Kirjoittaja Aihe: Kahvitahroja pöydän kulmalla || J/S, k-11  (Luettu 3183 kertaa)

Sädekehä

  • Hömelö otus
  • ***
  • Viestejä: 1 180
  • Until you believe
Kahvitahroja pöydän kulmalla || J/S, k-11
« : 04.05.2010 21:59:29 »
Nimi: Kahvitahroja pöydän kulmalla
Kirjoittaja: Mii eli Sädekehä
Genre: Angst, ehkä pikkasen romancekin
Paritus: James/Sirius
Ikäraja: K-11
Vastuuvapautus: Kaikki kunnia Rowlingille.

A/N:
Okei, tästäkään ei pitänyt tulla tällainen. Suunnittelin tämän ihan erilaiseksi, mutta lopulta olen tyytyväinen siihen, mitä sain aikaan. Tavallaan. Ehkä.
Ikäraja saattaa olla hieman liian korkea – en oikein hallitse angstin luokittelua. Ja tämä osallistuu Angst25 sanalla ’onni’  ja OTP10 sekä myös FF100n sanalla ’päivät’.

Remuksen pov, ja kommentteja toivoisin kovasti! (:
--


Kahvitahroja pöydän kulmalla



Aamuisin ilma oli kylmä ja kolea. Ikkunanpielet jäässä, puissa roikkuvat kuolleen lehdet valkean huurteen peitossa. Oli pimeää ja hiljaista, tyhjää.

Ja istuessani aamuteellä he juoksivat keittiöön kilpaa. Kuulin naurun ja sadattelun, kummallisen kohinan. Pöytä tärisi ja joku läikytti kahvia. En minä torunut, en nauranut enkä katsonut. Tunsin katseiden sinkoavan huoneessa, kosketuksen kylmällä reidellä. Nostin lehden silmilleni ja olin kuin en olisi ollutkaan.

Ihan sama. Ihan helvetin sama.
-

Päivisin kaikki oli toisin. Aurinko pilkotti paksun pilviverhon takaa ja maalasi sateenkaaren taivaanrantaan. Ilma oli viileää, tuuli humisi ja rikkoi lehtien kauniin ryppään.

”Katso Sarvihaara! Katso!”

Into ja lumo paistoivat puheen läpi. Nostin katseeni hitaasti pöydästä ja yritin ymmärtää. Ymmärtää yhteen liittyneet kädet, vihjailevat hymyt ja katseet, sen hiljaisen rakkaudenpalon. Ja kun katsoin viereeni näin Peterin puristavan silmiään kiinni.

”Ole niin kuin et huomaisikaan”, sanoin ja kuulin, kuinka kahvikuppi putosi hänen käsistään.

En nostanut enää katsettani. Tiesin, että he olivat jo poissa. Pitkällä portaikossa, pakenemassa piilopaikkaansa, piiloon katseilta, piiloon maailmalta. Piiloon todellisuudelta.

Ja minä tiesin, etten enää osannut sulkea silmiäni. Olla, niin kuin en olisikaan.

Eikä osannut Peterkään.
-

Iltaisin kylmyys palasi pakkasen kipristelynä poskipäillä, yhteen liittyneinä käsinä. Tuuli ulvoi oksien siimeksessä, ja pimeys peitti onnellisten tähtien taivaan. Oli vain kurja viima ja hiljainen synkkyys.

”Helvetti! James, kuinka sinä voit!”

Huuto kantautui korviini kylmänä pelkona, tuskallisena kuunnella. Näin Siriuksen kivun ja kaipuun. Tunsin, kuulin, vaistosin. Ja James tärisi. Ei kylmyydestä eikä raivosta vaan pelosta. Enkä minä enää kuunnellut. En jaksanut. En vain jaksanut.

”James! Tule takaisin ole kiltti, James!”

Ovi pamahtaa kiinni, Sirius tärisyttää pöytää. Ja minä kaadan kahvikupin. Vahingossa, tietenkin.

”Helvetin idiootti!”

Ja minä en välitä
-

Öisin kaikki palaa radalleen. Ruohikko saa valkoisen huntunsa, taivas pimenee ja sumu laskeutuu lasittuneen järven ylle. Hiljaisuus hivelee korvia, kylmyys kolkuttelee ikkunoita.

James nukahtaa vaimonsa vierelle alistuneena kohtaloonsa.

Kello lyö kuitenkin aina kaksitoista, ja silloin hän nousee. Kuulen askeleet ja tiedän, minne hän menee. Peter kääntää viereisessä huoneessa kylkeä. Minä säälin häntä.

Lukko naksahtaa kiinni ja yö täyttyy yllättäen naurusta, ilosta ja onnesta. He ovat onnellisia yhdessä, James ja Sirius. Onnellisia, vaikka he tietävät aamun tulevan. Silloin ei kosketella salaa pöydän alla, upoteta suudelmia hiuksiin. Ei naureta eikä kaadeta kahvia pöydälle. Ei hymyillä viehkeästi ja juosta karkuun.

Silloin istutaan hiljaa ja katsotaan kuinka elämä lipuu hiljalleen ohi. Toivotetaan kankeasti hyvät huomenet ja unohdetaan onnellisuus.

Silloin luetaan lehteä ja vaihdetaan salaisia katseita. Ollaan niin kuin ei oltaisi, ja esitetään, ettei kukaan tajua, tiedä, halua mitään.

Ja silloin, kun Lily pyyhkii Peterin aiheuttamat kahvitahrat pöydän kulmalta, minä käännän katseeni pois ja näen ikkunan kautta, kuinka James sujauttaa suukon Siriuksen poskelle. Enkä minä toru, en naura enkä katso.

Minä vain tiedän.
--


 
« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 04:07:33 kirjoittanut Beyond »
All I wanted was you

Ava by Sinderella

Maggie

  • ***
  • Viestejä: 247
Vs: Kahvitahroja pöydän kulmalla
« Vastaus #1 : 05.05.2010 19:41:34 »
Jei, loistava paritus -> lukemaan -> kommentoimaan!

Mistä tykkäsin, niin ensinnäkin Remuksen povista. Se toi uutta puolta Siriuksen ja Jamesin suhteeseen, varsinkin kun tässä asiat olivat vain niitä mitä Remus näki, koki ja tunsi. Se esti turhan fluffynsekaisuuden ja oli muutekin kiva idea.

Minustakin Remus oli hyvin IC ja mielenkiintoisesti kuvattu tässä. Pidin siitä, kuinka hän oli ystäviensä romanssin suhteen tavallaan neutraali - ei katsonut, mutta näki kyllä. Tykkäsin tuosta hienoisesta katkeruudesta, kyynisyydestä. Ja muuten, oli ihanaa, että Peter oli otettu tähän mukaan tuolla tavalla.

Tekstinä tämä oli hyvin kokonainen - vuorokausi paloiteltuna neljään osaan, jokainen erilainen, mutta silti samalla tyylillä kirjoitettu. Se muodosti mukavan tarinan, loppu sulki ympyrän. Aloitus oli tässä todella vahva ja ensimmäinen pätkä minusta ehkä hienoin.

Ficci oli myös kirjoituksellisesti todella kaunis, mukavia sanavalintoja ja lauserakenteita.

Mistä sitten en niin pitänyt, tai oikeastaan en ymmärtänyt, niin loppu. Tarkemmin sanoen ehkä viimeisen pätkän kappaleet 4-6, ihan viimeiset virkkeet toimivat kyllä, mutta nuo eivät minulle auenneet. En ymmärtänyt, mikä lopussa muuttui, mikseivät James ja Sirius voisi palata samaan alkuun kuin ficcikin, miksi seuraava aamu olisi erilainen. Mietin, johtuiko se Lilyn ilmaantumisesta paikalle, joka herätti kysymyksen, minne ficin tapahtuvat sijoittuivat.

Joka tapauksessa, kaunis ja miellyttävä teksti, mukavan erityyppinen kuin aikaisemmat lukemani, kiitos!
it seemed a place for us to dream

Sädekehä

  • Hömelö otus
  • ***
  • Viestejä: 1 180
  • Until you believe
Vs: Kahvitahroja pöydän kulmalla
« Vastaus #2 : 06.05.2010 21:47:39 »
Gaudalupe; Niin, en tiedä, miten Lily suhtautui lopulta asiaan. : D Halusin nimenomaan juuri tarkastella heidän suhdettaan ulkopuolisen, juuri Remuksen näkökulmasta. Olen aika usein pohtinut, miten hän heidän suhteensa näki ja koki. Ja vaikka alun perin ajattelin, että Remus olisi katkera Lilyn puolesta, jätin sen tästä kokonaan pois. Hänhän kuitenkin oli kelmi, ja halusi tai ei, Jamesin ja Siriuksen puolella.
Mutta kiitos kovasti kommentistasi! On mukavaa, kun kommentoidaan perusteellisesti. Olen iloinen, että pidit tästä. (:

Migdi;
En yleensä analysoi tekstejäni, koska pidän kiinni ajatuksesta, että jokainen saa tehdä aivan oman tulkintansa. Kuitenkin, jos ajattelee eri vuorokauden aikoja vertauskuvallisesti – ei mitenkään symmetrisinä ajanjaksoina kuitenkaan – lopun pitäisi kyllä tavalla tai toisella aueta. (:
Mutta kiitän sinua ihanasta kommentista, toivottavasti lopun kummallisuus ei kuitenkaan kauheasti jäänyt vaivaamaan. ,) 
All I wanted was you

Ava by Sinderella

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Vs: Kahvitahroja pöydän kulmalla
« Vastaus #3 : 08.05.2010 15:54:38 »
Plääplää. Mistä aloittaisin?

Olet aivan tajuttoman hyvä. Mä olen kuule sulle ihan sairaan kateellinen, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Hahmot ja sanavalinnat ja juonet ja nimet ja ihan kaikki kohdallaan, kuten aina. Argh argh angst viil.

Rakastuin ficin Remukseen. Pidän yleensäkin hänen luonteestaan, se on aina sellainen vekkulimainen ja hauska mutta silti ahdistunut ja hiljainen. Se on niin suloinen ja tekee ficistäsi entistä kauniimman, se muutti sen täysin toisenlaiseksi kuin osasi odottaa. Millä tahansa muulla hahmolla tämä olisi ollut huonompi.

Oikeastaan ihan hyvä, että jätit summaryn pois - se ei olisi sopinut tähän. Ensimmäisellä kerralla en oikein tajunnut ideaa, mutta kun joutui lukemaan toisen kerran, tajusi sen ja kaikki muutkin yksityiskohdat, jotka olivat jääneet huomaamatta, eli hyvä vain.

Sirius/James oli tässä ihana, jotenkin erilianen kuin koskaan. Pidin siitä ja se on harvinaista - oikeastaan vihaan James/Siriusta mutta sinä kirjoitit siitä hyvää : D Kaunista. Ja Lily oli ihana vähäisyydessäänkin, varsinkin se kohta jossa Lily pyyhki kahvitahrat pöydältä.

Hmm.. Ainoa negatiivisuus on se, että aikamuotosi hyppelehtivät preesensistä imperfektiin. Ja aluksi tuo viiva kohtausten välilä häiritsi, tai siis häiritsee se vieläkin, mutta ilman sitä tämä olisi outo - kai se pitää vain kestää tai korvata jollain muulla.

Ah, rakastuin.
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

malla

  • ***
  • Viestejä: 181
Vs: Kahvitahroja pöydän kulmalla
« Vastaus #4 : 24.05.2010 21:47:56 »
Eksyin sitten lukemaan tämänkin, kun ihastuin niin kovin Mustikkatahroihin.

Ei kieltämättä jättänyt kylmäksi tämäkään. Mitä kelmeihin tulee, pidän tavallaan eniten Remus/Siriuksesta, mikä teki ehkä asennoitumisestani hieman hankalaa. Remus tuntui olevan oma itsensä, jollakin tapaa niin katkera ja pidättyväinen, mutta itse ehkä ajattelin sen katkeruuden johtuvan muista syistä kuin tässä tarkoitettiin. ;> Lukiessani tätä toista kertaa läpi, osasin myös yhdistää tunteen Lilyyn; Remus eittämättä on juuri sellainen hahmo, joka kärsii hiljaa muiden puolesta, eikä tahallaan hankaloita kenenkään elämää.

Rakastuin siihen, miten otit Peterin mukaan toimivaksi hahmoksi, vaikkakin vain taustalle, mutta silti tärkeänä kokonaisuuden kannalta. Liian usein Peter tiputtautuu armotta ulos kelmeistä, vaikka kirjathan jo sen kertoivat, että nelikko oli erottamaton.

Lainaus
Ja kun katsoin viereeni näin Peterin puristavan silmiään kiinni.

”Ole niin kuin et huomaisikaan”, sanoin ja kuulin, kuinka kahvikuppi putosi hänen käsistään.

Tämä nimenomainen kohta, voi luojat. Nostan kyllä hattua!

Loistavaa tekstiä, tykkäsin kovin. Kiitos. :>
Papin aamen ei tee kenestäkään toisen itsestäänselvää omaisuutta.

Sädekehä

  • Hömelö otus
  • ***
  • Viestejä: 1 180
  • Until you believe
Vs: Kahvitahroja pöydän kulmalla
« Vastaus #5 : 25.05.2010 16:49:21 »
Lily; Hih, äläs nyt. Ei mitään syytä kyllä olla kateellinen. Sen sijaan kiitos kovasti ihanasta kommentistasi! Olen iloinen, että pidit hieman kyynisemmästä Remuksesta, ja ennen kaikkea itse parituksesta! Mahtavaa. (:
Noi viivat tosiaan on vähän.. no en nyt tiedä, ehkä sitten häiritsevät, mutta usko pois, se oli vielä tyhmempi ilman. Ja nuo aikamuotojen vaihtelut yhdessä kohtaa olivat täysin tarkoituksellisia, sääli ettet siis niistä pitänyt.
Mutta kiitos kovasti kommentistasi! <3

malla; Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei Peteriä saisi unohtaa! Siksi halusinkin nimenomaan hänet tähän mukaan ottaa. Ja ah, Remuksen katkeruus ei ehkä tässä johtunut siitä, mistä sii ajattelit sen johtuvan, mut onneksi yks ficcien hienous on se, et niitä voi tulkita niin monella eri tavalla! ,)
Oon otettu, että molempia raapustuksiani kommentoit. Kiitos siis sinulle oikein kovasti kommentista, ne piristää aina!
All I wanted was you

Ava by Sinderella