Title: Hymytytön kylmä sydän
Author: Toju eli minä
Raiting: Sallittu
A/N: Voi olla viisaampaa etten kerro kauanko tähän meni... Mutta se ei ole kauan
Ja mulla on näköjään tällä hetkellä pakkomielle todella lyhyisiin teksteihin, ärsyttävää...
Kerro miksi sydäntäni koskee. Kerro miksi se tuntuu halkeavan pala palalta irti ja raastaa sisintäni polttavasti koko ajan. Kerro minulle, kerro, pyydän... Älä jätä tähän epätietoisuuteen ilman mitään vinkkiä, mutta älä myöskään anna vihjausta, joka ei johtaisi mihinkään. Auta, pelasta…
Poistan tekstin viestikentästä, en pysty lähettämään sitä, vaikka tahdonkin vastaukset pyyntöihini. Ei hän kuitenkaan vastaisi, joten miksi minun pitäisi edes yrittää ja pettyä. Ehkä tulen tuntemaan itseni joskus taas kokonaiseksi, tai sitten en. Mutta yritys on ainakin kova. Käyn koulussa uskollisesti. Hymyilen kaikille ja kukaan ei tunnu huomaavan hymyäni tyhjäksi. Mutta hyvä se vain on ja ainakin pitkä harjoittelu on siinä asiassa tuottanut tulosta. Nykyään ei tunnu tuottavan mitään vaikeuksia esittää tuota ikuista positiivaria, jonka kaikki tuntevat ja jolle hymyillään takaisin. Tuo hymytyttöhän on koulun suosituimpia, ei hänellä voi olla mitään ongelmia, eihän hän silloin olisikaan täydellinen, tuntuvat muut koulussa ajattelevan… Kunpa he vain tietäisivät mitä pimeyksiä sisälläni velloo, tosin voi olla parempi etteivät he tiedä, kuka täysijärkinen ihminen sitä kestäisi menettämättä mieltään, minuuttaan, ja joutumatta valkoiseen pehmustettuun huoneeseen vapisemaan yksin lääkityksen kourissa. Lääkitys… Kauhea sana, ikään kuin ihmisen voisi joillain napeilla korjata. Jos on läpimätä tai mieleltään sairas, sitten on sairas ja ei ole kuin yksi vaihtoehto.
Köyteen solmu, solmu pään yli. Pudotus ja naps. Hei hei kaikki.
