Kirjoittaja Aihe: Sukuhauta | S, draama  (Luettu 1411 kertaa)

Meepah

  • ***
  • Viestejä: 95
  • lamalapsi
Sukuhauta | S, draama
« : 28.03.2010 15:37:41 »
Kirjoittaja: Meepah
Ikäraja: S
Genre: draama
Yhteenveto: 1912 minä synnyn ja 2010 minä kuolen.
A/N: Hieman kokeellisempi luovan kurssilla työstetty novelli, johon oikeastaan kiinnyin aika kovasti, koska pidän aikajanojen tekemisistä hahmoille. Hahmotan silloin paremmin, kuka oli missäkin ja milloin. Käyhän tämä oikeastaan tavallaan myös lyhyeksi opastukseksi Suomen historiaan, kun pidän historiallisten tapahtumien ottamisesta mukaan teksteihin.

Sukuhauta

Sukuhautaan haudatut ja kovasti kaivatut

Aimo † 1913
Marketta † 1928
Ilari † 1939
Anna † 1956
Aukusti † 1969
Annikki † 1975
Maria † 1991
Mikael † 1995
Ruusu † 2006
Orvokki † 2010


1912 Orvokki syntyy
1913 Orvokin ja Marketan isä kuolee
1917 Suomi itsenäistyy
1918 Orvokin setä kuolee teloitettuna
1923 Orvokin äiti avioituu uudestaan ja saa keskenmenon
1928 Suuri lama, Orvokin kaksoissisar hukkuu
1932 Suomi allekirjoittaa hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa, Orvokki muuttaa Tampereelle seurustelukumppaninsa kuoltua
1939 Talvisota syttyy, Orvokin aviomies lähtee rintamalle eikä palaa
1944 Lapin sota, jonka aikana Orvokin veli Ilari katoaa
1952 Helsingin olympialaiset, Orvokin työnantaja murhataan
1956 Kekkosesta tulee presidentti, Orvokin äiti kuolee
1960 Bodomjärven murhat
1961 Orvokki irtisanotaan ja hänen ystävänsä tekee itsemurhan
1969 Ensimmäinen Tupo, Orvokin nuorempi sisar Annikki saa kaksoset, joista toinen kuolee
1975 Etyk-kokous Helsingissä, Orvokin sisar Annikki tekee itsemurhan ja jättää jälkeensä lapsen ja miehen
1980 Orvokki jää viimein eläkkeelle ja samalla naapuri surmaa vaimonsa
1985 Orvokin bingotutusta ystäväksi muodostunut naapuri kuolee
1990 Orvokki muuttaa vanhainkotiin ja monta ihmistä kuolee sen vuoden aikana
1995 Suomi liittyy EU:n jäseneksi, Orvokin nuorempi veli Mikael kuolee syöpään
2000 Suomi saa ensimmäisen naispresidentin, Orvokilla todetaan syöpä, Orvokin elinikäinen ystävä Marjo kuolee sydänkohtaukseen
2006 Presidentti Tarja Halonen valitaan toiselle kaudelle, Orvokin ainoa eloonjäänyt sisar kuolee syöpään
2010 Orvokki kuolee

1912 Minä synnyn
1913 Isä kuolee, mutta en muista sitä
1917 Suomi itsenäistyy ja kylällä ihmetellään ja pelätään. Minä pelkään mukana ja pidän Markettaa kädestä enkä ymmärrä, miksi kaikki pelkäävät ja mitä pelätään
1918 Setäni teloitetaan, koska hän on kommunisti. Koko suku häpeää ja minä ymmärrän, mitä on tuottaa tuskaa suvulleen, koska häntä ei lasketa suureen sukuhautaan ja hautajaisissa ollaan hiljaa
1923 Äiti menee uudelleen naimisiin ja minä rakastan uutta isää, mutta vanhemmat sisarukset vihaavat ja heidän vihansa tarttuu minuun. Marketta ja minä olemme paljon kaksin
1928 Marketta hukkuu, kun me olemme uimassa. En muista siitä vuodesta paljoa. Marketta oli kaikista rakkain ja äiti ei anna anteeksi sitä, että en pelastanut Markettaa. Minä haluan paeta muualle ja itken hautajaiset
1932 Suomi kirjoittaa hyökkäämättömyyssopimuksen ja meidän Neuvostoliittoa pelkäävä sukumme hengähtää hetken ajan niin, että pakenen äidin vihaa kihlattuni kanssa Tampereelle. Pakenen vihaa ja Markettaa
1939 Aviomieheni ei palaa sodasta, joka vaivaa meitä ja maailmaa. En koskaan saa tietää miksi, mutta ei se haittaa. Ei niin kauan kuin minulla vain on Marjo
1944 Ilari katoaa Lapin sodassa eikä hänestäkään kuulla mitään. Mietin jopa hautajaisista jäämistä, mutta Marjo tukee minua. Palaan kotiin hautajaisten ajaksi, mutta äiti syyttää minua vieläkin Marketan kuolemasta eikä hyväksy elämäntapaani
1952 Helsingissä on olympialaiset, mutta minä en niihin osallistu, kun työnantaja murhataan ja hetken ajan pelkään työni puolesta, mutta minä kestän kaiken Marjon kanssa
1956 Kaksi vuosikymmentä kestänyt piinani äidin kanssa päättyy, mutta koko suku on imenyt äidin vihan minua kohtaan itseensä. En vie kukkia koskaan äidin haudalle. Sukuhauta alkaa olla niin täysi, että siihen ostetaan uusi kivi
1960 Bodomjärvellä kuolee kolme nuorta ja neljäs on henkihieverissä. Suku pelkää Suomen puolesta ja minä hengitän Marjon kanssa läheisellä alueella vapautta. Emme edes mieti syyllisiä, vaikka muu Suomi miettii
1961 Työsopimus loppuu ja minä olen kelvoton ihminen. Vain kelvoton ihminen voi menettää työnsä tuolla tavalla näinä aikoina. Läheltä liippaa, etten minä päädy Hannelen ratkaisuun ja päätä elämääni, mutta Marjo tukee minua ja me pärjäämme yhdessä
1969 Ensimmäistä TuPo:a juhlitaan ilolla puolueen piirissä ja minä nautin. Äidin iltatähti Annikki saa kaksoset ja toinen menehtyy. Käyn Marketan haudalla pitkästä aikaa ilman syyllisyyttä
1975 Annikki ei kestä elämää ja käyn taas suvun hautajaisissa. Sukuhaudassa lukumäärä vain kasvaa ja minä en tunne syyllisyyttä, kun en ole liikkeellä miehen kanssa. Koko suku elättää vieläkin äidin vihaa
1980 Juoppo naapuri tappaa vaimonsa ja me pelkäämme hetken kotitalomme puolesta Marjon kanssa. Asummehan samassa kerrostalossa. Hyvä talo asua, mutta maine menee pilalle surman myötä. Jäämme eläkkeelle yhdessä Marjon kanssa ja lupaamme elää yhä täysillä
1985 Me suremme Marjon kanssa naapuriamme, joka kuolee. Alan ymmärtää olevani oikeasti vanha. Vanhuus olisi surullista yksin
1990 Muutamme Marjon kanssa samaan vanhainkotiin, mutta ilmapiiri onneksi suvaitsee meitä suuressa määrin. Nauran melkein onnesta, kun hoitajilla ei ole mitään minua vastaan, vaikka oma suku vihaa minua
1995 Suomi ottaa viimeisen askeleen kohti länttä eikä tällä suvulla ei ole EU:n huomissa mitään hätää. Samana vuonna menehtyy nuorempi veljeni Mikael ja sukuhauta kasvaa taas yhdellä ihmisellä. Mietin, milloin on minun vuoroni
2000 Marjo kuolee. Kesken päivän. Elämä menettää merkityksensä
2006 Suomen ensimmäinen naispresidentti valitaan seuraavalle kaudelle ja viimeinen meidän perheemme eloonjäänyt minun lisäkseni kuolee samaan syöpään, joka kalvaa minua. Vien kukkia hänen hautajaisiinsa. Nuoremmat taluttavat minua haudalle
2010 Kuolen syöpään ja minut haudataan sukuhautaan

1912 Me, minä ja Orvokki, synnymme
1913 Isä kuolee, mutta me emme muista siitä mitään
1917 Suomi itsenäistyy ja me kuuntelemme sitä ihmeissämme. Pidän Orvokkia kädestä, kun me kuuntelemme uutisia emmekä ymmärrä
1918 Setä teloitetaan ja me säikähdämme sitä, mutta kaikki jatkuu entisellään
1923 Äiti menee uudestaan naimisiin ja me rakastamme uutta isää, joka kertoo vitsejä ja nauraa meidän kanssamme, mutta meitä vanhemmat vihaavat häntä, joten meidänkin pitää
1928 Minä hukun ja minut haudataan sukuhautaan

1912 Orvokki ja Marketta syntyvät minun ja mieheni neljäntenä ja viidentenä lapsena
1913 Mieheni kuolee, mutta minä en ehdi jäädä suremaan, kun lapsia on viisi ja nuorimmat ovat vuoden ikäisiä. Otan tilan haltuuni ja elän lesken elämää
1917 Suomi itsenäistyy ja minä seison varpaillani odottaen vellooko kansalaisia vaivaava hulluus tännekin ja sekoittaa arkeni. Se ei koskaan tule tänne ja minä rauhoitun
1918 Veljeni teloitetaan, koska hän on kommunisti. Kommunisti on maansa vihollinen ja Venäjän puolella. Häntä ei haudata sukuhautaan
1923 Menen uusiin naimisiin puhtaasta järjestä enkä halusta, sillä lapset tarvitsevat isän ja kasvattajan ja minä tarvitsen jonkun pitämään kuria lasten yllä. Saan keskenmenon ja kärsin siitä paljon, sillä pelkään olevani liian vanha saamaan lapsia
1928 Marketta hukkuu, koska Orvokki on huolimaton. En anna sitä koskaan anteeksi, sillä Orvokki on sairas ja sielunvihollinen vaivaa hänen sieluaan eniten
1932 Orvokki näyttää asettuvan aloilleen Tampereelle kihlattunsa kanssa, mutta kyllä minä tiedän keiden perään Orvokki katselee ja rukoilen hänen sielunsa puolesta
1939 Maan valtaa jälleen hulluus ja minä olen kauhuissani, vaikkakin olen vanhana jo tottunut kaikkeen, mutta Neuvostoliittoa pelkään ja jokainen kunnon kansalainen pelkää. Orvokin mies kuolee sen hulluuden aikana ja minä tiedän, mitä se nainen puuhaa muiden selkien takana
1944 Hulluus loppuu viimein ja raskas rauha laskeutuu meidän saattaessamme hautaan Ilaria. Niin moni lapsi lähtee ennen minua, mutta siihen tottuu. Kiitän Herraa pitkästä elämästä ja kiroan häntä taakasta, jonka hän asetti meille kannettavaksi
1952 Maailma katsoo Suomea, kun kaikkien maiden parhaat urheilijat tulevat Helsinkiin, mutta minä pelkään levottomuuksia, joita ei tule. Opin antamaan anteeksi Orvokille liian myöhään, kun ymmärrän, että kyseessä on sairaus eikä sielunvihollinen
1956 Minä kuolen ja minut haudataan sukuhautaan ennen kuin ehdin antaa anteeksi Orvokille

1932 Minä, Maria, synnyn samana vuonna, kun Orvokki muuttaa pois kihlattunsa kanssa.
1939 Minä pelkään muiden mukana sotaa ja sen tuomaa kauhua. Äiti alkaa taas puhua Orvokista ja minä ymmärrän, että Orvokin ongelma on Marjo eikä uskon puuttuminen
1944 Ilari kuolee ja minä olen hautajaisissa, joissa on Orvokki ja ymmärrän yhä enemmän äidin puheista ja vihasta, jota hän ja perhe erittävät
1952 Helsingissä on olympialaiset ja äiti alkaa vaikuttaa sairaalta samalla, kun minä täytän kaksikymmentä ja astun avioon
1956 Äiti kuolee ja hänet lasketaan sukuhautaan. Orvokki on hautajaisissa, mutta ei vie kukkia äidin haudalle vaan on oudon rauhallinen. Kekkonen astuu valtaan
1960 Bodomjärvellä tapahtuu kolmoissurma ja minä huolestun, josko lehdistä lukemani amerikkalainen elämä tulee tännekin
1961 Saan toisen lapseni Mirjan ja jään kotiäidiksi, kuten äitikin ja tarjoan lapsilleni muutakin kuin nopean iltaruoan ja määrättömästi huolta. Kyllä minun mieheni palkka sallii sen meille
1969 Perheen kuopus Annikki saa kaksoset, joista toinen kuolee. Me olemme perheen kanssa laskemassa häntä sukuhautaan ja minä mietin taas Orvokkia ja Orvokin elämää, kun hän tulee yksin ja seisoo yksin sukuhaudalla
1975 Annikki lasketaan sukuhautaan ja häntä hävetään hieman. Orvokki ei kuulu sukuun ja se tuntuu oudolta. Melkein toivon, ettei hän olisi paikalla. Tunnen kadottaneeni otteeni sukuun, joka on niin vahva ja laaja
1980 Orvokki lopettaa viimein työt ja alkaa verinen riita siitä, miten suku hoitaa hänet vanhainkotiin, sillä suvun kunnia ei kestäisi mökkiin kuollutta vanhusta. Moni haluaa pitää kulissit yllä. Mietin milloin köyhästä suvusta tuli niin ylpeä, ettei kukaan enää kykene olemaan oma itsensä. Alkoiko se vihasta äidin ja Orvokin välillä vai jo sitä ennen? En koskaan saa tietää vastausta
1985 Mirja menee naimisiin viimein, kun melkein huolestun siitä, kelpaako hän kenellekään. Hänen iässään niin moni muu on naimisissa ja pelkään hänelle käyvän kuin Pirkolle
1990 Viivytystaistelu voitetaan ja Orvokki saadaan vanhainkotiin. Minä saan lapsenlapsia ja harkitsen eläkkeelle jäämistä, kun selkä alkaa painaa ja olisi mukava viettää enemmän aikaa lapsenlapsien kanssa
1991 Samana päivänä, kun Neuvostoliitto kaatuu, minä saan aivoverenvuodon ja kuolen. Minut haudataan sukuhautaan aivan liian aikaisin

1969 Minä Pirkko ja nopeasti kuoleva veljeni Aukusti synnymme
1975 Äiti, Annikki, tappaa itsensä, kun olen kuusi ja syytän siitä itseäni ja Aukustia seisoessani sukuhaudalla ja tavatessani ensimmäistä kertaa muistoissani Orvokin
1980 Jatkan tietäni oppilaana ja kuulen sukujuhlissa, joihin Orvokkia ei kutsuta, vahingossa Marjosta ja Orvokista enkä ymmärrä mitään muuta kuin sen, että Marjo on syy siihen, miksei Orvokki kuulu sukuun
1985 Menetän neitsyyteni ja saan samalla aviottoman lapsen, joka on suvun suuri häpeä, mutta minun suurin ylpeyteni
1990 Neuvostoliiton valta rakoilee samalla, kun minä menen naimisiin vuotta ennen Joonasta hyvin nuorena, mutta minulla onkin avioton lapsi ja repaleinen perhe eikä suvusta ole tukemaan minua ja aviotonta lastani. Avioton on kirosana suvussa ja mietin joskus onko myös Orvokilla piilossa avioton lapsi
1995 Mikael, Orvokin nuorempi veli, kuolee sydänkohtaukseen samana vuonna, kun Suomi liittyy Euroopan Unioniin ja mietin, että ainakin nyt me olemme turvassa Venäjältä, jossa olot ovat kurjat. Sukuhaudalla minä tunnen olevani vain osittain sukua näille ihmisille ja enemmän sukua maailmalle
2000 Saan toisen ja kolmannen lapseni, kun kaksoset näyttävät kulkevan suvussa. Mieheni vaatii saada nimetä pojat Aukustiksi ja Anteroksi, vaikka nimet eivät ole ajankohtaisia. Äänestän Tarja Halosta, joka voittaa vaalit, kuten varmaan kaikki tässä suvussa
2006 Tarja Halonen valitaan toisen kerran presidentiksi ja minä äänestän taas häntä. Orvokin viimeinen eloonjäänyt sisko Ruusu kuolee syöpään, joka jäytää myös Orvokin luita. Minä mietin sukuamme etsiessäni identiteettiäni eronneena kolmen lapsen yksinhuoltajana
2010 Orvokki lasketaan viimein sukuhautaan vanhana ja väsyneenä. Viimeisinä päivinään hän puhui paljon esikoiseni Auran kanssa ja joskus haluan kysyä, mitä Orvokki kertoi suvun vihasta ja oliko se tummanpuhuva viha samanlainen kuin minuun kohdistuva häpeä

1985 Minä synnyn aviottomana lapsena äidilleni ja saan kasteessa nimen Aura
1990 Tajuan, että kohta tapahtuu jotain suurta, kun isommat pojat puhuvat heikkenevästä Neuvostoliitosta samalla, kun me leikimme hippaa pihalla
1995 Mikael, isotätini Orvokin veli ja minun äitini setä, kuolee sydänkohtaukseen, jonka takia tapaan pitkästä aikaa Orvokin, joka on Ruusun kanssa viimeinen perheen yhdestätoista lapsesta elossa. En ymmärrä vanhemman sukupolven vihaa Orvokkia kohtaan. Ymmärrän vain, että heidän on ollut vaikea hyväksyä Orvokki ja Marjo
2000 Vierailen ensimmäistä kertaa Orvokilla yksin ja kysyn, mitä hänen ja Marjon välillä oikein oli ja miksi hänet on potkittu suvusta. Saan vastauksia, joita en haluaisi saada
2006 Tarja Halonen valitaan toiselle kaudelle ja minä äitiini tullen äänestän häntä vaaleissa. Ruusu kuolee samana vuonna ja heikentynyt, mutta läheiseksi tullut Orvokki vierailee hänen hautajaisissaan. Ymmärrän yllättäen, ettei kukaan Orvokin perheestä varmaan koskaan pyydä anteeksi käytöstään häntä kohtaan
2010 Orvokki kuolee ja minä ostan hänelle seppeleen, jossa on anteeksipyyntö. Hänet haudataan samaan hautaan kuin muu suku eikä kauan sitten kuolleen miehen viereen. Minä olen pahoillani hänen takiaan

1912 Minä synnyn
1913 Kävelen talvella ensimmäiset askeleeni
1917 Suomi itsenäistyy ja Tampereella on levotonta. Pakenemme koko perhe maaseudulle, mutta minä en kaupunkilaiseksi syntyneenä viihdy lehmien hajussa ja pelossa
1918 Sota loppuu ja me palaamme rakentamaan Tamperetta yhdessä
1923 Täytän kymmenen ja ymmärrän, että tässä elämässä minun pitää pärjätä omillani, kun äiti kuolee yllättäen tautiin
1928 Suuri lama vie koko suvulta työt jalkojen alta. Minä muutan omilleni
1932 Orvokki kävelee elämääni ja se on rakkautta ensimmäisellä silmäyksellä sen kadun kulmassa ja minä en koskaan ole onnellisempi, vaikka hän on kihloissa. Neuvostoliitto ei uhkaa meitä, koska hyökkäämättömyyssopimus on tehty ja Orvokki on kauneinta elämässä
1939 Orvokin mies lähtee rintamalle eikä palaa ja niin meidän välissämme ei ole enää esteitä
1944 Hullut sodat loppuvat viimein ja me kaksi rakennamme omaa elämäämme kahteen eri taloon ja kuvittelemme, ettei kukaan huomaa
1952 Helsingin olympialaiset ja taloudellisesti epävarmat ajat kohtaavat meidät Orvokin työnantajan tultua murhatuksi. Me opimme elämään ilman kummankaan sukua, koska meillä on vain toisemme ja kukaan muu ei hyväksy meitä
1956 Kekkonen ottaa presidentin viran ja Orvokin elämän suurin riippakivi kuolee ja me emme voi osallistua hautajaisiin yhdessä. En edes koskaan käy katsomassa kuuluisaa sukuhautaa
1960 Me matkustamme kaksin kuin varkain Espooseen ja osumme sinne samaan aikaan kuin Suomea kohuttavat murhat tapahtuvat. Säikähdän
1961 Lohdutan Orvokkia, kun hänet erotetaan töistä ja elätän meitä kahta, kunnes Orvokki saa uuden työn ja asiat korjaantuvat
1969 Annikki, Orvokin siskon tytär, saa kaksoset ja me vierailemme sen ja ensimmäisen Tupon kunniaksi Orvokin kotiseudulla, mutta minä en käy haudalla, jossa Orvokki muistelee kuollutta kaksoissiskoaan
1975 Viimein selviää, että suvun viha ei johdu Marketan kuolemasta, vaan siitä, että suku tietää meistä kahdesta ja on tiennyt jo kauan, mutta Orvokkia se ei haittaa, joten ei minuakaan
1980 Jäämme eläkkeelle samaan aikaan ja vietämme päivämme yhdessä. Tunnen oloni nuoreksi
1985 Minä nauran Orvokin pelolle yksinäisyyttä kohtaan. Kun me kerran olemme eläneet yli puolet elämästämme yhdessä, me emme voi kuolla ennen toisiamme. Me saatamme olla vanhoja, mutta me olemme rakastuneita
1990 Neuvostoliitto alkaa romahtaa ja Orvokin suku on siitä niin riemuissaan, että ajaa meidät vanhainkotiin, mutta mikäs meidän on siellä kaksin, kun ilmapiiri on vapautunut paljon nuoruudestamme
1995 Suomi liittyy Euroopan Unioniin ja se ei sano minulle kamalasti mitään. Orvokin sukuhaudassa makaavien määrä kasvaa taas yhdellä ja minä mietin, että onneksi me tapaamme sitten kuoleman jälkeen jossakin. Eihän meitä voi kuolemakaan erottaa
2000 Kuolen kesken päivän voimatta sanoa, miten paljon rakastan Orvokkia. Minä en pääse Orvokin sukuhautaan
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 16:13:05 kirjoittanut flawless »