Kirjoittaja Aihe: Ukin tyttö S, Arthur, Molly, Victoire || Weasleyn perhepotretti-haasteeseen  (Luettu 11383 kertaa)

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 724
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Nimi: Ukin tyttö
Kirjoittaja: Fiorella
Tyylilaji: Lempeä draama
Paritukset: (Molly/Arthur)
Ikäsuositus: Sallittu
Vastuuvapautus: Rowling omistaa kirjat henkilöineen, minä vain vilkkaan mielikuvituksen ja joutilasta aikaa kirjoittaa. :)
Yhteenveto: Victoiresta tykätään mummilassa.
Lukijalle:  Osallistuu Weasleyn perhepotretti –haasteeseen aiheilla Arthur ja Kotikolo.


Ukin tyttö

Lapsenlapset olivat kaikki Arthur Weasleyn lemmikkejä, mutta sievällä vaalealla Victoirella oli erityinen asema ukin suosikkina. Ei ainoastaan esikoisuutensa vuoksi, vaan siksi, että aivan pikkuisesta lähtien Vicky oli kallistanut päätään, kipristänyt pientä pisamaista nenäänsä ja kysynyt ”Mikä tämä on?” siro pikku etusormi ojossa milloin mitäkin esinettä kohden.

Ja ukki kertoi. Hän ei tyytynyt vain nimeämään ympäröivää maailmaa pienokaiselle, vaan myös näytti ja opasti, kuinka esineet ja kojeet toimivat, ja Victoire oppi. Kolmen vanhana Victoire oli jo askarrellut ukin avulla Molly-mummille omalaatuisen astianpesusoikon, jonka sisäänrakennettu vesihana avautui jästien sarjalukolla, ja yllättänyt ukkinsa tämän syntymäpäivänä lapsen äänellä onnittelua laulavalla kortilla, johon oli leimannut sormiväriä mutterin tasaisella reunalla. Arthur oli ylpeä tytöstä; hänessä oli ilmiselvästi ainesta vaikka mihin!

Victoire oli hoikka ja vaalea kuten äitinsäkin, ja oli ilmeistä että hänen perimästään löytyi vahva annos ranskalaista veelaa, mutta hänen aksenttinsa oli kotoisen maalainen ja siinä oli vain ripaus Fleur-äidin sorahtavaa ärrää. Jos mahdollista, tytön kesakkoisella nykerönenällä kukki useampia täpliä kuin kuunaan Charlie-sedällään. Molly sanoi näkevänsä tytössä roimasti vanhaa äitimuoriaan, mutta Arthur, joka muisti Mamma Prewettin muutenkin kuin muistona hellästä äidistä, ei täysin yhtynyt näkemykseen. Tytöllä oli kuitenkin keinonsa päästä perille tahtoonsa, johtui se sitten laimennetun veelaveren viehätyksestä tai puhtaasti pelkästä sitkeästä luonteenvoimasta.

~ * ~ * ~

”Ei kai `än ole teille vaivaksi?” huolehti Fleur, kammaten siloisia suortuvia takaisin letille, josta ne sinnikkäästi luistivat karkuun ja levittyivät hiostuneeksi hahtuvapörröksi ohimoille.
”Ei lainkaan”, vakuuttivat isovanhemmat kuorossa. He pitivät kyllä pojastaan ja vierasmaalainen miniäkin oli tullut tutummaksi viimeisinä sotavuosina, mutta parasta oli, kun nuoripari lähti viettämään kahdenkeskisiä hetkiä ja arkinen Kotikolo muuttui mummolaksi täynnä seikkailuja ja hauskoja puuhia.

Isänsä lailla Vicky rakasti seikkailuja, tutkimusretkiä luonnossa ja huimia luutalentoja. Hän poimi munia pensaiden alta mumminsa kanssa ja keitti ne sipulinkuorien seassa, niin että kaikkiin tarttui iloisen keltainen pintaväri. Sievät vaatteet Ginny-tädin aikoinaan käyttämällä pikku essulla suojattuna hän taputteli pehmoista taikinaa epätasaisiksi kakkaroiksi, ja levitti niille tomerana voita mummin nostettua tuoksuvat leivonnaiset uunista. Hän sai julman kiukkukohtauksen ja kieri lattialla selkä kaarella mummin kiellettyä häntä ottamasta ruskeaa kanaa viereensä yöksi, nukahtaen lopulta kiihtymyksestä niiskuttaen ukin viereen peukaloaan tiukasti imien, ja heräten uuteen aamuun jälleen hyväntuulisuutta säteillen. Milloin aika kävi pitkäksi, tyttö köllötteli keittiön pitkällä penkillä ja painoi poskensa sen sileäksi kulutettua puupintaa vasten, kysellen sinnikkäästi, miten kauan vielä kestää, että ukki pääsee töistä.

Mummin ollessa varattu kattilansa ääressä tai muissa puuhissaan Vicky järjesti nappeja riveihin värien mukaan ja muodosti niistä nappiperheitä, tai hämmensi pahanpäiväisesti ullakon pahaa henkeä tarjoamalla tälle Mollyn suurta ja röyhelöistä esiliinaa ja vaatien tätä leikkimään kanssaan veelaa. Kiireettöminä, aurinkoisina kesäpäivinä tyttö puuhasteli pihalla ja mummi hymyili itsekseen katsellessaan keittiön ikkunasta, miten Arthur ripusti pihaan keinua lapsen ojennellessa nauloja. Röyhelöiset pöksyt hellemekon helmoista vilkkuen Victoire pyllisteli niityllä pitkät tovit, ja Molly esitti yllättynyttä saadessaan kukkakimpun – myös silloin, kun sen kauneimmat koristukset olivat julmasti verottaneet hiljattain istutettua kukkapenkkiä.

Kun Arthur ja Molly saivat pitää tyttöä luonaan, se oli heille joka kerta juhlahetki. Koskaan aiemmin heillä ei ollut ollut tällaista tilaisuutta keskittyä yhteen ainokaiseen lapseen ilman kiirettä ja hulinaa. Ginnyn viimeinen vuosi kotona ainokaisena oli ollut hämmentävän erilainen, mutta silloinkin kuopus oli jo kymmenvuotias lapsi, joka oli tottunut viihtymään omissa puuhissaan. Vicky sen sijaan oli varttunut äitinsä lähellään varjelemana, isänsä hellästi hoivaamana ja isovanhempiensa sekä lukuisien setiensä ja tätiensä häpeämättä hemmottelemana, ja hän rakasti varauksetta jokaista, joka nosti hänet syliinsä. Mutta vaikka hän kylvi valtoimenaan suukkoja Molly-mummin kasvoille ja likisti häntä kaulasta joka kerta saapuessaan kuin viime kohtaamisesta olisi kulunut vuosikausia, ennemmin tai myöhemmin hän löytyi kuitenkin ukin jaloista pyörimästä. Arthurin jästitavaraa pursuava vaja kiehtoi tyttöä äärettömiin saakka ja hän tahtoi oppia rakentamaan ja kokoamaan ihan niin kuin ukkikin.

Arthur luki lapselle pitkiä, polveilevia satuja risakantisista vanhoista kirjoista, jotka olivat urheasti selvinneet tänne saakka heidän oman katraansa käsissä kärsittyään. Siellä, missä kirjasta oli revennyt sivu tai tahriintunut toinen, ukki kertoi puuttuvat kohdat muistinsa mukaan, ja ne kohdat olivat Vickyn suosikkeja, sillä ne tuntuivat muuttuvan mystisesti joka lukukerralla. Vicky rakasti ukkiaan koko pienestä sydämestään, eikä empinyt kertoa sitä julki, etenkään juuri tällaisina hetkinä, joina hän sai omistaa Arthur-ukin jakamattoman huomion itselleen. Mies pidätteli kyyneliään, kun hän katseli pienokaista, jonka silmät lupsottivat sulkeutumaisillaan ja peukalo roikkui kosteana huulilta, kun hän painautui lapsen luottamuksella vasten ukkinsa kainaloa. Useammin kuin kerran Molly löysi molemmat torkkumasta vanhasta pehmeästä laiskanlinnasta ja peitti heidät liikuttuneena kirjavalla, lämpöiseksi huopuneella viltillä ja suuteli miestään otsalle kiitollisena yhteisistä vuosista. Sellainen mies oli aarre, siinä Molly oli aivan samaa mieltä pojantyttärensä kanssa.  

Jokainen hänen lapsistaan oli Arthurille rakas, samoin hän rakasti myöhemmin elämässään jokaista lastensa lasta, mutta hyväntuulinen, toimelias pikku Victoire omisti silti aina erityissijan hänen sydämessään. Vapauden ja voiton lapsi, mietti Arthur hymyillen. Lapsi, joka loi hänestä ukin.

~ * ~ * ~
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 19:04:16 kirjoittanut Pops »

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Glorisablet

  • vampyyritar
  • ***
  • Viestejä: 795
Vs: Ukin tyttö S, Arthur, Molly, Victoire
« Vastaus #1 : 31.05.2010 18:01:10 »
Monipäisen lapsikatraan lennettyä vähitellen suojaisesta kotipesästä mökkiin on tullut vähitellen tilaa, niinkin paljon että siellä on tuntunut tyhjältä, kun Fred-vainaja ja George eivät valmista pilailukamppeitaan ja perhe ahtaudu ruokapöydän ääreen. Victoiren, kolmannen polven aamutähden vierailut toivat varmasti vaihtelua rauhalliseen mummolaan, ja hän sai Arthurin ja Mollyn tuntemaan itsensä vireämmiksi olemalla yhtenään puuhastelemassa talossa ja pihapiirissä.

Eniten pidin ensimmäisestä tai toisesta kerrontakappaleesta, joissa kerrottiin Victoiresta näpertelemässä yhdessä jästikamppeiden parissa. Arthur voinee olla häpeäksi velhoille ollessaan kiinnostunut jästeistä Lucius Malfoyta lainaten, mutta jästiteknologiaan haksahtaminen on omalla tavallaan sympaattista. Arthur pitelemässä töpseliä kädessään silmälasit nenänvarrella vinksottaen miettien miten jästit mahtavat käyttää esinettä. :D Hauskaa kun miehellä on kenties ensimmäistä kertaa elämässään sellainen ihminen, joka jakaa harvinaisen intressin.

Molly Weasleysta piirretään kirjoihin ihanneäidin pullan- ja kotiruuan tuoksuinen luonnekuva, mutta tuollaiset henkilöt saisivat tosielämässä ottamaan jalat alle ja muuttamaan kotoa mahdollisimman varhaisesti. Hahmo on huolehtivainen ja lapsiensa tulevaisuudesta välittämä, mutta niin tukahduttava, että tuntuu siltä kuin möykky tukkisi henkitorven. Koin poikkeuksellisen yllätyksen lukiessani ficciä. Mielestäni Molly oli oikein herttainen mummina - etenkin leipoessaan tyttärentyttärensä kanssa.

Tämä oli oikein maistuva ja kevyt välipala, joka ei aiheuttanut ähkyä. Mitään raskasta ja huonosti sulavaa ei olisi kaivannutkaan mozzarellapizzan ja kahden suunnattoman marenkikakkuviipaleen jälkeen. ;D Kiitoksia.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 724
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Ukin tyttö S, Arthur, Molly, Victoire
« Vastaus #2 : 29.06.2010 11:52:16 »
Myöhäinen vastaus ihanaan kommenttiisi, kiitokset sinulle, Lavinia! :)

Oli ihana lukea, mistä tässä pidit. Minua on aina vähän säälittänyt se, miten vähän Arthur saa sympatiaa mielenkiintoisen harrastuksensa suhteen, joten oli kiva kirjoittaa edes tällaiseen lyhyeen tarinaan joku, jonka mielestä se on huippuhieno ja kiinnostava juttu!

Minä puolestani olen aina tykännyt Mollysta kaikkine mammamaisine vikoineenkin, mutta en kiellä etteikö Molly (eli hyvin perinteinen äitihahmo näin yleensä) tunnu rajoittavalle ja hankalalle etenkin juuri kirjan nuorille, jotka yrittävät pyristellä irti turvallisesta syleilystä ja kohtaamaan elämänsä tilanteet ja myös ne vaikeudet ihan itse ja omin päin, niin kovasti kuin äiti tahtoisikin heitä elämän kolhuilta suojata. Mummina olon täytyy olla hyvin ihanteellista siinä suhteessa, että jokapäiväinen (ja raskaskin) vastuu lapsesta vaihtuu huolettomaan, miellyttävään yhdessäoloon niissä parhaissa hetkissä. Uskon että Molly jos kuka oman kasvatusuransa päätteeksi osaa nauttia tällaisista hetkistä. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Emerald

  • ***
  • Viestejä: 48
Vs: Ukin tyttö S, Arthur, Molly, Victoire
« Vastaus #3 : 30.06.2010 11:27:12 »
Tämä oli suloinen ja ihanaa luettavaa! Oli toki omituista, kun ei ollutkaan koko perhe paikalla, vaan ainoastaan ukki, mummu ja Victoire. Tekstikin oli sujuvaa ja selkeää luettavaa. Tarina on erinomainen, pidin ihan hirveästi. 
Lainaus
Röyhelöiset pöksyt hellemekon helmoista vilkkuen Victoire pyllisteli niityllä pitkät tovit, ja Molly esitti yllättynyttä saadessaan kukkakimpun – myös silloin, kun sen kauneimmat koristukset olivat julmasti verottaneet hiljattain istutettua kukkapenkkiä.


Tuo oli aivan hirveän suloisesti kirjoitettu! Voin kuvitella koko kohtauksen omin silmin  :D

Kiitos, pidin ihan hirveästi.
Jos rakastan, piilotan sen. Jos vihaan, näytän sen.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 724
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Ukin tyttö S, Arthur, Molly, Victoire
« Vastaus #4 : 03.09.2010 11:54:16 »
Kiitokset, Emerald! Ja pahoitteluni myöhäisestä vastauksesta. On kiva kuulla, että tykkäsit.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Elfmaiden

  • ***
  • Viestejä: 1 223
  • haaveilija
Vs: Ukin tyttö S, Arthur, Molly, Victoire
« Vastaus #5 : 04.11.2010 21:09:03 »
Voi miten suloinen tämäkin on!! Olen vielä ihan tunnelmissa "Kuhinaa Kotikolossa" -jäljiltä, joten oli ihanaa löytää vähän lisää :)
Auvoista lapsuutta... ja isovanhemmuutta.
USKO, TOIVO JA (POIKA)RAKKAUS

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 724
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Ukin tyttö S, Arthur, Molly, Victoire
« Vastaus #6 : 19.11.2010 00:14:14 »
Kiitokset, Elfmaiden! Nämä minun Weasley-haasteen ficcini ovatkin vähän niin kuin spinoffeja Kotikolo-"eepokselleni". Ihanaa että pidät. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 724
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Ukin tyttö S, Arthur, Molly, Victoire
« Vastaus #7 : 24.12.2010 19:32:14 »
Paljonpaljon kiitoksia, Vanilla M! Olipa ilo että tykkäsit tästä tarinasta ja sen henkilöistä. Minusta tuntuu, että Molly ja Arthur olisivat oikein omiaan juuri isovanhempina, koska kun vastuu omasta perheestä on poissa niskasta, voi oikeasti keskittyä ihan eri lailla toisten lapsukaisiin, ja olihan se tosiaan heidän perheelleen ihan uusi tilanne, olla vain yhden lapsen kanssa. Itse olen molemmin puolin sukua se ensimmäinen lapsenlapsi, joten minulla on runsaasti omaa kokemusta siitä, millaista on kun on kahdet isovanhemmat, tädit ja sedät ja enot lellimässä ja hemmottelemassa. :D

Itsekin olen tosi vähän lukenut kolmannen sukupolven ficcejä, jotenkin se tuntuu hieman irralliselta ja vieraalta, kun ne perustuvat niin lyhyeen pätkään, mutta ehkä se tästä aloituksesta lähtee. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 724
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Kiitos kommenistasi, mimamu, ja siitä, että nostit esille tämän varsin vähälle huomiolle jääneen pikku ficcisen. :)

Lainaus
mutta eikö Victoire toisi mieleen sitä lyhyttä hetkeä, kun Molly ja Arthur pystyivät keskittymään täysin esikoiseensa (ja Victoiren isään) Billiin?
Toki tavallaan, ja jossain määrin sitäkin, kun Ginny jäi yksin kotiin, mutta ajattelin tämän kohdan juurikin niin, että Bill oli vielä hyvin pieni kun Charlie jo ilmoitti itsestään, ettei sillä tapaa ehtinyt olla sellaista yhden lapsen kasvun seuraamista, siihen keskittymistä, kuin tässä tapauksessa. Ja Ginny puolestaan oli jo Ronin kouluunlähtiessä iso, suhteellisen itsenäiseksi ja tomeraksi kasvanut tyttö. Ja halusin omalla tapaa alleviivata myös sitä, kuinka nyt Mollyn ja Arthurin elämäntilanne on seesteisempi ja rauhallisempi verrattuna elämän ruuhkavuosiin, nuorenparin kiireisyyteen ja vähävaraisuuteen... Ja siitähän olen jo paljon kirjoittanutkin "Mollyficissäni" Kuhinaa Kotikolossa, joten tämä oli minullekin hauskaa vaihtelua! :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 072
  • Sateenvarjounelmia
Haha, jos luulin, että Salaiset ovet pääsi hiipimään tunteisiin ja jättämään sanattomaksi, niin tämän kanssa vasta pulassa olenkin. :D

Tämä on ihanan arkinen ja elämänmakuinen, pätkä sitä onnellista elämää, jonka Molly ja Arthur ovat ansainneet. Olet viljellyt tänne paljon ihania, oivaltavia yksityiskohtia, ja pidän siitä miten Victoiren ja Arthurin suhde on niin läheinen ja ennen kaikkea molemminpuolisesti tärkeä, ja vaikkei se sulje ketään muuta kummankaan elämästä pois, se tulee aina pysymään erityisenä kummallekin.

Rakastuin tässä Victoireen ja siihen, millainen ukki Arthurista tulee tämän pienen vaalean nykerönenän kanssa. Ja jotenkin tuo aivan viimeinen lause meni suoraan johonkin tunnekeskukseen ja jouduin hetken laskeskelemaan kattopaneeleita, etten aivan vetisin silmin tätä kommenttia lähde raapustamaan.

Kiitos siis tästäkin, selkeästi pitää lukea enemmän sun tekstejä, kun olet niin pirun hyvä. :D <3


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 724
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Kiitos ihanasta kommentistasi, Saappaaton! :)

Lainaus
Kiitos siis tästäkin, selkeästi pitää lukea enemmän sun tekstejä, kun olet niin pirun hyvä. :D <3
Aww, kiitos sinulle kauniista sanoistasi. <3 Tuoltahan noita löytyy yllin kyllin, jos kiinnostaa. ;)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Linsku

  • Vieras
Ihana, ihana, ihana!
Rakastan tällaisia arkisia, hauskoja ja onnellisia tarinoita. Nää on niin mukavaa luettavaa missä tilanteessa vain. Tässä on hyvin tuotu esille kaikkien hahmojen luonteet, erityisesti Victoiren josta en tiedä oikein mitään, joten en ole varma millaiseksi J K sen kuvitteli. Mutta parempaa luonnetta sille ei saakkaan mikä tässä fikissä on. Ja vaikka se olikin pieni lapsi siinä oli joitain kohtia jotka vihjasi siitä että se olisi samanlainen myöhemminkin.
Molly Weasleystä on tässä mukava lukea kun se ei huuda ollenkaan. Joskus se on minua Pottereissa ärsyttänytkin. Ja kuitenkin sen luonne on pysynyt jollain tasona aika samanlaisena, vaikka onhan siinä pientä eroa, mutta se on vain hyvä: ei kukaan jaksa lukea täsmälleen samanlaisista luonteista samoille hahmoilla. Ja onhan se nyt mummi ja Victoire on tässä ihan pieni lapsi.
Arthur on myös niin ihana hahmo. Se ei ole niin ärsyttävä kuin J K:n kirjoittamana. Juuri tuollaiseksi minä sen luonteen olen kuvitellutkin.
Enempää en osaa sanoa mutta tästä sai kai jo ihan hyvän kuvan mielipiteestäni.

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 828
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Lähdin iltakävelylle ficcitarhaasi, ja klikkasin auki tämän tarinan, koska tämä vaikutti juuri sopivanlaiselta iltalukemiselta, lempeältä ja rauhalliselta. :)

Voi että, miten minulle tuli tästä ihan mieleen oma rakas pappani ja ne kaikki lapsuuden hetket, jotka sain jakaa hänen kanssaan! Minäkin olin Victoiren tavoin papan tyttö, siinä missä kaksosveljeni taas oli erottamaton mummon kanssa. Hauskaa oli, kun mummo ja pappa tulivat käymään ja minä juoksin aina papan jalkoihin ja veli taas mummon jalkoihin. :D Myös Victoiren esinekyselyt huvittavat, koska minullakin oli tapana matkustaa papan sylissä milloin mihinkin, osoitella sormella esineitä ja kysellä, että mikä tuo on, mikä tuo on. Hienoa oli myös, kun pappa veisteli meille jousipyssyt ja rakensi meille "ansan", jolla pyydystää oravia (mutta tietenkin sellaisen, ettei siihen oikeasti olisi mikään eläin jäänyt kiinni ;)).

No, se muisteluista. Voi että, miten sydäntä lämmittävä lukukokemus tämä onkaan! Pikku Victoiren hurmaava, valloittava ja vähän itsepäinen luonne tulee ihanasti ilmi isovanhempien rakastavien silmien läpi katseltuna. Niinhän se varmaan on, että kaikki kiukuttelut ja toilailutkin kääntyvät jollain tapaa aina positiiviseksi, kun kyseessä on oma rakas lapsenlapsi. Se ilmenee ihanasti esimerkiksi tästä kohdasta:
Röyhelöiset pöksyt hellemekon helmoista vilkkuen Victoire pyllisteli niityllä pitkät tovit, ja Molly esitti yllättynyttä saadessaan kukkakimpun – myös silloin, kun sen kauneimmat koristukset olivat julmasti verottaneet hiljattain istutettua kukkapenkkiä.
Ehkä Molly-mummia vähän harmittaa, kun kukkapenkki kärsii, mutta se ei ole takuulla mitään sen rinnalla, miten kaunis ajatus pikku Victoirella on ollut.

On helppo kuvitella, että Victoiren vierailut ovat Mollylle ja Arthurille yhtä juhlaa. He ovat tottuneet lapsikatraaseen ympärillään, ja nyt kun omat lapset ovat jo aikuisia ja omillaan, sitä vilinää ja vilskettä jollain tavalla varmaan kaipaa. Luksusta on varmasti sekin, että saa keskittyä täysillä yhteen lapseen ja antaa hänelle jakamattoman huomion. En yhtään ihmettele, että Victoire nauttii erityisasemaa isovanhempiensa sydämissä! Varmasti Molly ja Arthur rakastavat yhtä lailla kaikkia tuleviakin lapsenlapsiaan, mutta Victoire on kuitenkin heidän ensimmäisensä.

Rakastan sitä, miten tässä tarinassa on kuvattu lapsen rikasta ja mielikuvituksellista maailmaa. Victoiren puuhat saavat hymyn huulille. Munien värjäilyä, nappien järjestelyä, veelan leikkimistä... Ihan erityisesti minua ihastuttaa tämä:
Siellä, missä kirjasta oli revennyt sivu tai tahriintunut toinen, ukki kertoi puuttuvat kohdat muistinsa mukaan, ja ne kohdat olivat Vickyn suosikkeja, sillä ne tuntuivat muuttuvan mystisesti joka lukukerralla.
Voin hyvin kuvitella, että lapsen mielestä tuollaisissa puuttuvissa palasissa, jotka mystisesti muuttuvat kerrasta toiseen, on erityistä viehätystä.

Lämpimät kiitokset tästä ihanasta tarinasta, tulin tästä tosi hyvälle mielelle! :) -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 724
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Iso kiitos sinulle ihanasta kommentistasi, Waulish! Lämmitti sydäntäni lukea muistoistasi. :) Itsellänikin on ihania muistoja mummolasta, molemmilta puolin sukua, ja sitä osin tähän myös kanavoin.

Myöhäinen muttei yhtään sen vähäisempi kiitos sinulle, Linsku! Kommenttisi ilahdutti jo tuoreeltaan, mutta olen näköjään unohtanut vastata siihen. Pahoittelut ja nyt sitten tuplakiitokset!

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 912
Voi että miten suloinen! Minuakin lämmittivät aivan erityisesti nuo lapsen jatkuvat ja aidot puuhailut. Pidin myös siitä, millaisen hahmon olit Victoiresta tehnyt. Hänestä on jäänyt minulle kirjoista vähän hienosteleva kuva, enkä tosiaan tiedä miksi, joten tämä oli oikein mainio kuvaus hänestä :D Ja Arthur on vain niin paras, iiihana Arthur <3
Never regret something that once made you smile.

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Äääk kuinka suloinen, ihanaa että äkkäsin tämän kommenttikampanjasta! Kyllä Victorella varmaan on aivan erityinen paikka Arthurin ja Mollyn sydämmessä just sen takia, että hän ensimmäisenä lapsenlapsena oli lasten muutettua pois kotoa mukavan eläisä muistutus vanhoista ajoista, kun kotikolossa riitti vilinää :)

Victoire on ihanan eloisa ja tykkäsin paljon sun kuvaustyylistä läpi tämän ficin. Tuli jotenkin niin kotoisa ja maalainen tunnelma tätä lukiessa, ihan kuin seisoisi kotikolon pihalla katselemassa Victoren temmellystä :)

Lainaus
Hän sai julman kiukkukohtauksen ja kieri lattialla selkä kaarella mummin kiellettyä häntä ottamasta ruskeaa kanaa viereensä yöksi, nukahtaen lopulta kiihtymyksestä niiskuttaen ukin viereen peukaloaan tiukasti imien, ja heräten uuteen aamuun jälleen hyväntuulisuutta säteillen.
Tää varsinkin oli kiva, että ei vain hehkutettu kuinka söpö ja täydellinen Victore on, vaan hänellä on lapsen tavoin tuollainen temperamenttinen luonne.

Lainaus
Sellainen mies oli aarre, siinä Molly oli aivan samaa mieltä pojantyttärensä kanssa. 
Hei äläs nyt, saat mut vetistelemään!

Kiitos tästä, tää oli ihana!
-Crys

Never underestimate the power of fanfiction

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Iltaa ja terveisiä kommenttikampanjasta! Anteeksi kovasti, että olen hieman myöhässä. Viime päivät on ollut paljon odotettua kiireisempiä, enkä sitten ehtinyt istua alas ja keskittyä tähän tekstiin kunnolla. Weasleyn perheestä on musta aina ihana lukea ja tämä oli juuri sellaista suloisuutta mitä kaipasin viikkooni.

Tämä oli musta alusta asti kovin suloinen. aivan pikkuisesta lähtien Vicky oli kallistanut päätään, kipristänyt pientä pisamaista nenäänsä ja kysynyt ”Mikä tämä on?” siro pikku etusormi ojossa milloin mitäkin esinettä kohden. Pieni Victoire on juuri sellainen joka varmasti lämmittää Arthurin sydäntä. Hän on varmaan vuosia odottanut, että pääsee selittämään esineistä kaikille, ja nyt jotakuta oikeasti kiinnostaa kuunnella ja tahtoo kuulla lisää <3 Victoirea kuvaillaan tässä oikeen ihanasti Molly sanoi näkevänsä tytössä roimasti vanhaa äitimuoriaan, mutta Arthur, joka muisti Mamma Prewettin muutenkin kuin muistona hellästä äidistä, ei täysin yhtynyt näkemykseen. tämä tyyli on vielä jotenkin mukavaa luettavaa. Tykkäsin tuosta lainatusta lauseesta erityisesti, kun viitattiin vähän muuhunkin Weasleyn perheeseen ja hauska yksityiskohta rivienvälistä Mamma Prewettistä.

kun nuoripari lähti viettämään kahdenkeskisiä hetkiä ja arkinen Kotikolo muuttui mummolaksi täynnä seikkailuja ja hauskoja puuhia. Tämä koko teksti oli musta täynnä tällaista ihanaa ja lempeää tekemistä ja tapahtumaa. Mummola on selkeästi erityinen paikka missä tapahtuu kaikkea ihanaa ja hauskaa. Oli ihanaa lukea mitä kaikkea Victoire teki isovanhempiensa kanssa ja tuli itsellekin ihan lämmin olo ja alkoi hymyilyttää.

Tuntuu varmasti Mollylle ja Arthurille aivan ihanalta nuo vierailut. Victoire on kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsi ja talo on varmaan hieman outo jo tyhjillään sen jälkeen kun on kasvatettu seitsemän lasta. Kokonaisuudessaan tämä oli oikein lämmin ja suloinen tekstinpätkä. Tämmöistä lukee mielellään lisääkin <3

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 724
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Hyvänen aika, tähänkin on jäänyt vastaamatta kommentteihin! Mutta suuret kiitokset teille ihanista kommenteistanne. <3 Olen ne kyllä ilahtuneena lukenut.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Kommenttiarpajaisista hei! Valkkasin tämän tekstin, koska halusin lukea vaihteeksi jotain ei-parituksellista ja sinulla on varsin ihania tekstejä Weasleystä yleensä. Eikä tämäkään teksti ollut poikkeus. Teksti vetää lukijan mukaansa heti alusta asti. On ihanaa, miten kuvailet Arthurin kiintymystä pojantyttäreensä. Pikku-Victoire on varmasti ukin lellikki, kun kerran on niin kiinnostunut kaikesta Arthurin tavoin.

Tykkään siitä, miten kuvailet Mollyn ja Arthurin intoa viettää aikaa vain yhden lapsen kanssa. Se on tosiaan heille uudenlainen tilanne. Billkään ei tainnut kovin kauaa ainoa lapsi olla ja Ginny tosiaan oli niin vanha jo siinä vaiheessa, kun veljet olivat kaikki Tylypahkassa. Hyvin looginen ja ymmärrettävä tilanne, että he nyt ottavat lapsenlapsia yksi tai kaksi kerrallaan hoitoon ja rakentavat suhdetta lapsiin rauhassa.

Lainaus
Vicky rakasti ukkiaan koko pienestä sydämestään, eikä empinyt kertoa sitä julki, etenkään juuri tällaisina hetkinä, joina hän sai omistaa Arthur-ukin jakamattoman huomion itselleen. Mies pidätteli kyyneliään, kun hän katseli pienokaista, jonka silmät lupsottivat sulkeutumaisillaan ja peukalo roikkui kosteana huulilta, kun hän painautui lapsen luottamuksella vasten ukkinsa kainaloa. Useammin kuin kerran Molly löysi molemmat torkkumasta vanhasta pehmeästä laiskanlinnasta ja peitti heidät liikuttuneena kirjavalla, lämpöiseksi huopuneella viltillä ja suuteli miestään otsalle kiitollisena yhteisistä vuosista. Sellainen mies oli aarre, siinä Molly oli aivan samaa mieltä pojantyttärensä kanssa. 
Tämä oli ehkä lempikohtani! Niin suloinen kuvaus kaikenkaikkiaan.

Kiitos tästä lämminhenkisestä ja rakkautta tihkuvasta pätkästä!

AK
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 724
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Kiitos söpöstä kommentistasi, Alice Katarina! :) Mukavaa, että viihdyit tämän äärellä.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~