Title: Samojen tähtien alla
Author: Ashtray
Beta: Socker Smulan
Raiting: K-11
Pairing: minä-henkilö/hänen tyttöystävänsä
Genre: romance, lievä angst, femme (tosin ei näkyvästi)
A/N: Olin katsomassa tähtiä. Tekstasin hiamizan kanssa, sekin oli katsomassa tähtiä. Ja sitten hia huomio sen hassun seikan, että myö tosiaankin tuijotetaan samoja tähtiä. Mistä mie sitten sain idean tähän. Inspiksenä toimi siis tähtitaivas ja Tori Amosin I Don't Like Mondays.
Mie myös omistan tämän hiamizalle, koska ensinnäkin osa inspiksestä oli hänen ansiotaan ja toiseksi, hia on ihan älyttömän tärkeä. <2
Kommenttia otan enemmän kuin mielelläni vastaan.
Samojen tähtien alla
Makaan selälläni kosteassa maassa. Minun on hiukan kylmä, mutten jaksa välittää siitä. Kaste kietoutuu suloisena ympärilleni saaden ilman tuoksumaan taivaalliselta. Yön äänet kantautuvat korviini hiljaisina ja niin kauniina. Mutta kaikkein kauneinta on kuitenkin se, mitä on yläpuolellani. Taivas levittyy tummana joka puolelle. Se on täynnä tähtiä, aivan täynnä. Jokainen pieni valotäplä on kaunis, kaunis ja ainutlaatuinen. Vaikken niiden eroja kaukaa maasta erotakaan, ne ovat kaikki omia yksilöitään, omia persooniaan. Aivan niin kuin ihmisetkin.
Kaunista tosiaan.
Näimme sinä yönä pitkästä aikaa. Sinun junasi tuli myöhään, kello oli jo yli puolen yön, kun näin junan valojen ilmestyvän kulman takaa. Hymy nousi huulilleni, ja jokin lämmin läikähti sisälläni. Katsoin, kuinka juna keinotekoisen lämpimine valoineen lipui lähemmäs ja hidastettuaan lopulta pysähtyi kokonaan. Ihmiset purkautuivat ulos junasta, ja minun katseeni etsi vain yhtä.
Tunne, kun näin sinun astuvan ulos junasta, oli täydellinen. Katseesi tavoitti minut melkein heti, ja lähdit juoksemaan minua kohti välittämättä painavasta kassistasi. Se tippui maahan, kun kiedoit kätesi ympärilleni ja painoit huulesi huulilleni sanomatta sanaakaan. Suutelin takaisin ja vedin sinua lähemmäs, lähemmäs. Suudelma kesti pienen ikuisuuden. En aistinut mitään muuta kuin huulesi vasten omiani, kielesi, joka valloitti hellästi omaani, kätesi ympärilläni. Sinut.
Kun vihdoin irrottauduimme suudelmasta, huomasin kaikkien ihmisten kadonneen juna-asemalta. Junakin oli jo lähtenyt kohti seuraavaa asemaa. Vain me kaksi seisoimme toisiamme pidellen keskellä autiota asemaa. Käänsin katseeni takaisin sinuun ja kuiskasin:
"Hei."
Painoit pienen pusun nenänpäähäni ennen kuin siirsit katseesi ylös. Tuijotit hetken taivasta ennen kuin totesit yksinkertaisesti:
"Tähtiä."
Minäkin siirsin katseeni ylös, ja tosiaan, taivas oli täynnä tähtiä.
"Kaunista", kuiskasin, ja sinä hukutit meidät uuteen suudelmaan.
Nyt, kun katson tähtiä, minun on ihan mieletön ikävä sinua. Ei siitä ole edes pitkä aika, kun näimme viimeksi, mutta hetkikin on ikuisuus, jos en näe sinua.
Tuijottaessani niitä miljoonia ja taas miljoonia tähtiä tajuan yhden asian. Se saa ikävän pienemmäksi. Ja toisaalta se taas lisää sitä. Sinä olet täysin saman taivaan alla. Katsot ehkä nytkin samoja tähtiä kuin minä. Ajattelet ehkä minua, ja minä tiedän, että sinullakin on ikävä. Ajattelet ehkä sitä hetkeä juna-asemalla, ajattelet, kuinka ihanaa oli suudella pitkästä aikaa. Ja kuinka ihanaa se tulee olemaan vielä monta, monta kertaa.
Ehkä sinäkin ajattelet, kuinka me olemme samojen tähtien alla, niin lähellä toisiamme, mutta todellisuudessa niin kaukana.
Suljen hetkeksi silmäni ja näen sinut. Hymyilevät silmäsi, huulesi. Kauniisti kaartuvat ripsesi ja pitkät mustat hiukset, jotka ovat pörrössä. Sinä. Hymyilen kuvalle pääni sisällä ja avaan taas silmäni.
Tuijottaessani tähtiä oloni on yhtä aikaa onnellinen ja surullinen.
