Kirjoittaja Aihe: Ahdas armon tie || Drama, sallittu, Lucius/Narcissa  (Luettu 2223 kertaa)

Winifred

  • Nuorallatanssija
  • ***
  • Viestejä: 498
  • © Sara Sofia
    • Ad surdas auras canere
Title: Ahdas armon tie
Author: Winifred
Beta: Pixie, kiitos<3
Genre: Drama
Rating: Sallittu
Paring: Lucius/Narcissa
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot ja Potter universumin, en suinkaan minä. Kappaleen sanat kuuluvat puolestaan Nightwishille.
Summary: Kuolema - olemattomuus vai viimeinen tuomioistuin? Lucius sanoo viimeiset sanansa ennen matkaa tuonpuoleiseen - jos sitä edes on.

A/N: Ensin täytyy sanoa, että tämä osallistuu Puheenvuoro kuolleille -haasteeseen hahmolla Lucius Malfoy, FF10 aiheella Luihuisen pojat sanalla 01. Auringonnousu, Sananlasku II -haasteeseen sananlaskulla "joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee", FF100:seen sanalla 030. Kuolema sekä Yhtyeen tuotanto -haasteeseen kappaleella The Kinslayer. Pixie ansaitsee suuret kiitokset siitä, että päätti puolestani hahmon ja kertoi hieman mistä haluaisi lukea.

Varoitan, että ficissä esiintyy hieman kuolonsyöjäpropagandaa.

Ahdas armon tie

Need to understand
No need to forgive
No truth no sent left to be followed


Kuolema - olemattomuus vai viimeinen tuomioistuin? Luulisi minun tietävän sen, koska en mitä ilmeisimmin ole enää elävien kirjoissa. Oletettavasti en ole lakannut myöskään olemasta täysin, koska muuten en olisi tässä kertomassa teille elämästäni. Aivan kuin kuraveriset ansaitsivat tietää yhtään mitään puhtaimmasta verestäni, mutta minulla on edelleen velvollisuuksia vaimoani ja poikaani kohtaan.

Silti on hyvin mielenkiintoista, että mikään teoria kuoleman jälkeisestä, joka on kirjoitettu ylös ei ole pitänyt tähän mennessä paikkaansa. Luulen, että tämän jälkeen saan tietää olisiko kannattanut olla kiltti pikku Puuskupuh eläessäni. Epäilen, ja jos olen väärässä niin varmasti alamaailman hallitsija tarvitsee itselleen luotettavan oikean käden, joka ei keinoja kaihda. Olettaen tietysti, ettei hän ajatellut kajota perheeseeni lähiaikoina.

Ah, voin ilmaista olevani pettynyt siihen, miten kuolin. Voisin olla kiitollinen siitä, etten saanut kaikkien pelkäämää suudelmaa, mutta kuolleen ei tarvitse olla kiitollinen. Etenkään, jos kiitollisuuden kohde on niinkin lapsellinen ja naiivi typerys kuin Harry Potter. Olisin kyllä kuollut mieluummin jollakin toisella tavalla. On suorastaan hävettävää ajatella, että Lucius Malfoy, puhdasverinen, komea ja ylpeä, kuolee hitaan kitumisen jälkeen Azkabanissa pieneen selliin. Voisin melkein olla kiitollinen etteivät Narcissa ja Draco nähneet minua siinä kunnossa.

Ilahduttavaa, jos mikään nyt ylipäätäänsä voi olla ilahduttavaa kuolleena, oli, että minut haudattiin sukukartanon omalle hautuumaalle. Olisi ollut yksinkertaisesti liian häpeällistä tulla haudatuksi saastaiseen maahan hullujen viereen. Ah, voin vain olla ylpeä pojastani. Vaikka toki Draco olisi voinut edes kerran päihittää sen pahuksen Potterin huispauksessa.

Elämäni oli elämisen arvoinen, jos niin voi sanoa. Nuoruudessani saavutin kaiken, mistä hyvin kasvatettu Malfoy voi unelmoida. Kapinoin jästirakasta yhteiskuntaa vastaan ja yritin tehdä siitä paremman, enkä ollut sellainen idiootti, joka puhuu paremmasta maailmasta, mutta ei tee mitään sen eteen. Uskoin aatteeseeni ja toimin sen mukaisesti. Oli niin lähellä, ettemme onnistuneet, ja on enemmän kuin harmillista, että Pimeyden Lordi epäonnistui. Tietenkään siitä ei voi häntä syyttää yksinään, oli todella hataraa luottaa sellaiseen ihmiseen kuin Peter Piskuilan. Rohkelikkoon.

Kukistumisen jälkeen saattoi näyttää siltä, että luovutin ja petin Mestarini, mutta kuka tahansa, jolla oli hiemankaan päättelykykyä ja järkeä, olisi tehnyt saman. Suojelin perhettäni; kaunista vaimoani ja nuorta poikaani, jolle halusin hyvän ja rikkaan elämän. Minä annoin kaikkeni perheelleni, ja vaikka itse Ministeri väittäisi, että olin kylmä aviomies ja väkivaltainen isä, sitä ei pidä uskoa. Narcissa tietää, että rakastin häntä ja etten ikinä pettänyt häntä, vaikka kaltaisellani miehellä kysyntää olikin, ja koskaan en kohottanut kättäni poikaani vastaan. Draco kasvatettiin, kuten jokainen puhdasverinen lapsi. Ehkä tiukan kurin alla, mutta kuri on välttämätöntä, sillä kuten isäni aikoinaan sanoi: "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee." Hyvä on, ehkä minä en kokenut kovin kunniakasta kuolemaa, mutta se ei ollut pahin mahdollinen. Pääasia on, että vaimollani ja pojallani on kaikki hyvin. Minä jatkoin sukuani ja niin tekee myös Draco, mistä olen erittäin ylpeä. Sain muutaman kerran nähdä pojanpoikani ja en voi muuta kuin olla ylpeä siitä komeasta ilmestyksestä. Oikea Malfoy, ja kun Draco vielä kasvattaa pojan uskomaan puhdasverisyyteen ja oikeaan maailmankuvaan, niin sillä ei ole paljoakaan väliä, että minä kuolin Azkabanissa syytettynä maanpetoksesta ja murhista.

Potterin voitettua Pimeyden Lordi lopullisesti alettiin väittämään, että pahuus on kukistunut ja kaikki on taas hyvin. Onnellinen loppu, kuten kaikki imelästi sanovat. En voinut muuta kuin nauraa sellissäni, sillä ensinnäkin on aivan naurettavaa mennä puhumaan pahuudesta. Me kuolonsyöjät emme olleet pahoja, me olimme - olemme - uskollisia aatteellemme. Emme usko siihen demokratiaan ja jästienpaapomiseen ja yritimme muuttaa asiat niin, kuten niiden pitäisi olla. Pahuus, sitä ei ole olemassakaan, mutta tietysti naiivit ihmiset eivät usko sitä. He haluavat vain olla rauhassa ilman sotaa. Ministeriö ja Dumbledore, luojan kiitos hän on jo edesmennyt, aivopesivät kaikki uskomaan siihen, että on hyvä asia olla jästeiltä piilossa. Ihmiset ovat niin helposti taivuteltavissa, että säälin heitä. Velhot ovat kaikin tavoin parempia kuin jästit ja asioiden pitäisi olla niin, että jästit piilottelevat velhoilta. Mutta tietenkään aivopestyt eivät ymmärrä tätä. Kuitenkin, niin kauan kuin yksikin aatteeseen uskova elää, se ei ole kuollut. Pimeyden Lordi ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen, joka ajoi velhojen asiaa. Harmillista, etten ole näkemässä sitä päivää, kun puhdasveriset nousevat valtaan satojen vuosien piilottelun jälkeen ja syöksevät jästit onkaloihinsa.

Draco, sinulle haluaisin sanoa kaiken kertomani jälkeen, etten olisi toivonut itselleni toisenlaista poikaa. Sinä tiedät sen, syvällä sisälläsi, sillä vaikka monesti saatoin vihjata toisensuuntaista, niin en koskaan lakannut uskomasta sinuun. Sinä olet minun ainoa poikani, parempaa poikaa ei kenellekään voi olla. Virheistäsi huolimatta. Ainakin vältit ne virheet, mitkä minä nuoruudessani tein.

Narcissa, armaani. Onneni oli se päivä, kun otit mieheksesi minut etkä sitä kelvotonta tyhmyriä, joka ei osannut edes kaljuunoitaan laskea. Sinä olit minulle kaikki, mitä hyvä vaimo on. Olen pahoillani monesta asiasta, mitkä olisin voinut tehdä toisin, mutta ilman virheitäni emme olisi olleet samanlainen pariskunta. Ole hyvä isoäiti lapsenlapsellemme, olen pahoillani, että jätin sinut yksin juuri, kun meidän piti alkaa tosissaan nauttia toisistamme.

Aurinko nousee, joten minun on mentävä. Saa nähdä, miten käy. Jos armon tie on niin ahdas, ettei siitä mahdu kaltaistani miestä, niin sitten astun ylväänä portista alakertaan.

For whom the gun tolls
For whom the prey weeps
Bow before a war
Call it religion
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 19:20:16 kirjoittanut Pops »
Just keep your head to the sunlight so you won't see the shadows .

I'll be dancing with myself.

prinessa

  • ***
  • Viestejä: 64
Vs: Ahdas armon tie
« Vastaus #1 : 13.09.2010 17:26:05 »
Tämäpä oli hyvä.
Ihan uteliaisuuttani minun oli pakko päästä lukemaan edes jokunen sinun kirjoittama teksti ja tämä oli ensimmäinen joka miellytti päähenkilön/parituksen takia silmää joten päätin siis valita tämän ja hyvä, että valitsin.
Teksti oli sujuvaa ja vaikka ikäraja oli aika alhainen, kun ajatellaan, että itse luen yleensä K-15 tai K-18 tekstiä niin en tylsistynyt tms.
En huomannut kirjoitusvirheitäkään tekstistä mikä on aina positiivinen asia, pisteet sulle.
  Juoni oli hyvä ja jotenkin... ...rauhallinen? Rauhallinen on ehkä vähän väärä sana mutta en keksi mitään parempaakaan. Tarkoitaisin sanavalinnallani siis sitä, että teksti oli hyvää (joo se maistui mansikoilta) ja semmoista helppolukuista. Vaikka ficissäsi ei esiintynytkään mitään kamalan veristä pätkää niin pidin tästä siitä huolimatta se sai semmoisen raukean olon ja oli vaan jotenkin sellainen ficci mikä olisi mukava lukea takkatulen ääressä kaakaokuppi kädessä.
Mutta minä kiitän ja menen vielä katsomaan josko läytäisin toisenkin yhtä hyvän ficin sinulta kuin tämä. ;)

~ Prinessa<3

amorito

  • ***
  • Viestejä: 566
  • FF100 11/100
Vs: Ahdas armon tie
« Vastaus #2 : 16.10.2010 18:51:07 »
KK-haasteesta hyvää iltaa. Ihanaa että olen taas mukana ja minulle arpoutui tällainenkin aarre!

Hymy kirposi kyllä huulille useampaankin otteeseen: Luciuksen henki oli selvästi ihan samanlainen kuolleena kuin elävänä ;) Lopussakaan hän ei turhia murehdi lopullista päätepaikkaansa; mikä tahansa vaihtoehto on hyvä, jos asenne on oikea. Ja erityisesti tämä kohta lämmitti mieltäni:

Lainaus
Epäilen, ja jos olen väärässä niin varmasti alamaailman hallitsija tarvitsee itselleen luotettavan oikean käden, joka ei keinoja kaihda. Olettaen tietysti, ettei hän ajatellut kajota perheeseeni lähiaikoina.

Ah Lucius, kerran kiipijä, aina kiipijä. Huvituin suuresti myös Harryn ja ylipäätään Rohkelikkojen halveksunnasta.

En muista olenko lukenut aiemmin Puheenvuoro kuolleille -haasteen ficcejä: ehkä olenkin, mutta vain sellaisia, joissa hahmona on joku kirjasarjan aikana kuollut. Kesti hetken ennen kuin tajusin, että Luciushan ei kuollutkaan kirjoissa :') Tämä oli kuitenkin erinomainen siinä erikoisuudessaan, ettei tässä oteta kantaa siihen, missä "olotilassa" Lucius mahtaa olla ja mihin kuolemanjälkeinen matka vielä vie. Hyvä päätös antaa Luciuksen kertailla elämäänsä ennen "eteenpäin siirtymistä". Olen myös tyytyväinen siihen, ettet lipsahtanut yli-imelyyteen Dracolle ja Narcissalle omistettuihin hyvästeihin: sokeria oli vain juuri sen verran kuin luontevaa on hahmoa ja tilannetta ajatellen.

Kiitoksia siis, olin oikein ihastunut tähän. :)
I don't know what I've done or if I like what I've begun.

banaanimiäs

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Ahdas armon tie
« Vastaus #3 : 16.10.2010 21:17:46 »
Tää oli tosi siisti. Ja tykkäsin nimestä. Ja lopusta. Eikä ollu kirjotusvirheitä. Mitä vielä? Toi oli jotenkin niiin Lucius.
Sori kun en saa nyt mitään parempaa kommenttia saati sitten rakentavaa kritiikkiä mut ei siinä mitään kritisoitavaa ollut niin ei kai se mitään  ;D