Oi ihanaa, kiitos kommenteista. Rakastan niitä yli kaiken (:
mordelove, hihii taidan pitää sinua vielä pikkuisen jännityksessä sodan suhteen (: Ja kyllähän se Jazz on lutunen, kun se huolehtii : ))
Aleshee, oi uusi lukija (: Kiitos kehuistasi, vaikka kehuista suurin osa kuuluisi betalleni Lexielle, joka kiltisti ja mukisematta korjaa virheitä, joita kääntäessä väistämättä tulee
Jakepoo, Nessien ikää ei ole määritelty tarkasti alkuperäsiversiossa, itse sain sellaisen kuvan, että Nessie olisi jotakuinkin 14 vuotta. Vielä en suomentaessani ole törmännyt kohtaan, jossa asia esille tulisi.
Ja tässä olisi toivomaanne jatkoa, anteeksi kun tämän kanssa kesti, olin matkoilla tuossa pidemmän aikaa, joten koneella tuli vain pikaisesti käytyä kääntymässä
Rakas päiväkirja, (Volturit)
Seisoimme V-muodostelmassa, Carlisle etummaisena. Valtaistuinsali ei ollut muuttunut paljoakaan. Ainoa suuri muutos oli tuntematon naisvampyyri, joka istui Marcuksen paikalla. En halunnut kysyä, missä Marcus oli.
Hän oli suunnilleen samanmittainen kuin Bella. Hänen hiuksensa olivat vaaleaakin vaaleammat, melkein valkoiset, letitettynä yhdelle pitkälle letille. Hänestä näki, ettei hän ollut kovin vanha, koska hänellä oli silmissään yhä häivähdys punaista.
"Carlisle, mikä miellyttävä yllätys!" Aro tervehti. "Mikä mahtaa tuoda sinut tänne tänä kylmänä, tähdettömänä yönä?"
"Ei mikään hyvä", Carlisle vastasi, "Alice on saanut näyn, jossa Maria-niminen vampyyri luo vastasyntyneiden armeijaa ja tulee tappamaan hänet. Maria oli Jasperin vanha..", Carlisle pysähtyi etsimään oikeaa sanaa, "..kumppani."
"Miksi hän tekisi sellaisen teon", Aro kääntyi katsomaan minua, "kaltaisellesi kauniille olennolle?"
"Hän ajattelee, että jos Alice olisi kuollut, Jasper palaisi hänen luokseen", Carlisle vastasi, huomioimatta lainkaan jälkimmäistä osaa.
"Näen, miksi hän haluaisi sinut takaisin. Noinkin komeana, puoleensavetävänä, ja mitä olen kuullut, lahjakkaana miehenä", tyttö Marcuksen paikalla sanoi, räpsyttäen silmäripsiään.
En pitänyt hänestä. Halusin repiä jokaisen pitkän silmäripsen irti yhden kerrallaan.
Jasper ei tuntunut huomaavan hänen kommenttiaan. Hän seisoi liikkumattomana, kuin tytön sanat olisivat olleet ilmaa, mutta luulen nähneeni hänen virnistävän, tuntiessaan mustasukkaisuuteni.
"Joten -", Carlisle aloitti.
"Jos saan keskeyttää, Carlisle", Jasper sanoi, astuen eteenpäin Edwardin takaa, "Alice on todella tärkeä minulle - meille kaikille. Hän on elämäni, unelmani ja toivoni. Emme halua riskeerata sitä, että menettäisimme hänet, joten tulimme tänne pyytääksemme apuanne Marian voittamisessa", Jasper lopetti.
Jos kykenisin aikaansaamaan kyyneliä, olisin itkenyt sillä hetkellä. Jasper ei ollut koskaan sanonut mitään tunteellisempaa. Olin aina ollut hämmästynyt, mihin hän kykenee ainoastaan muutamalla sanalla, mutta tämä oli jotain aivan toisenlaista. Kävelin hitaasti hänen luokseen, ja hän piti minua sylissään.
***
Jazz piti minua kädestä koko matkan kotiin. Kumpikaan meistä ei sanonut mitään.
Aro oli suostunut auttamaan meitä. Hän lupasi lähettävänsä joukon baseball-kentälle taistelua varten. Miksi kaikki tapahtuu baseball-kentällä?
Olen menossa "nukkumaan" Jasperin kanssa, olemme molemmat "väsyneitä".
Taistelu on huomenna illalla. Kirjoitan pian.
~ Alice
