Tuletko sittenkään? (Luna/Hermione. Sallittu. Angstfluff.)

[Pinkkura]

Tuletko sittenkään?

Kirjoittaja;Pinkkura
Tyylilaji;Angstfluff
Ikäraja; S
Paritus; Luna/Hermione

A/N; Pidän kirjoittamisesta (= Älkää rankaisko liian ankarasti kirjoitusvirheistä tai muista semmoisista. Toivon että nautitte ja Hermionen näkökulmaa taaskin Kommentteja sais tulla  

Seisoin syksyn kultaamalla niityllä, kylmässä tihkusateessa odottamassa sinua saapuvaksi. Olin kastunut jo läpimäräksi. [ Mikä viivyttää? ] Huokaus karkasi huuliltani, mutta se ei kiirinyt kovinkaan pitkälle, vaan jäi soimaan paikoilleen kadoten lopulta kokonaan, kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
 
Korviini jäi soimaan huokauksen tuoma kaiku, katkeransuloista. Hiukseni heilahtelivat heikon tuulen tahtiin, kylmyys liukui vaatteiden alle. Silmäni kiilsivät. En itke, en tahdo.

En tiennyt tuletko, osasin vain toivoa. Vaikka ymmärsin asioita, jotka olivat muille hepreaa, odottamisen tuoma tuska oli jotakin jota en voinut ymmärtää. Rakkaus samaten..

Naurahdin ilottomasti, punainen kaulahuivini sopi lapasiisi. Muistatko, ostimme ne yhdessä? Tehtäväni, se mikä täytyi suorittaa äkkiä, painoi silloin raskaasti harteitani.. Nyt se painaa vielä enemmän, mutta tällä kertaa sydämessä.
Värikkäät lehdet hyppelivät tuulen yltyessä, mutta sinua ei vain näkynyt. Aloin huolestua, missä viivyt? Nojasin läheiseen puuhun ja vastustin epätoivoa, joka oli ottamassa minusta vallan.

Tuletko sittenkään? Purin huultani ja säpsähdin. Askelia! Sinä tulit sittenkin. Olit niin kaunis.. Vesipisaroita hiuksissa ja silmäripsissä. Silmät ymmärryksestä ymmyrkäisinä. Suu hymyyn kaartunena. Hentoiset hiukset tuulessa keinuen. Rakastan sinua enemmän kuin koskaan..
 
Tulit luokseni, kiersit kätesi ymäpärilleni. Hymyilin lapasillesi.. Taivaalla leijui valkea huntu.. Se ei kuulunut tähän. En saanut epäröidä, se oli sanottava tai muuttaisin mieleni kokonaan.

"Me emme voi olla enää yhdessä..", huokaisin varovaisesti.

Sinä.. Sinä vain naurat. Et kolkosti, vaan rakastavasti. Sinä tiesit, että tämä koittaa? Miten? En kysynyt sitä. Olin liian hämmentynyt ja minun piti keskittyä karsimaan pokerinaamani kokoon. Tunsit minut liian hyvin, näit lävitseni, mutta kyyneleet eivät koristaisi silmäkulmiani ennen katoamistasi. En näyttänyt pahaa oloani.
En voinut siirtää todellisuutta kauemmas, se täytyi kohdata silloin. Nyt on myöhäistä perua mitään, ei ole enää paluuta. Anteeksi..

Irrottauduin sinusta ja katselin hetken silmiäsi, kunnes revin katseeni irti. Käänsit selkäsi, lähdit. Mitään ei voi perua enää.
Rakastan sinua yhä.

[Vanilje]

Hmm, ekyimpä tämän lukemaan. Ihan suloinen ficci tämä oli. Tai jopa surullisen haikea.

Siitä ehdottomasti plussaa, että olit onnistunut pitämään ainakin Hermionen suhteellisen IC:nä. Luna oli ehkä hieman liian sellainen "vakava" tai siis, no sellainen. En osaa paremmin selittää. Ehkä ei aivan niin haaveileva ja huoleton kuin kirjoissa. Mutta nämä onkin makuasioita, eikä tuo seikka ainakaan minun lukemistani haitannut.   Hermionen pystyin helposti kuvittelemaan tekstin tapahtumiin. Hän odottaa jännittyneenä toista, kun ei oikein ole varma tuleeko toinen lupauksista huolimatta. Lopulta Luna sitten saapuu, kun on niin luvannutkin. Mutta sitten taas Luna on sitä mieltä ettei suhde voisi enää toimia ja olisi parempi vain katkaista suhde. Tunteiden ja ajatusten kuvailu oli kaunista. Niihin pystyi samastumaan kovin helposti. Erityisesti pidin siitä kohdassa, jossa kuvailit Lunaa kun tämä saapui paikalle. Vesipisaroita hiuksissa ja silmäripsissä. Tuo oli jotenkin kovin suloinen ajatus mielestäni.

Sitten pyydän nyt jo anteeksi, mutta oli pakko lainata nämä pari juttua.

Nojasin läheiseen puuhun & vastustin epätoivoa, joka oli ottamassa minusta vallan.

Tästä kohdasta vain sen verran, että tällaisissa teksteissä ei käytetä & -merkkiä. Siihen olisi voinut vain kirjoittaa ja, mikä olisi kieliopillisesti oikein.

Tuletko sittenkään? Purin huultani ja säpsähdin. Askelia! Sinä tulit sittenkin. Olit niin kaunis.. Vesipisaroita hiuksissa ja silmäripsissä... Silmät ymmärryksestä ymmyrkäisinä.. Suu hymyyn kaartunena.. Hentoiset hiukset tuulessa keinuen.. Rakastan sinua enemmän kuin koskaan..

Tässä nyt ei oikeastaan mitään varsinaista virhettä sinällään ollut, mutta minun mielestäni noita kaksois-/kolmoispisteitä on hieman liikaa. Tuollaiset ovat ehkä ennemminkin tehokeino. Jos niitä käyttää liikaa niin tekstistä saattaa tulla hieman tönkköä ja raskasta luetttavaa.

" Me emme voi olla enää yhdessä .. ", huokaisin varovaisesti.

Yleensä kun kirjoitetaan lainausmerkkien sisään, niin lainausmerkin ja itse tekstin välille ei tarvitse laittaa välilyöntiä. Samoin tekstin ja pisteen väliinkään ei sitä välilyöntiä tarvita. Ja sitten, jos juuri tuo puhuttu lause päättyy esimerkiksi kaksois- tai kolmoispisteisiin, niin silloin ei tarvitse lainausmerkkien jälkeen laittaa enää tuota pilkkua. Selitinhän tarpeeksi epäselvästi?

Tuollaisia pieniä virheitä varten kannattaa ehkä hankkia beta. Beta oikolukee tekstin, korjaa virheet ja antaa mahdollisia parannus-/korjausehdotuksia. Sikäli betan käyttö on ihan suositeltavaa, koska kun joku toinen lukee oman tekstin, niin sieltä saattaa löytyä sellaisia virheitä mitä kirjoittaja itse ei ole edes huomannut. Betaa voi hakea Sulkakynästä betanhakuosastoilta. Tai no, periaatteessa minäkin voisin ruveta betaksesi, jos tahdot. Voit laittaa yksäriä mulle jos kiinnostaa, mutta ei ole pakko. Ihan miten itse haluat. : D

Toivottavasti ei jäänyt negatiivista fiilistä tästä kommentista, se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Haluan joka tapauksessa vielä sanoa, että kiitos tästä ficistä. Tämä oli oikein suloinen pieni aamupala näin ennen kouluun lähtöä, tykkäsin siis. Ja jatka ihmeessä kirjoittamista! Se on oikeastaan ainut tapa kehittyä. Sinussa kyllä löytyy ainesta kirjoittamiseen.

[Pinkkura]

Vanilje;Uijj ihanaa, että eksyit ficcini lukemaan, tämä on vasta toinen mitä olen kehdannut ikinä julkaista..  Kiva että pidit, piristit päivääni ehdottomasti 

Korjailin hieman noita kohtia joista mainitsit, ettei kenenkään tarvitse uudemman kerran huomauttaa asiasta, se siis hoidossa. Beta - olen tosissaan harkinnut semmoista, virheitä kun aina tulee ja mielellään huolisin sinut.