Kiitoksia kaikista kommenteista.
Tässä siis kolmas luku.
Luku 3. Other End
Alice Pov Olimme asuneet uudessa talossa Kanadassa seitsemän kuukautta, siitä lähtien kun Edward oli jättänyt Bellan.
Edwardin jätettyä hänet kaikki alkoi luhistua kasaan. Edward jätti meidät joksikin aikaa yrittäen unohtaa hänet. Jasper haluaa lähteä, mutta jää, koska minä rukoilin häntä jäämään. En tiedä kuinka kauan hän pysyy täällä... Emmet ja Rosalie ovat suunnitelleet maailmanlaajuista toista kuherruskuukautta, jolle he ovat pian lähdössä.
Juuri nyt me kaikki olimme yhdessä, ja me kaikki olimme onnettomia. Kello oli noin kymmenen, ja kaikki paitsi Carlisle olivat olohuoneessa. Rosalie ja Emmet olivat tietokoneella tutkimassa häämatkakohteita, Jasper pelasi jotakin laivojen taistelupeliä, Esme istui nurkassa järjestäen kahdettakymmenettäneljättä kukkamaljakkoaan, Edward tuijotti pianoaan ja minä istuin sohvalla täyttäen ajatukseni jollakin lehdellä.
Ring...Ring...Ring...
Puhelin soi ja Esme vastasi. Ja me kuulimme äänen, jota emme olleet uskoneet kuulevamme enää ikinä.
”Esme...Esme, sinäkö...Kiltti, älä sulje puhelinta. Bella täällä”, Bella sanoi. Kaikki jäätyivät paikoilleen liikkumattomiksi. Mitä...miten hän löysi meidän numeromme. Mitä väliä, se on Bella. Katsoin Edwardiin joka näytti onnelliselta, mutta hänen ilmeessään oli myös jotain muuta.
”Bella...” Esme sanoi epäuskoisesti.
”Esme, kiltti älä-” Bella sanoi, mutta joku muu keskeytti hänet.
”Hei, Esmehän se oli? Victoria täällä...Muistatko, sinun poikasi surmasi minun Jamesini”, Victoria sanoi. Kuin salama Edward oli tullut huoneen poikki ottaen puhelimen Esmeltä.
”Mitä sinä teet hänelle. Hänellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. James oli metsästämässä häntä”, Edward karjui puhelimeen.
”Oi, Bella itkee”, Victoria sanoi. ”Me soitamme myöhemmin.”
”Ei!” Edward sanoi, jolloin Victoria sulki puhelimensa. Puhelun katkettua kaikki olivat liikkumattomia shokista. Carlisle käveli tuli sisään muutamaa minuuttia myöhemmin. ”Mitä tapahtui?” hän kysyi kävellen Esmen luokse.
”Victoria...Bella... Victorialla on Bella”, Esme sanoi ja alkoi nyyhkyttää. Pian Jasperin käsivarret kietoutuivat ympärilleni. En ollut huomannut, että minäkin olin alkanut nyyhkyttää.
”Mitä me teemme?” nyyhkytin.
”Näetkö mitä Bellalle tapahtuu?” Edward kysyi. Hänen äänessään oli niin paljon tuskaa. Se oli sydäntä särkevää. Keskityin Bellan tulevaisuuteen, mutta en nähnyt mitään. Panikoin. Jasperin ote ympäriltäni tiukentui.
”Minä en näe... En näe mitään... Hänen tulevaisuutensa on... Se on tyhjä”, sanoin.
”Entä Victorian tulevaisuus?” Rosalie kysyi. Keskityin uudelleen, ja näin väläyksen, mutta en muuta.
”Hän soittaa pian...ehkä kymmenen...tai viidentoista minuutin kuluttua”, sanoin, emmekä voineet tehdä muuta kuin odottaa.
