Ficin nimi: Funny James
Kirjoittaja: VallettaHelsinki
Tyylilaji: drama, slash
Ikäraja: Kk-11
Yhteenveto: Lyhyt kertomus yhden pojan ihastuksesta toiseen poikaan. Ai joo, tämän ei sitten ole tarkoituskaan olla pitkä tai paljoa kuvailtu, ideana oli kirjoittaa ihan vain lyhyt novellinrääpäle. Mutta siis kommentit ovat suotavia ja ilahduttaisivat minua paljon.
~~*~~
Funny JamesKaikki tiesivät Funny Jamesin. Se oli se outo poika, jolla oli erikoiset silmälasit ja vanhanaikaisen näköinen kampaus. Se ei koskaan pukeutunut normaaleihin H&M-kuteisiin, vaan sillä oli aina omaperäisiä vaatteita, varmaan kirppikseltä hankittuja. Se oli kaikkien mielestä vähän friikki, varsinkin silloin, kun se ei liikkunut välitunneilla missään porukoissa vaan luki penkillä jotain kirjaa, jonka nimi viittasi uhkaavasti talouselämään tai tähtitieteisiin.
Funny James sai nimensä ysiluokan ensimmäisenä päivänä, jolloin se tuli meidän luokalle. Luokanvalvoja käski sen esitellä itsensä, jolloin se vain totesi: “No mä oon Jani.” “Ai mikä?” joku lissu, joka oli bilettänyt niin paljon, ettei enää kuullut mitään, kysyi. “Joku vitun James”, Rami puuskahti siihen. En tiedä, oliko se läppä vai mikä, en oikein ollut koskaan saanut parhaasta kaveristani selvää. “Ai Funny James?” se samainen mummokuulon omaava lissu kysyi. Koko luokka repesi, ja juttu jäi elämään, koska se oli ilmeisesti kaikista niin hauska.
Funny Jamesilla ei ollut kavereita. Kukaan ei uskaltanut liikkua sen seurassa, ettei olisi itse joutunut syrjityn asemaan. Ei sillä, että se jätkä olisi näyttänyt kavereita kaipaavankaan. Se vaikutti sellaiselta tyypiltä, joka viihtyi omissa oloissaan. Mua se itse asiassa kiinnosti. Se oli niin omanlaisensa, että mä olisin halunnut tietää siitä lisää. Mutta ei puhettakaan, että olisin maininnut frendeilleni tästä kiinnostuksestani tai yrittänyt tehdä jotain tutustuakseni Jamesiin. Oli mullakin sentään jotain itsesuojeluvaistoa.
Pikkuhiljaa kävi ilmi, että Funny Jamesilla oli jätkäkaveri. Joku oli nähnyt sen puistossa halailemassa toista jätkää ja toinen kahvilassa hempeissä tunnelmissa. James myönsi, että kyseessä oli sen poikaystävä, eikä edes hävennyt sitä pätkääkään. Se jätkäkaveri tuli jopa kerran hakemaan sitä koulusta. Mä näin sen, se oli sellainen emo. Jostain syystä se vitutti mua ihan kauheasti. Ehkä siksi, että se oli uskaltanut tutustua jätkään, josta mä vain haaveilin.
Mä olin tosiaan alkanut kelata Funny Jamesia enemmän kuin oli sallittua. Sillä oli nätit silmät ja kivat huulet. Mä olin ihan paniikissa mun ajatusteni kanssa, kun mietin, että mitä jos kaverit saisivat tietää. Mutta yhä useampana aamuna mä heräsin siihen ihanaan uneen, jossa mä panin Jamesia ja kovaa. Ja sen jälkeen mä aina ihmettelin, mitä mä elämältä oikein halusin.
Yhtenä päivänä Rami huusi Funny Jamesille välitunnilla taas urpouksia, jotain se homotteli, ja kaikki lähtivät siihen mukaan. James näytti ottavan sen ihan chillisti, mutta mua ahdisti, miten tyhmiä frendejä mulla oli. Aikansa Funny James oli kuin ei olisi kuullutkaan, mutta sitten se nosti kasvonsa kirjastaan ja totesi: “Mä oon mieluummin vitun homo kuin saatanan tyhmä”. Rami suuttui siitä ja heitti Jamesia ruotsin kirjalla. Mä en nähnyt kunnolla, mitä tapahtui, mutta tämän kasvoista näytti alkavan vuotaa verta. Funny James nousi ylös ja lähti, mutta Rami ja muut vain nauroivat. Mulla paloi siinä vaiheessa pinna. “Mitä vitun idiootteja te oikeesti ootte? Hankkikaa elämä!” mä onnistuin vihdoin karjaisemaan sen, mitä olin miettinyt jo kauan, ja lähdin Jamesin perään. Jätkien katseet seurasivat mua kuin hullua.
Löysin Funny Jamesin vessasta, jossa se yritti pestä verta naamastaan. “Sori”, mä ynähdin, kun se vilkaisi mua. “Ei se ollu sun vika”, James mutisi niin välinpitämättömästi, että mä aloin miettiä, kiinnostiko sitä ollenkaan, että mä olin siinä ylpeyteni nielleenä ja mahdollisesti kaverisuhteeni uhranneena vain, koska halusin pyytää siltä anteeksi. “Mä oon katellu sua”, mä ähkäisin, kun halusin herättää sen huomion edes jotenkin. Funny James sulki vesihanan ja kääntyi katsomaan mua. “Kyllä mä oon sen huomannut. Ja sori, mutta mua ei oikein kiinnosta sun seura. Mä tykkään enemmän jätkistä, joilla on pokkaa ajatella omilla aivoillaan.” Mä katsoin sitä varmaan suu auki. Siis enkö mä kelvannut sille? Mähän tässä olin uhrautunut, ja ihan vain sen takia, että suostuin ottamaan sen itselleni. James tuhahti mun yllättyneelle ilmeelle, katsoi mua kylmästi ja marssi ulos vessasta.
Mä jäin yksin seisomaan sinne vessaan ja kelasin, kenen seuraan mä tunkisin kansikuvapojannaamani nyt.
