Kirjoittaja Aihe: I hate you, I love you [K-11] Lily/James, KESKEYTETTY  (Luettu 19301 kertaa)

Ginerva

  • ***
  • Viestejä: 239
  • Qhuinn & Blaylock
Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
« Vastaus #20 : 10.07.2010 13:59:12 »
Vitsi. Ihana. Saat uuden lukijan. Siis olen vaikka kuinka kauvan ettiny ficiä Lilystä ja Jamesistä. Tää on aivan ihana. Rakastan tätä jo nyt. Toivon jatkoa pian ;)
Ginerva :-*
Alussa oli maila, kiekko ja Teemu?

Kukkamaaria

  • ***
  • Viestejä: 350
  • Keisarinna
Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
« Vastaus #21 : 12.07.2010 07:54:44 »
En ollut huomannutkaan noita kahta edellistä lukua! :o mutta nyt korjaan (jälleen) virheeni ja kommentoin tätä aivan mahtavaa ficciä! :) minä tykkään kovastikin tästä ficistä, vaikka yleensä James/Lily ficit eivät säväytä sen suuremmin :) no, onneksi kaikkea oppii lukemaan ja oppii tykkäämään uusista asioista :)

Jatkoa toivoisin mahdollisimman pian! :)
But hey, isn´t it fun at the end of the day,
When everyone looks like me?
-Sonata Arctica -Cloud Factory

♥5.6.2011, 19.9.2012, 3.11.2014, 17.7.2018 & 18.6.2020♥

Tales By Kukkamaaria

Ava by Dolls

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
« Vastaus #22 : 12.07.2010 09:56:01 »
IHANA!!!  Söpöä..
Okei, ehkä Lilyn ja Jamesin juttelu järven rannalla oli vähän yllättävää.. ehkä vähän liian outoa ja siirappista, mut jotenkin tosi söpöö. ;)  Ja Sirius oli söpö ku kerto Lilylle mihin Jamppa lähti.
Mut kaiken kaikkiaan tykkäsin ja ootan ehottomasti jatkoo mahd. pian!!

NeitiMusta.
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
« Vastaus #23 : 12.07.2010 18:20:53 »
Kiitos kommenteista!
Lauranood, se on kylläkin outoan, mutta minkäs sille mahtaa. Lily sen teki, en minä :). Kiitos taas kerran

Vaarallinen komentoija Lily taitaa pikkuhiljaa lämmentä. Mistä sitä tietää... :)

Ginerva Hyvä, että pidit. On aina mukava saada uusia lukijoita :)

Kukkamaaria kiitos taas kerran :)

NeitiMusta se oli kylläkin yllättävää, mutta en vain tiedä mistä idea pulkahti päähäni. Sirius ON söpö! Näkisit kuvan jonka piirisin siitä. Kaverini on nyt lätkässä siihen, tai mistä sitä tietää :)

Kommentteja on tullut Paljon! Yleisesti vielä, että jatkoa tulee niin nopeasti kuin ehdin. Suomen kesä on kylläkin lyhyt joten en tiedä koska ehdin kirjoittaa tätä kun on niin ihana sää!(Nyt kylläkin on paahtavan kuuma) Nyt kirjoitan myös toista pitkää ficciä jonka ekaa lukua en ole edes saanut valmiiksi. Senkin taidan julkaista...


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
« Vastaus #24 : 13.07.2010 00:26:31 »
Itse sinä vaihdoit kuvan niin että MINÄ hämäännyin! Mutta, nyt en ainakaan yhteen päivään vaihda avatartani :D

L.E

  • kultakutri
  • ***
  • Viestejä: 151
Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
« Vastaus #25 : 31.07.2010 17:41:19 »
Olenkin etsinyt uutta Lily/James ficciä ja tää pisti heti silmään.

Tykkäsin tosi paljon, bongasin vaan yhden kirjoitusvirheen. Se tais olla siinä kohtaa, jossa Lucy istui jollain tunnilla Lupinin vieressä. Remus oli pienellä kirjaimella ja lause ei ihan toiminut. En nyt muista tarkemmin, mutta tunsin tarvetta vähän viilata pilkkua  ;)

Jatkoa pian, jätit liian jännään kohtaan <3
The girl, who has dreams of.

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
« Vastaus #26 : 20.08.2010 15:51:39 »
Kiitti kommentiista L.E.! Kirjoitusinto tyssäsi tuossa heinäkuussa, mutta nyt sain taas inspiraation. Voisitko laittaa lainauksen siitä kohdasta? Helpompi löytää. Jatkoa tulee vähintään kuukauden sisällä


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

terkku

  • ***
  • Viestejä: 33
  • Always keep fighting!
Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
« Vastaus #27 : 21.08.2010 22:22:43 »
uusi lukija ilmoittautuu!!
tuosi hyvä ficci! pidin kovasti!! luin kaikki kolme lukuu yhteen menoon  ;) ;D
 ääh... en nyt oikeen saa laitettuu mitään kovin rakentavaa palautetta  :-[  yhen kirjotus virheen löysin josa Remus oli kirjoitettu pienellä mut en enää muista misä kohin se oikee oli  :)  mutta mahdollisimman pian

Jatkoa!!! ;) Kiiltttiiii!!! ;D
Harry/Draco <3
Koti on siellä missä sydän asuu.

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
« Vastaus #28 : 23.08.2010 14:58:44 »
Tiedoksi vain kaikille, että korjasin sen ainoan kirjoitusvirheen!!!!
terkku, kiitti kun jaksoit tulla kommentoimaan. Jatkoa on tulossa viimeistään syyskuun keskikohdassa eli viikolla 37- 38, kunhan koului ei paina päälle, läksyjä tulee joka korvasta. Eli jatkoa voin luvata. Seuraa jatkossakin, kiitos. Kato muutkin ficcini jos kiinnostaa


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

Anaid

  • ***
  • Viestejä: 281
  • Jamie <3
Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
« Vastaus #29 : 28.08.2010 15:20:41 »
Oon taas unohtanu kommata... voi ei.
Yhden virheen tuolta 2. luvusta löysin:

Lainaus
***
Lily ei millään saanut. Elaine ja Lucy nukkuivat jo,

muuten teksti on tosi sujuvaa ja kaikkee, ja noi Lilyn ja Jamesin muistot on tosi söpöi...
Odotan jatkoa!

Anaid
Draco/Harry<br />Harry/Ginny<br />Lily/James

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
« Vastaus #30 : 20.09.2010 19:45:09 »
Kiitos kommentista Anaid!

Olen pahoillani, että vastasin vain näin myöhään. Ja jatkoa on kuitenkin kehittelillä, vaikka se kestääkin, ennen joulua viimeistään 4. luku ja tämän lupauksen yritän pitää:)


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

Kika

  • ***
  • Viestejä: 143
Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
« Vastaus #31 : 04.10.2010 16:33:09 »
tämä on ihana, odotan innolla jatkoa.  :D
Luin tämän neljännen kerran, enkä ymmärrä miksi vasta nyt kommentoin.
Virheitä löytyi jostain kohdin, mutta ne eivät lukemista haitanneet, joten en jaksanut
niitä tänne laittaa.

Kiittäen
Kika
Vain kahdelle sielulle näyttää se saman muiston, riippuvaisen toinen toisestaan. Ja ajankin myötä, erottuaan, ei se poistu piilottamallakaan.

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Vs: I hate you, I love you [K-13] 3. OSA ILMESTYNYT!!!!
« Vastaus #32 : 04.10.2010 18:37:00 »
Kika, kiitos ihanasta kommentistasi. Piristää aina päivää kun lukee jonkun kehuja :) Virheitä on, pitääpäs huomautttaa betalle. Seuraavasta luvusta voin kertoa, että siinä tapahtumat etenee aika nopeasti, mutta olen itse ihan tyytyväinen tämän hetkiseen versioon. Jotain paljastuu joka on ilmennyt edellisessä luvussa...
 Kiitos ihanasta kommentistasi :) :-*


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Vs: I hate you, I love you [K-13] 4. luku ilmestynyt 12.10.2010
« Vastaus #33 : 12.10.2010 17:31:23 »
A/N: Noniin, vihdoinkin sain neljännen luvun kirjoitettua. :) Kiitos teidän, sain inspiraationi takaisin kun luin muiden finiläisten ficcejä. Tässä luvussa tapahtumat etenevät mielestäni hiukan liian nopeasti, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Tämä on ollut bedattuna jo jonkin aikaa, mutta beta ei saanut lähetettyä sitä, joten piti odottaa pari päivää.  ;D Noniin, tiedän kukaan ei jaksa pitkiä jaarituksiani joten menen suoraan asiaan. Uusi luku on saapunut! :D

4. osa: Yllätyksiä tai ei ehkä sittenkään
Maanantai 15. marraskuuta. 1977

James laskeutui hädissään maahan, heitti luudan jonnekin. Hän juoksi ja juoksi. Ihmiset haukkoivat henkeään, mutta eivät hänen takiaan. Kaikki muutkin pelaajat olivat laskeutuneet luudiltaan ja kokoontuneet punakaapuisen tytön viereen.

"Auh", Lily voihki. "Auh."

Jamesia helpotti kuulla Lilyn ääni, mutta se oli tuskainen. Ei se ääni josta hän piti.

"Ei hätää. Tulet pian kuntoon", James sanoi Lilylle ja polvistui tämän viereen. Lily tarkensi katsettaan kuin ei olisi nähnyt Jamesia. Sitten hän taisi huomata hänet sillä hän katsoi Jamesia silmiin.

"James? Mitä tapahtuu?" Lily kuiskasi. Hän valahti liikkumattomaksi ja James tönittiin pois hänen luotaan. James seisoi kauempana katselemassa kun professori McGarmiwa leijutti paarit, joille Lily oli nostettu, linnaan. Lily oli estänyt Jamesia nappaamasta sieppiä, mutta Jamesia se ei ainakaan haitannut. He olivat voittaneet silti.

"Ja tämän ikävän onnettomuuden jälkeen tiedoksi, että Rohkelikko voittaa 170-160!" selostaja kuulutti niille jotka eivät olleet vielä tajunneet sitä. Katsomo räjähti, mutta Rohkelikon joukkueen hurraahuudot olivat aika vaisut. Lilystä ei ollut minkäänlaista tietoa koska hän tulisi kuntoon ja Jasmin oli ollut jonkinlaisessa horroksessa jo kaksi kuukautta.

James ei oikein ollut juhlatuulella, vaikka hänen joukkueensakin oli voittanut. Huoli Lilystä kalvoi hänen mieltään, vaikka hän tiesi, että Lily tulisi kuntoon. Silti häntä huoletti. Hän pelkäsi, että Lily vihasi häntä niin paljon, ettei antanut hänen enää edes puhua hänelle, sen jälkeen kun hän oli jättänyt nappaamatta siepin Lilyn takia.

Hän ei tiennyt miksi yhtäkkiä Lily oli tuntenut ei-niin-vihaisia tunteita häntä kohtaan järvenrannassa. Se oli oikeastaan jopa salaperäistä. Mielessään James oli kyllä jo päättänyt, että jättäisi Lilyn rauhaan, mutta sitä hän ei kuitenkaan täysin voinut tehdä. Hän piti Lilystä liikaa. Ihan sama jos Lily vihaisikin häntä, hänen olisi pakko joskus kertoa hänelle.

Jamesin oli pakko nähdä Lily. "Minä menen sairaalasiipeen", hän sanoi Cameronille, joka tuskin huomasi häntä kun jutteli niin kiivaasti Shannonin kanssa. "Kerro muille."

***

Jamesilla oli vaikeuksia päästä sisään. Matami Pomfrey ei oikein uskonut häntä kun hän tuhat kertaa vannoi ettei vahingoittaisi tyttöjä. Matami ei oikein uskonut eikä hänellä ollut syytä uskoa kun huhuttiin, että juuri James sai Jasminin siihen kuntoon... niin kuin olikin. Oikeastaan se oli ollut vahinko.

James anoi polvillaan, että pääsisi katsomaan joukkuetovereitaan, sillä matami Pomfrey oli unohtanut kokonaan Rohkelikon tupajoukkueen. Tietysti kapteeni saisi mennä katsomaan joukkuetovereitaan. Matami älysi sen, huokaisi syvään ja avasi oven Jamesille.

Sairaalassa oli vain kaksi potilasta; Lily ja Jasmin. Matami meni työhuoneeseensa sairaalan perälle ja jätti Jamesin yksin Lilyn ja Jasminin kanssa.

Lily makasi Jasminin viereisessä vuoteessa. Jasmin oli selvästi paramiseen päin, sillä viimeksi kun James oli nähnyt hänet hänellä oli ollut sinisiä, vihreitä ja punaisia näppylöitä ympäri kasvoja. Jasmin oli ollut hetken tajuissaan sen jälkeen kun loitsu oli osunut häneen, ehkä päivän, mutta sitten aivan yhtäkkiä hän oli mennyt tajuttomaksi.

Lily istui Jasminin vieressä ja jutteli hänen kanssaan. Jasminin ilme oli surullinen, olihan se ymmärrettävää, että oli surullinen kun on kasvot täynnä erivärisiä pilkkuja. Jasmin istui sängyssä, vaikka matami Pomfrey oli kehottanut häntä makaamaan. Tietenkään hän ei ollut totellut matamia, itsepäinen kun oli. Itse asiassa Jasmin oli hirveän itsepäinen ja piti aina päänsä. Hän ei ottanut ohjeita vastaan muilta.

James seisoi tyttöjen vieressä, siis Lilyn, Jasminin, Lucyn ja Elainen. Tytöt eivät nähneet häntä, eivät tietenkään, hänhän oli näkymättömyysviittansa alla. Viitan hän oli saanut isältään, kun oli täyttänyt kolmetoista. Hänen isänsä Matthew oli saanut sen isältään Charlesilta, joka taas oli saanut sen omalta isältään. Viitta oli kulkenut suvussa niin kauan kuin koko suku muisti. Ja Jamesin suku oli aika iso. Jamesilla oli isosisko, pikkuveli, äiti, isä, isovanhemmat molempien puolelta, tätejä kaksi, setiä yksi, enoja viisi, serkkuja iso liuta, pikkuserkkuja yksi ja siihen se sitten tyssäsi. Enenpää sukulaisia hänellä ei ollut, paitsi jotkut tosi kaukaiset joita hän ei ollut koskaan edes tavannut. Viimeksi hän tapasi koko sukunsa kun hänen oli hänen isosiskonsa kaksosten ristiäiset, jotka olivat olleet heinäkuussa. James oli siis eno, josta harva tiesi.

Tytöt keskustelivat hiljaa Jasminin kanssa, lohduttivat häntä, sillä tyttö oli selvästi itkun partaalla.

"Kyllä sinä paranet, Jasmin", Lucy sanoi itsevarmasti. James ei ollut koskaan kuullut tytön ääntä noin varmana ellei sitten oppitunneilla. "Matami Pomfrey on ehkä nuori, meitä pari vuotta vanhempi, mutta viimeistään kun matami Greengrass palaa, sinä paranet. Eikä siihen mene kauan."

"Mutta entä jos he eivät tiedä mikä se loitsu oli?" Jasmin kysyi.

"Tietävät he, heidän pitää keksiä vain mikä se on", Lily sanoi. Normaalisti Lily ja Elaine olivat ne herkimmät, jotka suuttuivat tai muuttuivat surullisiksi helpoiten, jotka tarvitsivat kokoajan ystäviä, nyt se oli Jasmin. Yleensä Jasmin oli hymyilevä ja vitsaili tunneilla, hän mielellään oli kelmien kanssa, koska muistutti heitä. Hän oli jopa keppostellut heidän kanssaan.

Samalla matami Pomfrey, nuori noin 19-vuotias harjoittelija tuli heidän luokseen. "Tiedän lääkkeen, mutta se on aika riskialtis. Saatat menettää tajuntasi", hän kohdisti sanat Jasminille. "Suostutko olemaan jopa kaksi kuukautta tajuttomana niin, että parannut pikkuhiljaa? Se on se riski."

Jasmin vapisi ja Elaine tarttui häntä kädestä. Jasmin kysyi: "Minä olisin kak- kaksi kuukautta pois koulusta, tajuttomana?"

"Niin, niin se kylläkin on ja tämä on ainoa löytämäni parannuskeino noihin näppylöihin, jotka ovat kasvoissasi. Matami Greengrass saattaisi kylläkin tietää enemmän, mutta hän tulee vasta ylihuomenna. Haluatko miettiä?" Poppy kysyi ystävällisesti.

"Haluan, yksin. Voisitteko te mennä vaikka torniin?" Jasmin sanoi ystävilleen pahoittelevasti.

"Mennään me, jos se käy sinulle", Lucy sanoi. Tytöt lähtivät sairaalasiivestä vilkuillen taakseen kuin näkisivät Jasminin viimeistä kertaa. Jameskin aikoi lähteä vielä kun ovi oli auki, mutta halusi vielä seurata tilannetta, olihan hän kelmi.

Jasmin istui tuntikausia sängyssä ja mietti. James istui koko sen ajan ikkunalaudalla. Vihdoinkin, kun kello oli jo yhdeksän illalla, Jasmin nousi istumaan, lopulta seisomaan ja käveli matami Pomfreyn luo.

"Haluan yrittää sitä", hän sanoi Poppylle. "Haluan parantua tästä."

"Oletko aivan varma? Mene sitten sänkyysi", Poppy sanoi. "Ja mene makuuasentoon, tulen kohta."

Kun matami Pomfrey oli valuttanut juoman Jasminin kurkusta alas ja sanonut loitsun ihan kuin joku vanha shamaani, Jamesin oli aivan pakko lähteä. Hän näki jo miten Jasminin luomet painuivat alas ja ruumis veltostui. Kello oli yksi yöllä kun Jasmin lopulta vaipui horrokseen. Hänen ruumiinsa vain yhtäkkiä veltostui ja hän näytti kuin nukkuisi. James lähti vaimeasti kävellen sairaalasiivestä.


James istuutui tuolille, joka oli tyttöjen välissä. Lilyn sängyn päässä luki koukeroisin kirjaimin: Lily Evans, lievä aivotärähdys, kylkiluita ja käden luut murtuneet. James ei helpottunut tiedosta, mutta se paransi hiukan hänen oloaan. Oli selvää, että Lily heräisi pian ja James halusi olla silloin samassa huoneessa, vaikka Lily niin paljon sitä vihasikin, että James flirttaili ja lähenteli häntä. James ollut edes yrittänyt flirttailla, mutta Lilystä se taisi vaikuttaa siltä. Matami Pomfrey katsoi lasikopistaan sairaalasiiven päässä, tiukasti matami Greengrassin valvonnassa. Hän teki etikettiä uuteen lääkkeeseen.

Vähän ajan päästä James tajusi, että oli hirveän väsynyt. Kello oli vasta kolme iltapäivällä. Jamesilla oli vielä huispauskaapu päällä ja oli muutenkin hikinen. Hän päätti käydä suihkussa ja tulla sitten takaisin.

Kun James nousi seisomaan tuoliltaan, hänen takamustaan kivisti, mutta se oli sivuseikka, sillä kun hän oli jo ottanut muutaman askeleen hän kuuli äänen, jota ei ollut odottanut kuulevansa.

"James? Oletko se sinä?" Jasmin kysyi, hän oli herännyt. Jasmin oli jo pelkästään kalpea istumisesta, mutta istui silti. Pilkut olivat jo poissa. Hänen katseensa harhaili ympäri sairaalasiipeä.

"Olen. Minä se olen, Jas", James sanoi ja pysähtyi ja istuutui Lilyn sängyn päähän. "Muistatko mitään?"

"Minä, join jotain litkua ja matami sanoi jotakin, sitten minua alkoi väsyttämään ja taisin nukahtaa. Hei, minähän olen parantunut! Mutta… etkö sinä tehnyt tämän minulle?" Kysymys ei ollut syyttävä, pikemminkin yllättynyt.

"No joo, minä yritin kirota Ruikulia, mutta sinä tultkin tielle…" James sanoi ja nousi uudestaan.

"Minne menet?" Jas kysyi.

"Juhliin, voitetimme Korpinkynnen 170-160. Sinä et taida tulla eikä Lilykään", James sanoi.

"Lily? Miten hänelle kävi?" Jas kysyi kun huomasi viereisessä pedissä makaavan ystävänsä.

"Lievä aivotärähdys, kylkiluita murtunut ja joitakin käden luita. Hän varmaan tulee jo huomenna. Heippa!" James sanoi ja lähti sairaalasiivestä kertomaan ilouutisia muille, saisipahan muuta ajateltavaa.

***

Juhlissa meno oli aika villiä, juuri Jamesin makuun. Juuri tätä hän nyt kaipasikin, juhlia, ilonpitoa, että hän saisi Lilyn ja sen syyllisyyden tunteen pois mielestään. Sirius oli pihistänyt keittiöstä roppakaupalla herkkuja. Oli kermakaljaa, suklaasammakkoja, torakkaterttuja, munuaispiirasta, hedelmäetanoita, Bertie Bottin jokamaun rakeita ja tuliviskiä täysi-ikäisille(jota ei kylläkään saanut Tylypahkan keittiöstä). Joku oli jotenkin ihmeellisesti laittanut soimaan jonkun jästi renkutuksen.

"Mikä tämä laulu on, Lucy?" Elaine kysyi Lucylta, joka oli jästisyntyinen.

"Queenin uusi hittikappale "We are the Champions". Kävin Queenin keikalla kun se oli Lontoossa. Äiti on ihan pimahtanut tähän", Lucy sanoi hajamielisesti.

Rohkelikon koko joukkue juhli villisti keskellä oleskeluhuonetta. He tanssivat, juttelivat, joivat tuliviskiä ja tanssivat taas. Siriuksen hoippumisesta päätellen hän oli humalassa.

Peter istui reunassa ympärillään Remus, Lucy ja Elaine. Peter hikkasi kovaan ääneen, niin että se peitti aika-ajoin musiikin. James asteli ystäviensä luo.

"Saanko liittyä seuraan?" hän kysyi, istahti vapaalle tuolille Elainen viereen ja nappasi pöydältä kourallisen joka maun rakeita.

"Siitä vaan", Remus sanoi. "Onko Lilyllä ja Jasminilla kaikki okei?" hän kysyi hiukan arasti Jamesilta.

"Joo, ihan hyvin. Lily herää ihan pian, ei mitään vakavaa. Jas on jo hereillä eikä hänellä ole muuta kuin kuumetta", James sanoi hymyillen.

"Onko Jas herännyt? Meidän pitää mennä katsomaan häntä!" Lucy hihkaisi, mutta Remus tarttui hellästi hänen käsivarteensa.

"En usko, että se on hyvä idea. Jos Jas vasta heräsi niin hän on varmaan väsynyt - " Remus sanoi.

"Ai kolmen kuukauden nukkumisen jälkeen?" Elaine kysyi ja oli hänkin noussut ylös.

"Ja haluaa hetken olla rauhassa. Kuumeisena varsinkin hänen pitää antaa olla hetken yksin." Remus jatkoi kuin Elainen kommenttia ei olisi ollutkaan. "Menkää huomenna",

James nyökkäsi tytöille, Lucy katsoi vielä Remusta ja istuutui sitten takaisin hänen viereensä.

"Me menemme sitten huomenna", Lucy sanoi. Peter hikkasi.

***

Kun Lily heräsi, hänen päätään särki ja kyljet tuntuivat olevan muusina. Kädestä oli lähtenyt tunto. Lily ei jaksanut avata silmiään, luomet painoivat liikaa, hän oli liian heikko. Hän selvästi makasi jossain pehmeällä, ehkä sängyllä. Hänen päätään oli nostettu. Tuntui kuin koko ruumis olisi paisunut niin, ettei olisi pystynyt liikkumaan. Hän makasi hiljaa silmät kiinni ja keskittyi muistamaan mitä oli tapahtunut ennen kuin hän oli herännyt.

Hän muisti, että oli ollut huispausottelu. He olivat pelanneet Korpinkynttä vastaan. Hänellä oli ollut kaato ja hän oli kuljettamassa sitä kohti Korpinkynnen maalisalkoja. Angelica oli ollut loistavassa paikassa ja juuri kun hän oli syöttämässä hänelle kuului huuto.

"Varo, Lily!" Angelica oli huutanut, mutta Lily ei ollut tarpeeksi nopea ja ryhmy oli iskenyt häntä suoraan kylkeen. Hän oli kirkaissut hätääntyneenä ja yritti parhaansa mukaan pitää kiinni luudasta, mutta ei pystynyt siihen vaan ote irrotti luudasta ja hän oli pudonnut.
« Viimeksi muokattu: 13.09.2011 18:08:20 kirjoittanut Feliicia »


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Vs: I hate you, I love you [K-13] 4. luku jatkuu
« Vastaus #34 : 12.10.2010 17:34:27 »
A/N: Kaiken olen jo selittänyt, mutta tämä luku on nyt kahdessa osassa. Tämä on toinen puolisko. Nauttikaa!

Putoaminen oli kuin suoraan painajaisesta. Hän putosi lujaa vauhtia, mutta kuitenkin niin hitaasti. Oli mennyt ikuisuus - tai sitten 10 sekuntia - kunnes hän oli osunut maahan. Hän oli tuntenut, miltei kuullut, miten käden ja kylkien luut murtuivat. Hän oli kuullut pillin puhaltavan pelin päättymisen merkiksi. Hänen ympärillään oli ollut paljon ihmisiä. Sitten hän oli kuullut äänen viereltään, joka oli täynnä tuskaa, vaikka yrittikin olla vakaa.

"Ei hätää. Tulet pian kuntoon", se oli sanonut. Käsi oli puristanut hänen kättään, mutta päästi sitten irti.

Ääni oli ollut niin tuttu, en hahmottanut kuka istui ruohossa vierelläni. Sitten silmäni havaitsivat sotkuisen mustan tukan ja pähkinänruskeat silmät. Suklaasilmä.

"James?" olin kuiskannut hiljaa. Näkökenttäni sumeni enkä muistanut enempää.


Lily raotti hiukan silmiään. Hän näki valkoisen katon ja koristeellisen kattokruunun. Hän käänsi päätään ja huomasi, että oli sairaalasiivessä. Sen huomasi valkoisista sängyistä, jotka olivat rivissä ja puhtaasta lattiasta ja pöydistä. Yksi asia oli myös, että hänen ystävänsä Jas istui viereisessä sängyssä ja luki Tylypahkan historiikkia. Lily tiesi, että kirja oli se kirjan kannen väristä ja muodosta sekä kultaisista koukeroista joista hän ei saanut selvää.

"Jas?" Lily kuiskasi vaikka tiesi, että paikka oli autio.

"Lily! Olet herännyt. Mikä on olo?" Jas sanoi rauhallisesti, mutta tukahdutti ilonsa nähdä taas ystävänsä tajuissaan.

"Särkee hirveästi. Muuten olen okei. Sinäkin olet parantunut", Lily sanoi väsyneesti ja yritti nousta istumaan.

"Älä, Lils. Sinun pitää maata, kädestäsi on murtunut luita", Jas sanoi ja laski kirjan yöpöydälle.

"Minä huomaan sen. Koska pääsen pois täältä ja koska sinä pääset pois?" Lily kysyi ja asettui taas makuuasentoon.

"Luultavasti huomenna. Joudut juomaan kuulemma Luuran-Kokoa, että luusi taas kasvavat. Ja lepoa. Pääsen pois jo viikonloppuna ellei tilani pahene. Minulla on vain hiukan lämpöä. Ei sen pahempaa", Jas sanoi.

"Äh, mikä päivä tänään on, miten pelissä kävi?" Lily kysyi uteliaana ystävältään.

"Nyt on torstai-ilta. Kello on yksitoista illalla. Peli oli aamulla. Olet ollut vajaa kaksitoista tuntia täällä. Me voitettiin se peli kuulemma 170-160. Elaine ja Lucy kertoivat. Heräsin vasta kun peli oli ohi ja James oli täällä katsomassa sinua."

"Eikö hän tajua, että minä en välitä?" Lily sanoi onnettomasti kun ei jaksanut huutaa. "Minua ei kiinnosta tippaakaan, seurustelumielessä. Voimme kyllä olla ystäviä, jos hän ei enää ahdistelisi minua" Lily sanoi.

"Lils, James on ihastunut sinuun. Kai sinä sen tiedät? Etkö osaa kuvitella millaista on olla ihastunut johonkuhun? Kun minä olin ihastunut Siriukseen, en muuta voinut ajatellakaan ja sitten kun aloimme seurustella se oli kuin olisin ollut taivaassa. Enää se ei ole samanlaista." Jas huokaisi.

"Minä tiedän sen. Miksi te muuten erositte?" Lily kysyi uteliaana. Jasmin ei koskaan ollut tarkasti kertonut muille, miten hän ja Sirius oikein erosivat. Kaikki tiesivät, että ero oli ollut molemmille raskas, mutta sillä oli hyvä syy. Ja nykyäänhän he tulivat mainiosti toimeen keskenään.

"No kun se alkoi jo mennä vähän yli, niin ajateltiin ettei me haluta kuitenkaan pilata meidän ystävyyttä. Se olisi saattanut muuttua vakavaksi. Erosimme yhteisestä päätöksestä, Lily. Ei se ollut mikään kauhea tragedia, vain kaksi tavallista ihmistä."

"No, onko joku käynyt katsomassa minua?" Lily kysyi ja arvasi vastauksen olevan ei.

"On, odotas, koko Rohkelikon joukkue kävi, James, Elaine, Lucy, Remus, Sirius ja Peter", Jas sanoi. "James vaikutti aika surulliselta kun istui vieressäsi ikuisuuksia. Heräsi juuri silloin" Jas selosti.

Lilyn mielestä oli outoa kuvitella jonkun kelmin olevan surullinen, he olivat koko koulun hilpeimmät oppilaat. He nauroivat ja vitsailivat koko ajan. Varmaan siksi kaikki olivat lätkässä heihin, paitsi tietysti Lily.

***
Keskiviikko 17. marraskuuta. 1977
Viikko kului ja kului ja vihdoinkin Lily ja Jasmin pääsivät pois sairaalasiivestä. Lilylle oli noussut lämpöä kun hän oli ottanut Luuran-Kokoa, joten molemmat palasivat koulun tohinaan lauantaina. Kun he astuivat oleskeluhuoneeseen (jonka he luulivat olevan tyhjä), he suorastaan hämmästyivät. Oleskeluhuone oli täyteen ahdettu, ja kaikki hurrasivat heille. Elaine, Lucy, Remus, Sirius, Peter ja James tulivat ensimmäisinä heidän luokseen. Lily pani merkille, että Remus piti Lucya kädestä.

Elaine halasi ensin Lilya ja sitten Jasminia, sitten Lucy halasi heitä, Peter toivotti tervetuloa, Sirius rutisti heitä molempia niin lujaa, että he meinasivat tukehtua, Remus kätteli asiallisesti ja James, Rohkelikon joukkueen johtajana rutisti heitä molempia erikseen, hivenen hellemmin kuin Sirius. Kun Lily vilkaisi Jamesia, hänen kasvonsa olivat taas normaalilla kelmi-ilme-vaihteella. Lilyä ei ollut nolottanut halata Jamesia, sitähän James halusi. Ei Lily, lopeta, lopeta tuo typerä ajattelu, Lily hoki mielessään.

He menivät istumaan takan ääreen. Lucy asettui Remuksen kanssa sohvalle. He istuivat siinä niin kauan kunnes muut rohkelikot olivat menneet makuusaleihin. Lily ja Elaine vilkaisivat toisiaan ja sitten Jasminia. He nyökkäsivät yhtä aikaa ja nousivat ylös. Lily tarttui Siriuksen käsivarresta ja katsoi häntä. Sitten hän nyökkäsi Lucya ja Remusta kohden. Sirius nyökkäsi ja sanoi:

"Me menemme nukkumaan." Lily, Elaine, Jasmin, Sirius, Peter ja James kävelivät pois oleskeluhuoneesta. He sulkivat makuusaleihin menevän portaikon oven ja jäivät oven taakse.

Tytöt kurkistelivat oven raosta, jonka Lily oli tarkoituksella jättänyt hiukan auki. Lopulta pojatkaan eivät voineet vastustaa kiusausta (siis ei ruokaa) ja tulivat myös kurkistelemaan.

Lucy istui edelleen Remuksen kainalossa sohvalla. He molemmat olivat hiljaa jäätyään kahden. Lucy ei näyttänyt ollenkaan kiusaantuneelta, vaikka olikin Remuksen kyljessä.

"Onko hyvä, että Jasmin ja Lily ovat taas kunnossa?" Remus kysyi Lucylta rikkoen hiljaisuuden.

"Tietysti. Tiedätkö sinä, että…että", Lucy änkytti, joka ei oikein kuulunut hänen tapoihinsa. Remus kuitenkin sanoi väliin:

"Pidän sinusta." Lucy katsoi äimistyneenä Remusta.

"Niin minäkin."

"Tiedän sen."

Muut kääntyivät hetkeksi poispäin ovesta ja katsoivat hiljaa toisiaan.

"Remus ja Lucy…he…he", Lily sanoi mykistyneenä.

"Ovat lätkässä toisiinsa", James täydensi Lilyä hiljaisella äänellä.

"Juuri niin. Nyt hän joutuu kylläkin kuulusteluun", Lily sanoi.

"Shh!" Jasmin kuiskasi ehkä liiankin lujaa. Hän kurkotti kohti ovea. Sirius oli hänen tiellään ja väisti kohteliaasti. "Oih!" Jasmin sanoi ja muutkin kurkistelivat oven välistä, ja hämmästyivät.

Lucy ja Remus istuivat edelleen sohvalla. Ja he suutelivat toisiaan. Paljon oli ehtinyt tapahtua siinä ajassa kun muut olivat jutelleet.

Remuksen toinen käsi oli Lucyn hiuksissa ja toinen piti tyttöä vyötäröltä. Lucyn kädet taas olivat molemmat Remuksen niskan takana. Suudelma oli aika intohimoinen ja pitkä. Tai siltä kannalta muut sen näkivät. Kun he vihdoin irrottautuivat toisistaan molemmat katsoivat toisiaan nolostuneina.

"Oho", Lucy sanoi huvittuneesti.

"Hupsis. Juttu taisi karata käsistä", Remus sanoi ja molemmat naurahtivat. Kello oli jo yli keskiyön eikä ollut ihme kun he nousivat seisomaan.

"Ylös, ylös! Pois, menkää!" Lily hoki yhtäkkiä toisille kuiskaten ja alkoi nousemaan portaita. Hän veti toisia ylöspäin kohti makuusaleja. Alhaalta kuului askelia. Lily avasi ensiksi poikien makuusalin oven ja passitti pojat sisään.

"Mitä sinä…", Peter yritti, mutta Lily vaimensi hänet.

"He tulevat, takaisin ylös", Lily kuiskasi. Nyt askeleet olivat jo aivan lähellä. Pojat tajusivat, ryntäsivät sisään ja sulkivat oven hitaasti. Tytöt menivät omaan makuusaliinsa, jonka ovi oli vastapäätä poikien ovea. He heittäytyivät sängyilleen ja nappasivat jonkin kirjan käteensä.

Juuri silloin Lu avasi oven leveä hymy huulillaan ja hän hyräili jotain. Lucy istui omalle sängylleen muiden tyttöjen tuijottaessa häntä. Helen ja Sandra nukkuivat jo, ja tytöt puhuivat siis hiljaa.

"Miksi hyräilet?" Elaine kysyi. Lu katsoi hetken Elainea kummastuneena ja kysyi sitten:

"Miten niin?"

"Olet hyvällä päällä. Tapahtuiko alhaalla jotakin?" Jasmin kysyi uteliaana. Lily mulkaisi Jasia Lucyn huomaamatta. Jas eteni asioissa liian nopeasti, Lily ajatteli. Lucy voisi vaikka arvata, että he olivat salakuunnelleet heitä.

"No tuota…ei oikeastaan", Lucy sanoi ja hänen äänensä paljasti hänet, sen verran hyvin Lily tunsi ystävänsä.

"Mitä te teitte?" Elaine kysyi.

"No me vaan juteltiin ja… ja…", Lucy sanoi arastellen.

"Ja mitä?" Jas kysyi yli-innokkaana.

"Remus pyysi minua treffeille! Me mennään viikonloppuna Tylyahoon!" Lucy sanoi selvästi innoissaan.

"Hieno juttu, Lu!" Jas sanoi. "Minäkin menen viikonloppuna sinne. En tunge mukaanne, älä sitä pelkää, mutta voisitteko tekin tulla?" hän kysyi Elaineltä ja Lilyltä.

"Voisitteko olla hiljaa kun me yritämme nukkua?" kuului ääni Sandran sängystä. Tytöt eivät olleet huomanneet, että olivat kohottaneet ääniään.

"Anteeksi, Sandra. Me olemme hiljaa", Elaine sanoi. Tytöt vaihtoivat yöpaidat päälleen ja menivät nukkumaan. Jokaisen mielessä pyörivät eri asiat.

Lucy mietti sitä mitä alhaalla oli äsken tapahtunut. Remus oli pyytänyt häntä treffeille, kun he olivat toivottaneet toisillensa hyvää yötä. He olivat päättäneet tavata lauantaiaamuna kello 11.00 oleskeluhuoneessa. Lucy ei yhtään tiennyt mitä laittaisi päällensä. Jotakin josta Remus pitäisi. Mutta kaikki hänen vaatteensa olivat samanlaisia. Mekkoja ja neuleita. No, hän voisi laittaa punaisen neuleen ja mustan mekon. Sekä jonkun paidan.

Lucy ei ollut oikeasti koskaan ollut kenenkään kanssa treffeillä, vaikka hän tiesikin, että pojat puhuivat hänestä. Lucy ei koskaan ollut erityisesti pitänyt kenestäkään, kuitenkin kesän aikana hän oli huomannut pitävänsä Remuksesta yhä enemmän ja enemmän. Tähän oli sitten päädytty.

Jasmin mietti Tylyaho- viikonloppua. Lu menisi Remuksen kanssa sinne. Hän menisi Lilyn kanssa ellei hän muuttaisi mieltään ja jäisi koululle tekemään läksyjä Elainen kanssa. Jasminin pitäisi ostaa mustetta ja pergamenttia. Hän ei ollut kauhean innostunut opiskelusta, mutta olisi hänen hiukan opiskeltava, että pääsisi edes pois koulusta. Hän halusi pelata huispausta, ei koulu paljoakaan kiinnostanut. Huispaukseenkin tarvittiin jonkinlainen S.U.P.E.R.-tutkinto. Hän olisi mieluummin vain pitänyt hauskaa.

Elaine mietti muita tyttöjä. He kaikki olivat olleet parhaita ystäviä siitä asti kun olivat tutustuneet toisiinsa. Muut olivat olleet toistensa kanssa parhaita ystäviä ensimmäisestä luokasta lähtien… hän oli viettänyt ensimmäisen vuoden Peterin kanssa, joka oli ollut myös yksin. Sitten toisena vuonna Peter oli löytänyt kelmit ja hän oli jäänyt yksin. Puoli vuotta hänen oli pitänyt olla yksikseen. Jouluna he olivat olleet ulkona, ja hän näki muiden pelaavan lumisotaa. Hän itse oli istunut lukemassa kirjaa. Sitten joku oli heittänyt häntä päin, suoraan naamaan lumipallon. Se oli ollut Lucy Stones. Elaine oli laittanut kirjan kassiinsa ja kumartunut tekemään lumipalloa. Hän oli heittänyt sen Jasminiä niskaan. Siitä oli alkanut todellinen lumisota, jossa ei nähty armoa. Myöhemmin mut tois- ja ensiluokkalaiset olivat liittyneet mukaan lumisotaan. Mukana oli ollut rohkelikkoja, puuskupuheja, korpinkynsiä ja yksi ainoa luihuinen, Severus Kalkaros. Siitä asti hän oli kulkenut Lilyn, Jasin ja Lun kanssa. Tietysti hän oli vielä Peterinkin ystävä, mutta ei ollut jutellut hänen kanssaan hirveästi. Lauantaina hän olisi taas yksin Tylypahkassa tekemässä läksyjä.

Lilyn ajatukset olivat sekavat. Potter tunkeutui joka kerta hänen mieleensä kuin joku pakkomielle. Lily ei halunnut ajatella häntä. Vaikka hänen oli pakko myöntää itselleen, ettei James aina ollut mäntti, useimmiten kyllä. Lily halusi oppia tuntemaan pojan kunnolla, sen takia hän suostui olemaan tämän ystävä. Vain ystävä, ei yhtään enempää ja Lily oli varma ettei James luovuttaisi. Potter seuraisi häntä koko hänen loppuelämänsä. Niin se vain oli.

Tylyahoon Lily suostui menemään. Hän tietysti vakoilisi Lucya, vaikka se oli väärin. Lily halusi tietää mitä tapahtuisi. Saisi siinä samalla käydä Hunajaherttuassa ja Kolmessa Luudanvarressa.

Lily nukahti ainoana ajatuksenaan edessä oleva viikonloppu, josta hän tiesi tulevan erikoinen.

A/N: Siinäp. Kommentoikaahan. Ja pian pitäisi tulla extroja omista henkilöistäni. Lisätietoa tulossa mutta nyt saatte nauttia uudesta luvusta. Oikein väriskästä syksyä kaikille! :)
« Viimeksi muokattu: 13.09.2011 18:08:48 kirjoittanut Feliicia »


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

Kika

  • ***
  • Viestejä: 143
Ihana!
Pidän siitä, kun hahmot muistelevat asioita, tai niin, pidän kaikesta tässä ficissä!
Aivan mahtava, ja toivonkin pikaisesti jatkoa, mahtaako Lilyn ja Jamesin
suhde kehittyä parempaan...?  ;)

Kiittäen, Kika
Vain kahdelle sielulle näyttää se saman muiston, riippuvaisen toinen toisestaan. Ja ajankin myötä, erottuaan, ei se poistu piilottamallakaan.

Ginerva

  • ***
  • Viestejä: 239
  • Qhuinn & Blaylock
Ihana,Ihana,Ihana,Ihana,Ihana,Ihana,Ihana ja Ihana ;D
Siis niin paras. Paitsi että Lily vois vähän lämmetä Jamessille ;)
Lainaus
Putoaminen oli kuin suoraan painajaisesta. Hän putosi lujaa vauhtia, mutta kuitenkin niin hitaasti. Oli mennyt ikuisuus - tai sitten 10 sekuntia - kunnes hän oli osunut maahan. Hän oli tuntenut, miltei kuullut, miten käden ja kylkien luut murtuivat. Hän oli kuullut pillin puhaltavan pelin päättymisen merkiksi. Hänen ympärillään oli ollut paljon ihmisiä. Sitten hän oli kuullut äänen viereltään, joka oli täynnä tuskaa, vaikka yrittikin olla vakaa.

"Ei hätää. Tulet pian kuntoon", se oli sanonut. Käsi oli puristanut hänen kättään, mutta päästi sitten irti.

Ääni oli ollut niin tuttu, en hahmottanut kuka istui ruohossa vierelläni. Sitten silmäni havaitsivat sotkuisen mustan tukan ja pähkinänruskeat silmät. Suklaasilmä.

"James?" olin kuiskannut hiljaa. Näkökenttäni sumeni enkä muistanut enempää.
Jestas mä olin menny jonkinlaiseen shokki tilaan tossa vaiheessa.
Mut sii kunten jo selväksi tuli tää on aivan sairaan hyvä :D
Jatkoa pian
Ginerva :-*
Alussa oli maila, kiekko ja Teemu?

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Ihanan ihanan ihana fi´c! Säkin sait sitten uuden luvun uunista ulos :D Anteeksi päätön kommentti, mulla on hirveä kiire, oon kirjastossa :D ja pitäis olla jo tasalta kotona tai kymmenen yli. :( Vähän venöähtää joten sinä saat sitten syytteet äidiltäni :D

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Wuhuu! Kommentteja :o

Kika, kiitos piristävästä kommentistasi. Kyllä se suhde kehittyy odota vain kärsivällisesti.Vähintään kolme lukua odotat, niin tulee edistystä

Ginerva, kiitos sinullekin. Kyllä ne välit lämpeneee, odota vaan. Kohta pitää muuttaa suunnitelmaa ja heittää ne heti sänkyyn:)

Vaarallinen komentoija, kyllä uunista ulos tuli, ja hyvän tuoksun kanssa. En nyt oo ihan varma, kyl sun kommentilla näyttää pää olevan, ellei se oo sitten Melekin Päätön Nick ;D Kiitos sinullekin, jaksat aina kommentoida.

Nytpäs taidan laittaa pienen extran tähän piristämään päiväänne.

Elaine Bara

- Elaine on syntynyt 27. toukokuuta 1960 Padstowissa, Englannissa.
- Elaine on ruumiinrakenteeltaan aika lyhyt ja hoikka.
- Elainella on vaaleat, lyhyet hiukset ja ruskeat silmät.
- Hänen koko nimensä on Elaine Alexandra Bara
- Elaine kuuluu rohkelikkoon
- Elaine on luonteeltaan äidillinen kuten Lily. Hän pitää huolta kaikista. Elaine on hyvä koulussa ja hän haluaa menestyä taikamaailmassa. Hän aikoo hakea Taikaministeriöön töihin kun on lopettanut koulun. Elaine on aktiivinen kaikissa tempauksissa. Hänestä ei turhaan viidentenä vuonna valittu Valvojaoppilasta. Hän ei kuitenkaan päässyt Johtajatytöksi (Lily otti sen paikan).
- Elaine on varsin omaperäinen, hän usein ompelee itselleen vaatteita tai etsii kirppareilta vanhoja vaatteita ja korjailee niitä. Hiukset ovat yleensä auki, Elainella on etutukka ja ne ylettyvät noin olkapäiden kohdalle.

Elainen perhe

Elainen perheeseen kuuluvat vanhemmat Lora (puhdasverinen), isä William(puoliverinen) sekä kaksi veljeä ja kaksi siskoa.

Eloine Bara
Eloine on 14- vuotias, Elenan kaksoisveli. Eloine lajiteltiin rohkelikkoon ja hän pelaa tupansa joukkueessa lyöjänä. Eloine on lihaksikas nuorimies, vaikka onkin niin nuori. Eloinella on punertavan ruskeat hiukset ja ruskeat silmät kuten koko muulla perheellä. Eloine on kuin kaksoissiskonsa, rauhallinen ja hän pitää myös luonnosta. Pojan löytää usein istumasta lähimetsässä lempivaahteransa alla ja kirjoittamassa tarinoita.

Eleanor Bara

Eleanor on Elainea kaksi vuotta nuorempi, hän käy myös Tylypahkaa. Hänellä on vaaleat hiukset ja ruskeat silmät kuten siskollaan. Eleanor on rohkelikossa. Luonteeltaan hän on hyvin villi, hän pitää kaikenlaisista jutuista jossa voi juosta ja riehua. Häntä ei nolostuta mikään, vaan antaa vaan mennä. Vaikka onkin 15- vuotias. Eleanor on kuin poika, eivät tytöt ole yleensä niin villejä.

Elena Bara
Elena on Elainea taas kolme vuotta nuorempi, hän on siis 14- vuotias. Elena on rauhallinen, hän rakastaa luontoa ja hänet löytää useimmiten istumassa metsästä, jonkun puun alla. Tyttö on myös Tylypahkassa Puuskupuhissa. Hänellä on punertavan ruskeat hiukset ja ruskeat silmät.

Elyas Bara

Elyas on Elainen kaksoisveli, he näyttävät kuitenkin erilaisilta. Elyaksella on mustat hiukset (hänen vanhemmillaan ei ole mustia hiuksia) silti heidän silmänsä ja kasvonpiirteensä ovat samat. Elyas on korpinkynnessä, samalla vuosikurssilla kuin Elaine. Elyas (lempinimi Las tai El) on luonteeltaan ystävällinen, oikea ihannepoika. Hän osallistuu mielellään erilaisiin tempauksiin kuten siskonsa.

Kymmenen asiaa, jota et tiennyt Elaine Barasta.

- Elaine kävi 1. – 4. luokan tavallisessa peruskoulussa siskojensa ja veljiensä kanssa.
- Elaine rakastaa kuvaamataitoa ja käsityötä.
- Elaine järjesti pieniä esityksiä ja muita tapahtumia muiden kylän lapsien kanssa.
- Elainella on tietämättään isosisko, joka asuu Lontoossa ja on töissä Viistokujalla.(katso myöhemmin)
- Elainen vanhemmat olivat vain 17- vuotiaita kun Elaine ja Elyas syntyivät
- Elaine pitää omasta rauhasta ja siksi hänellä on heidän talossaan varattuna kaksi huonetta(toinen nukkumiseen ja toinen hänen töilleen)
- Tylypahkassa Elainelle on naurettu hänen jästimieltymystensä takia ja omituisen pukeutumisen
- Elainen paras kaveri oli lapsuudessa Kathrina, joka oli tavallinen jästi. Tyttö muutti kuitenkin kauemmas kun Elaine oli 9- vuotias.
- Elaine viettää yhä aikaansa kylän nuorten kanssa, vaikka hänellä on myös koulussa hyviä ystäviä.
- Elaine on tyttöjen joukosta se joka aina päättää, mitä nyt tehdään, jos ei ole tekemistä.

ÄLÄ LUE TÄTÄ, JOS ET HALUA TIETÄÄ LIIKAA, EI OLISI PITÄNYT LAITTAA TÄTÄ:( NO KUITENKIN LUKEMINEN OMALLA VASTUULLA!



Elainen isosisko
Elainella on isosisko, joka syntyi kun Elainen vanhemmat olivat 15- vuotiaita. He olivat vielä lapsia ja he asuivat Tylypahkassa, joten pieni vauva lähetettiin asumaan velhoperheeseen. Lora ja William eivät kertoneet myöhemmille lapsilleen heidän isosiskostaan. (Vai kertovatko? Sen näemme jossain vaiheessa) Siskon nimi ei ole tiedossa eikä tarkalleen asumis- ja työpaikka.



ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Piristi päivääni tämä ekstra :) Kiitos kovasti.