Ikuisempaa ei ole, Albus/Gellert, K-11, oneshot

[Jillian]

Title: Ikuisempaa ei ole
Author: Jillian
Fandom: Harry Potter
Genre: Slash, romance, angst
Pairing: Albus/Gellert
Rating: K-11
Summary: Mutta maailma ei vastaa, ei tee kuten he toivovat, eikä taivaasta tule maata tai maasta avaruutta, ja oman turhautumisensa he purkavat toisiinsa, heijastavat kuin peilit kaiken toisiinsa ja samalla myös itseensä, sillä ovathan he yhtä.

Warnings: Spoilaa DH]
Disclaimer: Kaikki hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille, en saa tämän ficin kirjoittamisesta rahallista korvausta.
Beta: -
Words: ~ 255
Tense: Preesens.
Status: Oneshot, valmis.
A/N: Tämä paritus on Rowlingin mukaan canonia. Jos ette usko, lukekaa tämä. Tai no, melkein canonia. Kirjoitettu jossain omituisessa olotilassa, kaikki sekavuus laitettakoon siis minun piikkiini.


*

Albus ei tiedä, miksi hän palaa aina uudelleen ja uudelleen Gellertin luo. Hän tietää, että palaaminen on väärin, että se sattuu – sekä ihoon että sieluun – että palohaavoista jää ikuiset jäljet kaikkialle. Mutta Gellert on tuli ja liekki, elävä voima hänen sisällään, eikä Albus joinain hetkinä ole täysin varma, ovatko he olemassa yhdessä vai erikseen. Kulta ja punainen sekoittuvat toisiinsa ja siitä tulee feeniks, ikuinen lintu, ja Albus ja Gellert uskovat sen olevan aina niin, tukeutuvat omiin harhakuvitelmiinsa ja haluunsa kääntää maailma ylösalaisin.

Mutta maailma ei vastaa, ei tee kuten he toivovat, eikä taivaasta tule maata tai maasta avaruutta, ja oman turhautumisensa he purkavat toisiinsa, heijastavat kuin peilit kaiken toisiinsa ja samalla myös itseensä, sillä ovathan he yhtä. Välillä on vaikeaa erottaa päämääriä halusta, yötä päivästä, suunnitelmallisuutta kosketuksesta. Eläminen on vaikeaa, jos kaikki mihin tartut muuttuu epätodelliseksi, harhaksi, unikuvaksi jostain kaukaa menneestä.

Gellert sanoo aina, että jonain päivänä jopa aurinko kumartaa heille, sillä ovathan he elämä itse; koska feeniksiä ikuisempaa ei ole, koska vaikka tuli sammuu se ei kokonaan kuole, koska aurinko ei pysähdy koskaan. Ja Albus uskoo, hän luottaa jokaiseen Gellertin sanaan, jokaiseen katseeseen ja hymyyn. Ilmaan herää tunteita, joista Albus ei uskalla kertoa mutta hän luottaa että Gellert tietää, että häntäkin polttelee se sama tunne, joka pitää häntä hereillä öisin.

Punaviinistä tulee heidän ystävänsä. Kun suonia polttelee, on helpompi puhua ja luottaa myös harhoihin, helpompi tuudittautua uskomaan asioita, joita ei todellisuudessa ole. Kun he haparoivasti löytävät tien toisen hermopäihin ja nautinnonkeskuksiin, maailma lakkaa olemasta. Tunteista tulee todellisuutta, ajatuksista materiaa.

Tulipalo sydämissä tappaa loputkin haaveet paremmasta huomisesta.

[Carolynne]

Olen vieläkin ihan ekstaasissa siitä, että Rowling oikeasti kertoi tämän olevan canonia. Omasta mielestäni se oli ilmiselvää heti DH:n lukemisesta asti ja sen jälkeen pari on muotoutunut minulle kaikkein rakkaimmaksi HP-fandomissa. Ihanaa siis, että näitä tekstejä löytyy ja toivottavasti tulee lisääkin.

Feeniks-lintu oli ihana vertauskuva näille kahdelle, he voisivat todella olla ajatelleet niin. Samaa linjaa jatkaa otsikko. Juuri tästä pidän tässä parissa - siitä nuoruuden varmuudesta ja itserakkaudesta, uskosta siihen, että he itse ovat parhaita.

Mutta maailma ei vastaa, ei tee kuten he toivovat, eikä taivaasta tule maata tai maasta avaruutta, ja oman turhautumisensa he purkavat toisiinsa, heijastavat kuin peilit kaiken toisiinsa ja samalla myös itseensä, sillä ovathan he yhtä.

Tuo oli mielestäni tekstin upein kohta. Osaat aina valita hyvät pätkät Summaryyn, ainakin minut saat aina haukkomaan henkeäni jo pelkästään niillä. Tuossa lauseessa häiritsi hieman "toisiaan"-sanan toisto, mutta muuten se on kyllä verbaliikan huippusaavutus. Mukana on sitä traagillisuutta, joka tähän pariin kuuluu, samaten kuin ihanaa yhteenkuuluvuutta. Fanitan täysillä kirjoitustyyliäsi.

Punaviini-kohtaan ihastuin myös, ensinnä jo pelkästään juoman taki. Ennen en ole moista ajatellut, mutta se todella tuntuisi olevan kahden maailmanvalloituksesta haaveilevan pojan juoma. Ja sitten tuo tapa, millä olet kuvaillut poikien fyysisen suhteen - vau. Siinä ei ole mitään kliseistä, vaan olet esittänyt asian tuoreesti ja kauniisti ilman, että jäisi hetkeksikään epätietoisuuteen siitä, mitä on tapahtunut.

Tunteista tulee todellisuutta, ajatuksista materiaa.

Tuo lause oli helmi, tykästyin kovasti. Toisaalta taas ihan viimeisen lauseen "tulipalo" tuntuu hieman arkiselta kieleltään näinkin hienoon tekstiin, mutta se on vain oma mielipiteeni.

Kiitos kovasti!
Carolynne

[Hypnos]

Tekstisi oli oikeasti mielettömän hyvää! Käytät ihania kielikuvia ja teksti luo todella ihanan tunnelman!
Toit senkin upeasti esille, että Albuksen ja Gellertin nuoruudessa ei ehkä homous ollut ihan kaikkien "kuppi teetä". Todella hyvää tekstiä, kiitos tarjoamastasi lukunautinnosta!

[SnowBlind]

Wow, tykkäsin. Hienoja kielikuvia ja kauniita kuvailuja. Tästä kuvastuu ihanasti nuorukaisten palava into ja voimakas usko omiin visioihinsa. Ihan älyttömän kaunis ja hyvin kirjoitettu fic. Tässä ei ole mitään turhia löpinöitä, vain pelkkää asiaa, jossa jokainen lause on tuhannen sanan arvoinen. Tähän on saatu tiivistettyä tuhat tunnetta ja paljon sanomaa.

Ainoa asia mikä vähän häiritsee on tuo aloitus, joka tuntuu alkavan täysin keskeltä ei mitään. Kantansa kullakin, jostain se saattaisi sopia tähän kuin nyrkki silmään, mutta minua se ei erityisesti miellytä.

Gellert sanoo aina, että jonain päivänä jopa aurinko kumartaa heille, sillä ovathan he elämä itse; koska feeniksiä ikuisempaa ei ole, koska vaikka tuli sammuu se ei kokonaan kuole, koska aurinko ei pysähdy koskaan. Ja Albus uskoo, hän luottaa jokaiseen Gellertin sanaan, jokaiseen katseeseen ja hymyyn. Ilmaan herää tunteita, joista Albus ei uskalla kertoa mutta hän luottaa että Gellert tietää, että häntäkin polttelee se sama tunne, joka pitää häntä hereillä öisin.

Varmaan koko ficin ihanin kohta ja hyvä esimerkki tuosta, mitä edellä sanoin.

Albus ja Gellert on ihana pari ja tämä on ihana fic.

Kiitos.

[jossujb]

Kuka olisi uskont, että joku päivä tulee esiin ficci, jossa Dumbledorfen rakkaus kohdistuu mieheen, ja se on  canonia? Hienoahan tämä on, ei mitään muuta.

Sait kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen jonka kirjoittaman Albus/Gellertin olen lukenut, ja todellakin kaunis ficci. Milestäni ficillesi sopi erittäin  hyvin lyhyt, nopeasti luettu muoto, mutta ei kyseessä ollut silti mikään heppoinen teos. Todella hyvin mielestäni löysit heidän suhteensa perusvirityksen, hieman surumielisen, tunteita herättävän palavan rakkauden, joka on ihanaa samaan aikaan kun satuttaa. Oiuh, tämä pari sattaa päätyä vielä suosikkeihini, vaikkei Sev/Luccin pallia ole viemässäkään

Realistisuudesta, kauniista kielenkäytöstä ja katkeransuloisesta lukukokemuksesta kiittäen:

jjb

[Voldemort]

Öh, en ole kommentoinut tätä, koska ensimmäiseksi aina tulee mieli huudahtaa, että ihana mutta niin tuskastuttavan lyhyt!  Maailma muuten mitä todennäköisesti on tuntunut Albukselle ja Gellertille aika turhauttavalle, niinhän usein käy neroille, että he tuskastuvat ihmisten typeryyteen se voi olla yksi syy, miksi he alkavat suunnitella vallankumousta. Tuttavani joskus sanoi tuntevansa jonkun korkean ÄO:n tyypin, joka oli suunnilleen tosissaan sitä mieltä, että maailman pelastamiseksi pitäisi tappaa puolet maapallon väestöstä ja se pitäisi tehdä kyvykkyyden mukaan.  :roll: Tuossa kuvattiin myös rakkauden tyypillistä ominaisuutta. Sitä vaan ei tiedä, mikä siinä toisessa vetää puoleensa, vaikka toisaalta tuntuu, että se on hullua ja liekki polttaa. Punaviinin mainitsemisesta tuli mieleen, että minä vakiona en koskaan lukiessani oleta kenenkään harrastavan alkoholijuomien käyttöä ja meinasin jo kommentoida, että ei ne joisi, mutta luultavasti varmaan joisivat. Mä vaan aina oletan, etteivät nuoret juo tai polta tupakkaa. Tekstin ainoa häiritsevä seikka ovat hermopäät, mutta älä kysy miksi. Tien löytäminen oisen hermopäihin on vaan jotenkin hilpeyttä herättävää, koska se saa minut näkemään biologian kirjojen hermopäiden ja säikeiden kuvia.

[Sanskrit]

Luihuisen ficcipiiristä, hyvää iltaa! aya nakitti tämän pätkän meille luettavaksi ja todellakin toivon, että kaikilla piiriläisillä olisi jo käyttöoikeus tälle alueelle ja sitä myöten mahdollisuus lukea tämä, koska... Niin no, olisihan se aika perseestä tietää tai ainakin arvata, että toiset ovat lukeneet hyvän ficin ja sitten kuitenkin jäädä siitä itse paitsi.

Juu, monen muunkin ohella minä olin melkoisen yllättynyt siitä, että tästä parituksesta tuli canonia. Tai siis ei parituksesta varsinaisesti, vaan, no, tiedät kyllä. Pikemminkin edellytyksistä siihen. Se on kuitenkin mukavaa ja näin sivumennen sanoen minusta on ihan loistavaa, että Rowling teki tällaisen ratkaisun ja vieläpä paljasti sen noin avoimesti. Ehkäpä ihmiset sitten kuuntelevat häntä ja tekevät tilaa suvaitsevaisuudelle. Ei sillä, onneksi hän ei vain täräyttänyt sitä mihinkään liittymättömänä faktana. Se olisi ollut vähän outoa.
Tämä ficci tuo mielestäni hyvin esille sen mielestäni olennaisen ja sysäävän pointin tästä parituksesta: se maailma, joka heillä on. Ja se verrattuna muihin. Ja se, miten se muiden maailma onkin ihan toisenlainen, heidän mielestään kehnompi ja miten heillä siksi mielestään on oikeus asettua toisten yläpuolelle ja liidellä ajatuksissaan jossain ihan toisissa sfääreissä. Minusta heidän "pariutumisensa" (haha) lähtökohta on juuri tuossa, että he ymmärtävät toisiaan ja heillä on jotain mitä muilla ei ole, mutta samalla tavalla myös normaali nuoruuteen usein liittyvä rakkauden kaipuu. Ja kuka olisikaan sopivampi kohde kuin luotettu läheinen, jonka kanssa muutenkin on suunnitelmia tulevaisuuden varalle? Se tässä on hyvää.
Vähän vähemmän hyvää tässä on se, että tämä on lyhyt. XD Siis toki ymmärrän, että tämän on tarkoitus kaipati olla lähinnä tunnelmointipätkä ja runollinen sellainen, mikä ei kovin hyvin pitemmissä toivoisi, mutta niin, silti olisin ehkä toivonut tämän olevan edes hieman pitempi. Tämä vain alkaa jostain, ikänä kuin keskeltä ja loppuu kovin yllättäen, tämä on... anekdootti.
Niin, muuten pidin tästä kyllä. Mukava pikkuficci.

Kiitos!

[Fiorella]

Ficcipiiristä minäkin olen asialla. Olisin kyllä lukenut tämän muutenkin, kunhan olisin kerinnyt paremmin. No, se aika koittikin nyt.

Jillianin teksti on aina kaunista (ainakin siltä osin kuin olen lukenut), ja tämä ei suinkaan ole poikkeus säännöstä. Paritus tuntuu aidolta ja se on toteutettu uskottavalla tavalla, ja hahmoa kunnioittaen. Albus onkin se herkkä, se joka ei osaa epäillä, joka luottaa liiankin sinisilmäisesti. Sen sijaan Gellertin vallanhimo näkyy jo hänen olemuksessaan.

Gellert sanoo aina, että jonain päivänä jopa aurinko kumartaa heille, sillä ovathan he elämä itse

Tähän tosiaan mahtuu sanoja lukumääräänsä enemmän. Tykkäsin kovasti feenikslinnusta vertauskuvana. Se on aina kuvastanut Dumbledorea, mutta tässä se on myös heidän yhteisyytensä ilmiintymänä.

Minua vähän häiritsi se punaviini, vaikka onhan se uskottavaa sinällään, että aikuisuuteensa hapuilevat nuoret kokevat sen täysikasvuisten jutuksi? Ja tässä se toimi siltana ylitse estojen ja ympäristön vaikutuksen. Varmaan sekin osin tekee tuon tunteen, että se tuntuu niin jästien jutulta; Potter-maailmassa juomatkin kun ovat vieraampia, aina kurpitsamehusta ja kermakaljasta hehkusimaan ja tuliviskiin... Toisaalta, tarjoilihan Kalkaroskin Cissylle ja Bellalle punaista viiniä (muistaakseni?) joten tuskin se sielläkään mitenkään vierasta ainetta on.  

Tämä tarina tosiaankin hujahti vähän liiankin nopeasti ohi. Enemmänkin olisi lukenut, mutta nimenomaan sitä tunteiden pohdiskelua; korkean ikärajan kohtauksien syventämistä en jäänyt kaipaamaan. Voi toki olla, että tällaiseenkin tarinaan sopii sanonta "Ei makeaa mahan täydeltä". Parempi, että jää lukemisen jälkeen tunne siitä, että voi kun tämä olisi vielä jatkunut, kuin että huh, viimeinkin se päättyi. Että ehkä se oli sittenkin melkein sopivan pituinen.  

Ah ja niin. Se summaryn pätkä tekstiä oli erinomaisesti valittu ja hivelevän tuntuinen kohta ficistä. Kiitän tästä käsiä taputtaen!

// Ja vielä sen verran offia päälle, että minusta avasi on ihana, Jillian! Joka kerta sen nähdessäni jään vain tuijottamaan ja leijun jonnekin sinne sinervään usvaan. ^_^

[Invisiblegirl]

Luihuisen ficcipiiristä päivää ^^

Pidin tämän ficin lyhyydestä.

Sanat saivat minut lumoutuneeksi. Ne olivat ihania ja salaperäisiä, saivat minut jotenkin sisälle lumoukseen. Pidin niistä ihan älyttömästi. Ficci oli lyhyt, mutta olin ihan sisällä tarinassa. Niinkuin pienenä kuunnellessa jotain lasten satua, tässä oli sellaista samanlaista lumousta. Kuin jostain toisesta maailmasta, rakastin sitä.

Vertauskuvat olivat ihania, rakastin niitä.

Kaikki ovat sanoneet jo kaiken, mitä minullakin oli mielessä. Ihanaa lukea välillä jotain muulla parituksella, ja vähän erilaisellakin, hieman outoa kuitenkin, vaikka Rowling pamauttikin tämän uutisen, mutta silti. En ole vielä pystynyt hyväksymään sitä ^^)

-Invisiblegirl

[aya]

Jillian, mielestäni yksi Finin parhaimmista ficcareista. [size=85]Pahoittelen, etten ole  kommentoinut vielä muita ficcejäsi. ^^' Luen niitä kuitenkin ahkerasti.[/size] Tämä kirjoitustyyli, joka on herkkä, kuvaileva ja ah-niin-hieno (kieli on aivan uskomatonta!) sekä usein tietty alakuloisuus vetoaa minuun. Otsikointi näyttää minusta aina luonnistuvan sinulta ja tässäkin se oli se, mikä vaikutti kovasti siihen, miksi tämän ficcipiiriin laitoin.

Pidän tässä sanavalinnoista, lauseiden rakenteista... Ne todella tekevät tästä lumoavan.

Pidän todella paljon Albuksen ja Gellertin vertaamisesta feenikseen. Punaviini tuntui aluksi vähän omituiselta, mutta luettuani tämän nyt useaan otteeseen olen muuttanut mieltäni. Siinä kappaleessa kun viitataan niin hienosti fyysiseenkin suhteeseen, ja minusta tälläinen tekstityyli on mitä parhain sen esittämiselle. Osaat kyllä esittää asiat mielenkiintoisella tavalla.

Gellert sanoo aina, että jonain päivänä jopa aurinko kumartaa heille, sillä ovathan he elämä itse; koska feeniksiä ikuisempaa ei ole, koska vaikka tuli sammuu se ei kokonaan kuole, koska aurinko ei pysähdy koskaan.

Ah, nuorena uskoo olevansa kuolematon. Tämä lause on kyllä paras esimerkki siitä. Muutenkin tästä ficistä lukee nuoruuden halut ja unelmat, ja harhakuvitelmat. Ja tämä Gellert tässä ficissä on kuin suoraa jatkoa kirjan Gellertille.

Viimeinen lause oli hiukan liian lopullinen minun makuuni. Ja pituudesta olen aiemmin itsekseni vähän marissut, mutta tosiaan, olen lukenut tämän monia kertoja ja tullut siihen tulokseen, että tällaisena tämä koskettaa eniten.

aya kiittää.

[Cawo]

Ja minä raahaudun vasta nyt ficcipiiristä kommentoimaan.

Siis. Canonia. Ihanaa.<3 Yllätys josta tykkään.

Tämä oli lyhyt. Olisi voinut olla pidempikin, ehkä, mutta minusta hyvä näin. ^^

Tämä oli ihana. Eläväinen ja kuvaileva. [Tätä minun kommenttini ei selvästikään ole.] Olet hyvä kirjoittaja, jonka tyylistä tykkään, mutta jonka kirjoituksia en saa koskaan aikaiseksi kommentoida. <; Tämän tekstin sanat olivat jotenkin niin...kauniita minulle, koska kuulen niitä harvoin. Tuli todellakin mieleen se, että heillä on oma maailma ja he ovat sen jumalia. Mutta Albus haluaisi olla tavallinen. Melkein. Mutta Gellert pitää hänet uskomassa heidän paremmuuteensa ja aikeisiinsa.

Kuten muutkin, tykkäsin feeniks-vertauksesta, koska olen aina liittänyt sen Dumbledoreen ja nyt on mukava liittää se myös hänen rakkauteensa. Joka tosin kuoli.

Tunteista tulee todellisuutta, ajatuksista materiaa.

Tuo lause oli helmi, tykästyin kovasti. Toisaalta taas ihan viimeisen lauseen "tulipalo" tuntuu hieman arkiselta kieleltään näinkin hienoon tekstiin, mutta se on vain oma mielipiteeni.

Komppaan joka sanaa. Tuo lause oli mahtava. Tuli vain mieleen tuo, että heille kaikki oli epätodellista, paitsi he itse ja tunteet.

Yhteenveto: Tykkäsin. Kiitos. (: Paras heistä mitä olen tähän mennessä lukenut.

CwC kiittää.

Ps. Laitetaan sekava kommenttini ajankohdan piikkiin. (;

[Taki]

Luihuisen ficcipiiristä tulen =)

On se mahtavaa kun tämä paritus on melkein canon <3

Minun on kamalan vaikea sanoa tästä mitään rakentavaa tai ylipäätään mitään, koska tämä oli niin taidokasta kieltä. Tämä on sellaista tekstiä, jonka hallitsijaa ihailen ja kunnioitan, mutta kuitenkin tekstiä, joka tuntuu minulle hitusen liian runolliselta ja koreilevalta. Mutta sehän on vain makukysymys.
Tämä jättää aika sanattomaksi, sinällään täydellinen ficci; kaunis, hienoja kuvailuja, ihan uusia ja oivaltavia vertauskuvia. Erityisesti tykkäsin tuota feeniks-vertauksesta, aivan mahtava =) Ja varsinkin kun feeniksiin palattiin myöhemminkin ficissä ainakin kerran. Niin ja siitä pidin, että tämä oli kirjoitettu preesensissä, minusta se sopi tähän hyvin, hyvä ratkaisu.

Sisältö oli oikein ihana, vaikka välillä jouduinkin oikeasti näkemään vaivaa siihen, että mietin mitä milläkin tarkoitetaan :'D Olen oikeasti aika tyhmä, tälläinen ylikonkreettinen ihminen. Tosin joskus on kyllä ihan mukava vähän pähkäillä tarinoiden kanssa ja monet kirjoittajat sellaista tuntua teksteihinsä hakevatkin, että herättää lukijassa ajatuksia. Sitä tämä ehdottomasti teki.
 Tykkäsin erityisen paljon tuosta, miten Gellert sanoo ja Albus uskoo. Ja noista Gellertin suuruudenhulluista ajatuksista:

Gellert sanoo aina, että jonain päivänä jopa aurinko kumartaa heille, sillä ovathan he elämä itse; koska feeniksiä ikuisempaa ei ole, koska vaikka tuli sammuu se ei kokonaan kuole, koska aurinko ei pysähdy koskaan.

Tuo olikin lempikohtani ficistä, aivan ihana =)

Ainoa pieni ongelma tässä siis on se, että huomio kiinnittyy enemmän sanoihin kuin tarinaan, vaikka olihan tässä sisältöä ja ajatusta, ehdottomasti. Muuten oikein ihana ficci ja kaunis!

[Melodie]

Hieno.

Mistä minä pidän, pidän palohaavoista ja punaviinistä. Hullua nuoruutta ja rakkautta.
Pientä epävarmuutta, sitä, että miksi oikein palaakaan. Oi nuoruutta.

Vertauksia, heidän todellista elämäänsä (Dumblen lintu) ja irtonaisuutta. Naiivia.

Ja terävä loppu, estää ja tuhoaa kaiken joka voisi vielä tulla.


Minä pidän tästä, taitavaa sanojen käyttöä ja hulluutta. Feenikskin (miten se kirjoitetaan...?) menee. En osaa olla rakentava, lyhyt ja tykkään.

[Spookie]

Loistavaa. Mahtavaa. Fantastista.

En keksi tarpeeksi kauniita sanoja kuvaamaan tätä, niin paljon tästä pidin. Ficin jokainen sana on selvästi tarkkaan harkittu, minkä takia kokonaisuus onkin ehjä ja - - no, sanalla sanoen aivan mahtava : D

Tämä paritus on alkanut innostaa minua enemmän nyt, kun Rowling paljasti Dumbledoren todella olleen homo, ja olen päättänyt alkaa lukea enemmän Albus/Gellert -ficcejä. Tästä olikin oikein hyvä aloittaa, sillä tämä oli mukavan lyhyt mutta ei kuitenkaan mitenkään keskeneräisen tai liian äkkiä loppuvan oloinen. Ihan mahtava, osaisinpa itsekin kirjoittaa noin hienosti. Tykkään tavasta, jolla kuvaat nuorta ja hullua rakkautta. <3

[Arte]

Minun on pitkään pitänyt lukea tämä, mutta koskaan ole muistanut.. Nyt viimein muistin ja hyvä niin.

Sinulla on aivan älyttömän kaunis tapa kirjoittaa. Kielikuvat ovat ihania ja käytät niitä monipuolisesti liikoja säästelemättä. Teksti elää, sitä on vain pakko lukea eteenpäin eikä haluaisi kaiken loppuvan liian pian. Sinun tekstejä voi aina lukea uudestaan, koska niistä löytyy aina jotain uutta: näin monipuolisesta tekstistä ei ikinä löydy kaikkea ensimmäisellä kerralla.

Gellert sanoo aina, että jonain päivänä jopa aurinko kumartaa heille, sillä ovathan he elämä itse; koska feeniksiä ikuisempaa ei ole, koska vaikka tuli sammuu se ei kokonaan kuole, koska aurinko ei pysähdy koskaan.

Tämä oli varmasti lempikohtani tässä. Jotenkin sisäistin ihanasti nuo elämän jutut. Ihana virke.

En nyt saa oikein mitään järkevää aikaan, jäin vain miettimään nuita kielikuvia.. Oli vaihtelua lukea preesenssissä. Vaikkakin ensiksi pari ensimmäistä lausetta tuntuivat oudoilta (kun niin paljon lukee imperfektiä, siihen tottuu), mutta ajatukset tottuivat siihen hyvin enkä enää toisella kerralla edes huomannut aikamuotoa, keskityin vain lukemaan.

Itse parituksesta.. Tähän sopi tuollainen pieni vihjaavuus, jota ei välttämättä edes huomaa, jossei keskity lukemaansa. Minulle jäi se mielikuva, että pojat keskittyivät suureen tehtäväänsä ja kaikki muu hoitui siinä sivussa. Että Albus välittäisi enemmän ja Gellert myötäilisi.. Se on hyvä kuva ja kuten sanoin, sopii tähän todella hyvin.

Nyt haluan vain lukea lisää Albus/Gellertia..

[Kevytmelankolia]

Eijei yhyy. Ihania vertauskuvia ja etenkin ficin lyhyys vain paransi tunnelmaa. Albus/Gellert on vaan niin suloinen paritus (ja mikä parasta se on canonia, haha).
Rakentava palaute on viikonloppulomalla, anteeksi. :C

[Enkeliprinsessa]

Todella kaunis ficci.
Ensimmäinen tällä parituksella, eikä todellakaan mennyt hukkaan.
Ja ainahan Dumbledore on osoittanut sen suuntaisia merkkejä, hyvä että on siihen sitten tullut vastaus ^_^
Palaten kuitenkin ficciin, olit kauniisti ja selkeästi muodostanut rakkauden merkityksen ficciin.
Todella sujuvasti ja virheettömästi kirjoitettu, mutta aivan liian lyhyt.
Mutta ehkä toimiva juuri lyhyytensä vuoksi xD
Sekavaa tulee valvotun yön jälkeen, sitä ei kannata tehdä ^_^
Mutta kaikin puolin mahtavan ihana ficci, ihastuin ikihyviksi ja siis aivan itsestäänselvyys pari xD
Kiitos aivan ihanasta lukuelämyksestä!

[Resonanssi]

kaunis ficci ja Gellertin ajatukset oli kivoja, ja etenkin ne vertauskuvat...

tämä paritus on niin ihana, ehkäpä vain ja ainoastaan siksi että rakkaus on kaunista ja tämä on canonia