Kirjoittaja Aihe: Ikuisuuteen, K11  (Luettu 1424 kertaa)

Netti

  • Vieras
Ikuisuuteen, K11
« : 15.05.2010 18:51:46 »
// Alaotsikko: Romance, Songfic, Deathfic, K11

Nimi: Ikuisuuteen
Tyylilaji: Songfic, Romance, Deathfic
Kappale: Spirit elokuvasta You Can’t Take Me suomeksi =)
Paritukset: Samuel/Henriette
Ikäraja: K11
Varoitukset: kaksi itsemurhaa

Ikuisuuteen

Katselin pitkään ympärilleni. Missä olin? Minne minut oli viety? Näin ympärilläni vain kiviset seinät, puisen vanhalta näyttävän oven ja heiniä hieman peittämässä kylmää kivistä lattiaa. Valoa tuli vain hieman oven alta. Kun olin hieman kierrellyt pienessä huoneessa, mieleni täytti huoli. Huoli miten Henrietelle oli käynyt. Miten minun Reilleni oli käynyt.

Mikä maa? Kuka vie?
On täällä outo joka tie
Tämä maa pelottaa
En tätä anteeksi niille anna
Ei täällä tuuli soi,
ei kuulla voi se missä laulaa
No okei
Ne kohta saa kalkkinsa karvaan itse maistaa


Sydämeni jätti yhden lyönnin väliin, kun kuulin askeleita oven takaa. Kuka siellä oli? Sieppaajat? Rei? Pelastajat?
”Rei?” kuiskasin. Oman äänen kuuleminen valoi minuun uskoa ja kovensin ääntäni: ”Rei?”
”Sam–!” naisen ääni katkesi kesken kaiken. En voinut uskoa korviani. Siellä oli Rei! Hän eli vielä!
”Rei!” huusin ja yritin avata puista ovea. ”Rei, kaikki on kohta hyvin taas!” yritin rauhoittaa Reitä. Tiesin että hän olisi peloissaan eikä tietäisi mitä hänen ympärillään tehtiin. Vaikka ovi oli vanha, se oli kestävämpi mitä olin ajatellut. Yritin juosta päin ovea koko painollani, mutta se ei liikahtanutkaan.
”Koita nyt olla kunnolla Samuel? Kai muistat kuka tällä määrää?” mies ääni komensi minua laiskasti.
Silmäni alkoivat kipinöidä vihasta. Jos he vain koskisivatkin Reihin…

Ei pidä vangita vapauden lasta
Sen sä huomaat vasta
Vapautta, vapautta, vapautta kaipaan
Ei voi aallokko lyödä jos tuuleton on taivas
ja taas sun seisoo laivas
Vapautta, vapautta, vapautta kaipaan
Sä et mua saa, et saa!


”Jos te koskettekin Reihin, niin… Niin minä en ainakaan maksa!” kiljuin täyttä kurkkua vihaisesti.
”Ihan niin kuin sä muuten maksaisit”, uusi mies ääni sanoi ivallisesti.
Miksi? Miksi minun piti sekaantua taas huumeisiin? Ja noihin tyyppeihin? Että minä olen typerä!
”Antakaa Rein mennä, jooko? Se ei ole mitään teille velkaa!” yritin turhautuneena.
”Toki. Ja sehän ei mitään lavertelis kytille?” ivallinen mies vastasi.
”Rei”, kuiskasin. Kyyneleet valuivat poskilleni. Ahdistava tunne valtasi minut. 

En jaksa kauempaa
Ei täällä rauhaa sielu saa
Tiesin, että en mä tänne kuulu,
en tänne jää
Ei tämä vielä tähän jää
on vielä paljon nähtävää
Se odottaa ja nyt se saa
Mut tätä tiedä:
ei sitä voi estää


”No? Missä ne rahat ovat? Sanot vaan kiltisti paikan ja annat avaimen. Muuten sinun tyttösi saa kärsiä.”
Mitä teen? Mitä minä teen? Jos kerron missä rahat ovat, niin me molemmat olemme tuhoon tuomittuja. Jos en, Rei kuolee… Täytyy pelata aikaa. Larry tietää kaiken! Jos se järjestää asiat oikein, voimme päästä täältä ehjin nahoin!
”Aivan kuin edes löytäisitte rahat, vaikka osoitteen sanoisinkin”, totesin mahdollisimman ylimieliseen sävyyn.
”No, jos asia on niin, saamme varmasti sinulta lisä ohjeita”, mies totesi laiskasti.
”Mutta entäpä jos silloin oli pimeää, kun vein rahat sinne?” jatkoin hiljaa ja annoin katseeni harhailla pitkin lattiaa. Näin heinää, heinää ja vielä kerran heinää.
”Antakaa Rein puhua minulle”, sanoin yhtäkkiä. Halusin kuulla häneltä mikä olisi oikea ratkaisu.
”Hmph”, mies murahti ja kuulin kahinaa oven toiselta puolelta.
”Samuel? Sam?” Rei puhui hiljaa ihanan sointuisella äänellään. Olisin halunnut kuunnella sitä ikuisesti.
”Rei… Anteeksi, kun en ollut tarpeeksi vahva.”
”Ei se mitään Sam”, kuulin Rein äänestä että hän hymyili sanoessaan nimeni. Että rakastinkaan Reitä!
”No niin, turhat höpinät pois! Sait mitä halusit ja nyt on meidän vuoro!” toinen miehistä sanoi turhautuneena.
”Ikuisuuteen…” Rei kuiskasi niin hiljaa, että jouduin pinnistämään kuuloani äärimmilleen. Ikuisuuteen… Tajusin Rei!
”Se raha ei ole teidän lähellänne. Se tulee meidän mukaan”, totesin hiljaa miehille ja kuulin Rein yskivän jo. Ikuisuuteen, sanoin mielessäni ja annoin kyyneleiden valua nopeammin. Sinne me olimme menossa.
”Hei! Mitä helvettiä?” kuulin miesten kiroavan.
”Ikuisuuteen”, sanoin ja puraisin kieltäni saaden veren tulvahtamaan suuhuni. Ikuisuuteen…

Come on!
Ei pidä vangita vapauden lasta
Sen sä huomaat vasta
Vapautta, vapautta, vapautta kaipaan
Ei voi aallokko lyödä jos tuuleton on taivas
ja taas sun seisoo laivas
Vapautta, vapautta, vapautta kaipaan
Sä et mua saa, et saa!
Ou jee, et saa


Olisin kohta vapaa Rein kanssa.
« Viimeksi muokattu: 06.12.2014 13:25:43 kirjoittanut Pyry »