Tekijä:Minä.
Beta:Wordi.
Ikäraja:Mielestäni S
Summary:Dianette menee purolle ja kenet hän siellä tapaakaan?
A/N:Halusin kirjoittaa jotain keväästä ja tässä tämä nyt onn. Kirj.virheitä saa ilmoitella.
Kevät
Juoksin lujaa purolle ja istuin kivelle. Suljin silmäni ja kuuntelin kevään ääniä. Puron solinaa, Lintujen laulua ja haistoin sammaleen allani.
Olin aina pitänyt keväästä. Silloin tapahtuu niin paljon. On ihanaa ottaa pyörä esille ja polkea pitkän talven jälkeen. On ihanaa vain istua ja kuunnella kevättä.
Jos olen jonain vuodenaikana onnellinen se vuodenaika on kevät. Pitkän surullisen talven jälkeen saan vihdoin levähtää, voin ottaa kirjan eteeni ja mennä ulos lukemaan.
Hymyilen typeränä itselleni, ei en itselleni vaan keväälle. Haluan olla onnellinen. Ja olen onnellinen.
“Hei, Dianette, mitä sinä täällä istut?” Kuulin jonkun sanovan.
Käännyn ja näen Micken pojan johon olin ihastunut.
“Samaa voisi kysyä sinulta,” Totesin ennen kuin ehdin sanoa mitään muuta.
Micke virnisti.
“Onko siinä kivellä tilaa toisellekin?” Hän kysyi iloisesti.
Hymyilin ja nyökkäsin.
“Istu pois,” Sanoin ja tein tilaa.
Micke istuutui kivelle ja olimme molemmat vähän aikaa hiljaa.
Lopulta aukaisin suuni ja kysyin:
“Mitä sinä oikeastaan teet täällä?”
Micke ei ainakaan tullut toivottamaan kevättä tervetulleeksi sen näin heti.
“No jaa. En vain halunnut olla kotona ja ajattelin, että täällä voisin ainakin olla rauhassa,” Hän sanoi ja näpräsi sammalta samalla.
“Ai. No minä lähden niin saat olla yksin ja ajatella rauhassa,” Sanoin.
“Älä,” Micken suusta pääsi.
“Mitä?” Kysyin vaikka olin kuullut ihan tarkasti mitä hän oli sanonut.
“Jää tänne. Tiedän että sinä jos kuka ymmärrät,” Micke sanoi.
“Vanhempani aikovat erota,” Poika jatkoi.
“Olen pahoillani,” Sanoin automaattisesti.
“Kiitos,” Micke sanoi ja tuijotti veteen.
Taas välillemme laskeutui syvä hiljaisuus. Otin kiven ja heitin sen veteen.
“Dianette, pidätkö sinä minusta?” Micke kysyi lopulta.
“´Totta kai pidän. Mutta pitäisin enemmän jos sanoisit minua Diaksi tai Netteksi,” Sanoin hymyillen. “Pidätkö sinä minusta?” Kysyin.
“Pidän, pidän oikein paljon,” Micke sanoi ja kumartui suutelemaan minua.
Sen jälkeen olen rakastanut kevättä entistä enemmän.
-------------------------
Kommenteja?
