Ficcin nimi: Silmiäni susta irti en saa
Kirjoittaja: Kutsis
Ikäraja: S
Tyylilaji: Fluff
A/N: Syytän tästä ficcistä provinssirockia. Tämä on tuplaraapale tasan 200 sanaa jos on wordia uskominen. (: Okei syytän mä tästä kanssa tätä kappaletta:
Tyrävyö – Ensisuudelma.
Ilta tumma ja sateinen
Siitä viis, mä olen onnellinen.-
Seison hiljaa paikallani ja hytisen hiukan kylmyydestä. Olen valittanut jo varmaan kuusi kertaa siitä, että minua kylmää. Seisomme pienessä kaveriporukassamme ja juttelemme niitä näitä. Vieressäni muutaman askeleen päässä seisoo hän, josta eniten pidän. Se, jolle aina hymyilen paljon enemmän toivoen, että hän huomaa minut. Tiedän, että jollain tasolla hän pitää minustakin, ehkä jopa enemmän kuin ystävänä. Sellaisen käsityksen olen saanut, mutta en vieläkään ole uskoa sitä kokonaan.
Sävähdän hiukan kylmyydestä ja pidätän sanat ”minulla on kylmä”, en halua toistaa sitä seitsemättä kertaa. Aistin kuinka hän siirtyy askeleen minua lähemmäs, käännän katseeni häneen hänen kysyessä paleltaako minua. Nyökkään, kiedon käteni paremmin itseni ympärille ja yritän pitää kylmyyden poissa.
Hänen kasvoillaan näkyy pieni hymy kun hän siirtyy lähemmäs minua, hän vetää minut kainaloonsa ja laskee kämmenensä minun selälleni. Värähdän hiukan, mutta tällä kertaa en kylmyydestä. Hänen kätensä liikkuu rauhallisesti ylös ja alas selkääni pitkin ja hymy leviää kasvoilleni.
”Häiritseekö tämä sinua?” Pudistan päätäni hänen kysymykselleen.
”Ei häiritse”, hymyilen hänelle katsoen hänen sinisiä silmiään, jotka loistavat illan hämärässä. ”Kiitos”, lisään vielä. Vilkaisen kavereitani, heidän puheensa on mennyt ohi korvieni, mutta en välitä vaan lasken pääni hänen olkaansa vasten ja ajattelen vain hänen kättään, joka liikkuu lämmittäen selkääni pitkin. Minun ei ole enää kylmä.
A/N: Yh ja kirjoitin tän 10 minuutissa. Seuraavat viis minuuttia menikin sitten nimeä miettiessä ja tarkistellessa... Kommentteja? :'D
