Hoi! Kommentteja! :--O
Fell: Kyllä sinun selkeästi kannattaa alkaa katsoa ko. sarjaa useammin! ;--D Mutta siis, kiitos kommentasi, hani.
nahjulia: Mielipiteesi on kyllä osuva. Aluksi tässä piti käydä niin, että kaikki nää hätäkokouset ois nakattu peräjälkee, mut teinki sit näin... No :--D Aina ei voi voittaa. Kiva ku kommentoit!
Hiluzuki: Kiitos! Hienoa, että olen onnistunut :3
Toinen kerta
Mutta missä olikaan talonmies Emilio, kun häntä tarvittiin? Tuo hassu pieni menninkäinen oli kadonnut tavalliselta vakiopaikaltaan, eikä löytynyt edes Belénin sängystä, vaikka talon muut asukkaat olisivat voineet vaikka vannoa miehen olevan juuri siellä. Mutta Belén vain kohautti hartioitaan.
“Sanoin sille, ettei meidän välillä ole mitään. Ei mitään.”
“Paitsi seksiä”, kuului Alician ääni taustalta. Belén mulkaisi kämppistään nyreissään.
“No, ilmoitatko jos kuulet hänestä?” Juan totesi ja jatkoi sitten etsiskelyään. Kaikkihan sen tiesivät, että Belénin sekä Emilion on-off-suhde oli jatkunut jo ikuisuuden. Eikä mikään, mitä tuo nainen oli sanonut, voinut olla niin järkyttävää, että talonmies olisi sen tähden lähtenyt.
Muut asukkaat tuntuivat olevan yhtä tietämättömiä Emilion silloisesta olinpaikasta.
“Siis kuka Emilio?” oli Lucía kysynyt.
“Ha! Snobi on syyllinen! Hän loukkasi talonmiestämme tietämättömyydellään!” Paloma rääkyi, muttei kuitenkaan saanut haluamaansa kannatusta mieheltään, joten nainen lampsi tiehensä.
Juan huokaisi raskaasti.
Edes Emilion isä ei voinut tai edes ollut halukas auttamaan. Hän tivasi vain yhä uudestaan ja uudestaan, kuinka kaikki tieto maksoi ja ettei mitään enää nykymaailmassa saisi ilmaiseksi. Ja kun Juan Cuesta ei millään suostunut maksamaan, Mariano vetäytyi talonmiehelle tarkoitettuun huoneeseen katsomaan televisiota.
Juan haroi miltein kaljua päätään. Hänen kasvoillaan oli huolestuneen sekainen ilme, joka näytti etäisesti siltä kuin mies olisi aikomassa tehdä itsestään näkymätöntä, taikka jotain muuta vastaavaa. Yllättäen joku köhi hänen korvaansa. Juanin viereen oli ilmestynyt pitkä, hoikka vielä kolmissakymmenissä oleva mies, joka oli vastapuolen kerrostalon vastaavaa asukasyhdistyksen puheenjohtaja.
“Rubén”, Juan sanoi kalvakasti.
“Juan”, vastasi Rubéniksi nimetty mies täysin samalla tavalla. Kumpikaan heistä ei näyttänyt voivan sietää toista silmiensä edessä. Mutta Rubénilla näytti olevan hyvä syy tuloonsa ja vain siksi Juan esitti olevansa kiinnostunut.
“Tulin Emilio Martínin puolesta”, Rubén selosti kohotellen kulmakarvojaan kulmikkailla kasvoillaan ja tökkien samalla silmälasejaan parempaan asentoon. “Haluaisin, että vahvistatte hänen eropyyntönsä mahdollisimman pian, jotta poika rukka voi aloittaa uuden työnsä… mahdollisesti jo ensi viikolla.”
Juan siristeli silmään. Hän katseli pitkään täysin hiljaa edessään olevaa miestä.
“Tämä oli varmasti jokin outo vitsi, eikö vain?”
“Voin vakuutta, señor Juan, ettei tämä ole vitsiä nähnytkään. Huolestuneena kansalaisena, huomasin, ettei talonmiehenne saa kunnon palkkaa… Päätin olla armelias.”
Rubénin kasvoille levisi voitokas hymy. Sitten hän nosti hattua ja poistui.
Muutamaksi minuutiksi tuli täysin hiljaista, kunnes;
“Hätäkokous!” kailotti Juan Cuesta.
A/N: Viimeinen hätäkokous tulee kyllä sitten aikanaa :'D. Jotenkin hukun vaa kaikkien kirjoitushommien alle, nii tää on vaa sit sellanen projekti, mitä teen kun en muutakaa jaksa (eli jos esin nano ei inspaa). Mutta luultavasti tuun tällä fandomilla tekemään muitakin ficcejä.
Ja pst! Erittäin lupaava lähde ilmoitti, että tänne saapuisi erään toisenkin finiläisen kirjoittamaan NM-kamaa! <; Pysytellään siis valppaina.
Hoi!
