Title: Pihakeinut
Author: Siiseli
Genre: tuplaraapale, miniangst
Rating: Sallittu
Disclaimer: kaikki kuuluu minulle, ideoineen päivineen.
Warnings: -
Beta: -
Summary: Hän oli onnellinen nyt.
A/N Tämä on joskus muinoin (okei, viimevuonna) koulussa tehty. Alkuperäinen oli paljon lyhyempi, karumpi ja kuvailuttomampi (sana[ko]?) kuin tämä uusi versio, jonka päätin kirjoittaa tuplaraapaleen mittaan. Itselle tämä avaa hieman jotakin kaukaista todellisuutta, en tiedä mitä muut saavat irti siitä, mutta minä pidän henkilökohtaisesti tästä. No, enjoy (:
Pihakeinut
Pieni poika seisoi apean näköisenä pihakeinujen luona suloinen Onni-nalle kainalossaan. Pyöreät silmät katsoivat keinuja, jotka heiluivat hiljaa tuulessa. Nuori poika oli nähnyt isompien lasten keinuvan niissä ja tahtoi myös itse kokeilla. Hän pystyi kuvittelemaan miltä keinuminen tuntuisi. Tuuli kutittelisi varpaita ja hivelisi kasvoja samalla, kun riemu valtaisi sisimmän ja olisi pakko nauraa ilo pois, ettei sydän pakahtuisi tunteesta.
Keinut olivat kuitenkin liian korkealla pienelle pojalle ja kukaan ei ollut auttamassa häntä kiipeämään ylös puiselle laudalle ja antamaan vauhtia. Pettynyt ilme nousi hiljaa hänen kasvoilleen. Onni-nalle kainalossa pieni poika lähti laahustamaan kohti kotia. Miksi hän oli liian pieni kaikkeen hauskaan?
Vuosien päästä, samainen poika jo miehen mitoissa oli samaisten pihakeinujen äärellä mukanaan omat lapsensa. Hän katsoi haastavana keinuja ja nosti tyttärensä hellästi keinuun. Toiselle puiselle laudalle hän avusti poikansa. Lempeästi hän antoi heille vauhtia ja kuunteli lapsien riemua.
Hän pystyi samaistumaan kaksikkoonsa, vaikka ei itse koskaan ollut kokenut keinumisen riemua. Hän ei koskaan ollut koskenutkaan tuohon puiseen lautaan, joka oli syrjinyt häntä. Isä eli nuoruutta uudelleen lastensa kautta ja katkeroitunut keinumuisto siirtyi syrjään. Mies toivoi, että hänen omat lapsensa toisivat joku kaunis päivä lapsenlapset keinumaan näihin samaisiin keinuihin ja kokemaan sen riemun, joka häneltä jäi kokematta.
Hän oli onnellinen nyt.
