Kirjoittaja Aihe: The Hours, "I needed some light" | K-11 Clarissa/Richard angst/drama/horror & h/c  (Luettu 1793 kertaa)

Meryl

  • mrs. Dalloway
  • ***
  • Viestejä: 51
//Sansku lisäsi fandomin.

Kirjoittaja: Meryl
Ikäraja: K-11
Paritus: Clarissa/Richard
Fandom: The Hours / Tunnit
Genre: angst, drama, hurt/comfort, horror
Varoitukset: itsemurha
A/N: joku on taas kattonu The Hoursia ;^;





Meillä ei ole oikeutta, ei sydäntä, ei oikeaa rakkautta toisiamme kohtaan. Kyyneleet ovat hymyjämme, vihaiset huudot suloisia kuiskauksia. Tämän olisi pitänyt olla sokerinen siirappihääkakku, jonka kuorrutteet olivat juuri valmistetut ja hääparina nuoria.
Mutta ei, se oli vanhentunut, kuiva leivänkannikka, joka paiskataan roskakoriin ja halutaan unohtaa mahdollisimman pian. Unelmahäissä yleisönä oli liikuttuneta, rikkaita sukulaisia; meillä oli muutama varis ikkunalaudalla ja ehkä naapurin narkkari - silloin kun hän ei maannut sammuneena portaissa tai heilunut yökerhossa erilaisten mieshylkiöiden kanssa.

Olen irrallinen tilanteesta. Kelaan filminauhaa taaksepäin; sinä hymyilemässä, kertomassa että olen ainoa asia jonka takia jaksat elää, nojautumassa eteenpäin näyttäen onnellisemmalta kuin puoleen vuoteen, nousemassa hitaasti ja vaivalloisesti ikkunalaudalle.

Sinä istut avonaisen ikkunan edessä. Kylmä tuuli puhaltaa sisään ja kiskoo hiuksiasi, mutta sinulla ei ole kylmä.
Näen huoneen, jonka päässä olet hymyilevänä, harmaa, sadetta enteilevä pilvi taustallasi. Kuin jonkinlainen kamala pilakuva jostakin pyhimyksestä.
Ruusut makaavat lattialla jalkojeni juuressa, siinä mihin heitin ne. Astun sydämettömästi muutaman nupun päälle ja lähestyn sinua kädet rukoilevasti taivutettuina.
Hymyilet yhä ja nojaat taaksepäin. Hitaasti, hyvin hitaasti, nojaudut taaksepäin. Yritän huutaa jotakin, mutta sanat eivät pääse huulilleni asti.
Pysäytä hänet, pysäytä hänet, huutaa ääni päässäni. En uskalla sanoa mitään.
Olet jo melkein ulkona. Sitten silmissäsi näkyy jonkinlainen katumus, ehkä anteeksipyyntö, ja katoat näkyvistäni.
Kahdeksas kerros.
Betonimaa.
"Hyvä luoja", alan kirkua - lopulta, ikuisuuksien kuluttua. Erilaiset kiroukset sinkoilevat mielessäni. Miksi, miksi en ollut tarpeeksi nopea? Miksi en estänyt sitä?
Hetken ajan mielessäni välähtää kuva, jonka olen yrittänyt työntää sieltä pois. Minä tiesin, mitä halusit, ja päätin antaa sen sinulle ja samalla palan itsestäni. Ei. Minä en tiennyt mistään mitään.

Seison ja katson ikkunaa, talloutuneet ruusut jaloissani.

//Nevilla muokkasi fandomin otsikkoon.
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 13:26:04 kirjoittanut Yukimura »
Mrs Dalloway said she would buy the flowers herself.