Etsiskelin luettavaa tämän kesän kommenttikamppikseen sanalla
aurinko, ja miten mahtavaa, että löysin tieni tämän oneshotin pariin!
Sirius/Severus on mielenkiintoinen ja kutkuttava paritus, jo ihan heidän välisen historian sekä luonteenpiirteiden takia, jotka antavat hyvät lähtöasetelmat ficcejä ajatellen.
Musta oli kiva, että olit jättänyt hieman tulkinnan varaiseksi sen, minkä ikäisiä miehet tässä ovat, koska tämähän voisi sopia mihin tahansa aikaan. Itse kuitenkin ajattelin, että miehet ovat tässä ainakin jo täysi-ikäisiä, koulun käyneitä nuoria aikuisia ja ehkä muutaman vuoden yhdessä olleita, kun kuitenkin asuvat yhdessä. Nuorta lempeä vakautuneella parisuhteella siis. Tämä fic oli ihanasti sellainen slice of life -tyylinen, ja se onnistui keskittymään juuri tuohon aamuiseen hetkeen, kun Severus palaa kotiin nukkuneen Siriuksen luo auringon saratuksen koitteessa.
Tykkäsin kovasti tuosta, miten Severus kuvaili Siriusta jo heti alussa:
Sirius tuoksuu lämpimältä, kesältä, hieltä, pölyltä, turvalliselta. Takkuiselta. Severus voisi pysähtyä siihen vuodeksi, haistella nukkuvaa Siriusta ja rakastaa.
Tämä jo heti alkuun loi ihania mielikuvia, erityisesti tuo Siriuksen tuoksuminen takkuiselta. Minäkin mielelläni voisin pysähtyä sellaiseen hetkeen vuodeksi Severuksen lailla!
Hän asettuu Siriuksen päälleen niin että heidän kasvonsa ovat vastatusten.
Tässä hän haluaa olla, tässä hän haluaa olla seuraavat kolmekymmentä vuotta, Siriuksen kanssa näin, aamukuudelta, kun aurinko paistaa verhojen välistä aivan liian kirkkaana, kun lakanat ovat sekaisin ja Sirius on kaunis.
Tämä oli upea kohta myös siinä mielessä, että siinä oli vähän toistoa, mutta uudella twistillä: nyt kun Severus ei enää ”vain” ihaillut nukkuvaa Siriusta, vaan hän pystyi kunnolla koskettamaan tätä ja olla lähekkäin, Severus voisi olla siinä hetkessä peräti kolmekymmentä vuotta. Tästä jotenkin huokui se, kuinka rakastunut Severus on Siriukseen.
Pidin myös paljon Severuksen ja Siriuksen vuorosanoista, kun ensin Severus hellästi kehui Siriuksen tuoksua ja ääntä ja sanoi tätä kauniiksi suudelmien lomasta, ja sitten Sirius vähän näpäyttää takaisin, sanoen että Severus puolestaan on myöhässä ja haisee.
Jotenkin niin Siriusmainen comeback ettei tosikaan! Se pisti miettimään, että missähän pirskeissä Severus oli yönsä viettänyt, kun palasi vasta aamukuudelta kotiin. Voisin ehkä enemmän kuvitella Siriuksen noin yleisesti ottaen railakkaammaksi osapuoleksi näistä kahdesta, mutta toisaalta aivan ihana mielikuva tuo, jos Severuksella on ystäviä, joiden kanssa juhlia ja pitää hauskaa ulkona. Vaikkakin voihan olla, että Severus on yksin ollut jossain juopottelemassa, mutta tuo ajatus Severuksesta ulkona huoletta hulluttelemassa kamujen kanssa on niin söpö, että pitäydyn siinä.
Kiitos todella paljon tästä ihanasta lukukokemuksesta, tästä jäi sellainen ihanan lämmin (vai voiko sanoa, että peräti aurinkoinen
) olo!
