Kirjoittaja Aihe: Japanilainen populaarikulttuuri  (Luettu 236701 kertaa)

Larjus

  • チェリーブロッサム
  • ***
  • Viestejä: 3 786
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Japanilainen populaarikulttuuri
« Vastaus #960 : 12.07.2021 16:34:23 »
Ai niin, piti vielä Uramichi Oniisanista sanoa, että herranen aika, mikä seiyuu-casting! Piti jo melkein sen kattauksen takia katsoa ja huumorikin oli oikein toimivaa.
Äläpä! Mähän muutenkin kyl harrastan sitä, että alotan sarjoja seiyuuiden takia, ja vaikka Uramichi Oniisania en suoraan sen takia, niin kyllähän se, että castissa on Kamiya Hiroshin ja Miyano Mamorun ym. nimiä, viimeistäänkin herättää mielenkiinnon. Tällä kertaa mua eniten kuitenkin kiinnosti huumori (ja sitähän tuo tarjoilee pahastuttavan samaistuttavasti vieläpä).

Mulle kävi vähän sama Mashiro no Oton kanssa (siitä muistaakseni ohimennen puhuttiinkin). Ekan jakson jälkeen odotin paljon enemmän ja jotain ihan muuta kuin sarja sitten onkin. No, katsoin sen kuitenkin loppuun asti, ja ilmeisesti mangaa on pidemmällekin niin varmaan voi odottaa kakkoskauttakin jossain välissä (en tiiä oliko semmosta ilmoiteltu jossain välissä). Mutta sitä en tiedä, aionko katsoa sitä sitten, jääkööt nähtäväksi. Toisaalta siinäkin oli niin hyvät seiyuut... 😅😅

Ehdottomasti näytän yläpeukkua KnB:n aloittamiselle! :D
Tämähän tuleekin suurena yllätyksenä ;D ;D Ja multa mahdollisesti valmistuu Kagaminea tässä lähiaikoina... Ainakin on tekeillä jo!

でもな、俺たちはひとりぼっちじゃない

Kuma

  • *
  • Viestejä: 1
Vs: Japanilainen populaarikulttuuri
« Vastaus #961 : 26.07.2021 20:39:15 »
Pakko tulla tänne hehkuttamaan Kageki Shojo!!-animea! Kyseinen anime perustuu samannimiseen mangaan, jonka esiosan (Kageki Shojo!! The Curtain Rises) Seven Seas julkaisi englanniksi vuoden 2019 marraskuussa ja, jonka jatko-osan (Kageki Shojo!!) ensimmäinen pokkari julkaistiin tässä kuussa. Jatko-osa on tällä hetkellä 11 pokkaria pitkä ja jatkuu yhä.

Tähän kohtaan olisi juonikuvaus paikallaan: Pienestä tytöstä lähtien Sarasa Watanaben suurin unelma on ollut päästä näyttelemään Oscarin roolia kuuluisasta The Rose of Versaillesista osana Kouka Revueta. Niinpä otokoyakuksi tähtäävä (miesrooleja esittävä naisnäyttelijä) Sarasa hakeutuu oppilaaksi Koukan musiikki- ja teatteritaidekouluun. Kuten tosielämän kuuluisassa Takarazuka Revuessa, Koukaa käyvät nuoret naiset esittävät musiikkiteatterin kaikkia osia, olivatpa roolihahmot sitten naisia tai miehiä. Harjoitellessaan laulamista, tanssimista ja näyttelemistä Sarasa kasvaa läheiseksi muiden samalla vuosikurssilla olevien tyttöjen kanssa, etenkin huonetoverinsa Ai Naratan kanssa, joka on entinen pop idoli. Vakava ja hillitty Ai puolestaan haaveilee musumeyakuksi tulemisesta (naisrooleja esittävä naisnäyttelijä). Vaikka Sarasa onkin erinomainen ystävien hankkimisessa, hänen suorapuheinen luonteensa ja suuret tavoitteensa keräävät hänelle myös paljon vihollisia. Pystyykö Sarasa pitämään optimistisen asenteensa ja saavuttamaan unelmansa?

Kuin ruusuilla tanssimista tämä ei ole ja sarja käsitteleekin mm. traumoja ja niistä parantumista, syömishäiriöitä ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.

Takarazuka Revue fanityttönä ja musiikkiteatterinörttinä Kageki Shojo!! on ollut minulle kunnon karkkia! Oikeasti, tsekatkaa, kuinka upeita nämä ensimmäinen ja toinen lopputunnari ovat! Ah, tuo musiikki ja kuvasto on niin kaunista! Odotan innolla, millaista karkkia loput lopputunnarit tulevat silmilleni ja korvilleni tarjoamaan!

Siltä varalta, että joku innostuu Kageki Shojosta, täytyy minun samaan syssyyn suositella Shoujo☆Kageki Revue Starlightia. Samannimiseen musikaaliin pohjautuva Revue Starlight anime ilmestyi vuonna 2018 ja se Kageki Shojon tavoin kertoo pelkästään naisista koostuvasta musiikkiteatterikoulusta. Juonikuvausta pukkaa: Valmistelut Seisho musiikkiakatemian vuosittaiselle Seisho-festivaalille alkavat. 99. luokan tytöt valmistautuvat esittämään "Starlight" -näytelmän, traagisen tarinan kahdesta jumalattaresta, Florasta ja Clairesta, joita taivaan hehku vetää yhteen, mutta joidenka kohtalo on joutua erilleen, tapaamaatta enää koskaan. Yksi Seishon oppilaista on 16-vuotias Karen Aijou, joka on tyytynyt pienempiin rooleihin. Hänen vähentynyt intohimonsa teatteria kohtaan kuitenkin leimahtaa uuteen roihuun, kun hänen lapsuudenystävänsä Hikari Kagura yhtäkkiä siirtyy Lontoosta Seisho akatemiaan. Nyt he voisivat toteuttaa toisilleen lapsina antamansa lupauksen tulla jonain päivänä yhdessä tähdiksi! Hikarin saapuminen laukaisee muutoksen koko luokan dynamiikassa. Myös itse Hikari on muuttunut viime kohtaamisesta; tyttö on oudon etäinen ja kylmä Karenia kohtaan. Tapahtuiko Lontoossa jotain? Hikarin kautta Karen löytää sattumalta salaisen hissin, joka johtaa massiiviseen teatteriin koulun alla. Tämä areena toimii taistelukenttänä, jossa Karenin luokkatoverit osallistuvat näyttämökaksintaisteluihin taistellen miekoin toisiaan vastaan selvittääkseen, kuka heistä ansaitsee "Top Star"-tittelin, jolla saa oikeuden esittää yhtä kahdesta pääroolista Starlightissa. Hikarin kanssa lapsena tekemänsä lupauksen innoittama Karen osallistuu näihin salaperäisiin taisteluihin tehdäkseen heidän unelmastaan totta. Tie huipulle on kuitenkin vaikeuksien ja kärsimyksen siivittämä, ja kohtalo yrittää repiä Karenin ja Hikarin erilleen kuin Starlightin Floran ja Clairen.

Paljon upeaa musiikkia, taistelukohtauksia ja sapfista menoa! Jos lesbians with swords kiinnostaa, niin katsokaa tämä, suosittelen lämmöllä! Animen jälkeen julkaistiin mobiilipeli, jossa on Seishon lisäksi neljä muuta koulua eli Siegfeld Institute of Music, Rinmeikan Girls School, Frontier School of Arts sekä Seiran General Art Institute. Vuoden 2020 elokuussa julkaistiin recap-elokuva (Shoujo☆Kageki Revue Starlight: Rondo Rondo Rondo) ja tämän vuoden kesäkuussa julkaistiin toinen elokuva (Shoujo☆Kageki Revue Starlight Movie), joka jatkaa animen tarinaa.
« Viimeksi muokattu: 27.07.2021 12:05:04 kirjoittanut Kuma »

ruttopoika

  • pelle
  • ***
  • Viestejä: 1 003
  • nightmare muse
Vs: Japanilainen populaarikulttuuri
« Vastaus #962 : 09.08.2021 04:17:55 »
Lainaus
Ai niin, piti vielä Uramichi Oniisanista sanoa, että herranen aika, mikä seiyuu-casting! Piti jo melkein sen kattauksen takia katsoa ja huumorikin oli oikein toimivaa.
Fiilaan tätä. Jos on komediasarja jossa on pääosassa Hiroshi Kamiya lakonisena (setä)miehenä niin oon jo valmiiks ihan ready to go, mut sit ku siihen lisää vielä kikkelivitseille hajoilevan Mamoru Miyanon niin ah, en mä ihan tällast settii odottanut mutta hemmetti kun on hauska sarja. Pari ekaa jaksoa lähti vähän hitaasti käyntiin, olihan ne hauskoja mutta vitsit tuntu jotenkin hieman ehkä venytetyiltä (tai sit musta on tullut tosi vaativa kun hyvää komedia-animea tehdään niin paljon lol), mutta näin viiden jakson jälkeen voin sanoa että on yksi kauden suosikeista ja suosittelen kyllä kaikille jotka haluaa vaan hyvän mielen kerran viikossa.

Tosin kauden ehdottomasti parhaan sarjan titteli tällä hetkellä on menossa Shiroi Suna no Aquatopelle. Siinä on lämminhenkistä slice of lifeä, aivan ihastuttavat hahmodesignit, upeaa taustataidetta ja kaunis soundtrack, sellasta ihanaa kesäistä pikkukyläfiilistä jolle mä vaan sytyn aina, sopivassa suhteessa draamaa ja kasvukipuja sekä ainakin tähän mennessä ollut erittäin paljon tyttörakkausvibaa (ja vähän elättelen toivoa että tästä tulisi sellanen yllärilesbosarja, hehe). Niin ja arkiseen tunnelmointiin on heitetty jotain yliluonnollista taustahöttöä joka ei oo tarinan keskiössä JA sarjan pääpointtina on draaman lisäksi merieläimet. En tiiä, kaikki tässä sarjassa on niin tehty mua varten ja sit kun vielä tarinan tahditus on just hyvä niin kokonaisuus vaan tuntuu makoisalta. Toki tässä tulee olemaan 24 jaksoa ja toivonkin ettei tää ehdi lässähtää, mut toisaalta ainakin tarinan kertomiselle on varattu aikaa joten tästä saattaa tulla ihka oikee mestariteos.

Vanitas on ollut ihan jees, nätit pojat (ja nätit poikavampyyrit!) historiallisissa vetimissä on ihan tarpeeks hyvä syy mulle katsoa jotain, mut voipi olla että kun tää eka kausi loppuu, käyn tsekkaamassa mangan sen sijaan et oottaisin kakkoskautta, koska jotenkin fiilaan että manga saattaapi olla parempi. Ei toi animekaan huono oo, ei missään nimessä, mut onko se kauheen hyvä, no - en tiiä, jokin siinä mulle vähän tökkii. Ehkä siks että tykkään enemmän hahmovetoisista sarjoista ja tässä hahmoihin ei oo päästy hirveesti ineen, mut on tää esteettinen ja as I said, nätit pojat on nättei enkä mä muuta oottanutkaan joten en valita.

Jatkokausista täytyy hehkuttaa uutta Higurashia, kaveri vihdoin pisti mut kattoon alkuperäisen sarjan tässä keväällä sekä tuon silloin uunituoreen Higurashi Goun ja tykästyin niin kovaa. Hyvä kauhuanime tuntuu olevan niinku jotkut legendaariset pokemonit että tosi harvoin tulee vastaan mut sit ku tulee niin sitä arvostaa. Tosin Higurashi ei musta oo niin superpelottava, mutta gore on hyvää ja se mysteeri on ollut sekä vanhoilla että uusilla kausilla vallan mainiosti kirjoitettu. En tiiä mikä yleinen mielipide noista uusista kausista on, mut honestly niiden premissi on musta jopa kiintoisampi ku vanhoilla - en spoilaa mikä se mysteeri on, mut sit ku se selvis niin ai hitto se oli kyl plot twistien aatelia, ja tää uusin kausi ei oo pettänyt odotuksia. Joo ja vissiin Kobayashi jatku kans, tsekkasin kaks ekaa jaksoo ja aion kyl tsekkaa loputkin koska yhyy niin pehmeitä lohikäärmeitä, mut ekan kahden jakson transfobiset läpät ja se uus tyty vähän söi innostusta. Mut katon ihan mitä tahansa jos siinä on Kanna (ja Fafnir. antakaa lisää hikikomori lohispojuu plis).

Vielä on tsekkaamatta Sonny Boy ja Jahy-sama ja jos on aikaa niin pakko varmaan tsekata myös toi Kageki Shoujo. Tai scratch that, nyt kun kuuntelin tuon endingin, mun on pakko tsekata se koska niin kaunis artti ja toi biisi uppoo ku häkä ja no, kärsimysdraamasarjat vaan on parasta, eli kiitos Kuma suosituksesta! :--D

Sori et tulin tänne vaan höpöileen animesta, en mä täällä usein käy mut halusin vaan hehkuttaa et jeejee kesäkausi on täynnä hyviä asioita eikä mul oo kavereita. ;__;

Oi joo ja niin, seuraan mä kans Obey Me -animee. En suosittele sitä kellekään paitsi jos sattuu tykkäämään kyseisestä pelistä. Mä oon viimeaikoina ollut siihen ihan koukussa joten tää anime on semmonen ihana viiden minuutin piristysruiske silloin kun ne jaksot nyt johonkin ilmestyy. Melkein mietin pitäiskö mun ostaa peliin VIP-jäsenyys vaan jotta saan mun miehet animoituina kerran viikossa. Mut vaikka animea en suosittele niin peliä kyllä, ainakin jos on niin ku mä eli poikaystävä ois kiva mut ei just nyt ajankohtainen joten hankin ne romanttisen suhteen aiheuttamat kivat lämpöisät fiilikset 2D-miehiltä. Gacha struggle is real, mut minkäs teet ku oot simp.

bannu (c) flawless