Kirjoittaja Aihe: Nauru | S, oneshot  (Luettu 1655 kertaa)

Monique

  • ***
  • Viestejä: 60
  • onneksi
Nauru | S, oneshot
« : 04.03.2010 21:46:26 »
Kirjoittaja: Monique
Ikäraja: S
Paritus: mahdollinen
Genre: epämääräinen taidesotku
Yhteenveto: Kuvitteellista arkea kuvitteellisilla yksityiskohdilla.
A/N: Löysin tämän alun jostain ja jatkoin kunnes oli hyvä lopettaa.



Tyttö nauroi hiljaa luokkahuoneessa. Ääni oli pieni ja käheä mutta kuului. Poika keskeytti lauseensa antaen katseensa levätä tytön maantienvärisillä hiuksilla, joissa oli haalistunut kuparinen heijastus. Muutenkin tytön kampaus oli ylikasvanut, mutta sitä poika ei huomannut.

Ulkona aurinko paistoi ohuen pilvikerroksen läpi, ja ilma oli juuri sellainen joka sai reumaatikoiden luut kolottamaan oikein kotoisasti – lunta juuri maan peittona ja lämpötila hieman yli nollan. Sen poika huomasi, mutta painoi katseensa takaisin koepaperiin. Ensimmäisen maailmansodan loputtua monet maat-- tytön vaimea kähinä kuului taas. Ehkä sillä oli yskä? Ei, naurua tuon oli oltava. Eihän se täällä itkemäänkään alkaisi. Eihän?


jännittävää, sinä sanot
naurettavaa, minä korjaan

ja me olemme samaa mieltä



Tyttö ei ollut koskaan ollut hyvä alleviivaamaan koekappaleita. Ei hän sille mitään mahtanut, yksityiskohdat vain olivat kiinnostavampia. Siksi tyttö odottelikin kokeen loppumista kynsiään kuviosaksilla lyhentäen. Kynsiin tuli hieno siksak-sahalaita, ja niiden raaputtamisesta pulpetin pintaan kuului vielä hienompi kriikkraak-selkäpiinväristysääni. Kun keskisormi ja peukalo painettiin yhteen, näyttivät kynnet hampailta, joten tyttö piirsi keskisormensa ylimpään niveleen silmät. Tyttö naurahti jo toista kertaa ja jatkoi aikakoneen suunnittelua kämmenselkäänsä.


tunnelman ollessa korkeimmillaan
sinun naurusi erottuu taustasta

ethän koskaan oikein ymmärtänyt värioppia



Poika istui ruokalassa ja nieleskeli kasvissosekeittoa. Taivas oli selkiytynyt aamusta, vaikkei poika sitä nähnytkään. Vanhan ikkunalasin takana seuraavan talon tiiliseinä menetti muotoaan.

Tyttö pysähtyi pojan kohdalle ja kysyi, oliko siinä vapaata. Poika nyökkäsi ja tyttö istui häntä vastapäätä. He evät puhuneet, vaikka poika olisi halunnut. Tytöllä oli lautasellaan jauhelihakeittoa ja hän söi ensin kaikki kasvikset. Poika käänsi katseensa takaisin tiiliseinään, ja mietti, miksi joku oli halunnut käyttää suihkemaalipullollisen tekstiin, josta kukaan ei saanut selvää.


täydellisessä pimeydessä
minä suunnistan sinun naurusi avulla

ja löydän itseni



Tyttö piti siitä, ettei tarvinnut ajatella syvällisiä. Siitä, että saattoi keskittyä kehnoihin muistiinpanoihin tai kuviosaksiin tai vaikka siihen, että vanhetessaan hänen edessään istuva poika tulisi näyttämään Conan O'Brianilta. Jos hyvin kävisi. Toinen vaihtoehto olisi hämmentävän pitkä hobitti, mutta siihen ei tarvittu edes vanhenemista.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 16:25:22 kirjoittanut flawless »
“Well, Hell was worse, of course, by definition. But Crowley remembered what Heaven was like, and it had quite a few things in common with Hell. You couldn’t get a decent drink in either of them, for a start. And the boredom you got in Heaven was almost as bad as the excitement you got in Hell.”
Terry Pratchett & Neil Gaiman: Good Omens