Title: Henkinen itsemurha
Author: millann
Rating: S
Genre: angst
Summary: Tunne on mahtavin, mutta takana kärkkyy pelko; mitä jos hän katoaa? Mitä jos hän ei ole totta?
A/N: Tällänen pieni kirjotelma syntyi muistellessa omaa ensimmäistä suudelmaa. Toki lisäilin angstia ja muita ajatuksia niinkuin hyvältä tuntui. Kirjotusvirheitä saa bongailla, ja muutenki kaikenlainen kommentti on tervetullutta tähän ensimmäiseen kirjoittamaani JA julkaisemaani ficciin. Kiitos etukäteen, ja Nauttikaa.
Henkinen itsemurha
Haistat hänen tuoksunsa, tunnet hänen lämpönsä, näet hänet ja kuulet hengityksen. Mikä voisi olla täydellisempää? Ei mikään, ei yhtään mikään. Tunnet hänen huulensa omillasi, hengität hänen tuoksuaan sisälle keuhkoihisi, ja tunnet hänen rakkautensa suudelmana jollaista et ole ennen kokenut, etkä tule kokemaan keneltäkään muulta. Tunne on mahtavin, mutta takana kärkkyy pelko; mitä jos hän katoaa? Mitä jos hän ei ole totta? Oletko kuvitellut kaiken? Ja pelko on tosi.
Lopuksi hänen kadottuaan kuulisit vain ivallista naurua pääsi sisältä, ja miettisit miksi, miksi menit kuvittelemaan jotain niin täydellistä? Miksi kaivoit itsellesi kuoppaa, johon tiesit lankeavasi enemmin tai myöhemmin. Miksi et vain tyytynyt tylsään elämääsi, ja elänyt sitä ilman fantasiaa täydellisestä rakkaudesta. Miksi piti olla naiivi ja luulla että se olisi totta?
Yritit paeta totuutta. Välttää kohtaloa, jota ei edes ole olemassa. Ihmiset keksivät kohtalon vain, että saisivat teoilleen merkityksen; ’Se on kohtaloni’. Sillä he kuittaavat kaiken. Pahat teot, teot jotka loukkaavat muita. Tai sattumalla; ’Tämäpä sattuma!’, vaikka tietävät että se on tarkoitettu niin. Tai sitten he vaan ovat niin tyhmiä ja naiiveja, etteivät voi uskoa totuutta. Asiat on tosin helpompi kuvitella kohtalon ja sattuman avulla. Mutta itselleen valehtelu ei ole terveellistä. Sillä ei saavuta muuta kuin särkyneen sydämen ja masentuneen mielen, niin masentuneen, ettet pääse siitä pois.
