Nimi: Parantavat suudelmasi
Kirjoittaja: millann
Ikäraja: K-11
Paritus: ei sanota, mutta minusta on ihanaa (voiko se olla ihanaa?!) kirjoittaa Dracosta ja Harrystä surullisia ficcejä.
Summary: Arpia, jotka ikuisesti muistuttavat minua elämän varjopuolista. Edes sinä et niitä häviämään saanut; Ei sinun täydellinen rakkaus, ei kosketuksesi, joka sai ihoni väreilemään, ei edes suudelmasi, jotka paransivat kaiken sisältäni.
A/N: Kirjoittelin yritin runontapaista, ja näinhän siinä kävi. Aluksi tämä oli ihan 'normaali' ficci, mutta sitten halusin kokeilla parin sananjärjestyksen vaihtoa. Kertokaa osuinko oikeaan, vai menikö täysin metsään (: PS. Nimi ehdotukset otetaan vastaan, en ole kovin luovalla mielellä nimen suhteen :<
Parantavat suudelmasi
Katson vieraita kasvoja peilistä; kalpeat kasvot, värittömät huulet. En voi uskoa, että tuo olen minä. Ei mikään ole minua. Entistä sinua, muistuttaa pieni ääni peilikuvastani, ääni joka ei ole minun.
Palaan takaisin sänkyni päälle istumaan toivoen että pian sinä tulet, ja pelastat minut niin kuin aina teet. Teit.
Kuunvalossa ihoni näyttää hauraammalta kuin ikinä, täysin valkealta, kuin marmoria. Ei täydellisen virheetöntä, vaan täynnä arpia. Arpia, jotka ikuisesti muistuttavat minua elämän varjopuolista. Edes sinä et niitä häviämään saanut; Ei sinun täydellinen rakkaus, ei kosketuksesi, joka sai ihoni väreilemään, ei edes suudelmasi, jotka paransivat kaiken sisältäni.
Yksinäinen kyynel vierähtää kalpealle poskelleni, alkaa valua riutunutta rintakehääni kohti. Toivon että jälleen siinä olisit, pyyhkimässä kyyneleeni ja kertomassa että kaikki on hyvin, olet vierelläni nyt ja aina.
Minun täytyisi jo tajuta, sinä et enää koskaan paranna minua, et ikinä suutele ehjäksi sydäntäni. Kosketuksesi ei poista mustelmia. Kukaan ei minua korjata pysty jälkeen sinun. Et edes sinä.
// Ancka lisäsi ikärajan otsikkoon.
