ja kuka ärsyttävin, vaan perustellaan mielipiteet ja keskustellaan aiheesta.

[Glorisablet]

Suosikit:

Walden Macnair ei ole olennaisuudella loistava kirjahahmo, mutta hitot minä siitä. Tykästyin pitkään, salskeaan ja viiksekkääseen kuolonsyöjään lukiessani ensimmäisen kerran AV:n. Waldenin verenhimoisuus lisää entisestään velhon karismaa ja takaa tämän olevan muutakin kuin lihaksia ja karskia komeutta. Kiistatta fandomin miehistä miehekkäin. Rowling ei ole kirjoittanut Macnairille suurta roolia, joten hahmotulkintaan voi tuoda muitakin elementtejä kuin miehekkään salskeuden ja psykopaattisuuden...

Rabastan Lestrange ei herättänyt mitään reaktiota bongatessani ensimmäisen kerran nuoremman Lestrangen nimen FK:n lehdiltä. Pelkkä nimeltä mainittu äijä, joka on Bellatrixin miehen pikkuveli, ajattelin. Fanfiction muutti suhtautumiseni esittämällä aristokraatin niin kiinnostavassa painottamalla hänen hyvännäköistä ja poikamaista olemustaan. Löysin Rabastanista kirjasarjan satuprinssin, joka naisen unelmarakastajan josta ei voi olla haaveilematta. <3

Rita Luodiko on vittumainen, tiedetään. Laittaa sanoja haastateltavien (lue: uhriensa) suuhun) heiluessaan sähäkän sitaattisulkakynänsä kanssa. Hän on samalla naisellinen, ihanan kiero, häikäilemätön ja sanavalmis. Voisin väittää Ritaa Rowlingin onnistuneimmaksi naishahmoksi. Aina (korkokenkiin puetuille) jaloilleen putoava nainen, joka tekee mitä itse haluaa myötäilemättä muita. Esimerkiksi Narcissa on sinällään ihan hyvä hahmo, mutta modernina naisena en pysty korottamaan perinteistä, perhettään palvovaa aatelisrouvaa suosikiksini. Bellatrix puolestaan olisi modernimpi, itsenäisempi ja miesmäisempi, mutta täysin vinksahtanut. Mestari, mestari, mestari. Mitään muuta Bellan päähän ja sydämeen ei mahdu.

Lucius Malfoy päihittää mennen tullen poikansa, vaikkei kauniissa ja veistoksellisessa Dracossakaan ole mitään vikaa. Draco sattuu vaan olemaan mitäänsanomattomampi miniatyyripainos. Vanhempi Malfoy on hyvä isä ja aviomies, mutta hänellä voisi ihan hyvin olla muita naisia. Virallinen rakastajatar ja luksushuoria tuomassa vaihtelua sukupuoliseen kanssakäymiseen. Herralla on upean linnanmainen herraskartano kotinaan, kultavuori holvissaan, lipevä ja ylimielinen käytös, puhdasta verta suonissaan ja täydellinen ulkonäkö. Kapeat ja veistokselliset kasvot, platinaisina hohtavat kutrit, pitkä varsi... aaws... ja hän solmii huomaamattomasti katkemattomat nyörit pelinappuloikseen valitsemiin ihmisiin tehden näistä marionettejaan. Ei voi olla nostamatta hattua moiselle oveluudelle ja kyvylle säilyttää tietty etäisyys muihin ihmisiin. Lucius syntyi Malfoyn kartanon valtiaaksi eikä koskaan unohda olevansa Abraxas Malfoyn poika.


Inhokit:

Hermione Granger!  Eihän kukaan jaksa moista pätemistä ja tekopyhyyden huntuun verhoutumista. Minun puolestani mokomaa ei olisi pitänyt edes ottaa Tylypahkan oppilaaksi jästisyntyisyytensä takia; eipä olisi jästikouluissa pingottaessaan ollut kiilaamassa jalkaansa sellaisten ovien väliin, joiden pitäisi pysyä ikuisesti suljettuna jästisyntyisiltä.

Lily Potter tuo Mary Suemme oli vanhaa konia ontuvampi hahmo. Ah-niin-kaunis ja lahjakas jästisyntyinen, peräti koulun paras tyttö ja mitä vielä. Hän ja Severus olivat ystäviä vuosikausia, kunnes likka suuttui niin pahasti Kalkarokseen että välit napsahtivat poikki. Lily oli jalo valon lapsi eikä halunnut olla missään tekemisissä pimeyden koskettaman henkilön kanssa. Onneksi James Potter oli paljon, paljon Severusta parempi mies. Sankarikuoleman kärsivä marttyyri.

Sirius Musta oli suosikkihahmoni yhteen aikaan mustan huumorinsa, rennon asenteensa ja komeutensa takia. Ei vaan enää. Minä en pidä minään hahmoa, joka haistattaa pitkät puhdasverisyydelle tulemalla lajitelluksi Rohkelikkoon Luihuisen sijasta ja lyöttäytymällä rupusakin seuraan. Silkkaa idiottimaisuutta. Miehellä olisi ollut Azkabanissa istuessaan aikaa miettiä asioita ja kasvaa aikuiseksi, mutta niin ei kuitenkaan tapahtunut. Sirius oli kuollessaan lähemmäs neljäkymmentävuotias mutta teinin tasolle jämähtänyt. Joissakin ficeissä pidän Siriusta hyvänä tyyppinä, ja seuraan noita ficcejä säännöllisesti, mutta useimmiten jätän Sirius-ficit väliin.

Peter Piskuilan oli selkärangaton ja säälittävä luuseri sekä nössö pelkuri ainakin keski-ikäistyvänä. Mitä hemmettiä Voldyn päässä liikkui sillä hetkellä, kun hän teki Piskulanista kuolonsyöjänsä? Hänen ainoa hyvä tekonsa oli Pottereiden kavaltaminen; päästiin samalla kertaa Mary Suesta sekä tämän ärsyttävästä rillipäämiehestään.

[Zacharias]

Suosikeista;

Draco Malfoy on ehdoton lempparini. Yksi monitasoisimmista hahmoista, joka kehittyy kirjojen edetessä huimasti. Itse olen saanut sellaisen kuvan hänestä, että lapsuudesta (varmaan Lucce-sedän haukkumana) on jäänyt huono itsetunto, jota yrittää pönkittää "kiusaamalla" Potteria ja kumppaneita. Kovin herkkä luonne, joka on kasvatettu väärissä piireissä, sekä pakotettu aikuistumaan liian nopeasti. Kirjoissa esimerkiksi kuudennessa tekee mieli aina huutaa "hyvä Draco!" kun hän ei suostu tappamaan Dumbbista. Uskaltaa siis paikoitellen tehdä niin kuin itse haluaa, eikä mennä Luccen tai Voldemortin mukaan. Ensin luulin alkupään teoksia lukiessa, että Dracsulla olisi ollut paremmat välit isäänsä, mutta mitä enemmän loppua kohti käytiin, niin sitä varmemmaksi muuttui käsitykseni asiasta, että oikeasti hän ei niinkään pidä tuosta. Kaikella tapaa samaistuttava henkilö (vaikken koskaan "kiusannut" olekaan ketään, päinvastoin). Ja toki, onhan hän toinen puolisko H/D draamaa (mikä minusta vieläkin välittyy kirjoissa hyvin selkeästi :'D )

Ronald Weasley puolestaan on sellainen perus hyvis, josta ei voi olla tykkäämättä. Jos Dracsun huonoon itsetuntoon ja surkeaan puoleen pystyy samaistumaan, niin varmasti puolet Ronnyn piirteistä ovat samaa luokkaa. Siis samaistuttavia. Hän jää aina ulkopuolelle, eikä hänestä jostain kumman syystä kuitenkaan paljasteta hirveän monia asioita, vaikka toinen päähenkilöistä onkin. Onkin kiehtovaa ajatella itse, millaista tunneskaalaa (joka on teelusikan kokoinen, lol) pojan mielessä vilistää. Olen aina pitänyt Ronaldista, sillä hän on Harryn tukena hetkenä kuin hetkenä, vaikka maailma hetkeksi erottaisikin.

Fred Weasley/George Weasley ovat se juttu! Se joka pitää Potterit varpaillaan. Kuinkahan monesti olen nauranut vedet silmissä, kun toinen heittää huvittavan kommentin kirjoissa? Tai kuinka monesti itkenyt, kun seitsemännessä kirjassa nauru hiljenee kuolettavalle tasolle. En vieläkään ole antanut sitä kuolemaa Rowlingille anteeksi, koska se oli omalla tavallaan täysin turha! Toki se yhdisti Percyn taas kunnolla perheeseen, mutta olihan tuokin jo palannut anteeksipyyntöjen kera taistelemaan. Mur.

Inhokeista;

Ginny Weasley on oikeastaan ainoa jota en siedä yhtään. Kahdessa ekaa ärsytti, kuinka tuo vain roikkui Harryn nilkassa, sitten myöhemmin kuinka vehtasi kaikkien kanssa. Hei haloo, ei ole kyllä tästä tytöstä välittynyt mitään miestennainen kuvaa, vaikka kuinka olen koittanut lukea. Lähinnä sellainen hiirimeininki. Lisäksi olisin toivonut, että Harryn kanssa yhteen olisi päätynyt Luna, eikä Ginny, mutta toisin taas kävi. Huoah.

Lavinian kommenttia kommentoisin Hermyn kohdalta. Ymmärrän hyvin, itseänikin pistää ärsyttämään alituinen pakkomielle kommentoida joka asiaa. Mutta sen verran oltava erimieltä, että kyllä Hermystä kanssa löytyy monia puolia ja tasoja, joihin se möykkääminen säännöistä perustuu (;

[Garesu]

Olenko ainut, jolla ei ole lempihahmoa HP:ssa? Inhokkeja on sitten pidempi lista, mutta ei mikään hahmoista oo vaan iskeny. :') Onhan Gred ja Feorge ihan hauskoja tms. mutta... ei. Harry taitaa olla se, joka iskee eniten. Jos ollenkaan.

Mun suurin inhokki on - varmaan muiden tavoin - Ginny Weasley. Se on vaan niin eieieieiei! Alussa se oli aika ok, kun se vaan punasteli Harryn nähden jne. mutta jossain vitosessa siitä tuli ihan himorasittava. Viissataa poikaystävää ja jono jatkuu. Ja sitten Harry menee vielä rakastumaan siihen! Se on niiiiin väärin! Chokaan ei oo yhtä rasittava. Murrr.

[redrose]

Harry Potter on ainakin ykkössuosikkini. En pysty lukemaan ficcejä, joissa ei ole Harrya.... ne on vaan niin tylsiä ilman sitä.  Harry on jotenkin niin mielenkiintoinen henkilö.
Ja suorastaan rakastan Dania. Tiedän että se on vähän tyrinyt joissakin kohtauksissa ja sellast, mut en voi mitään sille että aina ku nään sen naaman ni rupee kuumottaa. Se oli aivan älyttömän hyvän näköinen kolmoses ja neloses, enkä voi olla kehumatta sen näyttelysuoritusta seiskas. Kaikki tunteet ja kaikki oli niin älyttömän hyvin näytelty ja sitku se itki siel rannal Dobby käsivarsilla.   

Tykkään myös Draco Malfoysta. Se on kyl mun mielest vähän väärän näkönen kuutosleffas. Se oli kolmosest viitos leffaan niin syötävän näkönen, mut nyt ne hiukset on jotenkin oudosti... :/
Tom osaa näytellä aivan mahtavasti ja oon rakastunu sen ääneen. Se on ihana

[Unohtumaton]

Ginny Weasley on oikeastaan ainoa jota en siedä yhtään. Kahdessa ekaa ärsytti, kuinka tuo vain roikkui Harryn nilkassa, sitten myöhemmin kuinka vehtasi kaikkien kanssa. Hei haloo, ei ole kyllä tästä tytöstä välittynyt mitään miestennainen kuvaa, vaikka kuinka olen koittanut lukea. Lähinnä sellainen hiirimeininki. Lisäksi olisin toivonut, että Harryn kanssa yhteen olisi päätynyt Luna, eikä Ginny, mutta toisin taas kävi. Huoah.

Bingo. Tässä tapauksessa elokuvat vielä vahvistavat tätä, jotenkin jää etäiseksi eikä muistuta ollenkaan sellaista miestennielijää kuin mitä kirjat antavat olettaa (ja sekin heikolla menestyksellä). Etoo tämä koko Harry/Ginny -suhde, kun oikeasti Luna olisi kirjojenkin perusteella ollut vähintäänkin sopiva. Ei välttämättä se selvin valinta, mutta sellainen tarpeeksi erilainen ja yllättävä Harryn rinnalle. Ginny ei jätä oikein mitään jälkeensä tuon ärsyttävyytensä lisäksi. Hahmona jäänyt jotenkin etäiseksi koko kirjasarjassa.

Yksi, josta olen jotenkin kasvanut pitämään, on Luna. Alussa ei niinkään, mutta mielestäni kirjojen aikana kasvaa jotenkin siedettävämmäksi ilman, että hahmo muuttuisi liian erilaiseksi tai tylsäksi. Toinen hahmo, jonka kehityksestä pidän kirjojen aikana, on Draco Malfoy. Etenkin kutosen ja seiskan aikana tuntui saavan uusia piirteitä, jotka muokkasivat ainakin minun käsitystäni kyseisestä henkilöstä. Kutosen vessaitkuparkunyyhkytyskohtaus paljasti sellaista tietynlaista inhimillisyyttä ja ainakin itse olin ihan myyty sen jälkeen.
 

Se on erittäin mielenkiintoinen persoona kaikkine outouksineen ja sen aura on todella jännä.

Näinhän se on. Ja minusta ainakin kymmenen kertaa parempi vaihtoehto Harryn rinnalle.  

[sukkula]

Suosikit:

Ginny Weasley Olenko ainoa, joka pitää Ginnystä? Minä en ajattele, että se on aluksi hullu fani ja sitten miestennielijä, vaan että se on hyvä ystävä, viekas, kiero, sinnikäs ja osaa käyttää viehätysvoimaansa. Vaikka parhaimmillaan Ginny on femmeficeissä, täytyy myöntää. Ja jos annetaan esimerkkejä noista hyvistä puolista niin; Se puolustaa Lunaa kiusaajia vastaan, keksii niitä kaksosmaisia juttuja, päätyy naimisiin valitun kanssa ja omaa monta poikaystävää. Ihana ihminen.

Luna Lovekiva Ihana hullu, kaikki ihanat outoudet. Valoisa ja sympaattinen, fiksu ja niin edelleen.

Winky Vaikka samalla inhoan tätä tonttua, on se kuitenkin yksi suosikkini. Elämä pilalla, kun isäntä jätti, ei paljasta salaisuuksia ja vaan ryyppää suruunsa. Ehkä enemmän sääliä kuin oikeaa pitämistä.

Tuossa vain muutama, en jaksa kaikkia laittaa.

Inhokit: Oikeastaan kaikki luihuset, etenkin ne, joista eniten kerrotaan. Blaise Zabini on kuitenkin inhokkilistan yläpuolella, muttei ole suosikkikaan.

<3 sukka

[Zacharias]

sukkula Miksi kaikki luihuiset? Ö.ö Minust niillä on jokaisella oma persoona, eikä niitä voi tunkea yhteen muottiin. Siksi olisikin kiinnostava kuulla, mikä heistä tekee inhokkeja? (:

[sukkula]

sukkula Miksi kaikki luihuiset? Ö.ö Minust niillä on jokaisella oma persoona, eikä niitä voi tunkea yhteen muottiin. Siksi olisikin kiinnostava kuulla, mikä heistä tekee inhokkeja? (:

En itse asiassa ole täysin varma, mutta jotenkin he eivät vain uppoa. Ja kun monet täällä sanovat esim. Dracon olevan lempihahmonsa, koska tämä kasvoi kirjan edetessä, niin minusta se itkujuttu on vaan jostain syystä naurettava. Ja ne muut ovat vain ärsyttäviä. Ehkä olen henkeen ja vereen Rohkelikko?

<3 sukka

[Kodamagnet]

Potterissa on niin helkatin paljon sekä hyviä että huonoja hahmoja mielestäni.. Tässä tulee mun kolme suosikkia ja inhokkia...

Suosikit

Bellatrix Lestrange viehättää minua hulluudellaan ja julmuudellaan. Jostain syystä pidän sadistisista hahmoista, he luovat tasapainoa maailmanparantaja-hahmojen rinnalle. Bellassa on jotain karismaa, en osaa oikein selittää, millaista, mutta se kiehtoo. Mielipuoliset katseet, naurut ja teot saavat selkäpiini karmivaan hyvällä tavalla. Hän on lisäksi myös monipuolinen hahmo mielestäni. Ties mitä hänkin on kokenut nuoruudessaan, mikä sai hänet hulluksi ja niin edelleen. Tai no jaa, tarvitaanko parempaa syytä kuin Voldy ja menolippu Azkabaniin? Aivan sama.

Ron Weasley taas on sarkastisella ja suloisellakin puolellaan saanut minut puolelleen jo heti ensimmäisen kirjan luettuani. Välillä Ronin empatia tuntuu hukkuvan milloin minnekin, mutta silti hän välittää ystävistään ja tekisi mitä vain heidän puolestaan. Ehdottomasti paras Weasley. Ronin ja Hermionen kemia on myös mainiota katseltavaa/luettavaa, se on hienosti kuvailtu suhde. Ja he ovat muutenkin paras hetero-pari mielestäni.

Luna Lovekiva sai minut hymyilemään monessa kohtaa. Outoudellaan hän hurmasi minut ja serkkuni. Pidän mielipuolisten hahmojen lisäksi oudoista ja erikoisista hahmoista. Luna on loistava "keksintö", hän uskoo melkeinpä kaikkeen mahdottomaan ja vaikuttaa näin hyvinkin lapsekkaalta. Lisäksi hänen seesteinen maailmankatsomustapansa on aivan loistava! Tykkään siitä, kun hän aina sanoo, että turha tavaroita on etsiä, ne tulevat aina luoksesi, tai jotain sinnepäin. Herttaista.



Inhokit

Cho Chang on ollut jo niin tajuttoman pitkään yksi inhokeistani. Yksinkertaisesti rasittava. Väittää olevansa syvästi ihastunut Harryyn ja suutelee tätä ja deittaa tätä, mutta silti märisee joka helkatin välissä Cedricin perään. Okei, Cedric kuoli ja okei se on traagista ja blaa, mutta silti tuo hänen touhunsa oli sairaan rasittavaa. En nähnyt hänessä mitään hyvää puolta kirjasarjan aikana. En yhtäkään.

Rita Luodiko on vain niin v****mainen ja rasittava nuuskija, joka on jatkuvasti utelemassa toisten asioita ja kirjoittelee sitten idioottimaisuuksia lehteen. Onneksi sai potkut, sitä naista ei olisi kukaan jaksanut kuunnella. Toiveeni olisivat täyttyneet, jos joku oli liiskannut hänet hänen ollessaan koppakuoriainen.

Dolores Pimento on myös erittäin rasittava ja v-mäinen mummeli, joka on jatkuvasti hymyilemässä ärsyttävällä hymyllään ja pistää tyyppejä jälkkäriin ihan turhista syistä. Okei, eihän koko tarinasta olisi tullut mitään ilman Pimentoa, mutta silti. En vaan voinut sietää häntä. Rita Luodikokaan ei ollut mitään verrattuna Pimentoon, jos mitataan ärsyttävyyttä.

[redrose]

Mulla on jotenkin sellanen käsitys että ainakin täällä funissa monien mielestä Harry on ärsyttävä hahmo. (tai no tässä keskustelussa kukaan ei ole sanonut niin mut muissa keskusteluissa on valitettu siitä) Mut mikä siitä tekee sellasen?   Sillä Harry on ainakin mun lempihahmo enkä ymmärrä mikä siinä mättää ku kaikki aina vain haukkuu sitä.

Voi olla että olen saanut väärän käsityksen tai jotain, mut oli pakko kysyy niiltä jotka vihaa siitä.

[Zacharias]

Miä ainakin olin jo valmiina sanomaan, että Harryhan on kamala... Mutta sitten pysähdyin miettimään. Oikeastaan Harrysta tulee kamalempi, mitä vanhemmaksi kasvaa. Se ylisuojelevaisuus kultapoikaimago ärsyttää. MUTTA sitten taas jäin miettimään, että tavallaan se sopii kyseiseen hahmoon.

Omalta kannaltani siis vastaan, että tunteet ovat ristiriitaiset. Esimerkiksi ensimmäisissä kirjoissa Harry on oikein kiinnostava, mutta sarjan edetessä hänestä ei ilmene enää mitään uusia puolia. Kun taas muut tuntuvat kasvavan kirjojen mukana henkisellä tasolla. Harry tulee aina olemaan se pelastaja. Ja se on varmaan se suurin syy, miksi Harry ei ole suosikeissani.

Mutta mutta mutta. Inhokkeja on aika lailla reilumpi kasa ennen Harrya, että... (:

[Violetu]

Täällä toinen, joka ei liioin ymmärrä, miksi Harrya dissataan. Itse tykkään hänestä nyt vaikkapa sillä perusteella, että vaikka sankari onkin, Harrya on vaikeaa tunkea tiettyyn muottiin, kuvailla vaan yhdellä sanalla, joka olisi kaikenkattava. Jotenkin Harry vaan on koko... kaiken sydän. Totta kai Harryllakin on ne ärsyttävät piirteensä ja hetkensä (Feeniksin kilta...), mutta lopulta sitä hyvää löytyy aina enemmän.

Sitten mietityttää myös, että miksi kuolonsyöjät (anteeksi niputus) nauttivat niin suurta suosiota?
Toisaalta ehkä vähän oma lehmä ojassa, kun itse harvoin "pahiksista" tykkään yhtään missään sarjassa.
Joten kertokaa, että minäkin ymmärtäisin, mikä niistä tekee niin hyviä hahmoja?

[Beelsebutt]

Harry on minusta hahmona kameleontti eli siitä voi tehdä melkeinpä minkälaisen tahansa, siis ficeissä. Kirjoissa häiritsee, kun Harrysta on tehty henkisesti niin normaali, vaikka koki melko hirveän lapsuuden. Tietysti tän voi ajatella siten, että koulussa Harrylla oli fokus eli ensin päästä sisään taikamaailmaan ja sitten tappaa Voldemort. Mutta entäs sodan jälkeen? Oonkin vallan viehtynyt ficceihin, joissa Harry on joko a: masentunut tai b: bilehile kun kerrankin saa tehdä mitä haluaa tai c: täysin seonnut <3

Mä oon kuullut perusteluna sille, ettei tykkää ficci-Harrysta, sen että hahmo on niin puhki selitetty jo kirjoissa, ettei siitä jaksa enää ficeissä lukea (vai mitenköhän se menikään). Mä oon eri mieltä. Harryn menneisyys on ehkä selitetty kirjoissa, mutta oon kansaa: EWE (tai ainakin niin, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää ja että neliapilaperheet rules all!) joten mä nään sodanjälkeisen Harryn mielenkiintoisena ficcailukohteena. Ja toisaalta, Harrysta on kirjojen myötä syntynyt vankahko hahmokuva, jota on helppo taivutella

Asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että mun FF100-hahmo on Harry, joten siitä tulee kirjoitettua paljon ficcejä (37/100 valmiina jo! \o/) x)

[Palladium]

Tulin komppaamaan Beelsebuttia! Itse tulin juuri siihen lopputulokseen, että vaikka Harryn hahmo kirjoissa on vähän pläh, niin niiden ulkopuolella siinä on ehdottomasti enemmän tutkittavaa kuin muissa hahmoissa. Harry tosiaan taipuu vaikka minkälaiseen tarkoitukseen, koska kuka loppujen lopuksi osaa sanoa, millanen ihminen se oli? Joo, olihan sillä jokin outo fiksaatio ihmisten pelastamiseen, mutta mun mielestä se oli vaan yks sen hulluuden ilmenemismuoto.

Harry asui hei kaapissa 11 vuotta. Ja mitäs ne sanookaan... You can take the boy out of the closet but can you take the closet out of the boy? Eli hyvin luultavasti Harry on täyspöpi – ainakin oman näkemykseni mukaan. Ja juuri sen takia, siitä on mukava kirjoittaa. Mitä tapahtuu Tylypahkan jälkeen? Mitäs sitten, kun kukaan ei enää käskekään Harrya tekemään mitään? Pystyykö ihminen toimimaan normaalisti, jos sitä on pompotettu 17 vuotta? Puhumattakaan siitä, että Harry ei vissiin saanut missään vaiheessa nk. vanhemmanrakkautta. Kurja menneisyys, perheettömyys, muiden asettamat paineet, kohtuuttoman suuret velvollisuudet... Niistä aineksista on tässä yhteiskunnassa leivottu suht häiriintyneitä ihmisiä.

En muuten tunnusta laisinkaan Rowlingin naurettavaa epilogia, joten puhun tietenkin täysin sen ohi. Itse en ole niin optimistinen, että kuvittelisin Harrylle sellaisen tulevaisuuden.

Toinen laatuhahmo on tietenkin Severus Kalkaros, koska siinäkin on ulottuvuuksia. Se on vähän säälittävä, vähän rakastatteva, vähän vihattava, vähän rohkea, vähän luihu... mutta missään vaiheessa sen moninaiset luonteenpiirteet ei tee siitä sekavaa hahmoa. Henkilökohtaisesti siitä voi olla montaa mieltä. Aikamoiseksi nössöksi sekin sitten osoittautui, mutta ficcarin kannalta jälleen kerran hahmo, jota voi kunnolla mehustella.

Inhokkihahmoa ei minulla sinänsä ole, mutta skippaan yleensä Hagridin pitemmät jorinat. Mun mielestä se ei ole kovin sympaattinen, lähinnä ärsyttävä. 

[Sueño]

Voi jestas sentään. Sormeni syyhyävät aina kun tulee puhe lempi-ja inhokkihahmoista. Minulla on aika hieno käsitys kaikista hahmoista ja erilaisia mielikuvia ja ideoita päässä, joita kaikki eivät aina tajua. Mutta siis.

Kaikista suurimpiin lempihahmoihini kuuluvat Severus, Luna, Tom aka Voldemort, Fred & George sekä monet muut! Mm Draco, Lucius ja ja.. Monet.. Niitä on liian paljon.

Severus on aina ollut numero ykkönen. Haluan hänet oikeaan elämääni. Siinä miehessä on nyt jotain vain.. Mikä saa minulta jalat alta. Kaikki joiden kanssa olen puhunut Harry Potterista tietävät tämän. Severus on minun unelmamieheni. Hassua. Mutta siis. Severuksen luonne on jotakin.. se ei muutu kirjan aikana. Hänestä paljastuu kyllä uusia puolia ja hahmoa avataan koko ajan enemmän ja enemmän. Mutta silti Severuksen perusluonne pysyy ja kestää. Hän on mysteeri koko kirjan aikana ja hän on vain niin.. reppana. Haluan halata häntä ja antaa suukon siihen isolle nenälle ja sanoa, että kyllä Severustakin joku rakastaa. Se portaali Harry Potter-maailmaan saisi kyllä luvan ilmestyä! Ikävä kyllä Sevvyllä ja minulla olisi jonkun verran ikäeroa, mutta... Velhot elävät pitkään! Kyllä.. Fanityttö sisältäni pääsi irti. Severus on aina jota olen koskaan fanittanut tällä tavalla. En koskaan ole fanittanut ja tykännyt fiktiivisestä-hahmosta näin paljon. Surullista.

Luna on sitten aina myös kiehtonut minua. Ja suurena slash-fanina hän on ainoa tyttö jonka voisin hyväksyä Harrylle. Hän on ihanan höppänä ja ainoa joka ei tee asioista suurta numeroa. Hänellä on omat näkemyksensä ja sanokaa minun sanoneen, tytön oudoissa sanoissa on jotain erittäin järkiperäistä loppujen lopuksi. Tykkään ajatella, että Lunassa on näkijän vikaa. Hih.

Tom aka Voldemort... Jos näkisin hänet, heittäytyisin halaamaan häntä vaikka saisin heti avadan niskaani. Minua käy Tomia sääliksi. Hän on vahva, voimakas, karsimaattinen omalla tavallaan ja niin juonikas. Silti en voi päästä eroon siitä nuoresta pojasta joka on voinut kokea vaikka mitä orpokodissa. Pidän kyllä Pimeyden Lordin synkkyydestä ja siitä hänen pahismaisuudestaan, mutta voin vain ajatella usein, entä jos? Mitä jos Voldemort olisi saanut edes hitusen rakkautta lapsuudessaan? Mitä olisi tapahtunut? Vaikka Rowling on sanonut, että syy miksi Voldemort ei ymmärrä rakkautta eikä voi rakastaa on se, että Tom siitettiin (tuo sana on niin hieno) kun hänen isänsä oli rakkausjuoman alaisena. Surullista. Silti en voi olla pitämättä tästä hiukan hullusta miehestä.

Fred ja George. Om nom. Kaksoset. Kuka heistä ei pitäisi? Heidän näyttelijänsäkin on niin nappivalinta, että huh huh. Heidän letkautukset ovat niin viihdyttäviä ja ne tuovat mukavaa piristystä aina välillä. Olen laiska. En jaksa ylistää heitä maasta taivaaseen.

Mutta sitten noista inhokeista.

On vain yksi hahmo josta en oikein koskaan ole pitänyt. Ginny Weasley. Tyttö joka jakaa monet erilaiset mielipiteet. Itse pidän vain häntä ärsyttävän fanityttönä, Mary Suena, joka saa kaiken tahtomansa loppujen lopuksi. Hän jää pinnalliseksi. Harry tarvitsee jonkun joka ymmärtää tätä ja Ginny mielestäni näkee Harryssa vain.. Sankarin. Ei sitä komeroon suljettua poikaa tai normaalia elämää haluavaa ihmistä. Ginny vain.. En nyt voi sanoa, että vihaan häntä koko sydämestäni. En vain osaa pitää hänestä. Joissain ficeissä hänestä on tehty ihan hyvä, mutta kirjoissa.. Jotenkin en vain syty hänelle. Ja en voi pitää siitä, että koska James Potter rakastui punahiuksiseen noitaan, niin totta kai Harry Potterin pitää tehdä kanssa niin. Ginny Weasley on Lily Evansin kopio, ilman jästisyntyisyyttä. Siitä en pääse yli enkä ympäri.

Epilogia ei minun silmissäni ole, niinkuin ei Palladiuminkaan. Komppaan häntä tässä näin. ♥

Mutta sitten tämä Harry Potter. Psykologiaa on tullut opiskeltua ja siksi tuntuu niin hassulta, että Harry pystyi muodostamaan heti ensimmäisenä päivänä kun tapasi Ronin, tämän kanssa ystävyyssuhteen. Selvä, on poikkeustapauksia maailmassa, mutta.. Jos ihminen on melkein koko elämänsä ajan asunut komerossa, hänellä ei ole ollut ystäviä koulussa eikä missään ja häntä rangaistaan pienemmästäkin virheestä.. En osaa edes sanoin kuvailla minun mietteitäni tätä asiaa kohtaan. Ainoa selitykseni asialle on se, että Lilyn rakkaus poikaansa kohtaan vain jotenkin suojeli Harrya tämän karussa oloissa jotenkin ihmeellisen taianomaisesti.

Rakastan kuitenkin lukea Harry-ficcejä. Varsinkin sellaisia missä Harry Potter onkin erittäin hiljainen eikä ystävysty oikein kenenkään kanssa tai jossa Harry kääntyy pimeyden puolelle tai kenties jotain... no jotain.

[Inu-Chan]

Suosikit:


Fred ja George Weasley Koska minulla on hirveä pakkomielle kaksosiin. Lisäksi ne on jollain tavalla koskettavia ja hauskoja yhtä aikaa

Blaise Zabini Vaikka onkin kirjoissa vain vähän, hyvinrakekennettu ja mielenkiintoinen hahmo. Kerrankin luihuinen, joka ei pilkkaa koko ajan rohkelikkoja. Kunhan tuhahtelee ja seuraa sivusta.

Sirius Musta Sirre vain on niin Sirre <3


Inhokit:

Harry Potter on ykkösinhokkini. Voi olla hieman yllättävää, mutta niin se vain on. Aina, kun hänellä on ongelmia, hän rupeaa syyttelemään muita ja valittamaan, kun häntä ei ymmärrettä ja muuta. Ron ja Hermionehan olisivat hänen tukenaan, ja jos kerran Harrya ei hänen mielestään ymmärrettä, niin miksei hän selitä, niin että muut ymmärtävät? Lisäksi kaikki pyörii Harryn ympärillä. Okei, se on päähenkilö. Mutta jotenkin tuntuu, että Rowling keskittyy Harryyn niin paljon, että kyseinen hahmo sysii muita hahmoja syrjään, eikä näistä loppujen lopuksi saa edes kunnon kuvaa. Lisäksi Harry on kunnon peruspäähenkilö, jolla ei ole mitään erityistä luonnetta, tai jos onkin, niin se on se sama luonne, mikä esiintyy tuhansien kirjojen päähenkilöillä.

[Beatrix Bones]

... Miten en ole löytänyt tätä topicia aikaisemmin? No, nyt asia tulee korjattua. En taida listata kuin suosikit, koska täydellistä inhokkia minulla ei olekaan, vaikka on olemassa hahmoja, joista en juurikaan pidä.

Suosikit:

Rita Luodiko on yksi ylitse muiden (tai ainakin melkein), sillä pidän naisen nasevuudesta ja siitä, että hän yrittää tahallaan tunkea sanat aina haastateltaviensa suihin ja vääristelee heidän sanojaan. Sähäkän sitaattisulkakynänsä avustamana hän osaa kirjoittaa aivan uskomattoman upeita mustalla (suorastaan pimeällä) huumorilla höystettyjä artikkeleita, joita lukiessa ei voi tehdä muuta kuin hihitellä itsekseen. Rita on vain niin vittumainen luonne tässä kirjasarjassa - ja näin sivumennen sanoen on hyvä, että Rowling lisäsi kirjojen hahmorepertuaariin tällaisenkin persoonan - ja juuri sen vittumaisuuden vuoksi hänestä niin paljon pidänkin.

Blaise Zabini, ah tuo komea tumma luihuispoika, joka onnistui sulattamaan sydämeni Puoliverisessä prinssissä saatuaan kutsun vanhaan kunnon Kuhnukerhoon. Lisäksi lukiessani muiden ficcejä hänestä ja aloittaessani kirjoittaa hänestä itse olen oikeastaan hullaantunut hänen karismaattisuuteensa, joka on vain lisääntynyt näin ficeissä. Toki hän oli itse kirjassakin itse herra Täydellisyys, ja tulee aina olemaan.

Gilderoy Lockhart on mitä varmimmin yksi raivostuttavimmista, mutta omasta mielestäni myös ihastuttavimmista hahmoista! Kaikkine häikäisevine hymyineen ja kaikilla Me Noidat -lehtien voitoillansa leijumisineen hän on vain niin rakastettava! Herra Tyylikkyys, joka oli aina sanavalmis ja joka oli juuri sopivan suuruudenhullu ja höperö muutenkin. Harmi vain, että muistiloitsu kimposi takaisin.

Cormac McLaggen on jo luku sinänsä; Puoliverisessä prinssissä sain hänestä aluksi maailman ärsyttävimmän ja inhottavimman henkilön kuvan, mutta lukiessani kirjaa uudelleen ja uudelleen opin pitämään hänestä. Hän on mielestäni niitä tyyppejä, joita aluksi vihaa mahtipontisen käytöksen takia, mutta myöhemmin hän oikeastaan puhkeaa kukkaan. Jotenkin Hermione Grangerin vikitteleminen meni ehkä hieman yli hilseen, mutta toisaalta viisas pitäjä on varmaankin ajatellut sitä, että erittäin älykäs nuori neito voisi olla hänelle erittäin hyvä vaimoke. Muutenkin hän vain on niin ihastuttava ja elokuvassakin hän oli vain niin huvittava, että naureskelin hänen käytökselleen oikeastaan koko ajan.

Fleur Delacour, tämä 'urmaava ranskatar on ollut näistä henkilöistä suosikkini kaikista pisimpään Rita Luodikon kanssa. Hänen pikkumaisuutensa ja pinnallisuutensa herätti huomioni Liekehtivää pikaria lukiessa, ja varsinkin kun tämä oikestaan nauroi Ron Weasleylle tämän kysyessä neitokaista joulutanssiaisiin... Silloin olin täysin varma siitä, että Fleur ansaitsee kaiken kunnioitukseni. Kaiken lisäksi hän on juuri sopivan avuton, mutta kuitenkin suhteellisen sanavalmis eikä häntä saa kovinkaan helposti lannistettua. Lisäksi olen saanut hänestä myöhemmissä kirjoissa lievästi vittuilevan kuvan (olenko ainut?), joka mursi tuon 'kiltin, mutta pinnallisen' tytön maineen ja nosti hänet vieläkin suurempaan arvoon minun silmissäni.

// Eipäs, kun tungen tänne sittenkin yhden inhokin:

Harry Potter(!!!) MIKÄ ON ONGELMASI! Aina valittamassa asioista ja on aivan raivostuttavan vaatimaton! Hän ei ole oikeastaan tehnyt mitään repäisevää missään kirjassa (jopa Hermione on raivonnut kunnolla) eikun joo, taisi hän raivota Feeniksin killassa jostain. Mainitsinko jo, että kaikista raivostuttavinta hänessä on se, ettei hän vain osaa sanoa onnistuneensa jossain? Feeniksin killassa hän yritti Sianpäässä ollessaan vähätellä kaikkia tekojaan ja luin tekstiä silmät viiruina, kun en ymmärtänyt hänen motiivejaan. Miksei vain voisi sanoa suoraan, että "kyllä joo, minä tapoin basiliskin ja joo, pelastin viisasten kiven lordi Voldemortilta"?

[redrose]

Mainitsinko jo, että kaikista raivostuttavinta hänessä on se, ettei hän vain osaa sanoa onnistuneensa jossain? Feeniksin killassa hän yritti Sianpäässä ollessaan vähätellä kaikkia tekojaan ja luin tekstiä silmät viiruina, kun en ymmärtänyt hänen motiivejaan. Miksei vain voisi sanoa suoraan, että "kyllä joo, minä tapoin basiliskin ja joo, pelastin viisasten kiven lordi Voldemortilta"?

Mulle se vaatimattomuus on taas yksi Harryn parhaista piirteistä. Se on just ihanaa ku se ei oo sellanen ylpee et "joo mä tapoin basiliskin itse ilman apua juu..."
Toki kaikilla on mielipiteet et ei siin mittää. Mut mä tykkään just siit vähätteleväisestä piirteestä joka sillä on.

[Palladium]

Harry Potter(!!!) MIKÄ ON ONGELMASI! Aina valittamassa asioista ja on aivan raivostuttavan vaatimaton! Hän ei ole oikeastaan tehnyt mitään repäisevää missään kirjassa (jopa Hermione on raivonnut kunnolla) eikun joo, taisi hän raivota Feeniksin killassa jostain. Mainitsinko jo, että kaikista raivostuttavinta hänessä on se, ettei hän vain osaa sanoa onnistuneensa jossain? Feeniksin killassa hän yritti Sianpäässä ollessaan vähätellä kaikkia tekojaan ja luin tekstiä silmät viiruina, kun en ymmärtänyt hänen motiivejaan. Miksei vain voisi sanoa suoraan, että "kyllä joo, minä tapoin basiliskin ja joo, pelastin viisasten kiven lordi Voldemortilta"?

Joku psykologiaa paremmin tunteva voi korjata, mutta oman käsitykseni mukaan tuo on helposti selitettävissä sillä, miten Harrya on lapsuudessa kohdeltu. Tuskinpa Dursleyt kauheasti häntä kehuivat. Harrylla on ymmärrettävästi heikko itsetunto. Jos häntä on 11 v. parjattu ilman syytä, niin varmastikaan hän ei usko pystyvänsä suuriin urotekoihin. Ei se ole mitään vaatimattomuutta, se on epäuskoa siitä, ettei hänen olemassaolonsa olekaan täysin merkityksetöntä.

Pystyikö Harry tekemään mitään repäisevää lapsena? Jos muistelee ekaa kirjaa, niin siinähän herra Dursley laittoi Harryn kaappiin viikoksi, kun tämä vain kertoi omasta unestaan. Harrya on koulutettu samalla periaatteella kuin koiraa -> pahasta teosta seuraa rangaistus. Karua, mutta totta.