fickin nimi:Surulla oli sun silmäs.
kirjoittaja: Saaga
Ikäraja: -S
Genre: Angst,Drama, One-shot
paritus:Jake/Bella
Fandom: Twilight
Disclaimer: Stephenie Meyer omistaa hahmot ja paikat, Minä juonen. En saa tästä mitään rahallista korvausta.
Summary: Jaken pieniä muistelmia.
A/N: Fickki osallistuun tavoita tunnelma- haasteeseen kappaleella Kristiina Brask - Enemmän kuin ystävä.
Jake
Me oltiin aina yhdessä. Jotakin suurta, sä ja mä. Olit enemmän kuin ystävä! Kun hän vei elokuviin sut, mua kaduttaa etten sanonut: Älä ota häntä, ota mut!
Muistan kuinka kauniit silmäsi kostuivat puristaessasi itseäsi kuin pitääksesi itsesi koossa. Muistan kuinka kärsit. Muistoissa sinä vielä olit minun.
En usko että annoit hänelle anteeksi.
Ihmiset istuu penkeissään. Muutama hetki jäljellä. Rakkaus repii sydäntä.
Muistan kuinka juoksin niin kovaa kuin jaloistani pääsin. Tunsin lämmön jaloissani ja Tuulen syleilevän vartaloani niin että silmäni vuotivat. Vaikka tuska oli pieni sana siihen verrattuna mitä tulisin kokemaan, tunsin sen velvollisuudeksi.
Jos jollain on tätä liittoa jotain vastaan, niin puhua täytyy nyt, eikä huomenna.
Sydämeni huusi kieltämään häntä. Huutamaan sen vaikka kesken seremonian. Tahdoin sinut. Tahdoin että olisit onnellinen minun kanssani etkä hänen kanssaan. Juoksiin läpi vihreän kuusiston kunnes näin kirkon tarpeeksi lähellä. Laskevan auringon loisteessa näin sinun seisovan kirkon ovilla isäsi vierellä. Katse maassa ja hymy huulillasi.
Polvistutte alttarille. Katselet häntä ja hymyilet. Toivot että kohta nouset ja käännyt vielä minuun päin, Kävelet kohti ja sanot näin: Muistosi polttaa sydäntäin.
Seisoin kirkon perällä, varjossa. Katsoin sinua. Kävelit pitkin alttaria. Minun täytyi vain odottaa oikeaa hetkeä. Minä halusin olla hänen tilallaan. Tahdoin odottaa sinua alttarilla ja nähdä sinun loistavan kauneudestasi.
Ihmiset istuu penkeissään.
Muutama hetki jäljellä.
Rakkaus repii sydäntä.
Jos jollain on tätä liittoa jotain vastaan,
niin puhua täytyy nyt,
eikä huomenna.
''Jos jollain on jotain tätä liittoa vastaan puhukoon nyt tai vaijetkoon iäksi.'' Kuulin papin sanovan. Tässä oli minun hetkeni. Astuin askeleen eteenpäin.
Me juostais pitkää käytävää, hää kansa jäis vain ihmettelemään.
Koitin sanoa sanottavani. Tiesin että nyt olisi viimeinen mahdollisuuteni yrittää mutta ääneni tukehtui matkalla kun näin sinun katsovan tänne päin ihmettelevä hymy kasvoillaan . Se hymy kertoi minulle vain missä olit onnellinen. Juuri siinä missä olet nyt. Hänen vierellään.
Me oltiin aina yhdessä ja mä tajusin sen myöhässä, olit enemmän kuin ystävä . olit enemmän kuin ystävä.
tiesin silloin että minun aikani olisi ohi. Ei mahdollisuutta, ei sinua. Minä olin myöhässä. Annoin muutaman kyyneleen karata silmistäni. Puristin ne kiinni ja purin huultani. toivoin että olisin ehtinyt kertoa kaiken aijemmin. Toivoin että kaikki olisi mennyt erilailla.
Kävelin Ulos kirkon ovista teidän suudellessanne toisianne ikuisen rakkauden merkiksi.
kävelin metsään ja annoin kyynnelten valua yli. Painoin kädet käsiini ja huusin tuskasta. Menetyksen raastaessa haavoja jo valmiiksi rikkinäiseen sydämeeni.
Mä tajusin sen myöhässä. Olit enemmän kuin ystävä.
