Kirjoittaja Aihe: Pako, Tuuria (S, Sara/Lincoln) | (romance, oneshot)  (Luettu 2401 kertaa)

rmv

  • ***
  • Viestejä: 14
Nimi: Tuuria
by: rmv
Ikäraja:S
Genre: romance, oneshot
Paritus: Sara/Lincoln
Fandom: Pako
DC: En omista mitään Prison Breakista
A/N: Pako-ficci, Linc <3 PostSerie

Tuuria

Sara katseli poikansa puuhun kiipeämistä suu tiukkana viivana. Häntä helpotti hieman nähdä pojan serkun kurottavan kätensä suojelevasti kohti ylöspäin kapuavaa pellavapäätä. Huokaisten nainen ummisti silmänsä ja kuunteli pihalta kuuluvaa mekastusta. LJ antoi ohjeita Michael Juniorille, eli tuttavallisemmin MJ:lle, mihin panna seuraavaksi jalkansa. Sara lausui hiljaa maistellen, kummankin pojan nimet ja hymähti itsekseen.

”Ei tosiaan kovinkaan mielikuvituksellista, vai mitä?”

Lincoln oli kävellyt olohuoneeseen kuullessaan Saran hiljaisen äänen. Nainen kääntyi katsomaan miestä ja hymyili aurinkoisesti. Hänen sydäntään kouraisi miehen leikillinen hymy.

”Minusta ne ovat oikein hyvät nimet”, nainen mutisi hyväksyvästi.

Lincoln tuli seisomaan Saran viereen ja tiiraili ulos kohti poikia, irvistellen. LJ oli kasvattanut pitkät hiukset ja Lincoln ei oikein sulattanut sitä. Poika oli vain virnistellen kertonut isälleen Costa Rican tyttöjen pitävän vaaleaveriköistä, ja hiukset toivat kuuleman lisää charmia. MJ oli päässyt tähtäämälleen oksalle ja istui nyt ylpeänä auringonvalossa. Lincoln nyökkäsi lempeästi, puusta vilkuttavalle pojalle.

”Pojasta polvi paranee, toivon mukaan ainakin. MJ kasvaa kuin rikkaruoho, pian hänestä tulee samanlainen sydäntensärkijä kuin serkustaan…” Mies hymyili naiselle ilkikurisesti: ”Tai sedästään…”

Sara nauroi ja pyöritti silmiään heristäen etusormeaan leikillisesti.

”Toivottavasti ei! Muuten kaikki Costa Rican naiset ovat vaarassa! Tai ainakin tämän kylän…”

Lincolnin hymy hyytyi hieman jähmeäksi. Samalla tavoin kuin Saran ääni oli vaipunut teennäisen huvittuneeksi loppua kohden. Mies karautti hiljaa kurkkuaan ja kääntyi vakavana katsomaan naista.

”Sara. Sinä tiedät, että tässä kylässä, tässä maassa, hitto koko maailmassa, on vain yksi nainen, jonka minä tahdon.”

Sara nielaisi vaikeasti ja laski katseensa varpaisiinsa.

”Yksi nainen, jonka sinä haluat vastuuntunnosta… Linc, me olemme jo puhuneet tästä. Sinä haluat tehdä Michaelille vain viimeisen palveluksen. Minä en halua olla mikään velvollisuudentunnosta otettu vaimoke sinulle… Sinä ansaitset parempaa, minäkin ansaitsen parempaa”

Mies puri huultaan ja kohotti käsiään avuttomana. Matalasti hän kuiskasi:

”Pahus, Sara. Minä tiedän, etten ansaitse sinua, mutta minä rakastan sinua nainen! Me olemme puhuneet tästä ennenkin ja tällä ei ole enää mitään tekemistä Michaelin kanssa. Sara, ole kiltti, jollet sinä oikeasti tahdo minua niin sano se minulle!”

Nainen huokaisi syvään katsoen edelleen jalkoihinsa. Lopulta hän kohotti katseensa miehen kasvoihin, muttei uskaltanut katsoa häntä silmiin.

”Lincoln, minä en voi sanoa niin. Mutta en myöskään usko että rakastat minua, ”Lopulta nainen kohtasi miehen katseen ja kuiskasi: ”Minulle ei voisi olla niin hyvää tuuria…”

Lincoln ärähti ja kaappasi naisen syleilyynsä, yllättävän hellästi hän vangitsi naisen huulet kiihkeään suudelmaan. Sara ei voinut enää vastustella, kukaan ei suutelisi velvollisuudentunnosta tuolla tavoin. Naisen silmissä heitti. Kun mies lopulta päästi naisen vapaaksi, hän mutisi tämän korvaan:

”Minä olen aina ollut tämän perheen rikollinen, kärsimätön retku, joka ei totta tosiaan ansaitse sinua Sara. Mutta anna minulle mahdollisuus! Anna minun ansaita sinut! Michael oli sinun entisen elämäsi mies, anna minun olla loppuelämäsi mies! Sara, minä rakastan sinua! Rakastan…”

Miehen epätoivoinen ääni sai Saran sydämen hakkaamaan niin lujaa, että naisesta tuntui kuin se olisi tullut ulos rinnasta. Huohottaen hän kietoi kätensä miehen kaulaan ja katsoi syvälle tämän silmiin.

”Voi Linc… Minäkin rakastan sinua. Michael antakoon anteeksi minulle, mutta minä rakastan sinua”, nainen voihkaisi ennen kuin painoi jälleen huulensa miehen huulille.

Kumpikin havahtui ikkunasta kuuluvaan naputukseen. LJ ja MJ seisoivat lasin takana, MJ oli koputtanut ikkunaa pienellä lapiollaan. Poika hymyili iloisesti aikuisille ja heilutti lapiotaan. LJ virnisti ja huikkasi avoimesta ikkunasta:

”Me mennään ipanan kanssa tekemään muutama hiekkalinna rannalle, jotta te voitte keskustella sivistyneesti "Tilanteesta". Tullaan takaisin puoli neljältä. Tai sanotaan viideltä, jos isä lupaat lainata illaksi autoa. Eikö olekin hyvä diili?” Pojan ääni oli kiusoittelevan huvittunut.

Lincoln pudisti paheksuvasti päätään pojalleen ja oli juuri aukaisemassa suunsa, kun Sara keskeytti ja huikkasi pojalle:

”Sovittu. Sanotaan että kuudelta ja minä maksan bensarahat.”

Nuori mies hihkaisi tyytyväisenä ja kiepautti serkkunsa olalleen. Pieni poika kirkaisi iloisen yllättyneenä ja nauraa kikatti.

”Tasan kuudelta sitten! MJ:llä on huomenna eskaripäivä! Muistakaa aurinkorasva!” Sara huusi vielä, loittonevien poikien perään. LJ heilautti kättään kaaressa, kuulemisen merkiksi. Lincoln kietoi kätensä naisen ympärille ja ohjasi hänet pois olohuoneesta.
« Viimeksi muokattu: 11.11.2014 17:00:20 kirjoittanut Beyond »
Si yo pierdo la razon es por culpa de tu amor! Yo voy en team Carlisle pero sin Bella... ‘I dunno,’ said Harry. ‘Maybe it’s better when you do it yourself, I didn’t enjoy it much when Dumbledore took me along for the ride.’ ”