Kirjoittaja Aihe: Twilight: Aavistus l VALMIS K-11, romance  (Luettu 19495 kertaa)

Grozda

  • Svit-kona
  • ***
  • Viestejä: 67
  • Kvetha Fricäya.
Vs: Aavistus, [ 18.10 luvut 23 ja 24 ]
« Vastaus #60 : 18.10.2010 15:36:28 »
Kiitos Anaid ja -love- kommenteista. (: Seuraavissa luvuissa aika menee kovaa vauhtia eteenpäin ja se saattaa tuntua hölmöltä, mut muistakaa että mä teen vaan työtäni.  ;D

Ja tässä tulee jatkoo.

23. luku

Ensimmäiset kuukaudet sujuivat kohtalaisesti. Minusta oli mukavaa kun Ophélie tottui minuun, eikä enää kysellyt. Se helpotti huomattavasti minua, koska joskus kysymykset voivat olla kiusallisia.

Ostimme kiinteistön Bordeaux’n keskustasta ja aloimme sisustaa sitä. Meillä oli todella hauskaa kaikki se aika. Puoti oli pienikokoinen, mutta se teki siitä söpön oloisen. Sisustuksen väreinä oli murrettuja vaaleanpunaisen ja ruskean sävyjä, ja itse sisustuksena oli vintagekalusteita.

Yksi ihanimmista hetkistä oli se, kun laitoin tumman puukyltin roikkumaan puodin eteen. Kyltissä luki: Brandon & D’Aramitz. Hain Ophélien katsomaan sitä ja hymyilimme ylpeästi pienelle puodillemme.

Seuraavana päivänä avasimme liikkeen ja Ophélie laittoi puodistamme ilmoituksen lehteen. Avajaispäivänä tarjoaisimme croissanteja ja Cafè au lait, niin kuin Ophélie sanoi. Olimme saaneet ensimmäisiä tuotteitamme valmiiksi, ja ne roikkuivat tangoistaan ylpeästi esillä. Tai ainakin minusta näytti, että ne olisivat olleet yhtä ylpeitä puodista kuin minä.

Asetuin aamulla Ophélien kanssa tiskin taakse ja odotimme asiakkaita. Meidän ei tarvinnut odotella pitkään, kun ensimmäiset uteliaat pistivät nenänsä ovesta sisään. Menin hymyillen heitä vastaan ja toivotin heidät tervetulleiksi täydellisellä ranskan kielellä – se oli osaksi ahkeran harjoitteluni ja osaksi vampyyrikykyjeni ansiota.

Esittelin itseni ja kerroin lyhyesti, mutta ytimekkäästi millaisia tuotteita minulla oli tarjolla. Hymyilin koko ajan suu korvissa ja ilmeisesti minun ylipositiivinen asenteeni miellytti heitä. He olivat vilpittömän kiinnostuneita luomuksistani, ja minä kihisin innostuksesta sisäisesti. Tarjosin heille iloisena Cafè au laitin ja croissanteja. Sen jälkeen he tutkivat vaatteitani pitkään, ennen kuin lähtivät ja lupasivat tulla myöhemmin uudestaan.

Minä en olisi uskonut, miten paljon puodistamme oltiin kiinnostuneita. Jo ensimmäisenä päivänä vaatteita ostettiin, ja minä ja Ophélie olimme onnemme kukkuloilla.

Sinä iltana minusta tuntui, että olisin voinut jopa nukkua, koska päivällä oli tapahtunut niin paljon. Luuloistani huolimatta se ei ollut mahdollista ja lähdin tavalliseen tapaani öisille retkilleni kaupungista pois.

***

Kun muutama kuukausi oli kulunut, liikkeen menestys näkyi jo selvästi. Harkitsimme jo toisen kaupan perustamista joko Bordeaux’iin tai johonkin läheiseen kaupunkiin. Mutta ennen sitä meidän oli palkattava työntekijöitä, koska niin suuri työmäärä kävi tiukalle ajalle. Olisin minä kyllä yksinkin hoitanut koko jutun, mutta se olisi näyttänyt epäilyttävältä, jos minä olisin saanut epäinhimillisen nopeaan tahtiin paljon aikaan.

Palkkasin siis työntekijöitä, sekä perustin uuden kaupan, joskaan se ei tullut Bordeaux’iin vaan Bergeraciin, joka oli kauempana sisämaassa. Sekin menestyi ajan myötä, tosin hitaammin kuin ensimmäinen kauppa.

Menestyksen myötä minä ja Ophélie tulimme varakkaimmaksi. Ostin läheltä rannikkoa loistohuvilan, jonne vein vähäiset tavarani ja asetuin asumaan. Pitkään siellä ei enää ollut niin tyhjännäköistä kuin alussa, kun otin ohjat käsiini. Minun oli paljon helpompi asua nyt yksinäni, kun ei tarvinnut salata todellisuutta.

Ophélie aikoi myös muuttaa johonkin ”parempaan” taloon kuin hänen huoneistonsa Bordeaux’n keskustassa. Se hänellä ei kuitenkaan sujunut yhtä nopeasti kuin minulla.

***

Istuin nykyisen huvilani terassilla ja katselin edessäni avautuvaa merta. Annoin tuulen hyväillä kasvojani ja leyhyttää hiuksiani. Meri-ilman suolaisuus tuoksui käsinkosketeltavasti ilmassa. Ajatukseni matelivat verkkaisesti omia reittejään.

Tuolla jossain meren takana oli manner. Se manner jossa olin ennen elänyt. Ja jossa olin… odotas, kaksitoista kuukautta sitten muuttunut! Hätkähdin huomatessani, etten ollut kiinnittänyt vuoteen mitään huomiota ajan kulumiseen. Vuosi. Vuosi kulunut siitä kun olin ollut ihminen. Tänä aikana mieleni oli niin sanotusti ”kehittynyt vastasyntyneestä vampyyrista aikuiseksi vampyyriksi”. Osasin paljon paremmin hallita ajatuksiani, ja lisäksi olin järkevämpi sen suhteen, mitä ihmisiin tuli. Osasin hillitä janoni ja se johtui siitä, että olin viettänyt niin pitkään ihmisten keskuudessa ja siitä, että minulla oli kyky. Ja osasin muistaa paljon paremmin.

Meren takainen maa johdatti minut ajattelemaan edellistä elämääni. Cullenit. Jasper. Millainen suhde minulla oli ollut heihin? Minä olisin mielelläni halunnut tavata heidät uudestaan. Pitkästä aikaa aloin ajatella mitä minulle oli tapahtunut. Ihmismuistoja oli vaikeampi muistaa, koska ne näkyivät mielessäni vain hämärinä ja epätodellisina muistikuvina.

James. Jahtaaminen. Minä. Kipu. Nousuvesi. Ja kolmen päivän päästä täydellinen minä.

Hillitty kauhistuminen alkoi hiipiä mieleeni. Mitä minä olin silloin oikein ajatellut? Jos minua ei ollut löydetty sinä päivinä, niin he varmasti luulivat minun kuolleen. Ja entistä enemmän vahvisti asiaa se, että minua ei kuulunut eikä näkynyt vuoteen.

Ja täällä minä olin. Ranskassa, omalla merenrantahuvilallani, rikkaana naisena. En tiennyt mitä ajatella.


24. luku Rosalie PoV

Sitä yhtä ja samaa muotia lehdestä toiseen. Selasin kyllästyneenä uusinta muotilehteä olohuoneen sohvalla. Jokaisessa palstassa kehuttiin vuolaasti luomuksia ja kerrottiin, ketkä julkkikset käyttivät mitä juuri nyt. Tällä hetkellä muodissa ei ollut mitään hienoa. Kaikki tuntui mauttomalta.

Heitin lehden pois ja otin toisen käteeni. Sen kansi näytti jo vähän kiinnostavammalta. Sisällysluettelossa oli juttu, joka sattui silmääni. Vihdoinkin jotain kiinnostavampaa.

”Brandon & D’Aramitz on saavuttanut tällä hetkellä suosiota Ranskan Bordeaux’ssa, ja on parhaillaan leviämässä kauppaketjuna joka puolelle maata. Monet ovat kehuneet tuotteita persoonallisiksi ja upeiksi, ja uskotaan, että B&D’A saavuttaa muissakin maissa huippusuosiota.”

Katsoin sivunnumeron ja selasin sille sivulle. Juttu oli aukeaman pituinen ja siinä oli monia kuvia tuotteista. Palstoissa kerrottiin yrityksen toimineen vasta noin neljä kuukautta, kun se oli alkanut saavuttaa suosiota. Katsoin arvioiden kaikkia vaatteita. Huomasin, etteivät ne olleet kaikki samanmallisia, vaan niitä oli monia erilaisia, mutta kuitenkin jokaisessa niissä oli jotain samaa. Suunnittelija oli aivan selvästi ammattilainen, tai ainakin kiinnostunut todella paljon vaatteiden suunnittelusta.

Muutama vaate miellytti silmääni ja bongasin sivun alalaidasta B&D’A:n nettisivun, jossa olisi enemmän tuotteita esitteillä. Sieltä sai myös tilattua vaatteita.

Lähdin yläkertaan huoneeseeni ja otin esille kannettavan tietokoneeni. Menin B&D’A:n nettisivuille. Luin mielenkiinnosta, mitä suunnittelijasta kerrottiin. Hänestä oli jopa kuva siellä. Oikeastaan suunnittelijoita oli kaksi, mutta toinen oli enemmän apurina toiselle.

Kuvassa oli kaksi ehkä minun ikäistäni naista, jolla toisella oli tummat hiukset ja toisella vaaleat. Mutta huomioni kiinnitti tummatukkainen nainen. Hän oli luonnottoman kalpea verrattuna ihmisiin. Silmien alla oli tummat varjot. Hänhän oli vampyyri. Ei ihme, että hänen suunnittelemansa vaatteet näyttivät hyviltä. Sitten katseeni osui hänen silmiinsä. Kullanruskeat. Ja kaiken lisäksi hän oli samanlainen kuin mekin. Kieltäytyi ihmisverestä. Vegetaristi.

Katsoin kuvaa tarkemmin ja huomasin, että hän näytti jotenkin häiritsevästi tutulta, vaikka en muistanut, että olisin nähnyt joskus hänen näköisen vampyyrin.

Luin kuvan alta mitä hänestä kirjoitettiin. Jospa nimi virkistäisi muistiani.

Alice Brandon.

Ilma sujahti ulos keuhkoistani yhdessä sekunnissa. Alice Brandon. Luinko minä oikein? Ja kun katsoin kuvaa tarkemmin, näin, että siinä oli Alice. Miten tämä oli mahdollista?? Hänhän oli kuollut vuosi sitten! Mitä Alice teki vampyyrina Ranskassa?

Olin täydellisen ällistynyt. En osannut sanoa yhtään mitään.

Samassa Edward tuli huoneeseen. Hän oli varmasti kuullut, mitä mielessäni pyöri. Veljeni katsoi Alicen kuvaa ja luki sitten tekstit. Hän näytti yhtä yllättyneeltä kuin minä.

”Carlisle.”

Carlisle tuli kahta sekuntia myöhemmin hänen viereensä. Edward selitti hänelle mitä olimme saaneet selville. Hän oli pitkään hiljaa ja sinä aikana kaikki olivat tulleet huoneeseen, paitsi Jasper. Hän ei ollut vieläkään toipunut vuoden takaisesta tapahtuneesta. Hän kyllä metsästi jonkin verran ja kävi lukiossa, mutta ei ilmoittanut mitenkään muuten olevansa läsnä tässä hetkessä.

”Miten tämä on mahdollista?” Bella toisti kysymyksen, joka pyöri mielessäni. ”Miten hän muuttui vampyyriksi? Miksi hän ei ole tullut takaisin luoksemme? Miten hän on nyt Ranskassa? Ja miten hänellä on oma yritys, joka on saanut mainetta neljässä kuukaudessa?”

Bella puki sanoiksi kaiken sen, mitä pyöri meidän kaikkien mielessä.

”Minä aina tiesin, että hän loisi upeita vaatteita, jos hänelle annettaisiin vapaat kädet”, Nessie sanoi haaveilevasti.

”Meidän on ehdottomasti saatava hänet takaisin!” Emmett julisti. ”Veli-parka heittää kohta varmaan lusikan nurkkaan. Hän luopuisi ajatuksesta varmasti, jos näkisi pikkusiskon. Minusta meidän täytyy auttaa häntä kaikilla mahdollisilla tavoilla.”

Emmettin lyhyen puheen jälkeen kaikki olivat hiljaa omissa ajatuksissaan ja pohtivat erilaisia vaihtoehtoja siitä, mitä me voisimme tehdä.

”Emmett on oikeassa”, Jake aloitti. ”Velvollisuutemme on auttaa heitä kumpaakin. Voisimme aloittaa vierailusta Ranskaan. Puhua Alicelle ja selvittää tämä asia. Ja Jasperin on ehdottomasti nähtävä hänet. Minusta tuntuu, etten kestä hänen tilannettaan enää hetkeäkään. Ja tämä parantaisi hänet.”

Minä liikahdin vihdoin ja nousin seisomaan. ”Minä lähden Ranskaan hänen luokseen.”
”Minä tulen mukaan”, Bella sanoi. ”Edward?” Edward hymyili pikaisesti ja siirtyi Bellan viereen.

”Me myös”, Nessie sanoi ja otti Jacobia kädestä.
”Äläkä unohda minua, Rose”, Emmett huikkasi ja kiersi vahvan kätensä ympärilleni.

Esme hymyili meille kiitollisen näköisenä. ”Me jäämme kotiin. Carlislella on töitä. Odotamme täällä.”

”Entä Jasper?” Edward kysyi. ”Jääkö hänkin tänne, vai onko parasta ottaa hänet mukaan? En usko, että hän suostuu.”

Bella ryhdistäytyi ja otti kovan ilmeen kasvoilleen. ”Hänen on paras suostua. Alice on paras ystäväni ja teen tämän sekä Jasperin, että hänen takiaan.” Hän lähti määrätietoisesti huoneesta ja seurasimme häntä. Menimme Jasperin huoneeseen, jossa hän istui sohvallaan ja kuunteli musiikkia hiljaisella.

”Jasper”, Bella sanoi. ”Sinä olet veljemme, ja meistä on sanomattoman kurjaa nähdä sinun viruvan täällä yksinäisenä. Me tiedämme miltä sinusta tuntuu. Voisit ehkä ajan myötä tottua oloosi, mutta en usko, että me kestäisimme odottaa niin pitkään. Me haluamme auttaa. Lähdemme muutamaksi päiväksi Ranskaan ja vaadimme, että tulet mukaan.”

Jasper ei sanonut mitään, mutta hän pudisti päätään vaisusti. Meitä hirvitti nähdä hänet lähes täysin puolustuskyvyttömänä, tai kyvyttömänä ylipäätänsä mihinkään. Hänestä oli tullut mieleltään hauras, heikko.

”Minä en suostu kuulemaan vastaväitteitä! Siellä, minne menemme, on eräs asia, jonka haluamme näyttää sinulle. Se auttaa sinua. Ja sen vuoksi sinun täytyy tulla meidän mukaamme.”

Jasperin hiljainen vastarinta näytti murenevan hetkessä. Hän suostui sen jälkeen kyselemättä kaikkeen, mihin hänet laitoimme.

***

Esme oli hankkinut meille seuraavaksi päiväksi lentoliput Ranskaan. Lento sujui vaivattomasti ja ainoa häiriötekijämme oli se, että muut matkustajat vilkuilivat meitä syrjäkarein. Luulivat, ettemme huomanneet. Jasper ei ehkä huomannut, mutta me muut kyllä.

Saavuimme Ranskaan illalla, milloin aurinko oli jo painunut horisontin taa. Loistava ajoitus. Tilasimme taksit Bordeaux’iin ja pakkasimme tavaramme ja itsemme niihin. Matkassa meni pari tuntia ja kun olimme perillä, oli jo yö.

Vuokrasimme hotellihuoneet kaupungin laidalla olevasta hotellista ja asetuimme väliaikaisesti asumaan sinne.

Seuraava päivä oli puolipilvinen ja otimme riskin lähtiessämme ulos. Olimme yön ajan suunnitelleet menevämme Brandon & D’Aramitz –vaatekauppaan, juuri siihen, joka oli ensimmäinen Alicen perustama puoti. Olin lukenut nettisivuilta, että hän itse oli usein siellä myymässä.

Kävelimme siis iltapäivällä pitkin Bordeaux’n katuja määränpäähämme. Jasper käveli takanamme. Hän ei ollut koko aikana saanut aikomuksistamme mitään selvää ja tuskin hänellä oli edes kiinnostusta siihen. Hän ei hetkeäkään uskonut, että meidän asiamme olisi piristänyt häntä.

Saavuimme pian perille ja näimme pyöreän puukyltin puodin yläpuolella, jossa luki: Brandon & D’Aramitz.

”Olemme oikeassa paikassa”, Bella sanoi ja avasi vaatekaupan oven. Jossain yläpuolellamme kilahti iloisen kuuloinen kello. Se toi mieleeni Alicen.

Puodissa oli meidän lisäksemme neljä muuta asiakasta. Se oli melko pieni, mutta kodikas paikka ja se oli sisustettu täydellisen alicemaiseen tyyliin. Näin sivusilmällä Jasperin katsovan paikkaa oudosti. Ehkä se herätti hänessä joitain muistoja.

Tiskin takaa meitä vastaan tuli vaaleatukkainen hymyilevä nainen, jonka tunnistin Alicen apulaiseksi, jonka kuva oli ollut nettisivuilla. Naisen nimilapussa luki: Ophélie D’Aramitz.

”Hyvää päivää! Miten voin auttaa?” Ophélie sanoi iloisesti. En yhtään ihmetellyt, miksi Alice oli valinnut juuri hänet apulaisekseen.

”Etsimme Alice Brandonia”, Bella selitti lyhyesti. Jasper nosti hätkähtäen päänsä. Ophélie katsoi meitä tarkasti ja näytti huomaavan vasta nyt ulkonäkömme.

”Ahaa. Suokaa anteeksi, mutta oletteko hänelle kenties sukua?”

Bella ei epäröinyt hetkeäkään vastatessaan: ”Niinkin voi sanoa.”

”Miten mukavaa tavata hänen sukulaisiaan! Valitettavasti hän itse ei ole juuri nyt paikalla, mutta hän käy täällä lähes joka päivä, enkä usko tämän päivän olevan poikkeus. Itse asiassa hänen pitäisi saapua muutaman kymmenen minuutin kuluttua.”

Jasper katsoi meitä jokaista sen näköisenä kuin me olisimme olleet joitain outoja uusia eliölajeja.

Odottaessamme tutkimme vaatteita, joita Alice oli suunnitellut. Oli aivan erilaista katsoa sitä oikeasti ja koettaa niitä päällä. Alice oli tehnyt upeaa työtä.

Kuulimme jarrujen kirskuvan puodin edessä ja kääntyessämme näimme kanariankeltaisen uutuuttaan kiiltävän Porschen, joka oli juuri kurvannut jalkakäytävän viereen. Emmett vihelsi ja minustakin se oli upea. Autosta nousi muodikkaasti pukeutunut nainen, jolla oli huivi päänsä ympärillä ja suuret aurinkolasit silmillä. Hän liiteli sulavasti ruskeilla nahkakorkokengillä puodin ovelle ja astui sisään.
« Viimeksi muokattu: 18.10.2010 15:41:05 kirjoittanut Grozda »
Toteutumaton unelma, vai aavistus todellisuudesta?

Do you remember that moment? It's one dream and song.

-love-

  • ***
  • Viestejä: 21
  • En ole utelias vaan tiedonhaluinen:)
Vs: Aavistus, [ 18.10 luvut 23 ja 24 ]
« Vastaus #61 : 18.10.2010 18:50:06 »
"Ei tää voi jäädä tälläsee kohtaa!
Jatkoo nyt heti!!!!"- tuli ekana mielee.
Tää oli mahtava! siis jatkoo haluisin todellaki!!!:D
 ;D ;)

Anaid

  • ***
  • Viestejä: 283
  • Jamie <3
Vs: Aavistus, [ 18.10 luvut 23 ja 24 ]
« Vastaus #62 : 19.10.2010 19:49:15 »
Vitsi tää on ihana!<3
Tykkäsin tosta, miten Rose löys Alicen ja toi loppuki oli tosi kiva! :)
Hmm... ei kai mul muuta.... ::)
Jatkoa tietysti odotan kuin kuuta nousevaa  ;)

Anaid
Draco/Harry<br />Harry/Ginny<br />Lily/James

jennumiu

  • ***
  • Viestejä: 234
    • We still are made of greed
Vs: Aavistus, [ 18.10 luvut 23 ja 24 ]
« Vastaus #63 : 30.10.2010 17:20:25 »
kauhia, en ole pitkään aikaan ehtinyt jaksanut kommata tähän o; no korjataampa asia.

eli, luin nämä multa välistä jääneet luvut putkeen, ja olin ihan että vau. jos juoni hiukan seurailikin houkutusta alussa, niin nyt se on jotain aivan uutta ja upeaa ! tosi hieno juonenkäänne tuo, kuinka Alice ei muista kuinka rakasti Jasperia. mitäköhän tapahtuu kun hän sitten tapaa perheensä ja Jazzin  o:

kirjoitat edelleen loistavasti ja virheettä, teksti soljuu kauniisti ja sujuvasti eteenpäin ilman töksähtäviä lauseita tai lausahduksia.

ei muuta kuin jatkoa tulemaan , tuollaiseen kohtaan lopettamisen pitäisi olla laitonta ;s :----)

jennnnu
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper

mordelove

  • ***
  • Viestejä: 152
  • But it's hockey
Vs: Aavistus, [ 18.10 luvut 23 ja 24 ]
« Vastaus #64 : 30.10.2010 21:33:18 »
ohmyod! aarghh, öö en keksi mitään  ;D jatkoa? :)

Grozda

  • Svit-kona
  • ***
  • Viestejä: 67
  • Kvetha Fricäya.
Vs: Aavistus, [ 18.10 luvut 23 ja 24 ]
« Vastaus #65 : 04.11.2010 15:37:11 »
Hei anteeks nyt kaikille lukijoille kun mulla on tää kirjottelu vähän epäaktiivista. :/ Ajattelin pistää nyt vähän informaatiota ja kiittää tietysti kaikkia kommentoijia taas kerran ihanista kommenteista.  ;D

-love- sori nyt vaan kun jäi tälläseen kohtaan, mut sulla oli mulle syyslomalla niin paljo tekemistä etten ehtiny kirjottaa tätä vaikka muistitikku oliki mukana. ;)

Ja kiitti Anaid kommentista. Joudut kuitenki oottaa vielä vähä sitä jatkoo siihen asti että saan jotain aikaseks. (:

jennumiu kiitos positiivisesta ja ihanasta kommentista. ;D Se kohotti mun mielialaa siinä määrin että saatan alkaakki kirjottaa niin pian ku vaan pääsen. (;

mordelove jepjep, jatkoa tulee luultavasti aika pian vaikkei tällä kerralla.  :D

Ja syynä siihen et oon epäaktiivinen tässä kirjottamisessa vaikka käyn täällä melkein joka päivä, on se, että mulla on menossa tyhjän paperin kammo -vaihe, enkä siis haluu kirjottaa pakosta mitään koska sitte ei synny hyvää tekstiä. (: (uskokoon ken tahtoo...)
Toteutumaton unelma, vai aavistus todellisuudesta?

Do you remember that moment? It's one dream and song.

Alice B

  • ***
  • Viestejä: 20
  • :3
Vs: Aavistus, [ 18.10 luvut 23 ja 24 ]
« Vastaus #66 : 04.12.2010 16:21:51 »
Iiihana! <33333333333333333333

Ei tollaseen kohtaan saa jättää! >:( ;)

Tämä on aivan loistava ficci, ja itse en tällaistä ficciä osaisi kirjoittaa!

Oikeastaan, juuri aiheen takia meinasin aluksi jättää lukematta, koska pelkäsin tämän olevan liian ennallta arvattava. Sitten kuitenkin luin, ja ylitit odotukseni reilusti! <333 Rakastan.

Miksei ne valinnu sen yrityksen nimeksi Alice B:tä? ;D Olisin saanut oman vaateliikkeen. 8)

Mutta jatkoa, kiitos!

Alice B
2010-2011 mä vietin mun ELÄMÄN tällä foorumilla vau.

Grozda

  • Svit-kona
  • ***
  • Viestejä: 67
  • Kvetha Fricäya.
Vs: Aavistus, [ 7.12 luvut 25 ]
« Vastaus #67 : 07.12.2010 16:18:36 »
Anteeksanteeks kaikille ku oon antanu odotuttaa. Mulla on vähä ollu kiireitä tässä joulua ennen, enkä oo ehtiny kirjottaa. Mut mä säälin teitä (sori ;) ) ja haluun laittaa seuraavan kappaleen tähän. Ja anteeks siitäkii, että se on tosi lyhyt. Mutta kiitti kaikista edellisistä kommenteista ja yritän kirjottaa taas lisää ku tulee inspis.

Ja tässä tulee siis lyhyt jatko:


25. luku Alice Pov

Olin taas täsmällisesti ajoissa kuten aina. Pysäytin Porscheni puotini eteen ja menin sisälle. Riisuin aurinkolasini ja kiersin huivin pois pääni ympäriltä. Kaupassa oli paljon asiakkaita ja näin Ophélien juuri osoittamassa minua hymyillen asiakkaille. Katsoin tarkemmin heitä. Ophélien vierellä oli seitsemän ihmistä. Eipäs, seitsemän vampyyria. Kävelin eteenpäin osaamatta epäillä vielä mitään, kunnes pysähdyin tuntiessani heistä minua lähimpänä seisovan.

”Rosalie”, minä sanoin ällistyksestä hiljaisella äänellä. Katsoin hänen takanaan olevia tuttuja kasvoja. ”Bella. Jake. Nessie. Emmett. Edward. Jasper…” ääneni vaimeni kun katseeni pysähtyi viimeisiin kasvoihin. Jasper. Yhtäkkiä kaikki ihmiselämäni aikana koetut tunteet tulvahtivat ryöppynä päälleni. Muistin. Minä muistin! Miten olinkaan voinut unohtaa kaikki tunteeni Jasperia kohtaan?

Jasper katsoi minua melkein järkyttyneenä, osaamatta tehdä mitään. Tajusin nyt, miten vaikeaa hänellä oli ollut. Hänen silmänsä olivat tummemmat kuin muistin ja niiden alla oli tummat varjot. Ja hänen ilmeensä. Siinä oli jotain murtunutta ja haurasta, mitä en olisi koskaan uskonut näkeväni Jasperin katseessa.

Jos olisin voinut itkeä, olisin sillä hetkellä puhjennut kyyneliin. Sisältäni kumpusi voimakas nyyhkytys ja lennähdin Jasperin syliin. Syleilin häntä koko kehollani ja hän painoi minut maailman ihanimpaan leijonanhalaukseen itseään vasten.

”Jasper… Jazz. Minun Jazzini…”

”Alice. Voi Alice, minä olen tullut taivaaseen.”
Toteutumaton unelma, vai aavistus todellisuudesta?

Do you remember that moment? It's one dream and song.

-love-

  • ***
  • Viestejä: 21
  • En ole utelias vaan tiedonhaluinen:)
Vs: Aavistus, [ 7.12 luku 25 ]
« Vastaus #68 : 08.12.2010 15:59:59 »
ääh mun täytyy pakottaa sulle inspis jos se ei muuten tule!! ::)
Heti jatkoo vois tulla, täähän oli liian hyvä jäämää tälläsee kohtaa :o
mahtavaa tekstiä :) :D

Catwoman

  • ***
  • Viestejä: 36
Vs: Aavistus, [ 7.12 luku 25 ]
« Vastaus #69 : 13.12.2010 19:24:32 »
Ei vitsit, luin tän just äsken putkeen ja tää on TOSI HYVÄ! Alussa aattelin että onko tää ns. Twilightin kertaamista vaan eri parilla, mutta eipä ollukaan! Ihan tajuttoman hyvää tekstiä, sujuvaa ja mielenkiintonen juoni, ja Alice on vaan niiiiiiin ihana! Jatkoa pliiiiis  ;)
I love Jesus ♥

Grozda

  • Svit-kona
  • ***
  • Viestejä: 67
  • Kvetha Fricäya.
Vs: Aavistus, [ 20.6 luvut 26 ja 27] VALMIS K-13, romance
« Vastaus #70 : 20.06.2011 21:28:23 »
Noniin, tässä sitä taas ollaan ties miten monen kuukauden tauon jälkeen. Kiitos kaikille edellisille kommenteista. Ja sellasta tietoa että sain ficin valmiiksi ja luultavasti saan koko lopun tähän seuraavaan, jollen ihan väärin muista. Lisäksi lisäsin linkkejä Alicen häävarustuksesta ja taisin sortua vähän liioittelemaan mut ei se varmaan ketään haittaa hirveesti. :) Eli sen enemmittä alkupuheitta, tässä tämä olis:


26. luku

Se tuntui yhtä ihanalta kuin ensirakkaus. No oikeastaan sitähän se oli, mutta jako tapauksessa koin sen melkein uutena asiana. Miten olinkaan pystynyt elämään sen vuoden ilman Jasperia?

Seuraavien kuukausien aikana minä ja Jasper emme olleet oikein perillä siitä, mitä ympärillä tapahtui. Suunnittelimme muuttoani takaisin Yhdysvaltoihin. Bella, Rosalie, Edward, Emmett, Renesmee ja Jacob tekivät suurimman osan työstä, mutta he neuvottelivat minun kanssani yritykseeni liittyvistä asioista. He järjestivät asiat kuntoon yrityksessäni ja myivät huvilani minun suostumuksella. Porschen suhteen olin itsepäinen. Olin kiintynyt siihen enkä halunnut mitään muuta autoa kuin sen. Se oli juuri oikeaa tyyliä ja Rosalie päätyi lopulta minun kannalleni myöntäessään, että hänkin rakasti sitä.

Ranskaan minulta ei jäänyt mitään muuta kuin yritykseni kaupat. Aioin viedä B&D’A:n mukanani Yhdysvaltoihin ja jatkaa liiketoimintaa siellä. Ophélieta minun tulisi tietenkin ikävä, mutta lupasimme pitää yhteyttä, joka oli kyllä itsestäänselvyys; olihan Ophélie B&D’A:n toiseksi tärkein henkilö.

Carlisle soitti minulle eräänä päivänä ja kertoi, mitä oli ajatellut minun kotiinpaluustani.

”Mielestäni sinun pitäminen piilossa olisi kaikkein turvallisin keino välttää kiusalliset kysymykset ja mahdollinen paljastuminen. Tiedän, ettei se tulisi olemaan helppoa, mutta ajan myötä siihen tottuisi. Jacob on myös käynyt läpi saman vaiheen.”

”Mutta entä minun hääni?” minä kysyin. ”Äiti, isä ja Cynthia eivät pääsisi niihin. Ja entä minun ystäväni? Mitä häät ovat ilman juhlavieraita? Eivät mitään. Emmekö voisi keksiä jotain toista suunnitelmaa?”

”Totta kai voimme, jos asia on sinulle tärkeä. Kunhan ensin tulette kotiin, niin mietitään asiaa sitten tarkemmin.”

***

Ja sitten me olimme jo melkein kotona. Ranskasta lähtenyt lentokone laskeutui Amerikan mantereelle. Pidin Jasperia kädestä koko matkan ajan Forksiin. Ja kun vihdoin nousin autostani tutulle pihamaalle ja edessäni nousi jykevänä ajaton suuri talo, tunsin tulleeni kotiin.

Näin Carlislen ja Esmen odottavan hymyillen kiviportailla talon edessä, toivottamassa meidät tervetulleiksi kotiin. Toivottamassa minut tervetulleeksi.

Liitelin eteenpäin Esmen syleilyyn ja nauroin jälleennäkemisen onnesta. Sitten syleilin Carlislea yhtä lämpimästi. Siinä olivat minun toiset vanhempani.

”Voi, minusta on niin ihanaa tulla kotiin!” huudahdin. Tunteet olivat molemmanpuoleiset. Carlisle ja Esme olivat järjestäneet minulle tervetuliaisjuhlat, joita jatkoimme vielä yön yli. Nykyään ei edes nukuttanut, joka olisi jossain vaiheessa haitannut juhlimista.

Juhlien jälkeisinä päivinä suunnittelimme joukolla peitetarinaa, mutta sitä ei oikeastaan tarvinnut kehitellä kovin paljon. Riitti vain kun jätimme totuudesta hiukan sanomatta, ja muokkasimme yksityiskohtia hieman. Ja sitten eräänä aamuna Carlisle soitti isälleni, joka oli tietysti asunut koko ajan Forksissa. Voi vain kuvitella millainen reaktio hänellä tuli kun hän sai tietää tyttärensä olevan elossa, vuoden tietämättömyyden jälkeen. Isä ilmoitti nopeasti äidille ja Cynthialle, jotka matkustivat Forksiin. Ja niin me kaikki kokoonnuimme Cullenien – minunkin – kotiini, ja vietimme pitkän iltapäivän kertomalla perheelleni, mitä oli tapahtunut.

Minut oli kidnapattu ja olin kokenut sen verran kolhuja, että olin menettänyt muistini. Kidnappaajani oli vienyt minut Ranskaan, ja jättänyt muutaman kuukauden päästä minut sinne omilleni. Olin tuntenut vetoa vaatesuunnitteluun ja lähtenyt sille alalle. Ei kulunut kauaakaan kun perustin oman yrityksen, ja se laajeni kauppaketjuksi. Kun Cullenit saivat tietää minusta, he tulivat Ranskaan tapaamaan minua ja kun olin nähnyt heidät, muistini oli palannut.

Tarinassa oli paljon aukkoja, mutta Carlisle ja muut kertoivat sen niin uskottavasti, etteivät vanhempani ja Cynthia kyselleet mitään. Eli toisin sanoen se meni heihin täydestä kuin väärä raha. Perheeni tapaaminen ei niinkään liikauttanut mitään sisälläni, vaikka olisi voinut kuvitella muuta, kun edellisestä tapaamisesta oli yli vuosi. Mutta nyt vampyyrielämässäni ajalla ei ollut niin paljon merkitystä enää. Vuosi ei ollutkaan enää niin kovin pitkä aika. Tietysti heille asia oli toinen. Sen huomasi äidin jokahetkisestä vollottamisesta, isän onnellisesta hymystä, ja Cynthian epäuskoisesta naurusta. Toinenkin perheeni yritti näyttää suunnilleen siltä, kuin löytymiseni olisi heillekin ollut yhtä suuri yllätys. Täytyy myöntää, että he onnistuivat siinä yhtä hyvin, mitä muutakaan voi odottaa?

Minun uusi ulkonäköni taas selitettiin sillä, että olin menettänyt paljon verta ja minulle oli tehty paljon verensiirtoja ja leikkauksia, että näytin hieman erilaiselta. Äiti ihmetteli, miten ne kaikki toimenpiteet olivat kaunistaneet minua niin paljon. Sivuutimme hänen kyselynsä hienovaraisesti ja saimme hänet lopettamaan kysymysten esittämisen.

Ensimmäisen näkemisemme jälkeen äiti pakotti minut asumaan muutaman päivän ajan vanhassa kodissani, isän luona. Olisin voinut lähteä öisin Jasperin luo, mutta äiti ja isä tulivat vähän väliä tarkastamaan olinko minä oikeasti totta. Niinpä Jasper oli yöt minun vierelläni vanhassa huoneessani. Vähän niin kuin ennen.

Vanhempani tottuivat yllättävän nopeasti minuun. Muutaman päivän jälkeen he juttelivat jo ilman sellaista ihmettelevää katsetta naamallaan. Ja minä kun olen sellainen toiminnan ihminen, aloitin häitteni valmistelut, vaikka niiden ajankohta olisi luultavasti vasta parin kuukauden päästä.

Tapasin lukioystäviäni ilmoittaakseni, että olen olemassa. Melkein kyllästyin heidän reaktioihinsa, jotka eivät paljon poikenneet kummankaan perheeni reaktioista. Voi vain kuvitella, millainen ilme Jessicalla oli, kun minä soitin hänelle.


27. luku, neljä kuukautta myöhemmin

”Pysy nyt paikoillasi!” Rosalie äyskäisi. ”En ole koskaan tavannut vampyyria, joka pysyy noin vähän aikaa liikkumatta.” Istuin Rosen huoneessa Cullenien talossa. Rose teki minulle hääkampaustani ja minulla oli päällä hääpukuni, jonka helmaa silitin vaistonvaraisesti koko ajan. Se häiritsi Rosen työskentelyä, mutta minä en voinut sille mitään. Mekkoni oli kokovalkea olkaimeton tylliunelma, jonka korsettiosassa ja helmassa oli hopeakirjauksia. Rakastin sitä. Olin valinnut sen empimättä heti kun se oli osunut silmiini.

Hääkimppuni odotti peilipöydällä. Siinä oli sinisiä ja valkoisia kukkia, ja aivan keskellä heleän punertava suuri ruusu. Kukkien vieressä oli koruni, jotka odottivat vain kaulalle ja korviini laittamista. Ne olivat hopeaa ja niissä oli kristallia. Tiara, jota Rose kampauksen ohella kiinnitti hiuksiini, sopi hyvin koruihin, vaikka olikin hieman tummemman sävyinen. Huntu roikkui oven vieressä seinällä. Se ylsi maahan asti, ja sen pituudesta näki miten suuret hääni olivat. Hunnun vieressä lattialla olivat valkeat kenkäni.

Jonkin ajan kuluttua Rose taputti olkapäitäni ja sanoi, että kampaus oli valmis. Katsoin peilistä, ja olin kuolata siihen paikkaan. Se oli niin ihana. ”Voi Rose. Sinä olet taivaan lahja. Katso nyt itsekin! Tuollainenhan on ihan laitonta! Yh, minä itkisin, jos osaisin ja jos tämä ei olisi omissa hiuksissani.”

Rosalie nauroi. Se oli kuin saapumismerkki ja Bella ja Renesmee tulivat huoneeseen. ”Alice. Ikuisesti kaunis”, Nessie heilautti kättään traagisesti ja vajosi toisen polvensa varaan.

”Hekoheko”, minä sanoin, mutta nauroin silti. Bella laittoi hymyillen korut kaulaani ja korviini. Sitten he pyysivät minua nousemaan ja kiinnittivät hunnun kampaukseen. Lopulta Nessie ojensi kukkakimpun minulle. ”Minulle tuli hääkuume”, Bella vain totesi.

Kohta minun hääni alkaisivat, kohta ne alkaisivat. Ulospäin näytin varmaan ihan tavalliselta, mutta sisältäpäin kiehuin jännityksestä. Minun teki mieli olla aivan normaali, niin kuin yleensäkin, mutta pelkäsin jonkun asustani menevän pilalle tai rikki.

Hääni pidettiin ulkona, Cullenien talon takapihan laajalla nurmialueella, koska oli niin nätti päivä. Se oli varmasti syksyn viimeisiä lämpimiä päiviä. Olin päivää valitessani katsonut tulevaisuuteen ja niin hääpäiväni sää oli tilattu hienosti. Tällainen päivä oli harvinainen Forksissa, missä olisi odottanut satavan putkeen vuodesta toiseen.

Tulin äkisti ajatelleeksi, että en ollut vanhentunut enää vähän yli vuoteen. Mutta vuosia minulle oli nyt kertynyt jo yhdeksäntoista. Vähän alle kaksi vuotta oli mennyt siitä kun olin aloittanut lukion. Aika ei tuntunut niin pitkältä. Kun olin noin vuosi sitten muuttunut, olin ehtinyt jo täyttää kahdeksantoista. Jasper oli ikuisesti seitsemäntoista ja minä kahdeksantoista. Eihän sillä ollut mitään väliä, mutta kunhan tulin ajatelleeksi asiaa.

Ja sitä paitsi minulla oli tänään paljon tärkeämpää ajateltavaa. Minä menisin naimisiin Jasperin kanssa! Aivan kohta. Ja saisin tämän päivän jälkeen elää hänen kanssaan ikuisuuden loppuun asti. Tätä minä olin odottanut jo silloin kun menimme kihloihin.

”No niin. Mennään”, Bella sanoi ja katsoi samalla ikkunasta alas pihamaalle. ”Kaikki ovat jo paikalla ja seremonia alkaakin aivan kohta.” Uskaltauduin vilkaisemaan ikkunasta. Häävieraat istuivat heitä varten laitetuilla tuoleilla joen rannalla ja penkkirivien väliin oli jätetty käytävä oli koristeltu, niin kuin lähes koko ympäristö. Taka-alalla oli orkesteri ja aivan edessä alttari, joka oli myös koristeltu ylenpalttisesti.

Rosalie, Bella ja Renesmee lähtivät saattamaan minua portaita alas huoneesta. Alakerrassa minua odotti Cynthia, jonka olin valinnut yhdeksi morsiusneidokseni. Renesmeen olin valinnut toiseksi ja Rosalien oli määrä pidellä laahustani. Bella oli kaasoni, joka kulki viimeisenä sormustyynyn kanssa.

Astuimme etupihalle ja kiersimme kulman taakse, jonne jäimme odottamaan. Vihkijämme meni paikalleen alttarin taakse ja näin Jasperin valmistautuvan Edwardin kanssa, jota hän oli pyytänyt bestmanikseen.

Jasper alkoi liikkua eteenpäin ja käveli rauhallisesti alttarille Edwardin kanssa. Minä odotin vielä vuoroani. Kun oli kulunut sovelias aika ja sekä juhlakansa että Jasper olivat odottaneet morsiamen saapumista, orkesteri alkoi soittaa Pachelbelin Canonia, joka oli lähtömerkki minulle. Pieni seurueeni oli jo valmiina ja aloitimme kulkumme kohti alttaria, kohti Jasperia.

En voinut pidättää hymyäni, eikä siihen toisaalta olisi ollut mitään syytäkään. Tässä minä vihdoin olin. Ja tässä oli myös Jasper. Ja moni muu ihminen ja vampyyri todistamassa meidän onneamme. Kävelin eteenpäin ja näin joka puolella tuttuja kasvoja. Isä ja äiti, Carlisle ja Esme, Cynthia, Jessica, Mike, Angela, Ben, Eric, Lauren ja Tyler, Jacob, Emmett, Ophélie, minun kummini ja muita sukulaisia ja paljon muita ihmisiä.

Lopulta pysähdyin Jasperin vierelle alttarin eteen ja katsoin häntä hymyillen silmiin. Hänkin hymyili. Seuraavat vihkijän sanat menivät minulta täydellisesti ohi, niin keskittynyt olin Jasperiin ja niin onnellinen olin. Havahduin kunnolla vasta kun piti lausua vihkivalat. Katsoin koko ajan sitä lausuessani Jasperia, hän samoten omaa lausuessaan.

Ja sitten Bella toi sormustyynyn, Jasper otti sormuksen ja työnsi sen vasempaan nimettömääni sitoen meidät ikuisesti toisiimme. Hän suuteli minua kuin varmistukseksi siitä, että kaikki oli varmasti totta. Siitä alkoi meidän yhteisen ikuisuutemme aamu.

The End

 ~Ja lopuksi vielä että kommentit olis tosi kivoja edelleen. :)
Toteutumaton unelma, vai aavistus todellisuudesta?

Do you remember that moment? It's one dream and song.

vompskatti

  • ***
  • Viestejä: 7
  • Nälkäpeli♥
Vs: Aavistus [ 20.6 luvut 26 ja 27 ] VALMIS K-13, romance
« Vastaus #71 : 27.06.2011 12:54:00 »
Ihana tarina Alicella ja Jasperilla ! :D Tämä oli mielestäni paljon parempi kuin nuo ikuiset Bella Edward tarinat,vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole jos tykkää. Kuitenkin rrakastan kirjoitustyyliä ja ylistän ficciäsi!!!
-Rakastunut
~Vompskatti

Grozda

  • Svit-kona
  • ***
  • Viestejä: 67
  • Kvetha Fricäya.
Vs: Aavistus [ 20.6 luvut 26 ja 27 ] VALMIS K-13, romance
« Vastaus #72 : 06.07.2011 13:17:28 »
Kiitokset kommenteista s4rggu444 ja vompskatti. (: Ja tuosta oudosta lauseesta sen verran että kyllä sen pitäis olla ihan oikein muotoiltu, vähän harvemmin käytetty ehkä. (;

Ja muistutan vielä kärsimättömänä että kommentit olis kyllä aika mukavia.  ;D
Toteutumaton unelma, vai aavistus todellisuudesta?

Do you remember that moment? It's one dream and song.

-love-

  • ***
  • Viestejä: 21
  • En ole utelias vaan tiedonhaluinen:)
Vs: Aavistus [ 20.6 luvut 26 ja 27 ] VALMIS K-13, romance
« Vastaus #73 : 25.07.2011 15:45:53 »
Ihan sika hyvä oli!  :) <3

Grozda

  • Svit-kona
  • ***
  • Viestejä: 67
  • Kvetha Fricäya.
Vs: Aavistus [ 20.6 luvut 26 ja 27 ] VALMIS K-13, romance
« Vastaus #74 : 25.07.2011 16:36:30 »
Kiitoksia -love- ((:
Toteutumaton unelma, vai aavistus todellisuudesta?

Do you remember that moment? It's one dream and song.

saaga

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Aavistus [ 20.6 luvut 26 ja 27 ] VALMIS K-13, romance
« Vastaus #75 : 26.07.2011 01:08:01 »
Nyt kiitän sydämeni pohjasta koko fickistä! En yleensä välitä Alice/Jasper parituksista mutta tämä oli kieltämättä ihan saaairaan ihana versio tällä parituksella, voitti tosiaan edward/Bella paritukset sata-nolla. (:

Kiitän!

-saaga
Mitä sinä siinä seisot kun rakkautesi juoksee rannoilla toisten?

Grozda

  • Svit-kona
  • ***
  • Viestejä: 67
  • Kvetha Fricäya.
Vs: Aavistus [ 20.6 luvut 26 ja 27 ] VALMIS K-13, romance
« Vastaus #76 : 23.08.2011 17:14:26 »
Olepa vain hyvä saaga! (: Ja kiitos kommentista. Mulla lähti itelläkin tän ficin kirjottaminen siitä että ensin tykästyin just tähän Alice/Jasper paritukseen, mikä on kieltämättä omasta mielestä se paras. (:
Toteutumaton unelma, vai aavistus todellisuudesta?

Do you remember that moment? It's one dream and song.

Anskubits

  • ***
  • Viestejä: 265
  • Only the strongest people have fallen
Vs: Aavistus [ 20.6 luvut 26 ja 27 ] VALMIS K-13, romance
« Vastaus #77 : 24.08.2011 01:32:42 »
VAUTZII!!!!!!! Tää oli ihan mahtava ja tosiaan voitti E/B-Ficit ihan 10000000000000 - 0
Nyt luin tän kokonaan kerralla ja tää oli ihan superhyperextrabojoinng-ihana!!!
Toivottavasti tää piristi sun päivää tää mun kommentti 8' )

<3.Anskubits
Addicted to Twilight, The Vampire Diaries, Justin Bieber, Demi Lovato and Doctor Who

Grozda

  • Svit-kona
  • ***
  • Viestejä: 67
  • Kvetha Fricäya.
Vs: Aavistus [ 20.6 luvut 26 ja 27 ] VALMIS K-13, romance
« Vastaus #78 : 24.08.2011 15:21:20 »
Kiitoksia Anskubits tosi piristävästä kommentista!:D Joo mä nauroin sille, siis positiivisesti tietenki, älä nyt loukkaannu. (: Ja niinku tossa edellä mainitsin nii oon kyllä itekkin sitä mieltä että aika lahjakkaasti voittaa nämä tavallisimmat paritukset. Jos ei kiinnostais nii ei varmaan tuliskaan kirjotettua mitään. ((:
Toteutumaton unelma, vai aavistus todellisuudesta?

Do you remember that moment? It's one dream and song.

Cirilla

  • Welhon tytär
  • ***
  • Viestejä: 303
Vs: Twilight: Aavistus l VALMIS K-11, romance
« Vastaus #79 : 25.03.2015 20:49:20 »
Tämä oli hurmaava tarina!

Alice oli vaan niin Alice! Tykkäsin. Ja Jasper taas... Ah, kun se oli niin ihana...

Ihanasti olit osannut käyttää alkuperäistä Twilight'n tarinaa, mutta se oli niin erilainen että se tuntui sopivan juuri Alicelle. Tykkäsin koko kokonaisuudesta.

Kiitos!

Cirilla
Maailma on kaunis. Kiitos mielikuvituksesta ja taiasta.