Sain nyt valmiiksi kuudennen luvun.
tutti frutti, kiitos kommentistasi.
HarryPotterFan4Ever, Hermione saa tässä luvussa tietää jonkin verran ja luku taitaa olla pidempi kuin muut tähän mennessä tulleet. Kiitos sinullekin kommentistasi. (Taas kerran
)
Draco-love, kiitos! Uudet lukijat ovat aina tervettuleita.
Panthera, Minäkin rakastan Dramionea ja Frediä. Enhän olisi muuten tätä ihanaista kirjoittanutkaan. Kiitos paljon kommentistasi.
Luvusta: Taas on useampi viikko kulunut ja silti luku on näin lyhyt. Olen pahoillani, kun en muiden ficcejeni ja kiireiden kanssa muistanut tätä ollenkaan. Annattehan se anteeksi te ihanat lukijani?? *koiranpentu ilme*
Luku 6, Vastauksia.
SIRIUS
Laukkasin Kielletyssä Metsässä, kun näin hänet. Hän käveli katse painettuna maahan, puristaen taikasauvaa kädessään. Muutuin koirasta ihmiseksi ja menin hänen luokseen.
"Mitä helvettiä sinä täällä teet?" kysyin vähän liiankin ankarasti.
Hermione hymyili.
"Etsin sinua", hän vastasi. "Minulla on hiukan kysyttävää", hän sanoi ja mielialani laski. Voi helvetti, tästä se kysymystulva taas alkaa.
"No, mitä?" kysyin, vaikka olisin vain halunnut olla hiljaa. Olisin vain halunnut katsella häntä.
"Eikös äiti ollut korpinkynsissä?" Hermione aloitti.
"Oli. Hän oli korpinkynnen tähtioppilaita", vastasin hymy huulillani.
"No, miksi sinä päädyit sitten rohkelikoon?" Hermione kysyi. "Vaikka sinun koko sukusi oli luihuisissa", hän jatkoi.
Huokaisin.
"Minä halusin rohkelikoon. Olin jo junassa saanut ystäviä. Jamesin ja Remuksen. En halunnut joutua luihuisiin", vastasin happamana. Hermione huomasi, että olin jättänyt petturi Piskuilanin mainitsematta.
"Miksi minä sitten olen rohkelikoissa?" Hermione kyseli. "Lajitteluhattu sanoi, että äitini oli korpinkynsissä, isäni rohkelikossa ja isäni puoleinen suku luihuisissa. Niin, minkä takia minut laitettiin rohkelikkoon?" hän toisti kysymyksensä.
"Ehkä... Ehkä lajitteluhattu arveli, että kuulut rohkelikoon. Sinun ei tarvitse hävetä sitä", sanoin hiljaa.
Hermione nosti leukansa pystyyn.
"En minä häpeä sitä", hän sanoi ja lähti kävelemään kohti Tylypahkaa.
HARRY
"Missä Hermione on?" Ron kysyi minulta. "Eikös hänen pitänyt jo päästä sairaalasiivestä?" hän jatkoi.
Ennen kuin ehdin vastata Ronille, Hermione käveli pää pystyssä meidän luoksemme rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen.
"Missä sinä olit?" kysyin otsa kurtussa.
"Kävelemässä", Hermione vastasi. Katsoin hieman tarkempaa häntä ja hän vältteli katsettani. Jotenkin arvasin, ettei Hermione ollut pelkästään kävelemässä.
"Niin kuin joka ilta", Ron huomautti. "Alatko jo kyllästyä kirjastoon?" hän jatkoi.
"En. Haukkasin vain raitista ilmaa", Hermione sanoi hymyillen hiukan liian teennäisesti. Hän huomasi katseeni ja painoi kiireesti silmänsä lähimpänä olevaan kirjaan. Tajusin siinä samassa, että Hermione salasi jotain meiltä molemmilta.
Yritin saada Roniin katsekontaktin, mutta tämä vain loikoili oleskeluhuoneen sohvalla välittämättä juuri mistään. Huokaisin. Ainahan Ron oli tälläinen.
HERMIONE
Hitsit. Nyt Harry arvasi, että minä salaan jotain. Minulta ei taatusti jää hetken rauhaa. Yritin kiivaasti väittää, että olin vain kävelyllä, mutta minä olen aina ollut huono valehtelemaan. Kerrankin jästien koulussa yritin väittää opettajalle, että olin nukkunut pommiin, vaikka olin oikeasti jättänyt tarkoituksella aamutunnit väliin. En vain ollut jaksanut kuvaamataitoa. Olin surkea piirtämään. Olin aina ollut. Itseasiassa ainoat aineet, joissa olin ollut jästien koulussa hyvä olivat olleet matematiikka ja äidinkieli. Harry on kertonut, että hän oli ollut hyvä historiassa ja uskonnossa. Enpä olisi ikinä arvannut.
Kun olin sinä iltana tyttöjen makuusalissa sain ajatuksen. Aloin pitämään päiväkirjaa. Jästien koulussa olin ahkerasti kirjoittanut päiväkirjaani muutaman päivän välein aina yhteentoista vuoteen saakka. Silloin vaihdoin jo Tylypahkaan, joten unohdin kokonaan kirjoittaa.
Aloitin näin:
Rakas päiväkirja,
Olen Hermione. Hermione Musta. Entinen Granger. Sain muutama viikko sitten tietää, että Sirius Musta - joka on sivumennen sanoen karannut Azkabanista, joka on velhovankila - on isäni. Äitini Alisa Musta kuoli, kun olin vuoden ikäinen.
En tiedä tästä sen enempää. Minusta vain tuntuu oudolta, etten olekaan Maryn ja Johnin lapsi. Ja olen puhdasverinen, tai puoliverinen. Minun piti kysyä isältä tänään sitä asiaa, mutta unohdin. Kerkesin kysyä, sitä miksi olin päätynyt rohkelikoon, vaikka äiti oli ollut korpinkynsissä ja isän koko suku luihuisissa. Outoa, eikö?
Hermione.
-------------------------------------------------
Kommentteja?
