Kirjoittaja Aihe: Pettureita tupakka-askissa | 2/2 11.8. !! K11  (Luettu 2822 kertaa)

A.M.Charlotte

  • Epäsosialinen tatti.
  • ***
  • Viestejä: 145
  • © A.M.Charlotte
    • A.M.C.:n kootut teokset
Pettureita tupakka-askissa | 2/2 11.8. !! K11
« : 06.08.2010 18:44:18 »
// Alaotsikko: K-11, drama/romance/angst, Päihde-haaste

Title: Pettureita tupakka-askissa
Author: A.M.C.
Beta: en harrasta kyseistä toimintaa.
Disclaimer: minä! mun! minun! olen omistaja!
Rating: K-11, kyseenalainen K-15.
Genre: drama, romance, mini-angst
Pairing: Alisa/Late, Late/Mirkkuli, Kata/J.O.
Haaste: Päihdehaaste, nikotiiniriippuvuus ja imppaus.
Summary: Mun korvissa oli kiljunut ihastus.
WARNING! Kiroilua! Nikotiiniriippuvuus! Imppaus! Maininta väkivallasta ja seksistä.

A/N: Tästä tuli kaikkien tarkoitusten vastaisesti liian pitkä, joten kiusaksenne julkaisen tämän kahdessa osassa. Jos olisin julkaissut tämän kerralla kokonaan, uskon että kukaan ei olisi jaksanut lukea tätä loppuun. Joten, omaksi iloksenne ja pelastukseksenne pääsette nauttimaan uusimmasta luomuksestani kaksiosaisena!  ;D
Riippuu aika löysästi Päihdehaasteen nikotiiniriippuvuudessa ja imppauksessa.



PETTUREITA TUPAKKA-ASKISSA
1. osa



Jos joku väittäis, et alle kuukaus sitten oli ollut kolmenkymmenenseitsemän asteen helteitä, en uskoisi ellen olis elänyt niitä päiviä ite. Sillä nyt, elokuun vikana päivänä, kello kymmenen alkuillasta, oli korkeintaan kymmenen astetta plussaa. Joku jäätävä tuuli jostain Venäjältä lykkäs kylmää ilmaa mun naamaani all the time. Niskavillat nous pystyyn jokasella puhalluksella.

Jos oisin omistanut villatumput, oisin sullonut ne mun jäänsinisiin käsiini, ahtanut itteni kaikista läskeimpään untuvatakkiin sekä hypännyt ekoihin kuomasaappaisiin jotka eteen sattuis, niin olisin ehkä mahdollisesti saattanut pärjätä. Kun mä kärsin alkavan hypotermian oireista, mun paras kaverini hyppi ohuissa capreissa, crocseissa ja XXXL – kokoisessa T-paidassa. Se paita roikku ku mikäkin rätti sen päällä ja nousi tuulen mukana hirvittäväks teltaks. Nyt tyttö näytti jopa hieman lihavalta, mut paidan olis voinut kietoa ainakin kaks ja puol kertaa sen paistavien luiden ympäri. Se käytti tarkotuksella liian isoi vaatteita, ettei kukaan voinut tajuta miten hemmetin laiha se oikeesti oli.

- Oki, kiva, moro, Kata kuittasi puhelunsa ja löi simpukkakännyn kannen kiinni. Sit se sullo sen taskuunsa. – Mennää rannalle, siel on porukkaa ja ihana rakas seksikäs kultani J.O.! Ne odottaa sie et sais jotain alkomahoolii, kaverini sanoi ja vinkkasi ilosesti.
- Sinne sit, myönnyin ja me lähettiin talsiin sinne rannalle.

Kata veti taas yhen tupakan kartongistaan ja sytytti sen tulitikulla. Sen sytkärin kaasut oli loppunu eilen, kun se veteli viimesetkin nenäänsä. Vittu se oli sillon ihan sekasin. Saa nähdä oisko tänään samas jamas, jos se sais jostain revittyy uuden sytkän ja ehkä jopa kossupullon.

- Monesko toi sul on jo tän illan aikana?
Kata kohautti olkiaan ja änkytti jotain rööki suussa. Mä otin sen siltä pois jotta se pystys puhuun paremmin.
- En mä tiiä, en oo laskenu. Mut aika paljo anyway, toi aski oli aika täyn aamul ja nyt siel on vaa jotain, - se veti askinsa ja laski nopeesti nikotiinisätkänsä – kuusi.

Ojensin sen röökin takas turhautuneena. Kata ei koskaan osannut arvostaa mun pyyntöäni, et se lopettas tai ainakin vähentäs – ja rajusti – polttamista. Lupasin itelleni et laskisin joka ikisen jonka se vie tänä yönä polttas. Saisin ees jotai tarkempaa käsitystä.

Me harpottiin vikat askelmat rantaan vievillä portailla hiljaisuudes, ja tähyiltiin ympärillemme ja etittiin Katan mainitsemaa porukkaa. Ne kuuli heti metelistä ja parinkymmenen metrin päähän haisto tupakan ja jonkun voimakkaan liiman hajun. Rannan nurmella istu ringissä about kahdeksan henkee, jotka alko laulamaan ku näki meijät.

- Ei perse, vikisin Katalle, joka näytti olevan hyvinkin innoissaan.
 - Jeah, tänää vedetään pää sekasin! tyttö kilju innoissaan taivaalle. - Koita säkin täl kertaa, se o sairaan kivaa! se yllytti mua.

Pudistin vaa päätäni. Ei mua kiinnostanu.

Istuttiin mölisevän ringin jatkoksi, Kata tyttöystävänsä viereen ja mä mun puolitutun, Laran. Se tarjos heti mulle röökii ja metallista pulloo, jossa luki Teak Oil. Tuuppasin ne heti vekka, mut muistin pullon ihan omasta takaa. Olin joskus impannut sitä, ja nyt se jökötti kirjotuspöydän alalaatikossa. Isä hieman ihmettelis jos se löytäis sen.

Vilkasin piiriä. Laran jälkeen mä en tuntenut kumpaakaan tyttöä oikeella puolella, kunnes kolmantena oli joku, joka sai mun sisimpäni muljahtamaan. Late katto mua takas, oli varmaan kattonut ennen kuin ees huomasin sen olemassaolon. Sen katse ei sanonut mitään, se oli tyhjä. Sen sijaan se varmaan näki kuinka mun silmistä paisto joku epätoivon ja kaipuun sekotus. Ei hyvä. Late heilautti mustan emotukkansa pois silmiltään ja vaihto katseensa sen vieressä liimahuuruissa kikattavaan likkaan, joka nyperteli Malboron askia.

Sit mun sisin muljahti taas ympäri. Late kieto kätensä uuden likkakaverinsa ympärille ja hipelöi tätä leuasta. Sen nimi oli joku ihmeellinen, joku Miriska, mut Gallerias Late oli kutsunu sitä Mirkkuliks, ja perässä heti
tuhat sydäntä. En ole kyylännyt, en ainakaan tunnusta, joten turha kysyä.

Late silitti sen luonnottomaksi värjättyä blondia tukkaa ja kuiskasi tyttönsä korvaan jotain. Sydäntä kivisti kun katoin niiden suukottelua, nyt niille ei merkannut mikään mitään, mä tiesin sen. Olin kokenut sen kas. Hah. Ja just ton luisevan, kitaraa rämpyttävän kahvisilmäisen jätkän kas.

Irrotin katseeni niistä kun huomasin niiden lopettavan. Se kattois kumminkin heti eka mua ylimielisenä, enkä halunnut antaa sille sitä iloa, että näkisi mun ahdistuksen. Hymyilin siis ja nauroin muiden mukana muka iloisena, kun ne alko räkättää jollekin juopolle, joka kaatuili hiekalla. Jatkoin kierrostani. En tuntenut jätkää Mirkkulin vasemmalla puolella, enkä seuraavaa, mut sit tuli J.O. ja Kata. Ne oli kas kietoutunut toisiinsa ja veteli Erikeepperiä nenuihinsa. Musta alkoi tuntua et olin ihan yksin.

- Hei Alisa, miks sä et oo vie yhtä tokkuras ku me? joku jätkä takelteli J.O.:n vierestä.
- No vittu ei kiinnosta, tiuskasin takas.

Hieroin ohimoitani, kalloani oli alkanut särkee ikävästi liiasta liimalöyhkästä, johon sekottu tupakansavu. Ei hemmetti, mä sitten oikeesti vihasin nikotiiniriippuvaisii.

- Kuules hei, se jätkä jatko taas, - täs pallos, se sai sanotuks, mut Laten vierenen tyttö keskytti sen.
- Kultsipuppeli tää on rinki, se kikatti hulluna.
- Yks lysti mulle, oon niin höyrys etten erota sukkaa erektiosta – koko rinki rämähti käsittämättömään nauruun, mukaan lukien Late. Mä en nauranut. Sit se jätkä jatko jälleen kerran. – Niin että täs kuplas ei ansaita kunnioitusta, ei ees tota sun paikkaas, jollei vedä jotain lärviinsä. Nytkin siinä vois istuu joku toinen yhtä sekopää ku me sun mökötykses sijasta!

Kata vetäsi ittensä istumaan ja alko sättiä sitä jätkää. Taas se piti mun puolia kun sain kuulla kuinka mä en sopinut mihinkää.

- Henri saatana se pää kiinni! Älä kiusaa mu parasta kaveria ku oon täs! Se on nii pieni ja viaton ja kiltti ja tommonen lutunen äidintyttö, Kata puheli ja kutitti mua leuan alta niin kuin pikkuvauvojakin kutitetaan.
- Kiitos, että tiputit mut lopullisesti pohjalle, mutisin sekopäiselle kaverilleni, ennen ku kaikki poksahti nauramaan.

Mun posket hohti punaisina kuin kuusenpallot. Hautasin kasvot käsiini ja tukin korvani, mua ei huvittanut enää tehä mitään. Mennä vaikka kotiin sinne äidin kainaloon ja neuloa mummopiirissä villasukkia vanhainkotiin. Niin ne ois sanoneet, jos oisin ny häipynyt. Mut mä olin tänään urhee, ainakin osittain. Siks mä nostin pääni ja näin yhdeksän tulenlieskaa. Ne alko polttaa, koko rinki.

Kun en viittinyt kuunnella niiden kieroa juttua rekkakuskista ja puputytöstä, mä vaa unohdin ne. Lakasin ne pois mun aivoista ja äänet rapsutin irti tärykalvoilta. Siin mä olin taitava. Oli meteli tai paikka kuinka vammainen tahansa, mä pystyin vaa ohittaan kaiken ja kylpee omas mielenrauhassani.

Kattelin tupakoiden sauhuamista taivaalle, kohti jotain sfääriä. Paljonkohan nekin tuhosi ilmakehää? Meijän yläpuolelle kohosi vamaan aika mukava savupatsas, ainaki fiilis oli sellanen. Joku kattois jostain kaupungilta et ”mitä helvettiä, rannalla palaa!” ja soittais palokunnan. Sit ne tulis tänne turhaan ja nää vaa kattois et mitä helvettiä semmonen joukko palomiehiä juoksee ympäri rantaa letkut ojos. Ja sit ne alkais taas nauraa hullunlailla ja huudella palomiehille.

Saatanan nykynuoriso. Melkei hävetti et kuuluin siihen luokkaan.

Aloin katella taas piirii, ja totesin et niil oli joku saastanen juttu menossa. En enää lukenu itteeni näiden mukaan. Painoin leukani kiinni polviin ja keskityin kattomaan Latea. Älä kysy miks, mä vaa aloin katella sitä. Sitä oli kiva katella. Ehkei tälläses tilantees kun sen ihku tyttökaveri vikisi sen vierellä, mut kummiski. Riparillakin me oltiin vaan maattu kaikki väliajat mun sängys ja katottu toisiamme. Oltu lähekkäin. Tutkittu toistemme silmät läpikotasin, hiplailtu sormia ja… kaikki muut oli ollu meille ilmaa.

Mirkkuli huomasi mun tuijotuksen ja rypisti kulmiaan. Se vilkas Latee, joka naurahteli urposti kahden viereisen tytön jutuille. Tyttö katto mua äkäisesti kuin amppari, mut jätti mut rauhaan kun sen kultapuppeli ei kiinnittänyt muhun huomiota. Likka nosti sytkärin nenälleen ja vetäsi kaasut sisäänsä. Kuvittelin miten sen lissuistuneet aivosolut poksahtelivat yksitellen blondin tukkapehkon alla.

Hymyilin mielikuvalle, ja juuri parahiksi eksäni käänty vilkasemaan mua, tai niin se luuli. Late jäi kumminkin puolivahingos tuijottaan tuijotustani, ja taas me katottiin toisiamme. Harmiks ei niin läheltä kun viimeks, mut sentään katottiin. Mä näin sen jokasen viivan sen silmissä, joka ikisen syvän ruskean rotkon ja kultaisen joen, ja olin tuntevinani sen luisevat sormet mun nakkisormillani, silittelemässä sormustani.

Sitten se riistettiin multa, se pieni ilonhäiven. Se saatanan ämmä vetäs poitsunsa tiukasti kiinni itteensä ja suuteli tätä pannen luultavasti kaiken peliin. Tunsin vaa pienen pistoksen sisimmässäni, mut en enempää. Mulle alko kai kasvaa joku ihme muuri, etten enää tunne ahdistusta kun ne lääppii toisiinsa. Ehkä. Kai. Toivottavasti.

Mut mitähän se ihku-pihku-Mirkkuli tekisi jos saisi tietää kenen kas sen viaton poikaystävä oli suukotellut puoltoist kuukaut sitten? Vittu mä nauraisin. Tuskin se kummiskaa ties, Late piti varmasti päänsä kiinni meijän riparijutusta. Tiesköhän se tyttö ees, et me joskus oltiin yhes?

Näin varjokuvana kuinka ne irrottautu toisistaan, mut Mirkkuli piti kätensä tiukasti jäbän ympärillä.
Molemmat tais kattoo mua. Mirkkuli omahyväisenä ja Late anteekspyytävänä. Tai sit vaan kuvittelin omiani, sillä olin alkanut kelata meijän tän kesästä riparia. Mirkkuli sais sätkyn jos tietäisi, ja se lohdutti mua vähä.

Sillo mul ja Latel oli ollu jotain juttua, kuten sanottu me oltii sillon lojuttu mun sängys kahestaa ja kateltu toisiamme. Hitto se oli tuntunut nii hyvältä, ja vie paremmalta ku olin luullu, ettei se enää ois tän lissunsa kans yhes. Mä en tajunnu mitä ihmettä se näki siinä, ne ei oo musta yhtää samankaltasia. Mä sentääs kuuntelin samaa musaa ku se, oikeastaan olin kertonut sille niist kaikist hyvist hardcore bändeistä. Meil oli muuten samanlaiset Bring Me The Horizonin bändipaidatki. Se näytti nii hyvältä siinä, ja vie paremmalt ku mä olin sen rinnal sama paita pääl.

Pari kertaa me eksyttiin pussaileen. Paras kerta oli sillo, ku muut oli vie syömäs ja me kirmattiin mun ja mun kaverien huoneeseen. Poikien huoneet oli koko rakennuksen toises pääs. Heti ku ovi oli paukahtanut kiinni ja ääni oli jääny kaikumaan ontoille käytäville, se oli tarrautunut muhun kiinni ja suudellut vasten valkosta kaapinovea. Se oli tuntunut paljon paremmalta kuin ennen vanhaan.

Sen ois pitänyt ol meijä ensisuudelma, eikä se hätiköity pusu S-marketin aulassa kaikkien pällisteltävänä.

Ilma oli hirveen hiostavan kuuma, ja mun paita liimautu kiinni selkään. Late oli heittänyt omansa lattialle, ja mä vaan tuijotin sen luisevaa vartaloa käsittämättä mistään mitään. Sit se oli saanut jonkun puolsairaan idean, et mentäs kaappiin. Ymmärtämättä mitään mä olin suostunut, mut nyt funtsin et mitä hemmettii se sillä haki. Seksi ny eka tulee mieleen, mut ei se ollu semmonen jätkä. Se oli vaan hullu, ihana päähänpisto.

Mä olin ahtautunut eka siihen kaappiin, se perässä ja vetänyt oven kii. Hetken päästä lämpötila siel oli noussut ehkä korkeemmaksi kuin luokassa, jossa meitä hiostettiin ilma tuulettimia kuusi tuntia päivässä. Late oli hivuttanut kaks sormeensa mun housujen vyötärösauman alle ja vetänyt niitä vähän alaspäin. Saatan vieläki tuntee sen, ku ne housut laski pari senttiä. Mä olin kosketellut sen kylkiluita ja selkänikamia huumautuneena.

Jätkä oli mua päätä pidempi, enkä mä pystynyt nousemaan varpailleni ku se suuteli mun pureskeltuja huulia. Se oli ihan kumaras, kunnes se kieto kätensä mun jalkojen ympäri ja nosti tasolleen. Olin kietonut käteni sen kaulan ympärille ja puristanut jaloillani kiinni muhun. Mun korvissa oli kiljunut ihastus.

Se ei kummiskaa kerinnyt kauaa kestää. Eka oli kuulunut kaukaiset askeleet, sitten jokuinen sanainen, kitisevä ääni, kun ulko-ovi vedettiin auki ja meluava huonekaverilaumani oli ahtautunut käytävään. Olin tippunut takasin maanpinnalle, kylmälle lattialle ja tajuamatta mitään, olin jo yksin kaapissa. Olin hypännyt  ulos puolikauhuissani, puoliks huvittuneena. Virnistellen mä olin hilannut housujani ylöspäi.

Kun Kata ja kaks muuta kaveriani olivat saapuneet sisälle, ne näki Laten toisella puolella huonetta kuin mä, paita päällä ja esittämässä näpläävänsä kännyä. Mä olin tonkinut vaatekomeroani ja myllännyt sen pahanpäiväisesti. Kukaan ei tajunnu mitään, ehkä ne ei olisi ees löytäny meitä siit kaapista. Kata vaa juoksi heti Laten kaulaan ja purisi ärsyttävästi. Se oli sillon joku niiden uusi tapa. Kata purisi ja Late hurisi. Kata oli keksiny, et Late olis sen veli, mut mä tiesin et se ois varmaa halunnut enemmän. Siltä se joka ikinen hetki näytti.

Leirin loputtua ja himaan päästyäni mä en itkenyt yhtään sen perää tai sen takia. Kuittasin et se oli kiva kesäromanssi, josta saattaa vie keritä kehkeytyä jotai ku se oli sinkkuki vie. Mut heti Galleriaan päästyäni mä sain huomata, ettei se ollukaa vapaa. Se oli sittenkin vie yhes tän Mirkkulinsa kas. Ei vittu musta tuli sinä hetkenä nii ylpee.

Ekaks, mä olin saanut sen suuteleen mua. Mä olin saanut sen lähelle mua, saanut sen pitään mua kädestä kii iltahartaudessa, halaamaan takaapäin, nukahtamaan mun syliin, kun mä leikittelin sen sileil hiuksil.

Tokaks, mä tiesin et se potisi hirveet syyllisyyttä just nyt. Mun takia, kun se oli mennyt ihastuun muhun.

Kolmanneks, mä haastoin sen nykysen. Jos Late tajuisi, et se likka oli ihan surkee, se jättäisi sen ja kipittäisi mun luo. Ah tätä ihanuutta. Mut niin ei vaa käynyt.


A/N: Kommenttia, rakkaat Finiläiset! :-*
« Viimeksi muokattu: 06.12.2014 13:47:21 kirjoittanut Pyry »
so what if u could see the darkest side of me?
wanna see?

Snoop.

  • ***
  • Viestejä: 1 570
  • poliitikko
Vs: Pettureita tupakka-askissa | 1/2
« Vastaus #1 : 07.08.2010 20:19:23 »
Lainaus
Saatanan nykynuoriso. Melkei hävetti et kuuluin siihen luokkaan.

Täytyy kyllä nyt ihan rehellisesti myöntää, että tän suuntaset ajatukset on ollu päässä aika usein luokkakavereita katellessa.

No, ei siitä enempää. Hmm, pidin eniten tässä ficissä siitä häpeästä ja ylpeydestä joka Alisalla oli. Lisäks tykkäsin tästä yksinkertaisesta kuvailusta ja muutenkin selvästä halveksunnasta tätä "rinkiä" kohtaan.
Hahaa, lisää olis kiva lukea. Päihdehaasteesta sen verran, että onnistuit imppaamisen kuvailussa ja kerronnassa.

~Snoop.  :-*

herätä mut ku sodat on päättyny
nukun siihen asti kunnes maailma on parempi
ava:Okakettu ja bannu:Kaapo

Dani

  • wild
  • ***
  • Viestejä: 299
  • necessary evil
    • tumblah
Vs: Pettureita tupakka-askissa | 1/2
« Vastaus #2 : 09.08.2010 11:53:58 »
Oi, pidän!

Alisalla on sopivasti ylpeyttä, mikä on hyvä juttu. Yleensä kun tuppaa ihmiset tekemään ylpeistä hahmoistaan täysiä kusipäitä. Onnistuneita hahmoja kaikki, päähän synty välittömästi mielikuva tuosta ryhmästä.

Kata on kiva. Meikä tyksii hahmoista, jotka polttaa, vaikken itse tupakkaan ikinä koskisi :''D

Quoteisin muuten tähän, muttakun Snoop. ehti ensin, enkä sitten uudestaan viitsi, niinmpä siis. On sitä itsekin tultu ajateltua, ettei kehtaisi minnekään lähteä oman luokan kanssa. Saatanan nykynuoriso, totta tosiaan.

Örr, lisää :)
I'm Gotham's reckoning, here to end the borrowed time you've all been living on.

avatar by raitis

Paraikaa käynnissä fini-hiatus, joka kestää määräämättömän ajan.

A.M.Charlotte

  • Epäsosialinen tatti.
  • ***
  • Viestejä: 145
  • © A.M.Charlotte
    • A.M.C.:n kootut teokset
Vs: Pettureita tupakka-askissa | 1/2
« Vastaus #3 : 10.08.2010 14:23:12 »
Snoop. ja Dani: Hii, kiitos kommenteista! ^^ Laitan lopun luultavasti tämän viikon aikana, kunhan saan vielä hieman työstettyä sitä paremmaksi[??]. (:

A.M.C.
so what if u could see the darkest side of me?
wanna see?

Saizzle

  • Vieras
Vs: Pettureita tupakka-askissa | 1/2
« Vastaus #4 : 11.08.2010 15:20:59 »
Oon huono kommentoimaan, mut on pakko sanoo et mahtava. Jotenki hyvin kuvailit. Heti tuntus ku oisin jotenki ollu siel tupakan savusen ringin keskellä ja näkisin kaiken Alisan silmin.


A.M.Charlotte

  • Epäsosialinen tatti.
  • ***
  • Viestejä: 145
  • © A.M.Charlotte
    • A.M.C.:n kootut teokset
Vs: Pettureita tupakka-askissa | 1/2
« Vastaus #5 : 11.08.2010 19:14:40 »
Saizzle: Wow! Tosi hienoo jos teksti veti sut niin hyvin sisäänsä, et saatoit kuvitella kaiken. Kiva et viitsit kommentoida, kommentit ovat tälläisen "kirjailijan" elinkeino!  ;D Kiitos!

Sain sählättyä sen lopun kanssa tarpeeksi, ja tässä se sitten tulee! Toivottavasti kelpaailee. Kommentit ovat must! >: 3

2. osa


Late poltti tupakkaa muiden mukana. Taas tunsin kuinka se savupatsas nousi ylle ja houkutteli palomiehiä paikalle. Se ei ollut sillo leirillä maistunut yhtään tupakalle, Late meinaa. Se oli alkanut polttaa sen jälkeen taas. Leiril se oli kertonut, et oli lopettanut kesäloman alkaessa ja et se oli ihan turhaa hommaa. Sillon tuntu et Late oli tehny sen mun vuokseni, en mäkään polttanu ja halusi varmaa varmistaa etten alkaskaan.

- Tunkekaa saatana rööki ton suuhun! se sama tuntematon jätkä alko parkua mulle.
- Mut kun se ei halua. Aww, mieti kuinka söpöä! Se funtsii niin paljo opettaja-mutsiinsa, et millasen raivarin se sais jos tajuis, J.O. sepitti.

Mulkkasin sitä vihasena, ja se puhalsi sauhut mun naamalle. Minne se Kata the suojelusenkeli oli taas kadonnut? Tai ei sillä väliä, eihän se viimeksään ollut auttanut pätkääkään.

- Ota, Lara tokas mun vierestä ja heilautti askiaan mua päin sytkärin kera. Epäilin oliko siin enää yhtään kaasuu jäljellä.
- Älkää antako sille mitää! Late huudahti yhtäkkiä Mirkkulinsa sylistä ja jatko: - Se saatana vetää sil polttojälkii käsiinsä, lievittääkseen tuskaansa poloinen.

Mitä helvettiä? Mä katoin sitä ja olin pihalla kun peipponen. Vetäsin kummiskin vaistomaisesti vasemman käden vartaloon kiinni ja laskin hupparin hihan alas. Kaikki tuijotti mua, Late etenkin. Se aikoi taas sanoo jotai.

- Älä kuule likka yhtää peittele niitä! se räkätti.
- Pää kii idiootti, sä oot ihan huuruis, kivahdin, sillä tiesin mitä seuraavaksi tulisi. Kuinka se saatto?
- Mitä, onko se viillelly? Laten vieressä oleva tyttö heräsi Teak Oil purkin luota. Sen silmät hohti pelottavasti, mietin et paljonkohan se oli ottanut. Tää näytti jo vaaralliselta.
- Jep. Mä näin. Mä oon nähny sen! Riparillakin, se kyyhötti oven takana, ja… - ilmapiiri tuntu tiivistyvän jännityksestä - …viilteli saksilla saatana!

Mä en sit kuunnellu enää enempää. Oisin voinut hyökätä sen kimppuun, kaataa sen nurmelle, runnella sen mun nyrkeillä ja ladella yksityiskohtaisen selostuksen sen tekemisistä leirillä kaiken kansan ilmoille. Hemmetti se ois tuntunu hyvältä, mut mä olin sen yläpuolella. Mä olin ny parempi kuin se, joten nousin ja lähdin vetää.
Mun taakse jäi niiden iloinen puheensorina, mut joku nousi ja oli aikomas lähtee mun perää.
- Sä et mee minnekää! Tehny jo ihan tarpeeks! Katan ääni kiiri mun korviini.

Se tais olla Late, ja mä nopeesti funtsin et mitä se mun perää ois lähtenyt, mut se revittiin takas istumaan ja Katan juoksuaskeleet lähti mun perää. Lähin itekin juoksee, en halunnut et se sais mut ny kii. Mua ei just ny kiinnostanut kuulla sen lohduttavii sanoi. Mut sai se mut silti, vaik varmaa horju puolelta toiselle ja oli ihan pihalla suunnasta minne juosta. Se oli yllättävän nopee, ja kun se tarras mun paitaani me kaaduttiin molemmat maahan huohottamaan.

- Mä haluun olla rauhassa! kiljuin sille nii lujaa ku keuhkoista lähti. Se varmasti kantautui nikotiini-piiriin saakka.
- Kaikkea saa toivoo, mut mitään et saa, kuulu hento vastaus ja me noustiin molemmat istumaan.

Mä purin huultani itsepintaisesti, kun se maanitteli mua kertoon jotakin. Kun multa ei herunut vastausta, se lopetti ja katteli taivaalle. Anto mulle omaa tilaa. Se oli siinä fiksu tyyppi, sai kenet tahansa puhuu tolla tavalla. Kun mun huulesta alko pulputa verta, avasin suuni ja henkäisin yöilmaa keuhkoihini. Kurkku tuntu jäätyvän, mut se nyt tällä hetkellä sattu kaikista vähiten.

Kata alko kaivaa taas askiaan. Mul ei ollut aavistustakaan montako se oli illan aikana polttanu, vaik olin luvannut laskevani joka ikisen. Sen askis oli enää yks jäljel. Mä heittäydyin halaamaan sitä, ennen kun se kerkis sytyttää sätkänsä. Kata lopetti hommansa siihen ja halasi mua takasin.

- Älä polta, mä pyydän, inisin sen olkapäätä vasten.
- Baby hei, kokeile ite. Tää auttaa kaikkeen, se vaan kuittasi ja avasi askinsa.
Katoin vikaa tikkua epäilevänä. Se näytti kyllä osittain houkuttelevalta, mut ei tarpeeks. Ehkä kokeilenkin, ajatus nousi mun mieleeni pahana.
- Kultsu, eka kierros on aina ilmainen, ja tokakin sulle, bestis.

Sit mä nappasin sen vikan ulos lootastaan ja nostin huulille. Kata taputti innoissaan ja sytytti sen viivyttelemättä. Vedin heti ekat henkeen enempiä ajattelematta. Kyllähän mä olin ennenki polttanu, ottanut parit imut, mut siihen se jäi. Valmistauduin yskiin jumalattomasti. Tyhjä aski lens meijän välistä pusikkoon.

Savu täytti mun keuhkot ja jäi pyöriin niihin ärsyttävästi. Yskäisin pienesti, ja suusta pöllähti savupilvi. Heiluttelin pyöreää rullaa sormissani miettiessäni mitä sanoisin. Mutristin suutani kun tuhkat leijaili tennarien kärjille.

- Aioksä kysyä jotain? mutisin.
- Kuten?
- Kuten… mun viiltelystä.
- En. Koska mä tiiän sen jo. Mä tiiän miks sä teet sitä. Mä tiiän et sä olit siitä kuivil – Kata laski sormillaan – neljä kuukautta, mut alotit taas riparil. Laten takia, senkin mä tiiän, mut en tajuu miks.

Olin hiljaa. Ärsyttävää ku joku tiesi sun salaisimmasta asiastas kaiken. Ja mikä ärsyttävämpää oli se, että joku saatanan mulkku ex-poikaystävä jonka kanssa sä olit säätänyt kuukausi sitten paljastaa sen joukolle tuntemattomia ihmisiä.

- Me suudeltii sie leiril pari kertaa.
- No se on uutta! Kata huusi ja heti päälle mä aloin hyssyttelee sitä.
- Miks se ny on sit noi paska mua kohtaa? kysyin tuskissani.

Se kohotti kulmiaan ja vetäsi taas tupakastaan. Mäki muistin kuivana sauhuavan röökini ja nostin huulilleni. Vedin taas henkeen parhaani mukaan. Munha piti olla tänään urhee.

- Se oli ripari, mut nyt on elämä! Ei sil oo merkitystä. Semmotteeseen sisäsiittolaan ku joutuu kaheks viikoks niin ei ihme et vähä tulee säpinää. Mut unoha se. Äläkä sen takii ala enää viiltelee, semmone jänishousu ku se on.

Potkin märkää maata kengänkärjellä. Mua ei enää huvittanut polttaa, joten tumppasin sen. Kata liikahti surkeana vieressäni kun yli puoli tupakkaa meni hukkaan, mut ei sanonut mitää. Sipaisin ristiäni kaulassa, ja käännyin kattomaan Katan ristii. Leiril se oli ollu täysin uskos, mut nyt mä en nähnyt kultasta ristii sen kaulassa.

- Mis sun ristis on?
Kata vilkas kaulaansa ja katto sit mua silmiin.
- Mulle se Jumala on taas samantekevä. Julma heppu joka vaan kidutaa mua.

Mua sattu vähä ku kuulin sen puhuvan niin, mut oliko se oikeesti sit niin kova yllätys? Mä arvasin, ettei se kauaa kummiskaa jaksaisi lukee Raamattua. Meri avautu siin meijän eteen, tajusin sen vasta. Aallot raasto kallioita meijä alapuolella niin ku porkkanaa raastetaan raastinraudalla. Siitä mulle taas tuli mieleen itkeminen, ja mä aloin automaattisesti vollotaan.

Kata kietoi kädet mun ympärille, niin kuin Latekin oli joskus kietonut. Se vaan sai mut itkee yhä enemmän.
- Voi kultaseni, tietsä et oot mulle tosi tärkee? tyttö kuiskasi mun korvaan.

Mä nyökkäsin ja sit heilutin päätäni, olin ihan sekaisin. Kaivauduin vaan paremmin ystäväni syliin jatkaakseni pillittämistäni. Se silitti mun punasta tukkapehkooni myötätuntoisena tai jotain, ja suukotti mua otsalle.
Itkin siinä muutaman minuutin, kunnes tajusin et Katakin nyyhkytti.

- Se sattuu, mä kuiskasin.
- Mä tiedän, se mumisi kyyneltensä takaa.

Myöhemmin me nukahdettiin siihen paikkaa. Ennen ku painettiin punaiset silmämme kii itkemisestä, me nähtiin tähdenlento.
so what if u could see the darkest side of me?
wanna see?

Snoop.

  • ***
  • Viestejä: 1 570
  • poliitikko
Vs: Pettureita tupakka-askissa | 2/2 11.8. !!
« Vastaus #6 : 11.08.2010 19:19:44 »
Awws. Vitun idiootit, teki mieli mennä vetään niitä turpaan Alisan puolesta. Hyvä, etttä se ei sit loppujen lopuks polttanu sitä tupakkaa loppuun.

Oli myös kiva kun se sen kaveri lähti sen perään ja sain pidettyä sen yhen kusipään siellä ringissä suutelmassa sitä jotain randomiaan.  ;D

Kiitos, ja varsinkin lopusta pidin.

~Snoop.  :-*

herätä mut ku sodat on päättyny
nukun siihen asti kunnes maailma on parempi
ava:Okakettu ja bannu:Kaapo

Dani

  • wild
  • ***
  • Viestejä: 299
  • necessary evil
    • tumblah
Vs: Pettureita tupakka-askissa | 2/2 11.8. !!
« Vastaus #7 : 11.08.2010 19:49:52 »
Oi! :'')

Pidän tästä viimoisesta osasesta, ihanan herkkä loppu.

Late on juuri voittanut Danilandiassa vuoden kusipää -tittelin, ainoana tuhansien hyvien hahmojen joukosta. Kyllä, Latekin on hyvä hahmo, täydentää Mirkkulin kanssa sopivasti tätä tarinaa.

Alisa, hyvähyvä, että lopulta tumppasit sen röökin maahan! Vaikkakin tuossakin kohtaa oli pienoinen coolius havaittavissa. Dani on hassu.

Kiitos tästä, hyvää tekstiä, Charlotte! :'')

-Dani kuittaa.
I'm Gotham's reckoning, here to end the borrowed time you've all been living on.

avatar by raitis

Paraikaa käynnissä fini-hiatus, joka kestää määräämättömän ajan.

Saizzle

  • Vieras
Vs: Pettureita tupakka-askissa | 2/2 11.8. !!
« Vastaus #8 : 11.08.2010 22:18:41 »
Ihana loppu, pakko sanoa. Koskettava loppu. Katalla ja Alisalla oli selvästikkin vahva ystävyys suhde.
Mutta, vielä että kaikki täällä hokevat jtn; "Late on täys paskiainen" Yms, mut mä uskon, et se ei vaan halunnut Alisast sellast hihhulii ku ne muut :D

Kiitän, tä herätti mussa ajatuksia.
« Viimeksi muokattu: 13.08.2010 22:52:48 kirjoittanut Saizzle »